Maria Veitola: Näin lohdutat eronnutta ystävää

Toimitus

Paras tapa auttaa lohdutonta ystävää on kuluttaa aikaa, kirjoittaa Maria Veitola.

Yhtäkkiä tuntui siltä, että kaikki erosivat. Yksi toisensa jälkeen ystäväni parkuivat surujaan sohvallani, kahvilassa, puiston penkillä, puhelimessa. Vastaanotin huonot uutiset hämmentyneenä. 

Vaikka olin itse onnellinen, eronneiden tuska sattui minuunkin. Tiedän, miltä eroaminen tuntuu. Olen eronnut monta kivuliasta kertaa ja käynyt läpi yhden eron, josta en uskonut selviäväni ikinä. Minun, jos jonkun, pitäisi siis tietää, mikä on paras tapa lohduttaa eronnutta ystävää.

Nyt en kuitenkaan tuntunut löytävän oikeita sanoja ja tekoja lohduttaakseni lohduttomia ystäviäni. En halunnut jakaa pikaneuvoja vaan tarjota kestävää apua.

Välttääkseni pahimmat virheet aloin muistella, millaista kohtelua olisin itse juuri eronneena kaivannut. Loin säännöt eronneen ystävän käsittelyyn.

1. Älä mustamaalaa

Vaikka eksäni olisi eron hetkellä ollut mielestäni petturi ja paskapää, en halunnut ystävieni puhuvan hänestä rumasti. Se loukkasi koko yhdessäoloaikaamme, johon kuului kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä.

2. Anna aikaa

En missään nimessä halunnut kuulla ”uutta matoa koukkuun” -tyyppisiä kannustuksia. Vaikka seuraavan suhteen aika tulee, erosokin ytimessä ajatus tuntuu mahdottomalta. Ensin täytyy päästä yli siitä, ettei enää koskaan voi koskettaa tuttua ihoa tai nauraa yhteisille vitseille. Vasta sitten voi uskoa, että joku toinen iho voi olla yhtä ihana ja että tulossa on uusia, entistä parempia vitsejä.

3. Älä sano "Mitä minä sanoi"

Besserwisseröinti oli pahinta lohdutusta, jota eron jälkeen sain osakseni. Kun eräs ystäväni sanoi tienneensä kaiken aikaa, että suhteemme oli tuhoon tuomittu, minusta tuntui, ettei hän ollutkaan minun puolellani.

4. Muistuta tosiasioista

Ystäviä tarvitaan siksi, että he piirtävät rajat silloin, kun itse ei siihen pysty. Kun eronnut tulkitsee tilannetta liian toiveikkaasti ja haaveilee yhteen palaamisesta tai ystävyydestä eksän kanssa, ystävän tehtävänä on olla julma realisti. Se on hirveää mutta välttämätöntä, jos haluaa, ettei erossa kipuileva satuta itseään enempää.

5. Jaksa kuunnella

Eroamisessa surkeinta on yksinäisyys ja epäonnistumisen tunne. Yksinäisyyttä täytyy oppia sietämään, eikä epäonnistumisen tunteeseenkaan auta akuutisti mikään. Mutta jos pystyy analysoimaan tapahtunutta ja näkemään syyt siihen, miksi suhde päättyi, saattaa osata välttää samat karikot tulevaisuudessa. Siksi parasta, mitä eronnut voi tehdä, on puhua. Ja parasta, mitä ystävä voi tehdä, on kuunnella.

Lopulta rikki menneeseen sydämeen ei kuitenkaan auta mikään muu kuin aika. Eniten ystäviä tarvitaankin siihen, että he saavat ajan kulumaan nopeammin. Ystävän tehtävä on pakottaa erosuruinen syömään, juomaan ja juhlimaan. Joogasalille ja kävelylenkille. Silloinkin, kun ei huvittaisi. Sillä elämä jatkuu, vaikka yksin siihen on vaikea uskoa.

Yksi eronnut ystäväni totesi, että kaikkein vaikeinta erossa oli se, ettei enää ollut ketään, jonka kanssa jakaa tavallisia arjen asioita: tehdä yhdessä töiden jälkeen ruokaa ja kertoa, miten päivä meni. Itseäni lohdutti suuresti se, että eron jälkeen ystäväni tulivat yökylään, kömpivät saman peiton alle ja kietoivat kädet ympärilleni. Patistivat menemään suihkuun, pukemaan vaatteet päälle ja lähtemään töihin.

Vaikken ystävänä pysty tarjoamaan samanlaista arjen kumppanuutta kuin avopuoliso, olen päättänyt soittaa eronneille ystävälleni tästä lähtien vähän useammin. Ihan vain kysyäkseni, miten menee.

Lopulta lohduttaminen on aika yksinkertaista, eikä siihen tarvita kuin läsnäoloa. ”Mitä kuuluu”, ”olen pahoillani” ja ”kaikki järjestyy” ovat viisaimpia ja tarpeellisimpia sanoja.

Varsinkin viimeistä lausetta kannattaa hokea loputtomasti. Se on täydellinen mantra eronneille – ja kaiken lisäksi totta.

Kolumni on julkaistu Trendin numerossa 11/2012.

MARIA VEITOLA RANKAN VUODEN JÄLKEEN: AUTTAAKO POSITIIVINEN AJATTELU?


ON ROHKEUTTA PUHUA MUISTA HYVÄÄ
Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.