Mitä Madonna tekisi?

Toimitus

”Mimmit ylisuorittivat”, totesi tiukan projektin päätyttyä mies, joka hoiti oman osuutensa työryhmässä hutiloiden ja huonosti. En tiedä, miksi hän koki tarpeelliseksi moittia naisia, joiden ansiosta projekti saatiin valmiiksi hienosti. Ehkä siksi, että minä pomona ajattelisin hänenkin suoriutuneen hyvin.

Palasin mielessäni keskusteluun, jonka kävimme ystävättäreni kanssa jokin aika sitten lounaalla. Ystävän vatsaa kivisti. Hän oli hamunnut liikaa töitä, jotka halusi tietysti hoitaa mahdollisimman hyvin.

Mietimme hänen hurmaavana pidettyä ja menestynyttä mieskollegaansa, jolla on tapana tehdä hommat vasurilla ja ilman valmistautumista. Kummallakaan meistä ei olisi pokkaa moiseen. Miehen keskinkertainen suorittaminen tuntuu kuitenkin sopivan hänen työnantajalleen hyvin. Puolitosissamme totesimme, että jatkossa miettisimme kyseistä miestä aina, kun stressaa. Jos kerran vähempikin riittää.

Alisuoriutuva mies on melko erilainen toteemieläin kuin Madonna, jolta hain johdatusta nuorempana, kun olin kinkkisissä tilanteissa. Heikolla hetkellä kysyin itseltäni: ”Mitä Madonna tekisi?”

Madonna auttoi minua tekemään rohkeita päätöksiä. Jos tarvitsin kannustusta mukavuusalueelta poistumiseen, ajattelin Madonnaa. Jos minua laiskotti, ajattelin Madonnaa. Jos itsevarmuuteni oli hukassa, ajattelin Madonnaa. Ajattelin, että Madonna on Madonna juuri siksi, että hän ei päästä itseään eikä muita helpolla.

Jokin aika sitten uutisissa puhuttiin huippulukioista, jotka täyttyvät kympin tytöistä ja joihin ei kehnomman keskiarvon pojilla ole asiaa. Uutisen pystyi lukemaan monella eri tavalla. Joku saattoi iloita tyttöjen älykkyydestä. Minä jäin miettimään, että opetusmetodeissa ja arvostelussa täytyy olla jotain vikaa, jos koulu suosii tyttöjä.

Mietin myös, mikseivät koulumenestys ja työelämän huippupaikat korreloi keskenään. Vaikka suunta on hyvä, tasa-arvo ei ole toteutunut: yritysten johtoryhmien jäsenistä vain 30 prosenttia on naisia.

Voiko olla, että työelämässä tarvittavia taitoja ei opitakaan pulpetissa vaan koulun röökipaikalla tai joukkuelajeissa? Vai onko niin, että kunnianhimoisia ja asiat pieteetillä tekeviä naisia ei töissä arvosteta, vaan heidät nähdään tunnelman pilaavina ylisuorittajina?

Meihin naisiin on iskostettu ajatus, että jos haluamme pärjätä, meidän täytyy nähdä tuplavaiva.

Oikeasti tasa-arvo on toteutunut sitten, kun voimme tehdä asiat huolettomammin ja huolimattomammin kuin mies vastaavassa tilanteessa tekisi ilman, että meitä pidetään ammattitaidottomina vätyksinä. (Ja ei, en tietenkään väitä, että kaikki miehet menevät mieluiten sieltä, missä aita on matalin.)

Joillekin miehille naisten kunnianhimo näyttäytyy ylisuorittamisena, koska se on uhkaavaa. Se muistuttaa, että jonain päivänä ihan kaikilta ehkä odotetaan itsensä ylittämistä.

Mitähän tapahtuisi, jos jokainen yrittäisikin koko ajan parhaansa? Se on kutkuttava ajatus. Taidanpa hakea jatkossakin inspiraationi Madonnasta.
 

Kolumni on julkaistu lokakuun 2015 Trendissä.
 

Lue Maria Veitolan aiempia kolumneja:

Puhu rasistille
Turpa auki
Ota omaa lomaa
Raha ratkaisee
Hiljaiset illat

 

Share

Kommentit

MuuMuu (Ei varmistettu)

"Mietin myös, mikseivät koulumenestys ja työelämän huippupaikat korreloi keskenään. Vaikka suunta on hyvä, tasa-arvo ei ole toteutunut: yritysten johtoryhmien jäsenistä vain 30 prosenttia on naisia."

Olisiko osasyy se, että keskimäärin nainen ehtii olla valmistumisen jälkeen työelämässä vain muutaman vuoden, ennen kuin jää äitiys- ja hoitovapaille mahdollisesti jopa useammaksi vuodeksi?

CougarWoman
CougarWoman

Röökipaikoilla ja pitkillä kahvitauoilla...verkostoituu. 

Lotta P.

Hyviä pointteja, ja hyvä että asiasta puhutaan, kiitos! Itse olen tietoisesti opetellut ylisuorittamisesta pois ja ottanut mallia monilta mieskollegoiltani ns. rennommasta otteesta. Ja arvatkaa mitä? Mitään pahaa ei ole tapahtunut.

Tulevaisuudessa tasapaino löytyy toivottavasti siitä kultaiselta keskitieltä, kummankin stereotypian väliltä.

web designer (Ei varmistettu)

Mistähän se johtuu, todelliset osaajat ovat aina miehiä?
Tunnen kyllä näitä kolumnissa kuvattujakin sluibaajamiehiä, jotka luistelevat karismallaan (ja yleensä naisten tuella) joka tilanteesta kuivin nahoin. Kuitenkin, kun alan miettiä tuntemiani ihmisiä, jotka ovat huippuosaajia mm. designissa, insinöörityössä, koodauksessa, videotuotannossa, niin useimmat heistä ovat miehiä. Naisilla on harvoin halua tosissaan opetella ja tulla hyväksi. Naisille on tärkeämpää, että löytyy todistusta tuolta, lippulappusta täältä ja suosituksia näiltä ja näiltä. Mikä on tietty tärkeää nykyisessä ylibyrokraattisessa yhteiskunnassa, mutta kun mikään noista lippulappusista ja suosituksista ja kontakteista ei auta siinä vaiheessa, kun pitää oikeasti rakentaa jotain kasaan, ja mielellään vielä jotain uutta ja luovaa.

Kommentoi