Lily leffassa: Vaisu Sinä päivänä

Toimitus

Aika moni on lukenut David Nichollsin Sinä päivänä -romaanin. Se on chick litiä olematta chick litiä – koska vannoutuneet chick lit -vihaajatkin ovat pitäneet kirjasta. Lue Katin arvio kirjasta täältä.

Rikas hulttiopoika Dexter ja työväenluokkainen unelmoija Emma tutustuvat yliopiston valmistujaispäivänä 15.7. vuonna 1988. Sinä päivänä kuvaa heitä ja tuota samaa päivämäärää eri vuosina seuraavan parinkymmenen vuoden ajan. Dexin ja Emman ystävyys syvenee ja muuttuu, ja molemmat tuntuvat kaipaavan siltä jotain enemmän

Ongelma on leffan roolitus. Anne Hathaway ja Anne Hathawayn suun näyttelytaidot eivät tee oikeutta sympaattisen ja kömpelön Emman hahmolle. Oscarin voittaa usein, jos näyttelijä on vaivautunut opettelemaan jonkun vieraan aksentin, mutta newyorkilaisen Annen brittiaksentti ei pelasta leffaa. Jim Sturgess selviää sentään mukavasti Dexter-kusipäänä, jolla on pohjimmiltaan lämmin sydän.

Juoni ja kirjan tunnelma antavat kaikki maailman keinot dramaattisten tunteiden pumppaamiseen katsojan sielun syövereistä. Mutta tunnetta ei vain tule. Nyt leffa jää perusdraaman tasolle, kun taas kirja erottui massasta.

Katso tämä, jos... tykkäät vertailla kirjoja ja niistä tehtyjä leffoja toisiinsa. Esimerkkeinä vaikkapa onnistuneet elokuvasovitukset kirjoista Revolutionary Road, Trainspotting ja Suljettu saari.

Älä odota... elämää suurempaa romantiikkaa. Mitään Rakkautta ennen aamua tai Hiljaiset sillat -tyyppistä eeppistä draamaa leffa ei saavuta.

Tunnet nostalgiaa... jos olet elänyt 1990-luvulla. Etenkin, jos kävit silloin Lontoossa. Leffassa esitellään sen ajan kuumimpia baareja ja mediailmiöitä.

Mitä opimme? Kannattaa sanoa sille tyypille, että olet ihastunut siihen. Tai sitten tehdä se sopimus: ”kun me ollaan nelkyt ja vielä sinkkuja, niin sitten mennään naimisiin.”

Arvosana: 3/5

Ensi-illassa: 14.10.

Katso traileri:

Lopuksi vielä ikuisuuskysymys: kannattaako lukea kirja ennen leffaa vai vasta sen jälkeen? Tuleeko mieleen esimerkkejä?

Teksti: Julia Thurén

Kuvat: FS Film Oy

Share

Kommentit

Susa - järjellä ja tunteella (Ei varmistettu)

Pidin niin paljon tästä kirjasta, mutta kun kuulin, että Hathaway on Emma, niin....:/ Ei vastaa yhtään niitä mielikuvia siitä Emmasta, jonka minä päässäni loin kirjaa lukiessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Anne Hathaway on aina samanlainen. Saattaa johtua vahvoista kasvonpiirteistäkin. En ole koskaan tykännyt hänen roolisuorituksistaan. Tuntuu, että hänellä on vain iso hymy tai surkea ilme.

Varmasti on ollut haastavaa opetella brittiaksentti, mutta tässäkin sitä vaivaa sama, kuin usein vahvoja, opeteltuja aksentteja - se on "liian brittiläinen". Se ei kuulosta aidolle, koska siinä ei ole mitään vaihtelua, toisin kuin normaalisti puheessa olisi. Eli sanat kuulostaa samanlaisille koko ajan ja aksentti liioitellulle.

Kirja sen sijaan alkoi kiinnostaa!

Kommentoi