Lily kysyy: mitä et tekisi yksin?

Toimitus

Alatko sinäkin näprätä puhelinta tai selailla pöytään unohtunutta, puoli vuotta vanhaa sähköyhtiön asiakaslehteä, jotta et yksin syödessäsi näyttäisi yksinäiseltä?

"Ehkä en vaan osaa matkustaa yksin. Ravintolassa olo on kuin lukion ruokalassa, jos joutui yksin syömään. Tuntuu, että kaikki tuijottaa, vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta", pohtii Jemma T.

Entäpä oletko niitä, jotka tuntevat leffateatterin luukulla oudon nolouden piston ostaessaan yhden lipun seuraavaan näytökseen? Selitteletkö olevasi työmatkalla, jos tarjoilija kysyy, odotatko pöytäseuraa? Nykyihminen osaa kasvattaa lapsen yksin, mutta että yksin leffaan tai illalliselle!

Ei hätää, sinä keskenäsi rouskuttava kummajainen - sosiaalinen media on apunasi. Invite For A Bite -sivustolla yksin syömistä kavahtavat käyttäjät voivat etsiä itselleen seuraa lounaalle tai illalliselle. Käyttäjiksi hyväksytään toistaiseksi vain naisia, sillä perustaja Cressida Howard epäilee sivuston muuten muuttuvan nettideittipalveluksi.

Lilyn toimituksen mielestä sivuston idea on kiva, sillä uudessa kotikaupungissa tai yksin matkustaessa paikallinen seura olisikin usein tervetullutta. Mutta onko se julkisella paikalla yksin hengaileminen oikeasti niin omituista, ja miksi? 

Anna on löytänyt yksin tekemisen nautinnon pakon kautta, kun kaveri on myöhästynyt sovituilta treffeiltä: sehän on laatuaikaa parhaimmillaan - saa keskittyä täysin omaan nautintoonsa.

Kati käy yksin hyvillä mielin melkein missä tahansa - elokuvissa, ravintolassa ja reissussa. Fiinistä illallisesta tosin nauttii enemmän seurassa.

Eeva ei ollut koskaan ajatellut olevansa säälittävä friikki, ennen kuin opiskelukaveri kysyi silmät pyöreinä "siis käytsä oikeesti yksin leffassa?"

Mitä asioita sinä et tekisi yksin - vai viihdytkö mainiosti omassa seurassasi niin matkoilla, ravintoloissa kuin keikallakin?

Teksti Eeva Kolu, joka haluaisi vielä tähdentää, että yksin leffassa käyminen on parasta, koska silloin ei joudu heti lopputekstien alettua kuuntelemaan muiden (yleensä vääriä) mielipiteitä juuri nähdystä pätkästä

Kuvat Invite For A Bite

Share

Kommentit

Londra (Ei varmistettu)

Baarissa en osaa käydä yksin, tulee vaan jotenkin liian tyhmä olo. Mutta leffaan menen ihan mieluustikin yksin, oli aika vapauttavaa tajuta että niinkin voi tehdä. Jos joku katsoo mua säälivästi kun seison yksin odottamassa saliin pääsyä, pyrin ottamaan sellaisen mä- tiedän-jotain-mitä-sä-et-tiedä-ilmeen ja toivon että ko. henkilö itsekin jonain päivänä uskaltautuu yksin leffaan. Tykkään kyllä myös käydä kavereiden kanssa leffassa; onneksi vakioseuralaiseni ovat jo oppineet, että lopputekstit ovat myös osa elämystä ja keskustelu alkaa vasta kun loppumusiikit on kuunneltu ja ollaan salista ulkona.

Nora
Noran world

Mä en osaa tehdä yksin oikein mitään. Kyllä joskus tulee käytyä yksin vaikka kahvilassa, mutta silloinkin on tosiaan puhelin tai jotain lukemista hyvin lähellä. Jos on pakko olla yksin, niin mieluiten olen sitten yksin kotona. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

En kyllä ymmärrä, mitä noloa on tehdä asioita yksin. Voi herrajeesus on teilläkin ongelmat.

minna

Keikalle voin aivan hyvin lähteä yksin, oikeastaan musiikista nauttiminen on melkein helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia, missä päin se kaveri huitelee. Syksyllä kävin yksin Tukholmassa asti keikan takia, ja oli yksi parhaista ulkomaanmatkoista ikinä. Tuli sellainen voittajafiilis, että minähän selviän yksin vaikka mistä. Kahviloissa luuhaaminen sujuu hyvin yksin, kirjan tai tietokoneen kanssa on välillä huomattavasti kivempi lounastaa, kuin ihmisseurassa. Yksin kotona oleminenkin on aivan ihanaa, en malta odottaa omaan kämppään muuttamista, niin siitäkin pääsee nauttimaan enemmän.

Yksin leffassa käyntiä en ole kokeillut, mutta en usko senkään olevan ongelmallista. Baariin en lähtisi yksin, enkä välttämättä festareillekaan. Mutta muuten olen sellainen ihminen, että viihdyn melkein mieluummin yksin kuin seurassa.

Pupu (Ei varmistettu)

Ei siinä minustakaan PITÄISI olla mitään noloa, että tekee asioita yksin - pistäytyy kahvilla, käy leffassa tai menee taidenäyttelyyn. Jostain syystä se voi kuitenkin tuntua kiusalliselta ja epämukavalta. Kerran ollessani yksin matkalla, kävin hienommassa ravintolassa syömässä, ja voin vannoa, että tarjoilija loi minuun pitkiä, sääliviä katseita siinä missä viereisissä pöydissä istuvat keski-ikäiset herrasmiehet tuijottivat minua uteliaasti koko ruokailun ajan. Kaikkein pahinta oli kuitenkin käydä vieraassa kaupungissa keikalla yksin. Tunsin itseni friikiksi. Enkä varmasti mene toiste, mieluummin istun vaikka yksin kotosalla :DD

Jemina
No Sex and the City

Minusta on terveellistä osata olla ja tehdä erilaisia asioita yksin. Olen muun muassa liftannut ympäri Eurooppaa ihan itsekseni, mikä kuulemma on erityisen epäsuosittua ja epäsuositeltavaa. Mutta paskat, hauskaa on aina ollut!

Ja vähän normaaleimmista jutuista tykkään erityisesti leffassa käymisestä, ihan itsekseen. Ja mieluiten vielä päivänäytöksissä, niin että teatteri on lähes tyhjillään! Kahvilassa ja baarissakin käyn mielelläni yksin. Mukanani on tosin aina kirja - ei niinkään nolouden välttämiseksi, vaan koska se nyt vain on tosi luksusta lukea hyvää kirjaa ja juoda hyvää kahvia/viiniä, jossakin muualla kuin kotona.

 

J

Baariin en varmaan lähtisi yksin, Suomessa. En tiedä. Se tuntuisi omituiselta vaikka varmasti joskus kannattaisi. Muualla kuin Suomessa olen kyllä mennyt baariinkin yksin. Siis eikö siellä just ole ideana että tavataan ehkä myös uusia ihmisiä? Usein Suomessa tuntuu että baariin mennään sen tiiviin porukan kanssa eikä puhuta edes muille. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jouduin kerran työmatkalla odottamaan toisaalla asiakaskäynnillä ollutta pomoani Göteborgin lentoasemalla 4,5 tuntia. Ajankuluksi olin googlettanut kävelymatkan päässä sijaitsevan ravintolan, ja eiku syömään!

Järkeilin, että kannattaa ottaa mahdollisimman monen ruokalajin ateria, että saa kulutettua enemmän aikaa. Valitsin siis vaatimattomasti viiden ruokalajin aterian yhteensopivien viinien kanssa.

Minua palveli 2 tarjoilijaa ruualle ja yksi viinille. Jokainen ruokalaji selitettiin perusteellisesti erikseen. Koko ajan oli joku varmistamassa, että kaikki on hyvin ja että kaikkea on riittävästi.

Mainittakoon, että olin ko. ravintolassa ainut nainen, muut asiakkaat olivat liikemiehiä, jotka aterioivat joko kahdestaan tai ryhmissä!

Eikä ollut edes vaivautunut olo; päinvastoin: tunsin oloni melkein kuninkaalliseksi :) Luulivat varmaan ravintolakriitikoksi :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Elokuviin on kiva mennä yksin, mutta teatteriin kaipaan kaveria. En oikein tiedä, miksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Käyn lähes kerran kuussa yksin syömässä ravintolassa. Joka kerralle en saa ystävää seuraksi ja mies on useasti silloin reissussa-en siis vitsi tehdä itselle ruokaa;) Muutama mieluisa ravintola on vakiintunut paikaksi jossa istua päivän sanomalehtien kanssa rauhassa, tarjoilijat eivät edes kysele tuleeko lisää ihmisiä, eikä kukaan tuijottele-eikä tuppaudu seuraan. Kauniita kesä päiviä odottelen innolla jolloinka voin suoraan töistä suunnata lempi terassille, nauttia auringosta, hyvästä ruuasta ja vain olla itsekseni. Elokuvissa en ole käynyt yksin, se on miehen kanssa meidän yhteinen juttu ja ulkomaanmatkat yksin tuntuvat toistaiseksi hurjilta. Hattua nostan kaikille jotka yksinään reissaavat! Aamut ovat enemmän sellaisia joihin tarvitsen läheisiä ihmisiä. Aamu känkkis on useasti päällä, mutta se seurassa kummasti hälvenee;)

June

mrht (Ei varmistettu)

Menen silloin tällöin yksin leffaan tai kahvilaan ja olen myös matkustanut yksikseni, vaikka koen nämä ajoittain epämukaviksi tilanteiksi. Minusta mukavuusalueelta poistuminen silloin tällöin pienemmissä tai suuremmissa määrissä on hyväksi ja itsensä kanssa ajan viettäminen muualla kuin koneen äärellä tervettä. Toisin kuin Eeva, en ole koskaan kuullut että nämä olisivat jonkun mielestä kummallisia asioita! Ainoa ihminen, jolta olen kuullut ihmettelyä on oma äitini, joka luonnollisesti on sydän syrjällään joka kerta kun nuorimmaisensa huitelee Suomen rajojen ulkopuolella ypöyksin. Ja se, että itse kuvittelee muiden ihmisten katsovat kuin jotain luuseria kun olet yksin hörppimässä kahvia, on mun mielestäni aika naurettavaa. Nää on jotain kummallisia sosiaalisia lukkoja, joista haluaisin päästä yli - enhän minä tarvitse mitään oikeutusta muilta tehdä asioita itsekseni? Ja ihan for the record, en ole itse koskaan huomannut kummeksuvani ihmistä joka istuu yksin ravintolassa...

Virpi Veronica (Ei varmistettu)

Mitä en tekisi yksin, on kysymyksenne ? En matkustaisi, kävisi ravintolassa, elokuvissa, enkä harrastuksissa. (Kirjastossa voisin käydä yksin ja lukea yksin).

Kysymykseenne aasin siltana kirjoitankin yksinäisistä ikäihmisistä, tiedättekös tilastot ? Suomalainen vanhus tekee joka toinen päivä itsemurhan ja yleensä syynä on yksinäisyys. Järkyttävää.

En kärsi yksinäisyydestä, mutta kirjoitan siitä tässä nyt ja etenkin vanhusta kohtaavasta yksinäisyydestä.
On lukuisia kerhoja ja toimintaa yksinäisyyden poistamiseksi. (voi laittaa kirjeen vaihtoilmoituksen, ja jo googlaamalla löytyy paljon toimintaa).
Vanhuksen kärsivät yksinäisyydestä.
Robinson Crusoe sekosi autiolla saarella yksinäisyyteensä.
Susi ei kestä ilman laumaansa.
Ihmisella on luontainen tarve ihmissuhteisiin.
Punaisen Ristin ystävätoiminnan vapaaehtoiset tuovat iloa yksinäisen arkeen. Voit kysyä Punaisen Ristin ystävä välityksestä pitkäaikaista ystävää tai kertaluonteista apua.
Ystävyys on enemmän kuin kaveruus. Kavereita voi olla useita, mutta todellisia ystäviä saattaa olla vain muutamia tai ehkä vain yksi.
Toisille riittää yksi sydänystävä, toisilla hyviä ystäviä voi olla joka sormelle. Olipa ystävien lukumäärä mikä tahansa, tärkeintä on, että suhde sisältää luottamusta ja kunnioitusta toiseen ihmiseen.
Ystävä hyväksyy sinut hyvine ja huonoine puolinesi. Hänen kanssaan voit jakaa niin ilot kuin surutkin. Ystävä on se, jolle haluaa ensimmäisenä kertoa  uutiset. Hyvä ystävyyssuhde kantaa läpi elämän ja antaa voimia, tukea ja kannustusta vaikeissakin tilanteissa.
Hyviin ihmissuhteisiin kannattaa panostaa.
Ystävyys saa alkunsa kohtaamisesta. Ystävyyssuhteita kannattaa luoda pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti.
(Useimpien ihmisten kanssa emme koskaan astu ensimmäistä askelta ystävyyden tiellä. On ihmisiä joita ei tahdo edes tuntea.)
Vaikka yksinäisyys pelottaa, se voi olla myös omien valintojen seurausta. Tietyssä vaiheessa elämää se on luonnollistakin. Ja siitä voi iloita, on suurenmoista viettää hetkiä yksin.
Mistä johtuu, että ihmisen on niin vaikea löytää toistensa luo?
Robinson Crusoesta on tehty useita versioita – kirjoja ja elokuvia - yhdessä hän piirteli kiviin kasvoja ja jutteli niille, mikä oli raastavan yksinäisyyden seurausta autiolla saarella. Toisessa versiossa hän viihtyi niin hyvin autiolla saarellaan, että meni piiloon, kun pelastusvene lipui saaren ohitse, tai hei, hänellä oli siinä versiossa Perjantai seuranaan ei hän ollut yksin.

Voihan ihmisellä olla puolituttuja, joissain maissa tuntemattomat tervehtivät toisiaan ja juttelevat kuulumisiaan, tosin se ei ole meidän suomalaisten luonteen piirre.

Murtakaa yksinäisyyden kahleet. Ihmissuhteet voivat olla haavoittaviakin, mutta ottakaa se riski :)

MarikaH (Ei varmistettu)

Tämän luettuani innostuin! Käänsin kysymyksen itselleni: mitä tekisin seuraavaksi yksin? Ainakin aion mennä pitkästä aikaa Kiasmaan, yksin, ja sen päätteeksi kävelen yksin kotiin uudet ajatukset seuranani.

jokupieni (Ei varmistettu)

Mä en ole edes koskaan huomannut mitään omituisia katseita vaikka käyn usein yksin leffassa. Toisaalta olen joskus tosi laiska havainnoimaan ympäristöäni :D

Klubille en ehkä menisi yksin, toisaalta en hirveästi käykään tamppaamassa. Eräs kaverini saattaa lähteä bailaamaankin aluksi yksin, aina löytyy joku yöstä.

Haluaisin matkustaa joskus yksin. En ole koskaan ollut Tamperetta kauempana keskenäni. Helsingissä siis asun. Se olisi varmaan hirveän vapauttavaa, kun pitäisi hoitaa kaikki järjestelytkin itse. Koskaan en ole lentoja/laivaa, majoitusta ja kohdetta päättänyt ja hommannut 100% itse.

Kommentoi