Kerro lakkiais- tai valmistujaispäivästäsi (PS. Kuva ois kiva)

Ladataan...
Toimitus

Jo joutui armas aika! Tällä viikolla ilma on sakeana suunnitelmista ja tulevaisuudenuskosta, kun tuoreet ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat kirmaavat koulujen ovista kohti syli avoinna odottelevaa maailmaa.

Tänään haastamme kaikki lilyläiset muistelemaan tuota suurta päivää julkaisemalla oman lakkiais- tai valmistujaiskuvansa. Meitä kiinnostaa myös tietää,

mitä muistat valmistujaispäivästäsi?

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla oli tuolloin (ja miten niille kävi)?

Minkä elämänohjeen antaisit juuri valmistuneelle itsellesi nyt?

Toimituksen Katin lakkiaispäivänä oli pilvistä. Päällä oli sammalenvihreä pitkä mekko ja kirpparivillatakki. Illalla mentiin katsomaan Dingoa (!), ja välillä käytiin juomassa kossua kaverin pienessä yksiössä. Olo oli epämääräisen haikea.

Eeva oli varma, ettei jää mihinkään ankeaan Suomeen, vaan odotti tulevaisuudelta auringonlaskuja San Franciscossa ja irlantilaisia poikia. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän katsoo auringonlaskuja Turussa loimaalaisen pojan kanssa. Tuore ylioppilas olisi pettynyt, mutta nyky-Eeva ei vaihtaisi kumpaakaan.

Anna (kuvassa) antaisi juuri lakitetulle itselleen seuraavan elämänohjeen: Nauti, kokeile, rakasta ja mokaile, se kaikki vie sinua siihen suuntaan mihin pitääkin.

Kerro kommenteissa tai kirjoita juttu omalle palstallesi!

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Esthera (Ei varmistettu)

Mieleen on jäänyt lakkiaispäivästä se, että äitini joutui sairaalaan vain päivää aikaisemmin vakavan sairauden vuoksi. Siksi pääsykokeetkin menivät penkin alle ja suunnitelmat uusiksi monilta osin ja olin pitkään huolissani. Kaikenlaista voi tapahtua joten hetkeen tarttuminen on tärkeää kuten äitinikin sanoi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Satoi kaatamalla, ja kaikki tuntui jotenkin menevän eri tavalla kuin olin kuvitellut. Hävitin kaverit illalla kaupungilla jne. Lämpimät muistot on silti, seuraavalla viikolla oli pääsykokeet joista tiesin heti että hyvin meni ja opiskelut alkaa syksyllä uudessa kaupungissa. Siitä se oma elämä pikku hiljaa alkoi.

Hauska aihe, kirjoittelin tästä omalle palstalleni (oikein kuvan kanssa).

graduated.jpg

Minun piti valmistua kesäkuun alussa kuten suuren osan luokkalaisiani, mutta toisin kävi. Reputin matikankokeen, eikä opettaja antanut armoa. Kävin siis kyseisen kurssin uudestaan ja nostin kiusallani muutaman muunkin kurssin numeroita. Tuolloin valmistujaispäivänäni halusin lähteä opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Päädyinkin jonnekin ihan muualle kiertoreittejä. 

Rakas vastavalmistunut minäni, kuuntele sydäntäsi. Et sinä äikän maikaksi halua. Kärsivällisyytesi ei riitä. 

Lakkiaispäivänäni minulla oli masiivinen nuha ja näytän lukion lavalla otetussa joukkokuvassa eilisen känniseltä, sillä nenäni on turvonnut ja punainen. Jostain syystä en halua jakaa tätä elämystä kuvan muodossa.

Senkin muistan, että lakkiaisissani piti olla jotain muuta kuin parsakeittoa, eli tarjolla oli parsakeittoa. Ei menny niinku Strömsössä. Onneksi oli myös kreikkalaista salaattia ja valkosuklaa jäädykettä. Myöhäisillasta minun piti olla kotona, mutta jouduinkin lähtemään kaupungille pelastamaan depressiivisen humalaista ystävääni, joka sitten poimi minulle kaupungin kukkapenkistä tulppaanikimpun vastustelustani huolimatta (olen edelleenkin pahoillani Tampereen kaupungin puisto-osasto).

Ajattelin abivuonna, että taidetta en ainakaan lähde opiskelemaan. Nyt olen toista vuotta graafisen suunnittelun opiskelija (fail). Kehottaisinkin typerää itseäni jättämään ne historian ja taidehistorian pääsykokeet väliin, en mä niitä oikeesti halunnut.

Vierailija88 (Ei varmistettu)

Ohjeen antaisin: Anna itsellesi aikaa. Minnekään ei ole kiire!

Keskity.

Kirjoitinpa minäkin omalle palstalle pienen jutun aiheesta :)

Kiitos kaikille osallistumisesta! Keep them coming, kuten englanninserkku sanoisi.

uunotar (Ei varmistettu)

Hih, hauskaa yhteiskirjoittelua :) Osallistuin omalla palstallani, vaikka kuva jäi nyt tällä kertaa julkaisematta. Teidän muidenkin muistoja on mielenkiintoista lukea.

Palstalta löytyy juttu ja hienoja kuvia :D http://www.lily.fi/juttu/abi-ysikasi

Hunting Acousmêtre

Lakkiaspäivä oli mahtava, mutta kuvan valitseminen traumaattista. Näytin kaikissa kuvissa mielestäni kaulattomalta makkaralta (note to self: älä paina hymyillessä sitä leukaa alas). Olin hiljattain eronnut lukiorakkaudestani ja kiitoskortti lähetettiin myös hänen perheelleen. Tuskissani itkin siskolle, kuinka tämä kuva jää viimeiseksi muistoksi ex-poikaystävän perheelle minusta, eikä mulla ole siinä edes leukaa! Rakas Julia-siskoni lohdutti: "Onhan sulla tässä leuka. Kaksikin!"

phpapowpmam_0.jpg

Vierailija (Ei varmistettu)

Lakkiaiseni olivat jo miltei parikymmentä vuotta sitten, ja muistan vain päivästä että ne olivat yksi tylsin juhla ikinä. Vanhempani olivat kutsuneet talon täyteen sukulaisiamme, ja juhlissa puhuttiin vain uutisia "kotipuolesta" (perheeni oli muuttanut etelä-Suomeen kun olin lapsi, ja muu suku oli jäänyt pohjois-Suomeen). Paras ystäväni oli vielä jättänyt lukion kesken ja tuli kyllä lakkiaisiini, mutta oli aika nuopean oloinen. Häntä varmaan harmitti juhlia lakkiaisia kun itseltä oli jäänyt se saamatta. En muista ollenkaan mitä tehtiin illalla, kaippa mentiin jonnekin discoon tyttökavereiden kanssa notkumaan.

Kävin taidelukion ja ylioppilaaksi tultuani olin niin täynnä taidekoululaisia ja taidekouluangstia, että päätin vaihtaa taideopinnoista johonkin muuhun. Hain yliopistoon lukemaan valtiotieteitä. Historian opettajani oli varma etten pääse sisään, mutta pääsin kuitenkin. Silti parin vuoden päästä tajusin olevani väärällä alalla, ja hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan taidealaa.

Yliopisto-opinnoista on kuitenkin ollut hyötyä nykyisessä ammatissani. Onkin sääli, jos opiskelemaan hakemista yritetään rajoittaa niin että "harha-askeleita" ei saa enää ottaa, vaan pitää onnistua valitsemaan "oikea ala" kerralla. Samat poliitikot, jotka itse ovat surffailleet erinäisissä opinahjoissa vuosikausia (jotkut edelleen tutkinto kesken) ovat niin innokkaasti rajaamassa ja typistämässä opiskelu-oikeuksia nuorilta! Etenkin nykyaikana jolloin työnkuvat muuttuvat ja miltei kaikki työ vaatii sopeutumista ja elinikäistä oppimista, on kummallista että 18-vuotiaana pitäisi tietää mitä haluaa tehdä loppuikänsä.

Tuulee tuulee

Lakkiaisjuhlien järjestelyistä sopiminen oli yhtä tuskaa, koska vanhempani olivat juuri eronneet eivätkä kyenneet suoraan keskinäiseen kommunikaatioon. Siinä sitä oltiin välissä ja yritettiin selvittää kumpaankin suuntaan, mitä toinen vanhempi haluaa. Tähän nähden itse juhlapäivä onnistui kuitenkin hämmästyttävän hyvin - ilma oli kaunis, molemmat vanhemmat tulivat koululle ja onnittelivat, sitten lähdettiin juhliin isän luokse ja sieltä sovitulla kellonlyömällä toisiin juhliin äidin luokse.

Illalla lähdin kaikki lahjat mukanani roudaten tuoreeseen omaan kotiini (HOASin soluun), jossa kavereiden kanssa iloittiin ja aloiteltiin lahjaskumpalla. Sitten lähdettiin ilman suuntaa kohti Kallion kesäyötä, ja päädyttiin kivaan pikkubaariin, jonne oli iltaa tullut viettämään myös läjä meitä vuoden-pari vanhempia puolituttuja poikia. Ilta oli unenomaisen värikäs ja sumuinen, ja myöhäisillan pokkarikamerakuvia tuosta baarista on nyt hauska katsella: poseeraan niissä juuri koulunsa päättäneen vapaudella ja riemulla - muiden muassa - nykyisen avomieheni kanssa. :)

Tuosta alkanut kesä oli tähänastisen elämäni parhaita, enkä neuvoisi silloista itseäni tekemään mitään ainakaan harkitummin tai järkevämmin. Noista hetkistä yritän nyt muistaa ottaa tarpeeksi eväitä nykyiseenkin elämääni!

Mixed Noise Soup

Nyt olen kyllä myöhässä tämän tarinani kanssa, mutta parempi myöhään vai miten se meni?

Ylioppilasjuhlapäiväni meni kaikkea muuta kuin suunnitelmien mukaan - päädyin juhlimaan hiuslisäkkeet ja ruusut sairaalan pöydällä, tippa kämmenessä. Loppujen lopuksi kuitenkin hyödyin tästä ja olin iloinen, että se tapahtui.

Mitä? :D

Kuva ja koko tylsä tarina löytyy täältä:

 http://www.lily.fi/juttu/myohastynyt-pieleen-mennyt-ylioppilasjuhlatarinani

Kommentoi

Ladataan...