Mistä puhuimme Lilyssä viime viikolla: Vähemmän on enemmän

Toimitus

Sivulauseita-blogin Helmi Kekkonen kirjoittaa joka toinen viikko Toimituksen blogissa siitä, mistä Lilyssä juuri nyt puhutaan.
 

Kuusi vuotta sitten asuin ensimmäistä kertaa aikuisiälläni ihan yksin. Avioliitto oli muuttunut asumuseroksi, ja kaunis asunto, joka oli aiemmin majoittanut kaksi onnellista, oli vain minun.

Valoisassa asunnossa oli korkeat huoneet, ikkunat puistoon ja seinään upotettu kirjahylly. Oli sänky ja pöytä, kaksi tuolia ja lamppua, ja särkynyt sydän. Siinä kaikki.

Asunto oli sekavassa ja surullisessa elämäntilanteessa suurin lohtuni. Minulla oli koti, jossa ei ollut mitään ylimääräistä ja johon saatoin astua kaikilta katseilta piiloon. Se piti minut järjissäni noina kuukausina. Yksinkertaisessa ympäristössä sain paremmin kiinni kaaoksesta, joka sisälläni mylläsi. Pikkuhiljaa rauhoituin niin, että kykenin oikeasti näkemään sekä omat että yhteiset halut ja tarpeet. Sen, mistä olisi luovuttava ja mitä annettava, jotta kokonaisuus olisi mahdollisimman ehjä.

Muutimme lopulta takaisin yhteen ja muutaman vuoden kuluttua saimme lapsen. Nykyinen kotimme on sekin valoisa, mutta aikaa lukuun ottamatta kaikkea on enemmän. Enemmän huonekaluja, astioita, kenkiä ja pyöriä. Tunteita, riitoja, flunssia ja halauksia. Menoja, harrastuksia ja töitä.

Mutta ei kyse oikeastaan ole määrästä. Viime aikoina olen tajunnut, että asioita voi olla paljon tai vähän, mutta niiden täytyy tuntua omilta, ja niillä täytyy olla oma paikka.

Kolmen ihmisen sekamelskan keskellä haaveilenkin selkeydestä. Tyhjiä kaappeja ei tarvitse täyttää, kaikille vapaailloille ei ole pakko suunnitella juhlia, päiväunet ovat poikkeuksetta hyvä idea ja aina on aikaa hetkeksi pysähtyä ja kysyä toiselta mitä oikeasti kuuluu. Kaikki valinnat ja teot eivät aina johda onnellisuuteen, mutta siihen kannattaa silti pyrkiä. Elämä on oikeasti muuhun ihan liian lyhyt.

Myös Lilyssä on pohdittu luopumista ja saamista, kodin ja onnen käsitettä. Missä olet Laura? -blogin Laura T., Anna Vihervaarasta ja Sumeaa logiikkaa -blogin Sumean logiikan lähetti kertovat lisää.
 

Mitä kaikkea tarvitset, oikeasti?
”Joskus hankalinta on luopua haavekuvista. Mutta mitä enemmän uskaltaa päästää irti, sitä enemmän tilaa vapautuu.” Missä olet Laura?: Tiedossa selkeämpi vuosi: 365 tavaraa

Mikä on koti?
”Tänään täällä ei ole erityisen hillittyä ja hallittua, vaikka kovasti sellaisen kodin vuosi sitten tahdoinkin. Minun olisi pitänyt tuntea itseni paremmin. On vaikea luoda ympärilleen selkeää avaruutta, jos pitää liikaa väreistä, kukista, kirjoista ja tyynykasoista. Täällä näyttää tänään kai aika paljon minulta.” Anna Vihervaarasta: Vuosi täällä

Mikä tekee onnelliseksi?
”Loppujen lopuksi uskon onnen tulevan oman oikeuden toteuttamisen kautta, ei kenenkään muun. Eikä se poissulje sitä, että autetaan miestä mäessä, tehdään vapaaehtoistyötä tai että toisinaan ylitetään oman mukavuusalueen raja puhtaasti toisen ihmisen hyväksi. Ne ovat rakkauden tekoja ja kuten sanotaan: on rakastettava itseään, jotta voi rakastaa toista.” Sumeaa logiikkaa: Kenen vuoksi elät?

Mikä tekee sinut juuri nyt onnelliseksi?

 

Share

Kommentoi