Maria Veitola: ”Kumppanille tapahtuvat hyvät asiat eivät ole itseltä pois”

Toimitus

Kun olin 15-vuotias, luokkamme lähti viikoksi Lontooseen. Luokkakaverini seurusteli täysi-ikäisen pojan kanssa, joka ajoi karvanopilla somistettua Corollaa. Ennen reissua poika sanoi kaverilleni: ”Jos lähdet luokkaretkelle, jätän sinut.”

Kun olin 35-vuotias, vedin televisiossa omaa talk show’ta. Rakastin työtäni. Jossain vaiheessa huomasin, että päiväni pitenivät. Eivät vain siksi, että työmäärä kasvoi, vaan siksi, etten halunnut mennä kotiin. Siellä odotti avopuoliso, joka nuokkui päivät ja valvoi yöt pelaten tietokonepelejä. Jos ehdotin yhteistä tekemistä, hän vastasi: ”Turha suunnitella. Ei sulla kuitenkaan ole aikaa.”

Miksi kerron nämä tarinat? Koska vaikka niiden väliin mahtuu 20 vuotta elämänkokemusta, niillä on yhdistävä tekijä: tyyppi, jonka elämä junnaa paikoillaan ja joka on siksi kateellinen kumppanilleen, jonka elämässä tapahtuu jänniä uusia juttuja. Sen sijaan, että tyyppi iloitsisi kumppaninsa puolesta, hän katkeroituu.

Yleensä suhteen alkuhuumassa on vaikea kuvitella, että näin voisi käydä – niin oli omalla kohdallanikin. Kun minä ja silloinen poikaystäväni menimme yhteen, olimme samanlaisessa elämänvaiheessa: teimme työksemme sitä sun tätä, ja meillä oli paljon aikaa lorvia rennosti yhdessä. Pian ensitreffiemme jälkeen aloin saada kiinnostavia työtarjouksia. Ei mennyt kauaa, kun myös poikaystäväni sai työpaikan. Myöhemmin hän paljasti, että oli mennyt päivätöihin, jotta olisimme taloudellisesti ”samalla tasolla”.

Ymmärrän hänen ajatuksensa hyvin. Raha merkitsee vapautta tehdä asioita, ja yhteinen elämä on rennompaa ja tasa-arvoisempaa, kun molemmilla on jotakuinkin yhtä paksu kukkaro.

Meidän tulomme olivat synkassa jonkin aikaa. Tilanne kuitenkin muuttui lopullisesti, kun sain talk show’ni. Kyse ei enää ollut vain rahasta. Avopuolisoni jatkoi puuduttavassa päiväduunissaan ja kiusaantui aina, kun puhuimme minun töistäni. Opin pian olemaan intoilematta asioistani hänen seurassaan. Aloin kärsiä kroonisesta migreenistä.

Erään riidan aikana hän sanoi, että oli suhteemme alussa sitoutunut tavalliseen ihmiseen – ei sellaiseen, jonka naama näkyy isoissa mainoksissa bussipysäkillä.

Hän sanoi, ettei halunnut olla julkkiksen puoliso. Minulle jäi tunne, että kyse oli muustakin. Hän ei halunnut olla sellaisen ihmisen puoliso, jolla on elämässään enemmän intohimoja kuin hänellä. Sen sijaan, että hän olisi lähtenyt haalimaan itselleen tärkeitä asioita, hän päätti syyttää minua siitä, että minua oli onnistanut.

Molemmat tarinani päättyivät samoin. Luokkakaverini lähti Lontooseen, ja hänen poikaystävänsä jätti hänet. Minä jatkoin talk show’n tekemistä, ja poikaystäväni jätti minut.

Meille jätetyille tapahtuneen hyväksyminen oli vaikeaa. Vielä vaikeampaa olisi kuitenkin ollut suostua toisenlaiseen lopputulokseen: jättää toteuttamatta oma unelmansa, koska puoliso on kateellinen.

Jos ihminen rinnallasi ei osaa iloita sinun kohdallesi osuvasta hyvästä, ratkaisu ei ole väheksyä omaa onnea. Silloin kannattaa vaihtaa puolisoa.

Tilaa Trendi tästä!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.