Mistä puhuimme Lilyssä tällä viikolla: Se kaikki, mitä emme ymmärrä

Toimitus

Sivulauseita-blogin Helmi Kekkonen kirjoittaa joka toinen viikko Toimituksen blogissa siitä, mistä Lilyssä juuri nyt puhutaan.
 

Muisto lapsuudesta: makaan pilvettömänä kesäpäivänä isoveljeni vieressä rantakalliolla, ja veljeni yrittää selittää minulle, ettei häikäisevä taivas yllämme ole mikään katto tai raja, vaan että sen takana kaikki vain jatkuu ja jatkuu, laajenee loputtomiin.

Mikä kaikki, minä kysyn.

No kaikki, maailma, veljeni vastaa.

En ymmärrä. Ja suoraan sanottuna, en ymmärrä vieläkään. En ole ihan varma, kumpi minua vaivaa enemmän: se, etten ymmärrä, vai se, että jokin saattaa jatkua äärettömiin. Eikö kaiken pitäisi joskus päättyä?

Kun jatkan listaa asioista, joiden olemassaoloa en ymmärrä ja joille ei näy loppua, avaruus on kuitenkin sieltä mukavimmasta päästä. Muut ahdistavat eri tavalla, syvemmin: Epätasa-arvo ja välinpitämättömyys. Ulkoapäin asetetut normaaliuden vaatimukset. Lapsille suunnatut kosmetiikkasarjat. Hallituspuolue, joka hyväksyy rasismin (anteeksi, maahanmuuttokriittisyyden). Hyvän äitiyden ehdottomat määritelmät.

Niiden olemassaoloa on vaikea hyväksyä, sillä mahdollisuuksia muutokseen olisi. Tehdä isosti, tehdä pienesti. Toimia, puhua, keskustella.

Siksi minä ihan oikeasti saan lohtua siitä, kun joku sanoo ja kirjoittaa, että näin ei voi jatkua. Että on oltava muitakin tapoja toimia kuin se vallitseva ja että kaikki eivät vain sovi yhden ja saman nimekkeen alle. Että kaikki eivät pelkää sitä mistä eivät tiedä, vaan kysyvät.

Kuten tällä viikolla Lilyssä Ruskeat tytöt -blogin Koko H, Matkamuistoja-blogin Tove Janssonin tytär ja White Trash Diseasen Nata ovat tehneet.
 

Miten tämä maailma on tällainen?
”Milloin meille aletaan opettaa ihan oikeasti, että miten tämä maailma on tällainen? Että rasismi ei ole pelkästään kännisten huutelua sporassa. Ei hönöjä ennakkoluuloja. Ei lapsellista vieraanpelkoa. Jos tämä ’kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia’ -diibadaaba ei kohta ala loppua, minä räjähdän. Miten olisi ’kaikki samanlaisia, tosi monet eriarvoisia – mutta miksi?’” Ruskeat tytöt: Sanaton

Miten olla äiti?
”Eli Dear Eki, miten, miten tästä voi nauttia? Lapseni on suloinen, eikä mitenkään erityisen kiukkuinen. Rakkaus välillämme on ok, se on saavutettu. En haaveile elämästä ilman häntä. Mutta kuinka hoitaa kotiaskareet ja vauva sekä varastaa itselleen joku hetki mielekästä tekemistä varten? Kun mä en hyvällä tahdollakaan saa kiksejä tästä.” Matkamuistoja: Leivon pullaa ja haluan kuolla

Miten etuoikeutettuja monet meistä ovatkaan?
”Joskus sitä uppoaa omaan pikku maailmaansa, jossa samppanjaa voi juoda arkena, viikon suurin huoli on, että onko kalatiskin siika varmasti tuoretta ja voi ei, avomies on unohtanut laittaa auton penkinlämmittimen valmiiksi päälle aamulla. Harvemmin sitä tulee pohdittua syvällisesti maailman menoa ja ajateltua miten muilla menee. Lupaan laskeutua täältä hopeareunaiselta pilvenhattaraltani ja yrittää tehdä asialle jotakin.” White Trash Disease: Etuoikeutettu

Minkä asioiden olemassaoloa sinä et ymmärrä?

 

Share

Kommentoi