Liian lyhyt kevättukka sai Cameron Diazin ikemään - onko vika kampaajassa vai kantajassa?

Toimitus

Edes Hollywoodin miljonäärit eivät ole immuuneja kampaajien mokille. Cameron Diazille kävi klassiset: pieni trimmaus riistäytyi käsistä ja peilistä katsoi lyhythiuksinen nainen.

Cameron kertoi lyhyiden hiusten kirvoittamista kyyneleistä tällä viikolla Jay Lenon talk show'ssa.

Myös Anne Hathaway bongattiin Lontoosta ilmeisen nolona uuden roolia varten kynityn hiustyylinsä kanssa.

Ainakin Hollywoodissa uusi (lue: lyhyt) hiustyyli naisen päässä tuntuu olevan aina kriisin paikka, jos ei naiselle itselleen niin kaikille muille. Pitkät kutrinsa poikatukaksi pätkäissyt Emma Watson kertoo joutuneensa vastailemaan toimittajien kysymyksiin siitä, oliko uusi hiustyyli Emman tapa tulla ulos kaapista. Lyhyille hiuksille jo vuosia uskollisena pysynyt Michelle Williams taas toteaa, että miehet inhoavat hänen kampaustaan.

Toimituksessa Cameronin uutta hiustyyliä pidetään raikkaana ja pirteänä. Samalla hieman ihmettelemme, vieläkö vuonna 2012 joku ajattelee, että pitkä tukka naisen tekee.

Kati kasvatti vuoden päivät polkkatukkaa. Sillä sekunnilla, kun se oli oikean mittainen, hän marssi kampaajalle leikkuuttamaan Mia Farrow Rosemaryn painajaisessa -tyyppisen lyhyen tukan - ja rakastaa sitä.

Eeva oli ikänsä pitkähiuksinen, kunnes viime syksynä pisti polkaksi todistaakseen itselleen, ettei pitkätukkaisenkaan tytön itsetunto ole hiusten pituudesta kiinni. Eikä se ollutkaan - mutta pitkää tukkaa on jo vähän ikävä.

Tänään Lily tahtoo tietää,

mitä sinun hiustyyliäsi muut ovat ihmetelleet? Tai milloin viimeksi itse väänsit itkua kampaajalta tullessasi?

Teksti: Eeva Kolu, joka joutui lapsena leikkaamaan pitkät hiukset lyhyiksi äidin löydettyä niistä useamman purkkapallon

Kuva: Splash News

 

Share

Kommentit

annemi

En ole koskaan itkua vääntänyt kampaajalla käynnin jälkeen vaikka hiustyyli ja väri vaihtui joskus 2000-luvun alkuvuosina lähes kahden kuukauden välein. Niitä tyylejä taisivat vähän kaikki ihmetellä silloin ;) oli pinkkiä, sinistä raitaa, mustaa, lyhyttä otsista, puoli-irokeesiä, kirkkaan punaista, sutinaa ja säpinää päässä aika paljon!

Vuosia tuon vaiheen jälkeen elelin tummalla, tasapitkällä tukalla kunnes leikkasin rakastamani paksun otsatukan joka nyt 2 vuoden jälkeen kasvaa hiljalleen pois ja antaa tilaa uusille tyyleille :)

Hosuli
Hömppäblogi

Hahaa, juuri tänään leikkautin hiukset taas lyhyiksi polkkavaiheen jälkeen. Oi miten vapauttavaa! Olin kauan pitkähiuksinen (siis todella, hiukset ulottuivat alaselkään saakka), mutta nykyään pitempi tukka jotenkin liian perinteisen naisellisilta. Lyhyt on kevyt ja helppo. :) (Ja juu, lesboviboja kuulemma lähtee. Mutta sehän on vaan hauskaa.)

Kajsa (Ei varmistettu)

Itkin minäkin kerran kampaajalle. Minua on myös sanottu Cameron Diazin näköiseksi, paitsi minulla ei ollut pitkiä hiuksia. Nyt näytän ehkä enemmän häneltä :D (ei vaan oon läski)

Netta-Natalia

Öh... mä en oo käyny kampaajalla reilu kahteen vuoteen, ku sieltä saa aina tippa linssissä hammasta purren lähtä kotiin. Aihetta olis kyllä jo käydä. Kampaajalla käynti on mulle melkeen pahempaa ku hammaslääkärissä käynti.

vierailija (Ei varmistettu)

sillon kun dippasin hiusteni latvat sähkönsinisellä kaverini ihmettelivät.... värjäsin nyt myös vapuksi pääni kokonaan pinkiksi, monet varmaa ajattelivat, että olenko hullu :D
kerran menin kampaajalle ja pyysin vaaleaa väriä ja ylikasvanutta otsista, niin sain ruskeat hiukset punaisilla raidoilla ja lyhyet etuhiukset. sen jälkeen en sillä kampaajalla ole käynyt!

Hemuli
Oisko tulta?

Koskaan en ole saanut niin paljon kehuja muilla tukilla kuin keesimallisella tukalla. Eikä ne kehut - mitkä tietysti on kivoja - mutta se, että se toimii mun pyörteisessä, sekakasvusuuntaisessa päässäni hyvin. Tämän mallin kanssa ei tarvitse taistella, asettuu itsestän toisin kuin mikään pitkä, polkka tais edes se Rosemary's Nightmere. :)

Ex lyhythiuksinen (Ei varmistettu)

Pidin lyhyitä hiuksia jopa osana identiteettiäni nuorempana. Tykkäsin vähän yli korvien alapuolelle ulottuvasta polkkatukasta. Kaameus tapahtui kun pyysin kampaajaani leikkaamaan tukkani enemmän kerroksittain: hiukset olivat aivan liian lyhyet, eikä niitä saanut laitettua kiinni mitenkään. Vihasin niitä niin paljon, että astuin tuskin ulos koko kesänä! Niiden kasvattaminen kesti aikansa, mutta Wanhojen tasseihin sain kasvatettua pitkät hiukset, enkä sen jälkeen ole raaskinut enää leikata. Välillä tosin ikävöin lyhyitä hiuksia, sillä ne ovat ihanan kevyet. Nyt vanhempana ja viisaampana, näytän kampaajalle kuvan haluamistani hiustyylistä, jotten tule väärinymmärretyksi.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Mä olen itkenyt tukanleikkuun takia kerran: Nukahdin lapsena purkka suussa, ja äiti nirhasi saksilla ison köntin tukkaa purkan mukana. Auts.

so out of glamour

meinaan purskahtaa itkuun joka kerta, ihan vain muutoksen takia!  Joskus värjäsin pitkän luonnollisen vaalean tukkani mustaksi kertomatta kenellekkään etukäteen, ihmettelyä riitti :D

Grow up (Ei varmistettu)

Jos on niin herkkä että itkee hiuksien takia, niin ehkä kannattaa hankkia jotain mielialalääkkeitä. Joskus hävettää olla nainen, ihan vaan näiden naisten juttujen vuoksi.

nansk

En ole ikinä itkenyt parturikäynnin jälkeen, päin vastoin! Olen aina ihan ekstaasissa kampaamosta lähtiessä. Leikkasin pitkät kutrini ihan lyhyeksi pixieksi joskus yläasteella, olen kasvattanut ja leikannut sitä edes taas tässä vuosien mittaan, värjäsin (luonnostaan platinanvaaleat) hiukseni tummiksi viime kesänä ja punaisessa olen nyt viihtynyt puolisen vuotta! Tällä hetkellä polkka rokkaa maailmaani.

Todennäköisesti käy Katit ja heti kun pääsen tavoitemittaani, lähtee melkein koko tukka päästä :D Hius on uusiutuva luonnonvara, ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei koskaan tiedä mikä parhaiten saattaisi sopia, jollei kokeile! Rakastin lyhyttä lettiäni, se oli aivan ihana. Palaan taatusti takaisin jossain vaiheessa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Grow up, itkeä voi myös tuhlatun rahan takia. 160e aivan väärän/hirveän/laiskasti leikatun/ruman värisen tukan takia on mun mielestä ihan hyvä syy purskahtaa itkuun.

L1LL1 (Ei varmistettu)

Vain kerran on meinannut itku tulla ja silloin kyse oli otsatukasta, jonka kampaaja mielestäni leikkasi liian lyhyeksi. Asia meni kuitenkin ohi kun ajattelin, että eipä tarvitse heti juosta uudelleen kampaajalle, kun tukka sitä tahtia kasvaa.

Lyhyessä tukassa taas tunnen olevani enemmän itseni. Nyt tukka alkaa olla jälleen polkkamittainen ja lähinnä haaveilen jo lyhyestä tukasta tämän ylikasvaneen tilalle.

Ujo Lily-fani (Ei varmistettu)

1994 lyhyt tukka oli jotain kovin "radikaalia". Leikkasin lyhyen keiju-grunge-tukan ekaa kertaa silloin ja rakastin sitä heti! Ei varmaan oo miesten suosiossa mutta mitäpä ihminen siitä - ikinä en ole miehen mielipidettä tukka- tai muissa tyyliasioissa kysynyt, enkä kysy!

JonnaPieni
Ihme ja kumma

Uah, näin kampaajana raivostuttaa lukea näitä. :D Sori.

Mulla on ollu kaikki mahdolliset värit päässä ja niin monet mallitkin eikä yksikään ole aiheuttanut itkua - hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, ne kyllä kasvavat takaisin, jos menikin liian lyhyeksi.

Kuinka moni teistä, joiden kampaaja on mennyt ja pilannut tukan (eli lopputulos on ollut väärä) on sanonut siitä suoraan kampaajalle? Koska tilanteen voi korjata, jos vain ymmärtää avata suunsa. Ja jos kampaaja on ammattitaitoinen, niin ei vedä siitä meloonia eikä herneitäkään nenään vaan varaa sulle uuden ajan ja korjaa tekeleensä erittäin mielellään jopa. Hyvin simppeliä. Vai nielettekö hiljaa (eli valitatte kavereille) pettymyksen, jos vaikka ostatte mp3-soittimen, joka on rikki vai marssitteko kauppaan valittamaan siitä, että saatte ehjän tilalle?

Grow up (Ei varmistettu)

"Grow up, itkeä voi myös tuhlatun rahan takia. 160e aivan väärän/hirveän/laiskasti leikatun/ruman värisen tukan takia on mun mielestä ihan hyvä syy purskahtaa itkuun."

Se on aivan oma vika, jos maksaa 160 € leikkauksesta ja väristä. Aika harva paikka tuollaista summaa veloittaa, pitääkö sitä etsiä kaupungin kallein paikka. Jos väri on väärä tai hiukset on leikattu laiskasti niin sinähän pyydät tietysti korjaamaan asian, pitäähän rahalle saada vastinetta. Ei auta itku markkinoilla. Ymmärrän kyllä, jos kyse on alaikäisestä, mutta jos aikuinen itkee moisesta niin huh huh.

pahatapa (Ei varmistettu)

JonnaPieni, samat mietteet mullakin, myös näin parturi-kampaajana.

Toisaalta  jotkut ihmiset, myös palveluammatissa työskentelevät, ovat todella sisäänpäinkääntyineitä, hiljaisia, ilmeettömiä ja passiivisia (entinen työkaverini juuri tällainen kampaaja) - kuinka moni kuitenkaan tohtii pahoittaa parturin mieltä karjumalla kesken kaiken lopeta, tai sitten alkaa vänkäämään korjauksesta tällaisen ammattitaidottoman paskahousun kanssa?

nimim. polkkatukkani "siistittiin" korvat näkyviin/kananperseeksi em. kaltaisen kampaajan toimesta - KIITOS

Pointtini siis - jos kampaajasi ei ole torspo, valita.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Se on jännää, miten moni ei jostain mystisestä syystä avaa suutaan kampaajalla. Joskus ei tule ihan sitä mitä tilattiin eikä asiaa välttämättä voi korjata heti,  mutta seuraavalla kerralla vinouman kommunikaatiossa voi halutessaan korjata. Koska sitä kai se useimmiten on: kampaaja ei ole syystä tai toisesta tajunnut, mitä asiakas ajaa takaa. Tai sitten vaan ei halua tajuta. Ja siinä tapauksessa kannattaa vaihtaa kampaajaa.

tiiti
ite puin

Mä kyllä olen sanonut, ei silloinkaan kauhealla menestyksellä. Kampaaja leikkasi mulle otsatukan, jossa oli lovi (oletettavasti tarkoituksella) siten, että yksi osa oli liian lyhyt (ns. munkkiotsis) ja keskeltä vaihtui sitten semmoinen pidempi osa, joka oli liian pitkä. Jos edes pitää erikseen mainita, niin näytti oikeasti aivan to-del-la pälliltä mun pallonaamassa.

Totesin (mielestäni ihan kohtuu nätisti ja ilman suurempia kyyneleitä), että "Tämä ei nyt ole yhtään sellainen kuin pyysin". Kampaaja ensin häkeltyi, sitten närkästyneesti puolusteli omaa kantaansa ("olet väärässä, kyllä se sopii tosi hyvin") ja loppujen lopuksi vänkäyksen jälkeen korjasi mutisten tulosta sen minkä voi (ts. oli sitten se kokomunkkiotsis). Otti toki täyden hinnan, eikä mitenkään pahoitellut, enkä käynyt paikassa enää ikinä.

Muikku_ (Ei varmistettu)

Ei tarvitse itkeä kun ei käy kampaajalla. Malleja ja värejä on ollut vaikka minkälaisia, tällä hetkellä jo puoleen selkään pitkä tukka jonka kanssa jatkan varmaan pitkään. Tykkään pitää lettiä ja nutturuita ja ponnaria, hiukseni eivät ole ikinä auki joten vaihtoehto on joko pitkä ja helposti sidottava tai ihan lyhyt poikatukka, josta kyllä tykkään myös kovasti.

Turhat jorinat

Minä en voi käsittää näitä kampaajien ambitioita, että on ihan pakko alkaa leikkaamaan jotain omaa ihmeluomusta, kun asiakas pyytää kaks senttiä latvasta veke. Multa on kysymättä napsittu yhden-kahden sentin sijaan jopa toistakymmentä ja vaikka olen nimenomaan kieltänyt tekemästä jotain juttua, on sellainen päästä kuitenkin löytynyt. Kerrostamista ja veistämistä, takaraivokukkulaa, mitä saatanan kotkotusta mulle ei vielä olisi leikattu. Aina sen mukaan, mikä on sillä hetkellä muka muotia ja riippumatta siitä, mitä on pyydetty. Ja riippumatta varsinkaan siitä, mikä mun naaman muotoon passaa.

Lopuksi kampaaja vielä kehuu pää kallellaan luomustaan, ja itse silmät vesikierteessä mietit, ettei tuo akka pysty tukkaa takaisin liimaamaan vaikka haluaisikin...

Voi kyynel.

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onni on loistava kampaaja, joka ehdottaa uutta, kuuntelee minun toiveita (tosin viime aikoina niitä on ollut vähän, kun näkemys on saksien/veitsen ja värisudin käyttäjällä huomattavasti parempi) tuntee mikä sopii mun naamaan ja olemukseen muutenkin.

Kurjia kokemuksia on vain muutama kaukana menneisyydessä, näissä juurikin kommunikointi on ollut ongelmana ja varmaan myös se, että kampaajan visio ei ole miun persoonaan sopinut. Kampaajilla on pirun haastava ammatti, epäilen, että hyvin usein pyydetään myös sellaista, joita ei pyytäjän hiuksista kerta kaikkiaan saa aikaiseksi. Asiansa osaava, kertoo tämän, mutta aina viesti ei mene perille. Niin ja toki on niitä kampaajia, jotka eivät jostain kummallisesta syystä toteuta täysin mahdollista toivetta.

Palautetta pitää antaa jos ei ole tyytväinen, sen lisäksi aikuinenkin saa itkeä välillä ns turhasta. Jos itkulla saa pahan mielen pienemmäksi, liekö tuosta suurta haittaa.

Adie (Ei varmistettu)

Kyllä on tullut itkettyä, ennen kaikkea turhautumista siitä, ettei sana kuulu eikä tehoa. Minun tappeluni on ollut kerrostamisten kanssa. Vaikka olen sanonut, ettei kerrostuksia, porrastuksia tai mitään muutakaan ohennuksia, ennen kuin olen ehtinyt estää, sakset ovat olleet vähintään tekemässä lähes päänahkaan asti meneviä "tukikerroksia". Hiukseni ovat ohuet, käsittelyä huonosti kestävät ja hitaasti kasvavat. Vaihtelin kampaajaa aiemmin kerta toisensa jälkeen, mutta nyt en uskalla enää kokeilla mitään. Olen viimeisimpien virheiden tuloksia kasvattanut nyt yli vuoden käymällä yli satasen värjäys+leikkaus-yhdistelmän sijaan 25e latvojen pikatasauksessa vain koska olen ollut niin tuskissani ja katkera hiusteni tuhoamisten johdosta, ja ainakin puoli vuotta menee vielä. Ei oikein tunnu järkevältä edes kampaajien liiketoiminnan kannalta.

Kommentoi