Itseään on pakko oppia kehumaan

Toimitus

Oma kehu haisee. Tämä perisuomalainen kansanlausuma pyöri mielessäni, kun kirjoitin alkuvuodesta hakemusta yhdysvaltalaiseen yliopistoon ja tunsin, miten poskeni hehkuivat kuin kekäleet.

Hakemuksen tarkoitus oli paitsi kertoa, mitä olin työelämässä siihen mennessä tehnyt, myös painottaa, miten uskomattoman hyvä kaikessa tekemässäni olin ollut – eli koska loistin kaikessa tähän saakka oppimassani, opin jenkkiyliopiston opiskelijana kaiken uudenkin yhtä mahtavasti.
 

Kirjoittaminen oli kamalaa. Aloitin helpolla. Listasin, mitä olin tehnyt ja mitä taitoja osasin, cv:n hengessä. Sen jälkeen aloin lisätä sekaan kehuvia adjektiiveja, ja niistä jokaisen naputteleminen nolotti: ei siksi, että olisin joutunut valehtelemaan osaamisestani, vaan koska pelkästään haastattelutaitojeni kutsuminen erinomaisiksi hyvien sijaan tuntui jäätävältä itsekorostukselta. Kerroin suhtautuvani työtehtäviini enthusiastically ja passionately, editoivani artikkeleita to perfection ja kuvailin, miten excel eri asioissa.

Kun sain kehut paikoilleen, lähetin tekstin samassa yliopistossa opiskelleelle ystävälleni ja sain vastauksen: ”Nyt vaan väännät nupit kaakkoon ammatillisen ylpeyden ja osaamisen hehkutuksessa”, hän kirjoitti ja pani sekaan vielä muutaman intoilevan verbin.

Miksi hehkutus tuntui niin hirveältä? Koska Suomessa ei osata kehua ketään: ei muita – aiheesta julkaistiin Trendissä muutama vuosi sitten mainio juttu – eikä missään nimessä itseä.

Taidoista ei haisevan omakehun pelossa puhuta. Valitettavasti se johtaa pahimmillaan siihen, että emme opi kertomaan itsestämme juuri mitään hyvää. Olen lukenut vuosien varrella työhakemuksia ihmisiltä, joiden kykyjen ja taitojen tiedän kokemuksesta olevan huippuluokkaa, mutta hakemukseen he eivät ole osanneet sanallistaa niitä lainkaan. Se on sääli.
 

Hehkutuksen jälkeistä oloani helpotti, kun kuuntelin hiljattain podcastia, jossa haastateltiin amerikkalaisen Atari-peliyrityksen ja Chuck E. Cheese -ravintolaketjun perustajaa Nolan Bushnellia. Hän sanoi haastattelussa vapaasti suomentaen näin: ”Ihminen, joka tuntee olevansa oikeutettu johonkin, on luultavasti ruminta, mitä on. Hän ei keskity siihen mitä tekee, vaan siihen mitä on. Sellaisista ihmisistä tulee banaaleja.”

Bushnellin sanoissa kytee mielestäni totuuden siemen: ihanimmillaan itsensä kehuminen on nimenomaan keskittymistä siihen, mitä tekee ja osaa, ei siihen, mitä on. Siihen meidän kaikkien pitäisi keskittyä – ja osata olla taidoistamme ylpeitä. Itse tajusin sen siinä vaiheessa, kun Yhdysvalloista tuli kirje, joka alkoi: ”Congratulations on your admission.”

 

Lue myös nämä kolumnit:
 
Kun saat lapsen, älä jätä ystäviäsi
On itsekästä olla syömättä perunaa

 

 

Kommentit

Kriselda
Kriselda

On tää haastava, mutta hemmetin tärkeä taito tässä globaalissa maailmassa. Tän legendaarisen rouvan neuvo on iskostunut ja sana on kiertänyt kaupungilla: suosittelen tsekkaamaan vuoden teeman (joka toistuu joka vuosi).

Toimitus
Toimitus

Ah, toi hotellirouva! Yksi ihanimpia lehtijuttuja ikinä! <3

suvi.annikki
Suvi Annikki

Musta tuntuu, että tietyssä seurassa uskallan kehua ja hehkuttaa itseäni jos on tarvetta, mutta aivan liian usein tyytyy olemaan liikaa pitämään meteliä itseään ja saavutuksistaan, ettei muut vaan pidä ylimielisenä... Olisi niin paljon helpompaa hehkuttaa itseään silloin kun on syytä, jos ihan kaikki muutkin tekisivät niin! :D

Toimitus
Toimitus

Just näin! Eli nyt vaan kansalliset kehumistalkoot käyntiin! <3

Kiti

Taitojen suhteen osaan kehua itseäni, koska oon nähnyt niiden eteen paljon vaivaa (ja koska mulla ei ole montaa asia missä oon hyvä :D). Ominaisuuksien ja luonteen suhteen olen arempi. Vaikeinta työhakemuksissa on keksiä, mitä hyviä luonteenpiirteitä mulla on. "Olen ahkera ja luotettava"... vai olenko?? Epäusko herää aina. Siinä on oppimista.

Yritän noudattaa mottoa: Täytyy olla nöyrä muttei nöyristellä.

Mia K.
Voi taivas

Jep! Täällä ollaan kyllä ihan turhan tarkkoja. Kehua saa, ja voi, ei kaiken tarvi olla aina niin älyttömän vakavaa?!! :D

 

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

No just näin!!!!!!!!! huutomerkit x100

Mia K.
Voi taivas

Hahaa :D! Ihana! 

Muutenkin täällä ahistaa kaikki ihmesäännöt/& vanhat maneerit. Jos sydän on mukana, ja fiilis fine, voi ottaa elämänkin vähän kevyemmin. Kyllä täällä silti sitä pskaa riittää ihan tarpeeksi. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.