Kirjailija Emma Hooperin suosikkikirjat

Toimitus

Kirjailija Emma Hooper kertoo omista kirjasuosikeistaan, joista yksi on Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia. Ne olivat viihdyttäviä ja hauskoja lukea.
 

Kanadalaiskirjailija Emma Hooper on noussut maailmanmaineeseen sanalla sanoen ihanalla esikoisromaanillaan Etta ja Otto ja Russell ja James, joka on käännetty jo 18 kielelle. Kirjan luonne paljastuu vasta sitä lukiessa, mutta lähtöasetelma on kaikessa nyrjähtäneisyydessään hurmaava: 82-vuotias Etta lähtee kävelemään Kanadan halki kohti merta, seuranaan kojootti James. Otto ja Russell, Ettan elämän miehet, odottavat häntä kotona.

Sari Karhulahden suomentama romaani on riipaisevan kaunis, koukuttava ja sen rytmi soljuu ihailtavasti – eikä ihme, sillä Englannissa asuva Hooper on toiselta ammatiltaan muusikko. Hän soittaa alttoviulua ja opettaa musiikkia Bathissa. Nyt Helsinki Lit -festivaaleilla vieraillut Hooper kertoo omat kirjavinkkinsä.
 

1) Kirjoja, jotka auttavat kirjoittamaan

”Minua innostavat kirjailijat, jotka uskaltavat leikkiä kielen kanssa: jotka ovat tietoisia sen rytmistä ja väristä ja siitä, miten he käyttävät sanoja. Se antaa minulle inspiraatiota.

Silloin kun haluan kirjoittaa, mutta olen lukossa, palaan italialaiskirjailija Alessandro Bariccon romaaniin Ocean sea [alkuperäisnimeltään Oceano mare, 1993]. Olen lukenut sen monta kertaa, ja se on uskomaton. Baricco kirjoittaa runoilijan tarkkuudella – jokainen sana tuntuu punnitulta. On hassua, että olen ihastunut juuri kirjan kieleen: koska en osaa italiaa, en tiedä, millainen teksti on alkuperäiskielellä, mutta kääntäjä on tehnyt hyvää työtä.

Toinen kirja, jonka maailma vetää minua puoleensa, on ihanan kummallinen Karen Russellin Swamplandia!-romaani, joka ilmestyi 2011 ja oli Pulizer-ehdokkaana. Se ei ole tyystin realistinen, vaan siinä on maagisuutta ja hauskuutta. Kirja ei pelkää olla outo, ja vaikka kirjan hahmoille tapahtuu pahoja asioita, kirja on silti toiveikas. Maailma tarvitsee lisää sellaisia kirjoja.”
 

2) Kirjoja kotimaasta

”Olen kotoisin Kanadasta ja luen paljon kanadalaisten kirjailijoiden kirjoja. Myös oma romaanini sijoittuu Kanadaan.

Parhaillaan luen Heather O’Neillin Montrealiin sijoittuvaa kirjaa The girl who was Saturday night, jota äitini suositteli minulle. Sen jälkeen tartun kirjoihin, jotka sain, kun olin hiljattain ehdolla vuoden kanadalaiseksi esikoiskirjailijaksi ja annoimme ehdokkaiden kesken omat kirjamme toisillemme. Palkinnon voitti Alix Hawleyn All true not a lie in it, ja muut ehdokkaat olivat Guillaume Morissetten New tab, Chelsea Rooneyn Pedal ja Sean Michaelsin Us conductors, joka kertoo theremin-soittimen keksijästä Léon Thereministä, joka kiinnostaa minua.”
 

3) Kirjoja, jotka muuttivat elämän

”Äitini on kirjastonhoitaja, ja luin jo lapsena todella paljon. Kuuluin lasten kirjastokerhoon, jossa lukemistaan kirjoista sai leimoja. Äitini ammatti innosti sekä lukemaan että jätti jäljen siihen, miten kohtelen kirjoja: en koskaan kirjoita mitään kirjoihin, joita luen.

Muistan lukeneeni lapsena jokaisen kirjan, jonka käsiini sain, muun muassa kaikki Beverly Clearyn ja Roald Dahlin kirjat. Elämäni muutti L.M. Montgomeryn Anna-sarja, jonka kaikki kahdeksan osaa ostin omilla säästöilläni. Anna-kirjojen tv-sarjaversio on myös ihana. Katsoin sitä nuorena ja itkin. Rakastan sitä yhä.

Aikuisena maailmani muutti Dave Eggersin kirja A heartbreaking work of staggering genius. Luin sen opiskellessani yliopistossa, ja se kolahti, koska se oli niin erilainen. Se on tositarina, narratiivista nonfiktiota, ja kertoo parikymppisestä nuoresta miehestä, jonka molemmat vanhemmat kuolevat heti kirjan alussa syöpään. Mies saa pikkuveljensä huoltajuuden, ja kirja kuvailee, miten hän yrittää rakentaa heille yhteisen elämän. Kirja leikkii kielellä ja näkökulmilla, rikkoo kaikkia sääntöjä. Tajusin sen luettuani, että voisin itsekin rikkoa kirjoittaessani sääntöjä, ja sen ymmärtäminen oli samaan aikaan vapauttavaa, innostavaa, jännittävää ja pelottavaa. Tuntui, kuin ennen mustavalkoisena näkemäni maailma olisi yhtäkkiä muuttunut värilliseksi.”
 

+1 Musiikkia, joka auttaa kirjoittamaan

”Koska olen muusikko, musiikki on vahvasti läsnä elämässäni. Kuuntelen musiikkia myös kirjoittaessani, ja minulla on soundtrack jokaiselle tekstille, jota kirjoitan. Etta ja Otto ja Russell ja Jamesia varten kuuntelin Owen Pallettia, erityisesti hänen Heartland-levyään, jonka musiikki on runsasta ja orkestraalista, sekä Goodbye Lenin -elokuvan soundtrackia. Minua haastateltiin taannoin newyorkilaiseen blogiin, ja tein sen yhteydessä Spotifyihin kirjaan liittyvän soittolistan. Siinä on kolme osaa: musiikkia 30- ja 40-luvuilta, vanhaa country-musiikkia sekä nykymusiikkia, jota kuuntelin kirjoittaessani.

Parhaillaan kirjoitan toista romaaniani, joka toivon mukaan ilmestyy parin vuoden päästä. Sitä varten olen kuunnellut paljon The Nationalia. On tärkeää, että musiikki puhuu samaa kieltä tekstin kanssa, jotta pääsen oikeaan tunnelmaan.”
 

Teksti: Laura Kangasluoma
Kuva: Gummerus kustannus

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Kiitos tästä.

Ja vitsi noita kirjailijoiden soittolistoja pitäisi julkaista niin paljon enemmän, tosi kiinnostavia, ja lisäksi olisi ihana lukea kirjaa samassa äänimaisemassa kun missä se on kirjoitettu. Parissa kirjassa on ollut etusivulla teksti Kirjoittaessa kuunneltu ja sitten lista. Siitä mä tykkään.

Toimitus
Toimitus

Samaa mieltä. Itse luin tuon Hooperin kirjan ennen kuin kuuntelin musat, ja tosi kauniisti meni sävelet sanojen kanssa yksiin. -Laura-

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Oi, kiitos kirjailija- ja kirjavinkistä!

Kommentoi