Lopetin shoppailemisen, kun tajusin olevani siitä riippuvainen

Toimitus

365 päivää ilman uusia vaatteita.

Ystäväni tiedotti somessa aloittavansa vuoden mittaisen ostoslakon. Ei uusia vaatteita, kenkiä tai muita asusteita vuoteen. Miksi? Hän haluaa säästää rahaa ja kokeilla, miltä tuntuu olla kuluttamatta.

Ensireaktioni uutiseen oli ihaileva ja ällistynyt. ”Kuinka rohkeaa! En ikinä pystyisi tuohon.” Itse olen vuosien varrella seissyt monen monta kertaa vaatekaupan kassalla vinguttamassa luottokorttiani – silloinkin, kun minulla ei periaatteessa ole ostokseen varaa – ja ajattellut Sinkkuelämää-sarjan Carrieta. Hän oli himoshoppailija, joka sekä palkitsi itseään että lääkitsi sydänsurujaan ostelemalla Jimmy Choo -kenkiä ja tokaisi huolettomasti, että hänen luottokorttinsa pitäisi napsauttaa poikki. Hänen asenteensa tarttui minuun jo nuorena: kerranhan täällä vain ollaan, joten carpe diem ja carpe Jimmy Choo!

Ostolakon aloittaneen ystäväni saamien kommenttien perusteella en ollut ainut oman elämänsä Carrie. Moni tsemppasi kaveriani: ”Hurjaa!” ”Pidän peukkuja!” Shoppailusta luopumista tunnuttiin pitävän suurena urotyönä – ja se kertoo aika paljon ajastamme.


Jatkuvasta kuluttamisesta on tullut arkipäivää. Ostamme enemmän uusia vaatteita kuin koskaan aiemmin, sillä ne ovat halpoja ja shoppailusta on tullut normi. Kuluttaminen ympäröi meitä. Se näkyy katukuvassa mainoksina, se on jatkuvasti läsnä älypuhelimissamme. Joka kerta kun menen Instagramiin, bongaan uuden tuotteen, jonka haluaisin hankkia.

Yli varojensa elämisestäkin on onnistuttu tekemään trendikästä ja normaalia, ainakin naisille suunnatussa populaarikulttuurissa, kuten juuri SinkkuelämässäSophie Kinsella on kirjoittanut kahdeksan kirjaa holtittomasta shoppailijasta, ja niiden pohjalta syntyi hittielokuva Himoshoppaajan salaiset unelmat.

Shoppailu on niin luonteva osa kulttuuriamme, että siitä luopuminen saa osakseen samanlaista ihmetystä kuin vaikkapa alkoholista kieltäytyminen. Vaatteiden kuluttamisella ja alkoholilla on jotain muutakin yhteistä: molempiin jää koukkuun.
 

Kun tajusin, miten mahdottomalta ajatus omakohtaisesta ostolakosta minusta tuntui, ymmärsin, että minustakin oli tulossa shoppailuaddikti. Siksi päätin aloittaa ystäväni innoittaman neljän kuukauden ostoslakon. (Jep, minulla on heikko luonne, ja vuosi tuntui ylivoimaiselta. Mutta parempi neljä kuukauttakin kuin ei mitään?)

Addiktioni näkyi siinä, että himoitsin jatkuvasti uusia vaatteita ja minulla oli koko ajan ostoslistalla läjä kamaa, jota varten säästin. Välillä hullaannuin jostain tuotteesta täysin ja saatoin kokea pakkomielteistä tarvetta omistaa se. Olen kerran jopa pannut herätyskellon soimaan kello kaksi yöllä, jotta voisin ostaa erään erikoismalliston tuotteita, jotka tulivat myyntiin keskellä yötä. Nukuin luottokortti yöpöydälläni ja taistelin tuhansien muiden shoppailuaddiktien kanssa kašmirbodysta. Saitti kaatui, enkä saanut bodyani. Sammutin läppärini ja mietin pimeässä asunnossani, mitä ihmettä oikein puuhaan?

Miksi koukutuin shoppailuun? Keittiöpsykologin analyysi: Kuvittelin, että uudet vaatteet tekisivät minusta sellaisen naisen, joka haluaisin olla. Yritin ostaa itselleni parempaa itseluottamusta. Uuden vaateostoksen jälkeen olin kuitenkin edelleen oma itseni ja vaikka tietenkin tajusin, ettei vaate muuta naista, halusin silti kokeilla, taikoisiko uusi silkkipaita minusta hieman coolimman tyypin. 


Ostolakkoni on vasta alussa, mutta jo viikon jälkeen huomasin, että oloni on aiempaa seesteisempi. Tuhlurin elämä oli stressaavaa, sillä jatkuva rahankäyttö ahdisti. Nyt tuntuu lähes meditatiiviselta kävellä kauppojen ohi ja klikata nettikauppojen uutiskirjeet suoraan roskakoriin. En tarvitse mitään, toistelen itselleni, ja tunnen itseni oman elämäni zen-guruksi. 

Kun kielsin itseltäni ostamisen, jouduin myös tutkimaan vaatekaappiani tarkemmin ja tyytymään siihen, mitä siellä on. Samalla hyväksyin myös itseni sellaisena kuin olen – eli täydellisenä juuri tällaisena, hieman nuhjuisessa neuleessani ja ehkä joskus vähän hienhajuisenakin. 

Jos tämä valaistunut fiilis jatkuu, saatan jopa pitää vuoden mittaisen ostoslakon!
 

LUE MYÖS:
 
Kun luet tämän, et enää ikinä ahdistu vaateostoksilla!

Selluliitti on aikamme suurin kauneushuijaus.

 

 

Share

Kommentit

Satsu 123 (Ei varmistettu)

Hei, kommenttini ei liity tähän postaukseen.

Yritin lähettää sähköpostia osoitteeseen lily@a-lehdet.fi ja sain takaisin viestin, että sähköposti on täynnä.

Kysymykseni koskee blogi mainontaa. Saanko lisätä työnantajani logon kuvan ja linkin sivuille blogini sivujen sivuosaan. Kerron rehellisesti, että työskentelen firmassa, joten se ei ole piilomainontaa. Onko tällainen sallittua?

Toimitus
Toimitus

Moikka! Laittaisitko asiasta suoraan meiliä tuottajallemme Annalle osoitteeseen anna.karhunen@a-lehdet.fi. Hän osaa vastata kysymykseesi. Jatkossa voit myös olla meihin yhteydessä osoitteeseen toimitus.trendi@a-lehdet.fi

Terkuin, Mia 

Kommentoi