Maria Veitola: ”Opettele kestämään epävarmuutta”

Toimitus

”Mitä sä tekisit työksesi, jos et tekisi sitä, mitä nyt teet?” ystäväni kysyi minulta hiljattain, kun istuimme taksissa ja liikenne jumitti.

”Ei hajuakaan”, tokaisin vastaukseksi. Ystäväni alkoi melkein kiljua: ”Aina pitää olla B-suunnitelma! Se tuo elämään turvaa!”

Välttääkseni sanaharkan kesken taksimatkan mutisin ystävälleni jotain siitä, että ehkä voisin olla opettaja (vaikka oikeasti en ole koskaan ajatellut sitä). Siinä missä muilla on takataskussa läjä B-suunnitelmia niiden hetkien varalta, että jokin heidän elämässään kosahtaa, minulla ei ole koskaan ollut edes A-suunnitelmaa – eikä ole vieläkään.
 

En missään nimessä vähättele suunnittelun merkityksellisyyttä, sillä joillekin se varmasti sopii. Itse en vain olisi ikinä osannut tavoitella ainuttakaan niistä asioista, joita minulla nyt elämässäni on.

En koskaan suunnitellut tulevani äidiksi, mutta nyt minulla on lapsi. En koskaan haaveillut päätyväni radio- tai tv-hommiin ja silti olen jo vuosia tehnyt niitä työkseni ja ollut valtavan onnellinen. Ja vaikka kulunut vuosi on ollut yksi elämäni vaikeimmista, en usko, että minulla olisi ollut yhtään sen helpompaa, vaikka olisin osannut varautua kaikkeen etukäteen.

Suunnitelmallisuuden sijaan minua on kuljettanut sattuma. Vaikeissa ja epävarmoissa elämäntilanteissa olen törmännyt sattumalta vanhaan tuttuun tai kokonaan uuteen ihmiseen ja käynyt keskustelun, jonka jälkeen minulle on kirkastunut, mitä haluan. Olen saanut ulkopuolelta uuden näkökulman ajatuksille, joita olen siihen saakka pyöritellyt vain omassa päässäni tai joita en välttämättä ole edes uskaltanut ajatella.

On näiden sattumanvaraisten kohtaamisten ansiota, että olen pystynyt kehittämään rohkeuttani luopua asioista, jotka eivät tunnu hyviltä tai yhtä tärkeiltä kuin aiemmin. Olen oppinut, ettei elämään tule uusia asioita ennen kuin niille järjestää tilaa ja aikaa.

Siksi nykyään, jos sydämessäni herää halu tehdä jotain uutta, pakotan itseni puhumaan siitä rohkeasti ääneen muiden kanssa.

 

Omien kokemusteni perusteella olenkin listannut opit, joita tarvitsee, jos haluaa elää onnellisen elämän ilman suunnitelmia:

Puhu ja kuuntele, kun muut vastaavat. Pidä huoli siitä, että pidät mielesi uteliaana. Älä anna helposti periksi. Tee vain niitä asioita ja vain niiden ihmisten kanssa, jotka koet sydämessäsi oikeiksi.

Jos haluat lapsia, älä hukkaa aikaasi seurustelemalla ihmisen kanssa, joka ei halua. Jos haluat muuttaa ulkomaille, muuta. Jos haluat vaihtaa alaa, vaihda. Opettele olemaan joka tilanteessa läsnä. Opettele kestämään epämukavuutta: minä olen välillä täysin hukassa, mutta kun sekavien hetkien tajuaa menevän aina lopulta ohi, ne eivät enää lamauta. Mikään ei ole pelkästään helppoa ja kivaa, eivät varsinkaan ne asiat, jotka tekevät onnelliseksi.
Älä siis hukkaa aikaasi miettimällä B-suunnitelmaa. Jos elät oppieni mukaisesti, lupaan, ettet tarvitse sitä.

En olisi 
osannut 
suunnitella ainuttakaan 
asiaa, joka minulla 
elämässäni 
nyt on.

Tilaa Trendi tästä!

LISÄÄ MARIA VEITOLAA:
"Kumppanille tapahtuvat hyvät asiat eivät ole itseltä pois"
"Isä kuoli käsi kädessäni"
"On rohkeutta puhua muista hyvää"

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos tästä kirjoituksesta! <3 Näiden juttujen kanssa painin juuri nyt itsekin. 

Taru Mari
Stuff About

"Olen oppinut, ettei elämään tule uusia asioita ennen kuin niille järjestää tilaa ja aikaa." Aamen!

mmija (Ei varmistettu)

Maria Veitolan tekstejä on aina yhtä KIVA lukea &lt;3

Saana Väliheikki
LAVLI

En ymmärrä mikä kiire kaikilla ihmisillä on tuomita toisia ja heidän valintojaan. On toisaalta ihailtavaa, että joku voi olla niin varma omasta elämästään ja siitä että tekee asiat täysin oikein. Onhan sitä oltava varma että on täydellinen, jos voi neuvoa muita. Kuitenkaan me emme kaikki ole samanlaisia ja se mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle. Minäkin kuulun tähän suunnittelemattomaan ryhmään, jolle asiat vain tapahtuu. En koe menettäväni mitään siinä etten noudata suunnitelmaa tai aikataulua elämässäni, mutten todellakaan uskaltaisi edes puolella sanalla vihjata että tämä on se tapa millä asiat tulee tehdä. Jokainen päättäköön itse. Elämässä ei mikään ole varmaa ja joskus parhaatkin B-suunnitelmat sortuvat A-suunnitelmien mukana.

Laura (Ei varmistettu)

Olipas KIVA ja mielenkiintoinen juttu! :)

smuutsis (Ei varmistettu)

Ah, ihana Maria Veitola. Osaisipa itsekin kirjoittaa yhtä KIVAsti.

Nennuu (Ei varmistettu)

Ihana kuulla etten ole ainoa joka elää suunnitelmien varassa! Olen kyllä ehkä maailman suunnitelmallisin ihminen, mutta nyt kun mietin, mikään elämässäni tällähetkellä minut onnelliseksi tekevä asia ei ole suunniteltu juttu. Aiemmin suunnittelin kaiken kokoajan, en ollut onnellinen. Nyt annan asioiden olla, muuttua ja vaihtua jos se siltä näyttää. Se on ihan KIVA vain olla ja luottaa itseensä sekä elämäänsä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana ja KIVA juttu. Ja ihanan lohdullinen. Kaikkea ei kannata suunnitella liian tarkasti.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Ihanaa kuulla jonkun toteavan, että ei haittaa vaikka ei ole suuria suunnitelmia. 

Nykyään on niin suuret paineet "olla jotain". Meillä on niin paljon varaa valita mitä haluamme tehdä tässä elämässä, ja monet tekevätkin makeita juttuja. Siksi itselle tulee sellainen olo, että täytyy tavoitella jotain suurta unelmaa, vaikkei edes tiedä mikä se omalla kohdalla on. Nuorempana luulin että jokaisella kyllä on se oma juttu ja se tulee jossain vaiheessa ilmi. Nyt kolmekymppisenä odotan vieläkin löytäväni oman intohimoni. Mitä jos kaikilla ei ole sitä omaa juttua? Emmekö voi vaan olla rauhassa ja katsoa mitä elämä eteen tuo? Kun vaihtoehtoja on jo liikaa, niin tuntuu että jokaisen pitäisi olla jotain suurta tai erikoista; lääkäri, artisti, juristi tai menestynyt harrastuksissaan. Mites me tavalliset pulliaiset :D Kyllä kaikkia tässä maailmassa tarvitaan. Haluaisin ajatella, että riittää jos olen hyvä ystävä, sisar, äiti, puoliso. Eikö siinä ole jo tarpeeksi elämäntehtävää.

Naislaif
Naislaif

Aikoinaan, silloin joskus ennen vanhaan, minä en sietänyt epävarmuutta. Turvallisuus ja ennakointi olivat turvasatamiani. Voin kaiken aikaa pahoin ja kummastelin. Kuinka kummassa tunsin niin vaikka varmuutta hain vimmaisesti?

Uskalsin erota, uskalsin aloittaa koulun, sanoin ei, kapinoin ja menetin lapseni.

Vain pelkkää epävarmuutta, ei suunnitelmia eikä aikatauluja.

En sano, että nyt vuosien jälkeen olen vain onnellinen ja itsevarma, mutta olen tasapainoisempi ja luottavaisempi itse elämää kohtaan. Voi, kyllä se kantaa ja avaa tarvittavia ovia. Ja jos ei avaa, niin saahan sitä hetken kolkutella, turhaan ja huomata, että toisen suuntaan tyttö hyvä. 

Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos ja luopuminen. Syntymän jälkeen ainoa varma asia on kuolema.

Epävarmuus on ihan jees, kunhan olet varma itsestäsi ja uskallat. 

Aniii (Ei varmistettu)

Useamman toimituksen jutun läpi lukaisin ja tämä erottui selkeesti joukosta. KIVA juttu sisällöltään, kun aika monenlaista ja tasoista näytti olevan tarjolla. :) Ja tämä juttu siis tasoltaan sellainen mitä trendiltä/lilyltä odotan ja oletan.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.