Maria Veitolan viimeinen kolumni: ”Muiden naisten menestys edistää myös minun asioitani”

Toimitus


Kun parikymppisenä etsin omaa paikkaani työelämässä, tunsin välillä hirvittävää kateutta. Kadehdin niitä, jotka olivat jo saaneet jalkansa jonkin kiinnostavan oven väliin. Kertaakaan en kadehtinut miehiä, vaan tunteeni kohdistui aina toisiin naisiin.

Miksi? Koska ajattelin, että vain naiset olivat kilpailijoitani. Jo parikymppisenä olin sisäistänyt, että media-alalla naisille on tarjolla esiintyjien paikkoja vähemmän kuin miehille. Siksi koin, että jokainen hyvän paikan saanut nainen vähentää minun mahdollisuuksiani päästä eteenpäin.
 

Muistin nuoruuteni ajatukset vastikään, kun sain päätökseen kunnianhimoisen työprojektin. Minä ja miespuolinen työparini esittelimme innoissamme projektin tulevalle työryhmälle – ihmisille, joiden kesken projektin hommat jaettaisiin.

Jälkikäteen mieskollegani kertoi saaneensa muutamalta palaverissa olleelta naiselta imartelevia ja miehen näkemystä ihastelevia viestejä. Hämmennyin täysin. Olimme tehneet miehen kanssa yhtä paljon töitä projektin parissa ja esiintyneet tilaisuudessa varsin tasavertaisesti, mutta minä en saanut keneltäkään yhtäkään viestiä – en, vaikka olen taustaltani kollegaani kokeneempi ja minulla on projektissa enemmän valtaa.

Jos naiset halusivat imartelevilla viesteillä varmistella paikkaansa työryhmässä, se onnistui. Mieskollegani oli viesteistä niin otettu, että sanoi ensimmäisenä haluavansa työskennellä juuri näiden naisten kanssa.

Vai oliko varmistelun sijaan kyse siitä, että naiset ajattelivat – niin kuin itsekin nuorempana –, että minä olen uhka heidän menestymiselleen ja kuvittelivat siksi, että heille on hedelmällisempää liittoutua miehen kanssa?
 

Tämä väärä kuvitelma on nerokas osoitus siitä, miten etuoikeus ja vallankäyttö toimivat. Usein on niin, että altavastaajan asemassa pidetyt ryhtyvät kilpailemaan toisiaan vastaan eivätkä luo yhteistä, tasa-arvoista rintamaa.

Yhteinen rintama on nimittäin se, mitä tarvitsemme. Tähänastinen elämäni on opettanut, ettei muiden naisten menestys ole minulta pois vaan päinvastoin edistää myös minun asioitani. Tiedän aika paljon siitä, kuinka vaikeaa on olla nainen ja pärjätä tässä maailmassa, ja siksi yksi tärkeimmistä tehtävistäni onkin olla tienraivaaja.

Kun nyt olen esimiesasemassa ja saan päättää, kuka rekrytoidaan mihinkin tehtävään, en lupaa suosia naisia muiden yli, mutta olen valmis näkemään ylimääräistä vaivaa tukeakseni muita naisia. Vastalahjaksi tarvitsen sen, että myös minua tuetaan. Kukaan ei jaksa taistella yksin.
 

Siksi haluan päättää tämän kolumnin kiitokseen siitä, että te olette taistelleet rinnallani. Tämä on viimeinen kolumnini Trendiin, ja jokainen teiltä saamani palaute on kannustanut minua eteenpäin.

On haikeaa lopettaa, ja tavallaan haluaisin vain jatkaa loputtomiin. Mutta samalla tunnen, että aika on kypsä. Olen haaveillut lapsesta asti kirjan kirjoittamisesta, ja nyt tarvitsen sille aikaa. Se pelottaa: Entä jos en osaa? Entä jos en kykene? Mutta on pakko yrittää. Minua kantaa ajatus, että ehkä senkin läpi te seisotte rinnallani.
 


Tilaa Trendi tästä!

 

 

Lue Maria Veitolan aiempia kolumneja:
 
Kumppanille tapahtuvat hyvät asiat eivät ole itseltä pois

Älä ole mulkku

Isä kuoli käsi kädessäni

 

 

Kommentit

Kassukainen (Ei varmistettu)

Varmasti Maria pystyt kirjoittamaan kirjan! Paljon työn iloa, onnea ja menestystä hankkeelle. Kirjan tekeminen ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta jos se on mukana ämpärilistallasi (bucket list), niin anna mennä!

Karolii-na000000 (Ei varmistettu)

Kiitos Maria! Kolumnisi oli syy miksi aina ja aina uudelleen ostin lehden. Juttusi iskivät aina minuun!

Kiitos vielä kerran! Ja takuulla luen kirjasi.

Superpower (Ei varmistettu)

Tekisi mieli huutaa; ihanaa ja upeaa, mutta en voi. Kello on 2:54 sunnuntai/maanantai yönä. Ja on vielä pääsiäispyhät

Olen aina pitänyt sinua upeana suuntaa näyttävänä vahvana naisena. Urasi alkuajoista saakka.

Olen itse aina arvostanut muita upeita naisia ympärilläni, mutta liian usein törmään tähän "kilpailija/tunkeilija/"kuka sä luulet olevas/"toi ei varmasti oo aito, kun on näin mukava" -ilmiöön naisten kanssa. Toivottavasti voisimme kumota nämä ennakkoluulot ja tukea toisiamme. Vaikka olen aina viihtynyt enemmän poika porukassa, kyllä hän sitä niitä super naisiakin ympärilleen tarvitsee.

Olet upea!

Ps. Odotan että pääsen taas lukemaan kirjoutuksiasi!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.