Kaikki muu on suomalaista paitsi koalat

Toimitus

 

Kun kävin Pohjoismaiden suurinta yläastetta, käytävillä laahusti tuhannen oppilaan joukossa vain yksi tummaihoinen poika. Kaverit ympäröivät aina suosittua erityispoikaa, joten puolinörttinä katselin häntä vain kaukaa. Sama kaukaa ihmettely jatkui vuosikausia.

Kuinka voin ymmärtää kunnolla monikulttuurisuutta, jos olen viettänyt suuren osan elämästäni vain samannäköisten ja -tapaisten ihmisisten kanssa?

Minun kolmikymppisellä ikäluokallani ei ole vankkaa kokemusta monikulttuurisuudesta, ja minua vanhemmat ikäluokat ovat täysin ulalla asiasta. Viiskymppiset saattavat edelleen möläyttää n-sanan ymmärtämättä sen loukkaavuutta.

Me emme uskalla myöntää tyhmyyttämme. Suvaitsevaiset ihmiset joutuvat todistelemaan niin voimakkaasti omaa suvaitsevaisuuttaan, etteivät kehtaa näyttää sitä, etteivät ymmärrä kaikkea muista kulttuureista.

Yhtenäiskulttuuri – se että kaikki suomalaiset olivat samankaltaisia – oli turruttavaa ja mukavaa. Kaikkien kodeissa juhlittiin joulua, syötiin makkaraa ja uskottiin Jeesukseen. Enemmistöstä oli varmasti kivaa elää ympäristössä, jossa kaikki muistuttivat heitä itseään. Siksi monille on vaikea nousta samankaltaisten porealtaasta, ja siksi he vastustavat kylmissään kaikkea muutosta.

Mutta suomalaisuus muuttuu, vaikka kuinka yrittäisi pinnistellä. On helpointa kaikille, jos otamme haltuun maahanmuuton kaksisuuntaisen integraation, molemminpuolisen sopeutumisen. Tässä tärkeintä on kakkoskohta.

1) maahanmuuttajat sopeutuvat Suomeen.

2) maassa syntyneet sopeutuvat muuttuneeseen Suomeen.

Ajatus on mullistava. Maahanmuuttajat muuttavat maatamme, ja me maassa syntyneet sopeudumme uudelleen Suomeen niin kuin sopeuduimme kasvaessamme aikuisiksi. Kukaan ei omista Suomea tai suomalaisuutta vaan se mietitään koko ajan uudelleen.

Pysyvää suomalaisuutta on se, että elää Suomi-nimisessä metsäisessä poukamassa, jossa vuodenajat runtelevat mielialoja. Kaikki muu on jatkuvasti vaiheessa.

Suomalaista ovat tällä hetkellä:

– Pakettitalot

– Tumput

– Oulun tori

Suomalaista eivät ole tällä hetkellä:

– Tulivuoret

– Luotijunat

– Koalat

Helppoa, eikö? Kaikki asiat, mitkä ovat Suomen rajojen sisällä tällä hetkellä, ovat myös suomalaisia. Vanhat tavat päivitetään ja kansakunnan tärkeitä tarinoita keksitään koko ajan uusia lisää.

Koska kukaan ei tiedä, mitä me pohjimmiltaan olemme, suomalaisuudesta tulee kaikille kansalaisille pakollinen elämänkestävä koulutus.

Olen tosissani. Jos me täällä syntyneet emme yritä väkisin lukita sitä, miltä suomalaisuus näyttää, se helpottaa kaikkien olotilaa. Olemme silloin kaikki vähän ulalla, ja ihmettely yhdistää. (Kuvaavaa on, että lähes kaikista kielistä löytyy ilmaisu häh.)

Kaveri kertoi maalta Helsinkiin kylään tulleesta sukulaistytöstä, joka suu ammollaan ihmetteli raitiovaunussa huivipäisiä, islaminuskoisia helsinkiläisnaisia. Se oli lapsen rehellinen reaktio.

Ihmettely ei tarkoita, ettei hyväksy. Se tarkoittaa, että katselee ja oppii. Kysymysmerkki pään päällä on hyvä elää.

 

Aikaisemmat Tero Kartastenpään Lily-jutut ovat ilmestyneet Punakynä-blogissa. Tästä lähtien jutut ilmestyvät toimituksen blogissa kerran kuukaudessa.

Kiltit voittavat miljardipelin

Haloo! Ei taas uutta puhelinta

Koska kiekkoleijoinat tulevat kaapista

 

Share

Kommentit

Pari sannaa

Kukaan ei omista Suomea tai suomalaisuutta vaan se mietitään koko ajan uudelleen.

A-men. Ja sitten vielä sekin, kuinka monia erilaisia käsityksiä Suomesta ja suomalaisuudesta voi elää ja muuttua rinnakkain joka hetki. 

Tosi hyvä teksti! Mamuope kiittää.

Charkku
Charlotan silmin

Suomen kieltäkin on tärkeetä vaalia. Ois kiva jos 3.) Suomessa puhuttais suomea.

Pari sannaa

Se taas edellyttää sitä, että 4.) Opitaan hyväksymään se, että suomen kieltä voi puhua monella eri tavalla - myös epätäydellisesti. Suomessa ei ehkä ole vielä totuttu siihen, että ihminen voi tehdä töitä, opiskella, osallistua ja ystävystyä, vaikka ei puhuisikaan suomea yhtä hyvin kuin täällä syntyneet. 

HelloAochi

Tämä on asia, jota monet 'suvaitsevaiset' eivät ymmärrä. 

Siskoni (suomalainen siskoni) on asunut koko elämänsä Kreikassa. Suomi on kuitenkin hänen äidinkielensä - mutta hän puhuu Suomea kuitenkin eri tavalla kuin Suomessa asuvat. Hänen kielensä on vanhahtavaa, koska on oppinut sen suoraan äidiltäni. Se on myöskin voimakkaasti kreikan intonaatioita lainaavaa.

Tämä 'huono suomi' on hänen äidinkielensä ja silti monet sukulaiset sitä kritisoivat, ajattelematta kuinka paljon se siskoani satuttaa.

Charkku
Charlotan silmin

Näin juuri. Suomea puhutaan joka tapauksessa hieman eri tavalla eri paikoissa. Mää, mie, meitsi.

pisinreisii
pisinreisii

Koulun mediakasvatuksen esim. elokuvakasvatuksen kautta oppilaille tulee usein mahdolliseksi pohtia maahanmuuttajuutta, pakolaisuutta ja omaa identiteettiään suhteessa esim. monikultuuriseen ympäristöön seuraavanlaisten kysymysten kautta: "Mitä pitäisi tapahtua, että jättäisin kotini ja kotimaani taakse, ja muuttaisin aivan vieraaseen maahan?" "Kuinka monessa viikossa/kuukaudessa/vuodessa lopettaisin suomen kielen puhumisen ja olisin siirtynyt uuden maan kielen puhujaksi?" Huomaan usein ajattelevani että mediakasvatuksen tarjoamien työvälineiden tarpeessa olisikin ehkä eniten koululaitoksen ulkopuolelle jäävä yhteiskunta-aines. 

empuska

Mä en oikein tätä kieliaspektia sinänsä ole tajunnut  multikulttuurisen kasvatuksen osalta. Suurin osa teineistäkin perseilevät Tumbleroissa et muissa sotkien kukakin taitonsa mukaan englantia ja varmasti enenevässä määrin häiritsee, millä kielellä ajattelee intuitiivisesti (jos nyt ajattelee jollain kielellä). Se kuitenkaan ei luo sitä kanavaa muiden kulttuurien tutustumiseen, ainakaan länsimainen popkulttuuri nyt ei sellaiseksi kovin helposti viitsii laskea. 

Kommentoi