Lapsiperheet, menkää ravintolaan

Toimitus

Kerroin lounaspöydässä varanneeni pöydän suositusta ja tasokkaasta ravintolasta. ”Ilmeisesti menet ilman lasta”, oli ensimmäinen reaktio. Ei, vaan kaksi ja puolivuotias poika tulee mukaan.

Vaikka sain lapsen, hyvä ruoka ja viini ovat yhä tärkeitä elämyksiä ja nautintoja elämässäni. Siksi en aio käydä seuraavaa kymmentä vuotta perheystävällisissä ketjuravintoloissa. Sinunkaan ei pitäisi, ellet sitten satu nauttimaan juuri niiden ruuasta ja tunnelmasta.

Mutta monelle meistä ravintola ja lapsi tuntuu vaikealta yhdistelmältä. Mistä syntyy syvä tunne siitä, että ravintoloissa vihataan lapsiasiakkaita ja että lapsen kanssa ei sen vuoksi voi mennä syömään mihinkään muualle kuin paikkaan, jossa on leikkinurkka ja lastenlista?

Ongelman ytimessä on suomalainen häpeä, pelko siitä, että ollaan häiriöksi ja muut pahastuvat.

Mitä jos katsoisikin tilannetta niin, että ravintolakäynti voi olla myös lapselle elämys ja että meidän velvollisuutemme vanhempina on kasvattaa lasta käyttäytymään julkisissa tiloissa? Käyttäytyminen ei tarkoita näkymättömyyttä ja äänettömyyttä – missäänhän ei ole määritelty, että ravintola on paikka, jossa mutustellaan parsaa hiljaa kuin kirkossa. Silti jostain syystä meille on itsestään selvää, että aikuisten iloisen pöytäseurueen volyymi nousee kolmannen viinilasin jälkeen, mutta kun lapsi kerran parkaisee, sitä odottaa heti saavansa mulkaisun viereisestä pöydästä.

Lapsen kanssa voi mennä myös tasokkaaseen ravintolaan. Olen syönyt syntymäpäiväaterioita pojan kanssa Helsingissä muun muassa Ateljé Finnessä ja Farangissa, joita ei ehkä mieltäisi lapsiperheravintoloiksi. Omaa jännitystäni lieventääkseni olen etukäteen ilmoittanut henkilökunnalle, millainen seurue on tulossa ja pyytänyt rauhallista pöytää sivustalla. Aina ravintolan puolelta on suhtauduttu kivasti ja otettu lapsi ystävällisesti vastaan. Jotta oman stressin saa minimoitua ja lapsikin varmasti aterioi, olen kysynyt etukäteen, onnistuuko keittiöltä valmistaa listan ulkopuolelta meidän lapsemme ”varmat nakit”, vaikkapa spagettia tai vihannestikkuja naposteltavaksi. Tilannetta helpottaa meillä myös se, että syöttää lapselle ennen ravintolaa vähän välipalaa, pakkaa mukaan pari lelua ja iPadin. Pääruuan ehtii syödä oikein hyvin rauhassa, kun Ryhmä Hau pyörii äänettömällä.

Tietenkin pitää käyttää järkeä ja harkintaa ja ottaa huomioon muut asiakkaat – ihan niin kuin kaikkien ravintolassakävijöiden täytyy. Lapsen ja erityisesti vaunujen kanssa liikkuessa ruokailut kannattaa ajoittaa ruuhka-ajan ulkopuolelle. En myöskään vie lastani ravintolaan, joka on ahdas tai jonka miellän liiketapaamisten tai romanttisten treffien paikaksi, sillä sellaisiin tilanteisiin toivoisin itsekin mahdollisimman rauhallista ympäristöä. Ennen kun mörssään sisään kivannäköiseen kahvilaan, käyn kysymässä, sopiiko vaunut ottaa sisälle vai jätetäänkö ne ulkopuolelle. Minkä tahansa ravintolan suhtautumisen lapsiasiakkaisiin voi tarkistaa vaikkapa TripAdvisorista tai meilaamalla ravintolaan.

Totta kai lapseni on joskus ravintolassa kaatanut vesilasin pöydälle, jättänyt annoksensa syömättä, paiskannut sushit lattialle (sitä varten kannattaa olla aina kosteuspyyheitä mukana) ja alkanut raivota niin, ettei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin pyytää loput ruuasta mukaan ja lähteä ulos sätkivä lapsi kainalossa. On niitä uhman kausia, kun Wolt on miellyttävin vaihtoehto sekä lapsen, vanhempien että muiden ravintola-asiakkaiden kannalta.

Silti olen sitä mieltä, että vanhempien velvollisuus on opettaa lapsia käyttäytymään julkisilla paikoilla, myös ravintoloissa.

Samalla meidän kaikkien velvollisuus on sietää ja kohdella asiallisesti muita ravintolan asiakkaita, olivatpa he sitten aikuisia tai lapsia. Mitä vähemmän silmienpyörittelyä naapuripöydässä ja lapsiperhepaikkoihin eristäytymistä, sitä sivistyneempiä ravintolassakäyjiä lapsistamme kasvaa ja sitä vähemmän kummallisena aikuiset pitävät sitä, että lapset kulkevat luontevasti mukana paikoissa, joissa heidän vanhempansa tykkäävät käydä. Lopulta meille ei ehkä enää yhtä usein tule mieleen jännittää sitä, mitä muut lapsiemme hihkunnasta tai itkusta ajattelevat.

Vanhemmuus on jatkuvaa opettelemista ja jännittäviä ensimmäisiä kertoja. Myös niitä ensimmäisiä kertoja, kun ravintolakäynti sujuu niin mallikkaasti, että jälkiruuan päälle juodaan vielä kahvitkin.

 

Lue myös:
Tätä kukaan ei kerro synnyttämisestä
Äitiys on irti päästämistä
Marja Hintikka: ”Isän velvollisuus on jäädä kotiin”
 

 

Share

Kommentit

Vanhempi rouva (Ei varmistettu)

Kyllä, lapset kuuluvat ravintoloihin perheen mukana.

Mutta apua, ei pädiä! Miten ne lapset oppivat osallistumaan ruokailuun ja keskusteluun, jos heidät suljetaan omaan maailmaansa? Pitää opetella istumaan paikoillaan ja olemaan mukana.

Ja toinen seikka: muistakaa siivota lastenne jätteet sieltä lattialta. Ainakin lounaspaikoissa. Kukaan ei halua istua pöytään, jonka alla on kokonaisia maissinaksuja, puolikkaita leipiä ja hedelmiä. Ravintolassa on siivooja, mutta isoimmat jätteet on vanhempien siivottava.

Kiitos ja tervetuloa.

Anna Karhubear

Olen samaa mieltä kanssasi Vanhempi rouva, että lapset ehdottomasti mukaan ruokailuun ja keskusteluun. Kuitenkin pädi kaivetaan meidän perheessämme esiin hätäkeinona, jos lapsi (2,5 v.) ei jaksa istua paikallaan nätisti ja jutustella koko illallisen ajan (ja vanhemman tekisi mieli syödä ruokansa lämpimänä). Pädillä on myös piirustusohjelmia, pelejä sun muita, joita voidaan pelata yhdessä lapsen kanssa, että kaikki jaksavat odottaa ruokaa. Kukin perhe tyylillään - kärsivällisyyksiä ja persoonia on erilaisia!

Tuo on hyvä pointti, että jäljet on syytä siivota, ehdottomasti jokainen korjaa jälkensä (siihen kosteuspyyhkeet ovat hyvä väline olla mukana) :)

Sohvisohvi (Ei varmistettu)

Kiva kirjoitus, todellakin lapsiperheet ravintolaan.

Tekstistä huomaa, että olet pyöritellyt mielessäsi tätä ravintola-asiaa ja otat sen huomioon monelta eri kantilta. Yksi asia vain jäi häiritsemään, se oli iPad. Miten se kasvattaa lasta olemaan aisallisesti ravintolassa. Eikö lapsellekin olisi hyvä näyttää, että ravintoloissa ollaan yhdessä ja seurustellaan, eikä ole ok, jos joku vetäytyy yksin älylaitteen kanssa, näin on ainakin aikuisten keskuudessa.

Lapsen on hyvä oppia, että joskus voi olla tylsää ja aina ei ole tekemistä, sillä se ruokkii lapsen ajattelun taitoja ja luovuutta. Ymmärrän kyllä, että vanhemmat antavat älylaitteen lapselle, kun haluavat hetken omaa rauhaa tai sen, että lapsi käyttäytyy rauhallisesti. Kun lapsi touhuaa älylaitteen kanssa, jää siinä helposti sosiaalinen yhteys jakamatta tärkeän ihmisen kanssa.

Anna Karhubear

Kiitos kommentista Sohvisohvi! Mietin pitkään, otanko pädiasiaa ollenkaan tekstissä puheeksi - se nimittäin herättää aika paljon vastustusta. Itsekään en toki istuta lasta sen ääressä aina enkä varsinkaan koko ravintolakäynnin ajan. Välttelen sen esiinvetämistä viimeiseen asti ja yleensä selvitään ilman. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsen pitää mieluummin havainnoida ympäristöään, seurustella ja myös on hyvä oppia että välillä on tylsää. Hyvä että muistutit lukijoille tärkeitä pointteja! Ehkä tekstistä ei käy tarpeeksi vahvasti ilmi, että itse käytän pädiä lähinnä joitain hetkisiä, jos lapsi on levoton, että saa oman ruokansa rauhassa nautittua :)

ebs (Ei varmistettu)

Samaa mieltä, että lapset mukaan! Ihailevasti seurailin Italiassa ravintoloissa italialaisia perheitä ja heidän mentaliteettiaan kyseiseen asiaan. Totta kai perhe ja lapset mukaan, lapset vielä kaiken lisäksi saivat pitää meteliä ja olla lapsia (eli saattoivat kierrellä ravintolassa). Siellä koko perhe yhdessä jakoi ravintolakokemuksen ja kukaan ei pyöritellyt lapsille silmiä :D

Toinen vanhempi rouva (Ei varmistettu)

Muuten lähes samaa mieltä kanssasi, mutta olen samaa mieltä myös kahden muun kommentoijan kanssa, että puhelimet ja tabletit eivät kuulu ravintola- tai muuhunkaan pöytään. Lapsi ei häiritse, tai edes lapsen itku, mutta puhelimesta tai tabletilta tulevat äänet ja piippaukset häiritsevät. Jos halutaan opettaa apselle tapoja, niin voidaan opettaa myös se, että piirreyt ja pelit äänineen kuuluat muualle. Lapselle voi ottaa mukaan vihon ja kyniä. :) Hyvin on ainakin meillä toiminut jo kolmannen lapsen kanssa. Ei sen puoleet, että ravintola olisi piirutuspaikkakaan, mutta niistä ei sentään lähde melua. Ja ero siinä, jos joku kysyy, piirtääkö padillä vai käsin paperille, on siinä, että toinen on elektoninen laiteja toinen ei. Lapselle on parempi oppia, että tabletti ei kuulu pöytään, niin ei tarvitse selitellä myöhemmin hänelle, mikä ero tabletin piirustuspelillä on johonkin muuhun peliin tai leffaan. :)

Ja siksi kirjoitin alussa "lähes", sillä vaikka koen että itselläni on täysi oikeus mennä lasten kanssa ravintolaan kuin ravintolaan, niin koen myös että minulla on oikeus nauttia ruosta myös ilman huutoa ja laitteiden ääniä. Tässä on siis pieni ristiriitä. Eli silloin kuin meillä oli niin pieniä lapsia, että he olisivat häirinneet omaa ravintolasyömistäni, jos olisin ollut kahdestaa miehen kanssa liikkeellä, niin silloin kävimme hieman iisimmissä paikoissa lasten kanssa. Vanhempien pitää osata arvioida osaako lapsi käyttäytyä hyvin vai ei. Kun harjoitellaan ravintolassa olemista, niin sen harjoittelun voi aloittaa helpommista paikoista. ;) Eli siitä sitten ylöspäin.

Toinen vanhempi rouva (Ei varmistettu)

Lisäys edelliseen:

Kun täällä ja muuallakin verrataan aina suomea ulkomaihin. Pitää muistaa, että täällä ja etelä-euroopassa ravintolakäyttäytyminen, MUTTA myös ravintolat ovat erilaisia. Etelässä meno on rennompaa ja hinnat halvempia. Ihmiset käyvät koko perheen voimin syömässä useammin ja lapsiin on tottuttu, mutta myös lapset ovat tottuneet. Ei etelässäkään lapsia näy juoksemassa Michelin-tähti -paikoissa, joissa on valkoiset pöytäliinat ja joissa lasku per henkilö on yli 100€. Suomessa hyvikin moni laadukas ravintola on kallis ja lisäksi myös sisustukseltaan fine diningia. Eli ne ravintolat (vaikka ovatkin paljon laadukkaampia ja kivempia) joissa etelässä ollaan lasten kanssa ovat ikävä kyllä tavallaan verrattavissa siihen Rossoon tai vastaavaan ketjuun. Ns. koko perheen paikkoja. samoin myös se, että ravontola on ulkotiloissa ulkomailla luo ihan eri puitteet lasten juoksenteluun, kuin ne 7-8 pöydän pienet sisätilan Helsinkiläisravintolat. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole ihan samaa mieltä. Ainakin Ranskasta, Italiasta, Ruotsista ja Tanskasta on kokemusta ihan saman hintaluokan pienistä ravintoloista, kuin missä Suomessa käymme, ja kyllä palvelu on älyttömän paljon ystävällisempää. Siisteissä, trendikkäissä, ei ihan halvoissa, persoonallisissa, pienissä ravintoloissa en missään ole törmännyt henkilökunnalta tai muilta asiakkailta kuin ihastuneeseen huokailuun ja hymyihin sekä tarjouksiin viihdyttää lapsiamme ja nähnyt myös paikallisten lasten esimerkiksi leikkivän piilosta pienessä ravintolassa henkilökunnan suorastaan kannustaessa (hinnakkaassa nuorten aikuisten suosiossa olevassa ravintolassa Pariisissa) kun taas Suomessa on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että henkilökunta on töykeää ja muut asiakkaat mulkoilevat. Tästä blogitekstistä ja kommenteistakin minulle välittyy sellainen "anteeksi, että olemme olemassa"-fiilis. On ihan sama ja yhtä naurettavaa antaa iloisten lasten pilata ravintolailtansa kuin vaikka naapuripöydän rakastuneen parin. Ei tämä ole niiden lasten tai lasten vanhempien vika. Silti otamme lapset edelleen ravintolaan mukaan, kun vain mahdollista. Strategiamme on mennä ihan mihin vain ravintolaan, mihin muutenkin kiinnostaisi mennä. Meidän lapset (3 ja 11) yleensä myös haluavat syödä samaa kuin aikuiset, mutta pienemmän annoksen. Sitten jos palvelu on epäystävällistä tai esim lasten pienempien annosten tai erityisruokavalioiden kanssa ollaan ihmeellisen joustamattomia, annamme palautetta ja mietimme, menemmekin uudestaan. Minustakaan puhelimet ja padit eivät kuulu rauhalliselle illalliselle, mutta juuri tässä lapsivastaisessa ilmapiirissä ymmärrän hyvin ratkaisun. Minulla ei todellakaan ole vaippa-ajan jälkeen ollut mitään kosteuspyyhkeitä mukana, ja jos kuka tahansa seurueestamme sotkee, esim vahingossa rikkoo lasin, menen kertomaan henkilökunnalle ja tähän asti he ovat nurisematta siivonneet. Jännästi näitä lasien tippumisia tuntuu tapahtuvan eniten ihan aikuisessa seurassa. Toki jos jostain syystä pieneltä lapselta syntyy vähän tavallista enemmän sotkua, pahoittelen asiaa henkilökunnalle.

jazz (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä tuosta iPadistä, mutta toisaalta en ymmärrä myöskään piirustusvälineiden mukaan tuomista.
Ja tämä herättää minussa ihmetystä: ''...olen kysynyt etukäteen, onnistuuko keittiöltä valmistaa listan ulkopuolelta meidän lapsemme ”varmat nakit”, vaikkapa spagettia tai vihannestikkuja naposteltavaksi.'' ?!?

minsu
Mainostaulujen takana

Olen käynyt oman lapseni kanssa aika harvoin ravintoloissa syömässä, ja mukana on ollut aina piirustusvälineet ja jokin puuhakirja. Padia, puhelinta tai tablettia ei meidän seurueessa ole kukaan näprännyt, mutta ettei edes piirustusvälineitä? Miten ihmeessä esimerkiksi ap-kirjoittajan 2,5-vuotiaan saa viihtymään paikallaan parikin tuntia, jos sillä ei ole mitään tekemistä? Oma kuusivuotias kyllä keskustelee ja istuu suht rauhassa, mutta ei sekään jaksa tehdä sitä kahta tuntia, mikä nyt normaalisti ravintolassa suurin piirtein menee. Itse en ole koskaan antanut lapseni juosta käytävillä, ihan turvallisuussyistä ja sen takia, että se häiritsee tarjoilijoiden työtä ja muiden viihtymistä.

Kertokaa nyt ihmeessä mitä niiden lasten kanssa tehdään? Joo, keskustellaan ja ihmetellään, mutta entä siinä vaiheessa kun napero pyörii tuolissa ympyrää tekemisen puutteessa ja aikuisten huomio menee pelkästään lapsen rauhallisena pysymiseen? Erityisesti siis alle kouluikäisten kanssa, joille pari tuntia paikallaan voi olla tuskaa.

Kyllä mun mielestä siinä vaiheessa, kun naperolla meinaa kärähtää hermot tekemisen puutteessa, on ihan ok kaivaa se ipad esille. Lapsen ja oman mielenrauhan säilyttämiseksi, tarkoitus on kai loppujen lopuksi antaa kaikille mieluisa ja positiivinen kokemus. Sitten kun lapsi kasvaa ja kärsivällisyys lisääntyy, voi padin ja muut viihdykkeet jättää kotiin ja keskittyä vain juttelemaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä tarkoitettiin, että aikuisten listan ulkopuolelta? Jos kasvistikut ja spaghetti tai muut lapsen herkut eivät ole aikuisten menulla?

Elina U.
Lentoaskeleita

No juuri näin, olen niin samaa mieltä! Itsekin aina samasta aiheesta jaksan paasata ja niin tulikin ravintolakerta, jona tyttöni oivalsi osaavansa tehdä yhtä kovan ja kimeän äänen kuin palosireeni. Hän tietysti riemastui tästä uudesta kyvystään ja harjoitteli sitä niin, että pyysimme nopeasti loput ruuat mukaan. :D Mutta näitä sattuu ja ne kuuluu elämään, ehdottomasti pienestä asti mukaan ravintoloihin ja menoihin. 

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

Kiitos Elina sinulle ja kaltaisillesi, jotka ymmärtävät viedän lapsena ravintolassa sivummalle, kun lapsen tuottamat desibelit nousevat tietylle tasolle.

Itseäni eivät lapset ravintolassa sinänsä mitenkään häiritse, vaikka itse vapaaehtoisesti lapseton olenkin...MUTTA siinä kohtaa, kun se lapsi alkaa kirkua korviavihlovalla volyymilla ja vain vanhemmat lässyttävät "äläs nyt, äläs nyt" niin alkaa pieni ihminen pohtia, että tästäkö ilosta maksoin kolminumeroisen summan :D

riik
3h+kasvimaa

Mua kyllä kiinnostaa kanssa se, miten nämä pädien ja muiden viihdykkeiden teilaajat viihdyttää lasta sen pari-kolme tuntia, mikä jossain Farangissa syömiseen voi mennä? Mun mielestä on ihan absurdi ajatus, että tuon ikäinen istuu pöydässä persiinsä päällä ja ottaa osaa keskusteluun useamman tunnin ajan. Ja nyt siis puhutaan 2-3 -vuotiaista, joiden keskittymiskyky on kuin kärpäsellä ja jotka on vasta sisäistämässä hyviä käytöstapoja.

Tiedän etten ole mikään vuoden äitihahmo, mutta mun mielestä sekin on tosi jees, että jos mennään syömään isommalla porukalla niin aikuiset voi ihan vaikka jutella välillä keskenään. Ilman että joku vastaa jatkuvalla syötöllä kyselyikäisen mikä tämä on -kysymyksiin. Niihin voi vastata vaikka sen 26-28/30 päivää kuukaudessa, kun illallistaa kotona.

Vierailija (Ei varmistettu)

Erittäin hyvin sanottu! IPad ei ole saatanasta, vaan just sellainen hetken helpotus (kuin vaikka käpylemä aikuinaan) että äiti saa ateriansa syötyä. Ehkä sitä pelätään nyt HIEMAT liikaa ja kymmenen vuoden päästä nähdään, kuinka hyödyllistä on että lapset osaavat heti käyttää teknisiä vimpaimia ja keskittyä niihin keskellä hälinää tms.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos myös opetetaan ne lapset syömään muitakin juttuja, kuin niitä nakkeja ja ranuja... "Kun eihän se meidän mikkopetteri tykkää tommosista!" No onko sille edes ikinä tarjottu muuta?

hanne_tasteofhoney

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Alan olla itse ihan lopen kyllästynyt tähän ajattelumalliin, jonka mukaan lasten pitää pysytellä kotona neljän seinän sisällä vähintäänkin 18-vuotiaiksi asti - tai sitten mahdolliset kotoa poistumiset pitää organisoida niin, että lapsi on näkymätön, kuulumaton, hajuton ja mauton, eikä vahingossakaan loukkaa ketään pelkällä olemassaolollaan.

On aika huolestuttavaa, jos näin isolta ihmisryhmältä (= lapset / lapsiperheet) ja sitä kautta potentiaaliselta asiakaskunnalta halutaan sulkea pois tietyt palvelut. Ravintolat kun ovat vain jäävuoren huippu: osan mielestä lasta kun ei saisi tuoda esimerkiksi lentokoneeseen tai edes ruokakauppaan, etteivät vain olisi häiriöksi.

Tästä riitti niin paljon asiaa, että kirjoitin siitä oman postauksensa. Oman vastineeni otsikoin tietoisen raflaavasti, täältä pääsee lukemaan:

http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/lapsivihaajille

Ruokailua nautiskellen (Ei varmistettu)

Minusta on varsin luonnollista, ettei lasten paikka ole laadukkaissa ruokaravintoloissa, joihin muut asiakkaat ovat tulleet viihtymään ja nauttimaan. Jo pelkästään siinä mennään metsään, että osa vanhemmista on niin tottunut lastensa huutamiseen ja äänenkäyttöön, etteivät he edes huomaa sen olevan poikkeuksellisen häiritsevää. Sitten on tietysti niitä, joiden mielestä se on aivan iki-ihanaa, kun "meidän Keijo Annikki ilmaisee ja saa toteuttaa itseään". Niin - ja totta kai kaikki muutkin siitä nauttivat - sehän on selvä - ainakin lapsiperheiden vanhempien mielestä. Merkittävä osa vanhemmista on vanhemmuudesta tänä uusavuttomuuden aikakautena niin kuutamolla, etteivät he edes sisäistä tätä tai tule tätä ajatelleeksi siitä puhumattakaan, että he asettaisivat edes jonkinlaiset rajat jälkikasvulleen. Kaikkein pöyristyttävintä on ottaa huutava, kiljuva ja juokseva jälkikasvu museoihin mukaan. Käykääpä Espoon Tapiolan Emmassa keskellä päivää - se on lähinnä eläintarha.

hanne_tasteofhoney

Toivon että kärjistät kommentissasi, mutta pakko nyt vielä kysyä, että tosissaanko olet sitä mieltä että kaikki lapset ovat huutavia ja hallitsemattomia torpedoja? 

 

Tuo kuvaamasi skenaario ei tietenkään ole se mitä kukaan ravintola-asiakas tai vanhempi toivoo. Näitä kirjoituksen kommentteja lueskeltuani voin sanoa että jokainen fiksu vanhempi viheltää pelin poikki ja poistuu, jos homma ei skulaa. Jos kuitenkin lapsen lähtökohtaisesti olettaa käyttäytyvän huonosti, niin odotuksista syntyy helposti itsensä toteuttava ennuste. Kyllä lapsi ansaitsee mahdollisuuden tulla mukaan oppimaan hyvää ravintolakäytöstä. Jos huonoa käytöstä katsotaan jatkuvasti läpi sormien, se on 100% vanhempien syy, ei lapsen. Siinäkin kohdassa ärtymykseni kohdistuisi ensisijaisesti vanhempiin, jotka eivät osaa ottaa huomioon muuta asiakaskuntaa. 

Paljon lasten kanssa matkustavina voin kyllä vaan ihmetellä sitä, mistä näitä negatiivisia kokemuksia tulee, koska niin harvoin törmää ravintolassa näihin mainitsemiisi ääriesimerkkeihin. Väittäisin oman kokemuksen perusteella, että suuri osa lapsiperheistä osaa olla ravintoloissa ihan sivistyneesti. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

En missään nimessä väitä, että kaikki lapset ovat huutavia ja hallitsemattomia torpedoja. Arvioisin luvun pyörivän jossakin 70-90% välimaastossa. Viittaan
meluongelman lisäksi myös muihin häiriöihin, joita lapset usein aiheuttavat: juokseminen ympäriinsä (kun kyllästyvät ravintolassa olemiseen, mikä saattaa tapahtua hyvin nopeastikin) ja sotkeminen. Tämähän ei ole lasten vika, vaan lähes poikkeuksetta uusavuttomien vanhempien, jotka eivät hahmota ongelmaa, koska ovat niin tottuneita kyseisenlaiseen käytökseen, toimintaan ja melutasoon kotona. Ei sitä ravintolakäytöstä kannata tulla ravintolaan opettelemaan, vaan kyllä sitä voi oikein hyvin harjoitella myös kotona ETUKÄTEEN.

Olen onneksi oppinut välttelemään ravintoloita ja kahviloita, joiden tiedän olevan lapsiperheiden suosiossa. Ne eivät vaan ole minua varten. Hyväksyn ja ymmärrän sinun näkemyksesi asiassa ns. tiikeriäitinä, mutta toivottavasti ymmärrät myös, että on ihmisiä, jotka suhtautuvat lapsiin ravintolassa nihkeästi, koska heillä on asiasta huonoja kokemuksia. Toinen asia on se, että aina on olemassa ihmisiä, joille häiriötä aiheuttavat lapset ja rentoutuminen ovat toisensa poissulkevia asioita. Ei siitä kannata hermostua. Ulkomailla on useita laadukkaita K18-hotelleja ja -lomakohteita, joihin siis mm. lapsiperheillä ei ole asiaa. Kummasti näille vaan kysyntää löytyy. Oletko mahdollisesti tuohtunut tästäkin?

Ravintola-asiakas (Ei varmistettu)

Ihan tasapainoinen näkemys aiheeseen - ja niin kauan kuin lapsiperheet ja vanhemmat pystyvät noita tiettyjä standardeja noudattamaan, ei minua lapset viereisessä pöydässä häiritse mitenkään.

Huonoin skenaario on se, kun vanhempi ei välitä opastaa lastaan millään tapaa kun tämä on häiriöksi. Tai kieltäytyy keskittymästä tähän, koska nyt on juteltava kaverin kanssa tai kerrottava puolisolle päivästä, jne. Kaikki me menemme syömään tai kahville ja maksamme ne samat hinnat samalta listalta; siksi en suostu antamaan paljoa anteeksi kenellekään vain siksi, että he ovat vanhempia ja minä en. Jos haluan hengähtää kesken pitkän päivän ja nauttia rauhassa kahvin ja pullan, en halua kenenkään pilaavan sitä riekkumalla tai metelöimällä muutaman metrin päässä. En huonotapaisen aikuisen kuin viattoman lapsenkaan. Ok, muksu ei ymmärrä ja vasta opettelee, mutta se isi tai äiti kyllä ymmärtää ja hänen pitää jaksaa vaivautua ja pitää lapsi sopivissa rajoissa.

Alkuperäisessä tekstissä esitettiin mielestäni malliesimerkki. Varautukaa vanhemmat opastamaan ja auttamaan lastanne siinä, miten ravintolassa ollaan ja viihdytään. Olkaa riittävän tietoisia siitä, mikä alkaa ihan oikeasti häiritä viereisten pöytien ruokailijoita (tiukkapipoilulle ja kohtuuttomille mielensäpahoittajille ei tietenkään tarvitse antaa periksi). Ja kyllä, varautukaa myös siihen, että joskus se kahvilareissu pitää lopettaa lyhyeen, koska tenavalla ei satu olemaan hyvä päivä. Vanhemmuus on joidenkin asioiden saamista ja joistain luopumista: joskus siitä päivän capuccinosta joutuu luopumaan.

Aihehan on kiistakapula, jossa mielestäni molemmat leirit paisuttelevat. Välillä ne on ne vanhemmat, jotka väittävät kaikkien lapsettomien vihaavan katkerasti lapsia ja haluavan nämä lukittavan kotiin neljän seinän sisään hamaan aikuisuuteen saakka, ja tämä kuviteltu viha ulotetaan vanhempiin ja sitä puretaan jatkuvana jupinana ja mulkoiluna. Ja toisella puolella kuvitellaan valmiiksi jokainen lapsi kurittomaksi pikkupiruksi, joka pilaa kaikkien rauhan pelkällä läsnäolollaan, jos äidin tai isän silmä välttää sekunniksikin. Tässä välillä on sitten aika paljon kohtuullisia mielipiteitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että oma viihtyminen on ihan siellä oman pään sisällä, eli on itsestä kiinni, antaako naapuripöydän iloisesti juttelevan lapsen tai vaikka humalaisen aikuisen pilata oman iltansa tai kahvihetkensä, niin kauan kuin kyseinen lapsi tai aikuinen ei uhkaa itseä mitenkään.

FromKaren
Ihana Päivä

Ulkomailla (eli esim. Italiassa) kestetään yleisestikin "metelöintiä" enemmän. Isosta seurueesta lähtee ääntä ja se on ok, olisi jopa outoa jos näin ei olisi. Tästä syystä myös lasten ääntely siedetään ja mulkoilun sekä avoimen vittuilun sijaan esimerkiksi kujerrellaan lapselle, jotta tämä rauhottuisi. Tarjoilijat ottavat lasta huomioon ja osoittavat hänelle, että tämä on tärkeä osa seuruetta. Tämä saa lapsen rauhoittumaan ja tekee koko ilmapiiristä positiivisen. 

Suomessahan ei kestetä mitään ääntä keneltäkään, ei aikuisilta eikä lapsilta. Täällä nimenomaan mennään "rauhoittumaan" kahvilaan kuten ylläoleva kirjoittaja kuvaili, ulkomailla mennään kotiin rauhoittumaan. 

Fakta on se, että lapset eivätkä itseasiassa suomalaiset aikuiset opi länsimaalaista seurustelukulttuuria jos ravintoloissa ei käydä (viihtymässä) ja toisaalta jos ei siedetä mitään muuta kuin hiirenhiljaista virallista istumista. 

Ulkomailla myös tuntemattomat aikuiset ottavat ulkomailla lapsiin kontaktia ja saavat heidät näin tuntemaan itsensä huomioiduiksi positiivisesti, jolloin ei tarvitse riehua sitä saadakseen. Suomessahan ei lasta huomioida millään tavalla (noh ei kyllä meitä aikuisiakaan) ja jos huomioidaan niin se on nimenomaan negaation kautta, jonka lapsi tietysti aistii (aivan kuten me aikuisetkin). 

En itsekään siedä jos lasten annetaan heitellä ruokaa (tätä vihaan entisenä ravintolatyöntekijänä) tai riehua, mutta sanoisin, että alle 4vuotiaan lapsen on mahdotonta pysyä paikallaan koko illallista eikä sitä odoteta Välimeren maissa, joita usein Suomessa ihaillaan. Ratkaisu on Suomessa piirrustusvälineet tai padi. Ulkomailla tätä ei näe, koska kuten joku ylempänä sanoi, siellä on enemmän hyviä, arkisia ravintoloita, joissa lapset saavat juoksennella ja viettää aikaa omalle iälleen sopivalla tavalla. Suomessa vaihtoehdot ovat usein Rosso tai sitten "parempi ravintola", jossa istutaan ja seurustellaan "sivistyneesti". 

On myös vanhemmilta älykkyyttä aloittaa ravintolaharjoittelu helpommista bistro-tyylisistä paikoista. Harmi, että näitä on Suomessa vähän ja jos jokin paikka on tituleerannut itsensä bistroksi, eivät hinnat kannusta arkikäymiseen vaan paikasta tulee kuitenkin ravintola, johon mennään kun on juhlan aihetta. 

Eli jos oikeasti halutaan muuttaa ihmisten suhtautumista ravintolassa oleviin lapsiin, pitäisi aloittaa ihan iso muutos siitä miten ja milloin ravintolassa ylipäätään käydään. Ja sehän alkaa sitä seuraavaa sukupolvea kasvattamalla eli viemällä ravintolaan ;)

No jaa (Ei varmistettu)

Vanhemmat eivät vieneet meitä koskaan ravintolaan kirkumaan, vasta sitten vanhempana saatettiin päästä joskus mukaan. Käytöstavat on opittu ihan hyvin. Kaksivuotiaalle joku ravintolassakäynti on joka tapauksessa opetusmielessä ihan yhtä tyhjän kanssa. Eiköhän äiti ja isä kestä käydä näissä "heikkolaatuisissa" paikoissa muutaman kerran ja viedä vekaransa hienompiin ravintoloihin sitten vanhempana. Ei kai ole liikaa vaadittu, että ulkona saisi käydä ilman, että lapset kirkuvat ja melskaavat ympärillä. Sitä varten on ne muut paikat, joista muut tietävät pysyä kaukana. Tai jos se Italian malli kiinnostaa, niin toki sinne voi muuttaa sen lapsensa kanssa, niin ei tarvitse luopua viinilasillisestaan.

Keskustelua ei ole pakko viedä ääripäästä toiseen - totta kai lapset ovat mukana ja pitääkin, mutta vanhemmat voisivat ottaa muut asiakkaatkin huomioon ja käyttää tilannetajua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Me nimenomaan pidämme lapsemme kaukana Rossoists ja muista "lapsiystävällisistä" paikoista, koska siellä vasta onkin niitä kirkuvina lapsia, ja lapset oppivat ennen kaikkea mallin kautta, joten kun he kerran keksivät toisen mallista, että ravintolassa huutaminen on hyvä idea, tapaa on vaikea karsia. Oma kokemus on, että lapset katsovat ympärilleen ja ottavat myös siellä hienossa ravintolassa mallia muilta ja hakevat hyväksyntää. Lasten tylsistymisestä: ensisijaisesti lapsen kanssa keskustellaan, ei välttämättä äiti koko ajan, mutta jotkut seurueesta, me aina välillä jaloittelemme ja kierrämme ravintolatilan, ja kyllä minusta jollekin pienelle paperille piirtäminen on alle 6-vuotiaalle ihan hyväksyttävää ravintolassa, kahvilassa saatan itsekin piirtää.

Kommentoi