Meidän kaikkien pitäisi tehdä asioita, joista ei ole mitään hyötyä

Toimitus

 

Äitini on jälleen kerran ilmoittautunut keramiikkakurssille. Jo kymmenen vuotta hän on käyttänyt kaiken vapaa-aikansa pienessä työpajassaan väännellen savesta erilaisia eläinhahmoja ja astioita. Miksi? Koska se on hänen mielestään kivaa.

Äitini ei ole kuvanveistäjä, eikä hän haaveile siitä, että työllistäisi itseänsä harrastuksellaan. Hänellä ei ole savitöidensä suhteen minkäänlaisia tavoitteita.

Tällainen hyödytön puuhastelu kuulostaa minusta niin vieraalta, että alan heti miettiä asiaa uudelta kantilta. ”Mitä jos sä myisit näitä jossain?” ehdotan äidilleni ja ryhdyn tuotekehittelyyn: ”Nyt muotia ovat epäsymmetriset, Japani-henkiset kipot. Voisit tehdä sellaisia, menisivät varmasti kaupaksi. Perustat niille nettisivun ja mainostat Facebookissa.”

Äitini kuuntelee myyntipuhettani hämmentyneenä ja pyörittelee päätään. 


Nyky-yhteiskunta on iskostanut minuun ajatuksen, että koko ajan on pakko olla mahdollisimman tehokas. Jos harrastus ei hyödytä uraa, siihen ei kannata haaskata aikaa – tai jos haaskaa, sen pitää näyttää hyvältä Instagramissa, jotta se tukee omaa henkilöbrändiä.

Minulla ei ole ainuttakaan harrastusta, joka ei tähtäisi johonkin. Urheilen, jotta en rapistuisi ennen aikojani – haluanhan olla tehokas työntekijä niin pitkään kuin mahdollista. Joogaan, jotta pääsisin eroon suorittamisen aiheuttamasta stressistä. Luen paljon, mutta vain sellaisia kirjoja ja artikkeleita, joista on hyötyä työssäni.

Olen myös oppinut ajattelemaan, että kaikki tekeminen on mahdollista muuttaa rahaksi. Ajattelu on tyypillistä pätkätöihin ja itsensä työllistämiseen tottuneelle sukupolvelle. Emme luota siihen, että saisimme työskennellä yhdessä paikassa loppuelämämme, joten meillä on hihat täynnä B-suunnitelmia.
 

Vaikka tehokkuusajattelu on viime vuosikymmeninä voimistunut, se ei ole uusi:

”Tehokkuuden kultti on veloittanut kykyämme olla kepeitä ja leikkisiä”, kirjoitti filosofi Bertrand Russell vuonna 1932 julkaistussa In Praise of Idleness -esseessään. ”Moderni ihminen ajattelee, että asioita pitäisi tehdä sen takia, että ne johtavat johonkin. Ei ajatella, että niitä voisi tehdä vain niiden itsensä takia.”

Utopistisessa esseessään Russell väittää, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki tekisivät vähemmän töitä. Hän ehdottaa nelituntisia työpäiviä ja sanoo – yksinkertaistetusti –, että silloin työttömyyttä ei olisi, koska töitä riittäisi kaikille ja töitä tekevillä olisi enemmän aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita.

Tästä on 80 vuotta, ja Russellin ehdotus on edelleen utopia. Sen sijaan, että tekisimme vähemmän töitä, meistä on tullut entistä tehokkaampia – niin tehokkaita, että jo kouluikäisille myönnetään sairaslomaa uupumisen takia


Eihän tässä ole mitään järkeä. Kaikkien tehokkuusajatteluun koukkuun jääneiden kannattaa nyt kysyä itseltään: Ketä varten elän elämääni? Teenkö sitä, mitä itse haluan, vai sitä, mitä yhteiskunta minulta haluaa? Olenko muuttumassa työrobotiksi? Kuolinvuoteellaan kukaan ei harmittele, ettei tehnyt enemmän töitä. Sen sijaan saattaa harmittaa, että elämä meni tehokkuuspuuskassa ohi, eikä ikinä ehtinyt tehdä niitä asioita, joista itse nauttii.

Siksi aloitan ensi vuonna kapinan jatkuvaa tehokkuutta vastaan. Menen ehkä öljymaalauskurssille. Tai opettelen kiinalaista kalligrafiaa. Tai sitten päätän, että joka keskiviikkoilta istun tunnin kahvilassa, tilaan lasin viiniä ja luen kaunokirjallisuutta, joka ei missään nimessä ole ajankohtaista tai hyödyllistä.

En aio puhua harrastuksestani, eikä sitä tulla näkemään Instagram-tililläni. Haluan, että se on oma salaisuuteni – ”hyödytöntä ajanhukkaa” vain minua itseäni varten. 



Lue myös:
 
Tekeekö Instagram sinutkin onnettomaksi?
 
Tekoturkis, hyvä vai huono asia?

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Uusi näin. Kaikista ärsyttävintä on nykyään liikkuminen, kun se on kuulemma hyödytöntä, jos sinulta puuttuu TAVOITE. Ei voi käydä. lenkillä koska liikututtaa, vaan sen on oltava treeniä, kera brändättyjen oheistuotteiden sekä niiden insta kuvien.

Kissankieli
Hello Dolly!

Totta, niin totta. Liikuntaharrastusta ei lasketa miksikään jos siitä ei ole heiaheia-merkintää tai Polarin palveluun kirjautunutta suoritusta. Hienointa olisi jos harrastuksella voisi tehdä rahaa!

Muhun kolahti tämä "hihat täynnä b-suunnitelmia". Se kuvaa niin hyvin tätä hetkeä pätkätöiden ja osa-aikaduunien maailmassa. Selittää myös ahdistuksen kun hihat ovat välillä tyhjiä :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.