Mistä puhuimme Lilyssä tällä viikolla: Kohti parempaa elämää

Toimitus

Sivulauseita-blogin Helmi Kekkonen kirjoittaa joka toinen viikko Toimituksen blogissa siitä, mistä Lilyssä juuri nyt puhutaan.
 

Saan itseni usein kiinni ajattelemasta, että minun pitäisi tehdä enemmän. Pitäisi, jotta itsellä, läheisillä ja kaikilla muillakin olisi parempi olla. Miettimäni teot ovat sekä pieniä (lisää kasviksia ruokavalioon, ole kärsivällinen lapsen kanssa) että isompia (ilmoittaudu vapaaehtoiseksi auttajaksi turvapaikanhakijoille kotikulmilla, lähde Nepaliin rakentamaan kouluja).

Aika harvoin minä kuitenkaan yhtään suunnitelmaa tai ajatusta toteutan. Syitä tähän on helppo luetella aina arjen kiireistä omaan mukavuudenhaluun ja jopa itsekkyyteen, mutta ehkä kaikista suurin tekijä on oma saamattomuus. Sen myönnettyäni minun on ajoittain vaikea katsoa peiliin.

Toki tällä hetkellä voin ajatella – ja useimmiten ajattelenkin –, että ehdottomasti tärkein tehtäväni on kasvattaa omasta lapsestani reilu, avarakatseinen ja empaattinen aikuinen, joka toivottavasti omalta osaltaan tekee kaikkensa, jotta hänellä itsellään ja sitä kautta ihmisillä hänen elämässään olisi mahdollisimman hyvä olla. Mutta maailman muuttuessa aina vain levottomammaksi ja epävarmemmaksi huomaan, ettei tuo sinänsä jalo tehtävä ja päämäärä enää yksinään riitä.

Minä voin ja minun täytyy tehdä enemmän. Ei minulla, hyvinvointivaltion etuoikeutetulla ja onnekkaalla kansalaisella, ole varaa eikä oikeastaan oikeuttakaan keskittyä vain oman itseni ja perheeni hyvinvointiin. Olenkin viime viikkoina vienyt vaatteita ja leluja niitä tarvitseville ja lahjoittanut rahaa katastrofirahastoihin, luopunut punaisen lihan syömisestä lähes kokonaan ja kotona vastannut lapsen jokaiseen kysymykseen. Se ei ole vielä paljon, mutta ainakin se on alku.

Lilyssä on tällä viikolla tarjottu minun ja teidän kaikkien tueksi monta hyvää ehdotusta matkalle kohti parempia aikoja. Erilaisten ihmisten avoin kohtaaminen ja tukeminen, elintottumusten arvioiminen ja oman epätäydellisyytensä hyväksyminen ja myös arvostaminen ovat kaikki hyviä tapoja aloittaa. Kolme blogia, Tyhjä ajatus, Anna Vihervaarasta ja Matkamuistoja, inspiroivat ainakin minua auttamaan ihmisiä, miettimään kauppalistaani hetken kauemmin ja kestämään huonotkin päivät lempeämmin, muuttamaan sanat teoiksi.
 

Tue toista ihmistä
”Tällaisten tilanteiden ratkaisemiseen ja maahanmuuttajataustaisten lasten tukemiseen tarvitaan tilannetajua, hienostuneisuutta, laajaa kulttuuritietoa, vilpitöntä uteliaisuutta ja aitoa halua auttaa rakentamaan lasten omaa identiteettiä.” Tyhjä ajatus: Maahanmuuttajan lapsuus Suomessa

Muuta elintapojasi
”Ajattelen myös, että henkinen hyvinvointi (ja sitä kautta fyysinenkin) paranee, kun elää niin kuin uskoo oikeaksi. Ja ajattelen – niin ärsyttävän kirkasotsaiselta kuin se kuulostaakin – että jos jotenkin onnistuu tekemään jollekin muulle hyvää, tulee itse onnellisemmaksi.” Anna Vihervaarasta: Ihmiskoe: hyvän olon kuukausi

Ole armollinen
”Aivan sama vaikka meillä on pölyä ja kissankarvoja ja keittiönpöytää pitää jynssätä skraapan kanssa kerran viikkoon. Mitä sitten etten jaksa meikata ja ne viisi ylimääräistä kiloa ei ole menossa minnekään. En pysty hallitsemaan tätä enää. En halua jatkuvasti taistella. Ehkä periksi antaminen ja antautuminen ovat joskus hyvästä. En ole ennen äidiksi tuloa vaatinut itseltäni täydellistä suoritusta, miksi siis nyt.” Matkamuistoja: Paperikupeista voi tulla kristallii

Mitä hyviä tekoja sinä olet viime aikoina tehnyt?

 

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Miten kauniisti sanottu, kiitos! <3

Kommentoi