Mitä opimme Lilyssä tällä viikolla: Ollaan ihmisiksi

Toimitus

 

Olemme julkaisseet Toimituksen blogissa Mitä opimme Lilyssä tällä viikolla -postauksia, joiden tarkoitus on ollut nostaa esiin postaushelmiä kuluneelta viikolta. Tästä eteenpäin helmiä kalastaa tontillamme Sivulauseita-blogin Helmi Kekkonen, joka kirjoittaa joka toinen viikko Toimituksen blogissa siitä, mistä Lilyssä juuri nyt puhutaan. Helmi, lava on sinun.

**

Olen vihannut kevättä niin kauan kun muistan.

Aina yhtä nopeasti ja yllättäen maailma täyttyy kylmästä, harmaasta valosta ja raivostuttavista reippauden ja hyväntuulisuuden vaatimuksista. Kesää odotetaan kaikkialla, mutta se on kuitenkin vielä liian kaukana. Oma iho on kalpea, silmänaluset tummat ja mieli väsynyt, mutta mihinkään ei pääse suojaan, kaikki on yhtäkkiä niin näkyvillä.

Sietämätöntä.

Mutta tänä keväänä minä päätin toisin. Sen sijaan, että ahdistuisin ja kiukuttelisin kolme kuukautta, minä ottaisin tilanteen haltuun. En lannistuisi valon edessä, en käpertyisi piiloon. Vaikka olisi huono päivä ja aurinko liian kirkas, minä kohtaisin sen. Astuisin ovesta ulos sellaisena kuin olen: Talven jäljiltä vähän pölyisenä ja pöllämystyneenä, hieman arkana ja epävarmana. Naisena, äitinä, ihmisenä. Sanoisin itselleni joka aamu, että se riittää. Olisin vähän armollisempi. Antaisin päivien kulua, sävyjen pehmentyä.

Lopputulos? Lempein ja kiinnostavin kevät koskaan.

Tällä viikolla myös Lilyssä moni bloggaaja on nostanut esille sen, miten tärkeää on päästää irti pinttyneistä ajatusmalleista ja lakata välittämästä siitä mitä muut (ehkä) ajattelevat. He ovat kirjoittaneet siitä, miten oleellista on löytää se itselle paras tapa elää ja olla, oli kyseessä sitten äitiys, bikinikunto, työelämän haasteet tai ihmisyys. Miten tärkeää on arvostaa itseään ja toisia, mutta yhtä lailla myös sanoa ääneen, kun joku toimii väärin, loukkaa tai väheksyy.

Sillä loppujen lopuksi kaava on aika yksinkertainen: jos olen hyvä itselleni, olen sitä todennäköisemmin myös muille. Jos annan armoa itselleni, annan sitä helpommin myös muille. Jos kuuntelen itseäni, opin myös kuuntelemaan muita.

Kolme naista ja kolme blogia, Ella Elers, Tuulta päin ja Barbamama kertovat lisää.
 

Pyritkö aina täydellisyyteen?
”…kyllähän se aina egosta tuntuu ikävältä kun huomaakin olevansa vain ihan tavallinen ihminen. Se on toisaalta myös aika lohduttava ajatus – me kaikki ollaan ihan vaan tavallisia ihmisiä virheinemme, erehdyksinemme ja mokailuinemme. Ja se on ihan okei.” Ella Elers: Sä oot vain ihminen

Vähätteletkö sanavalinnoillasi tyttöjä?
”Odotan sitä päivää kun se, että tekee asioita kuin tyttö, tarkoittaa, että tekee asioita niin hyvin kuin pystyy ja kunnioittaa muita. Ja että kun tekee asioita kuin mies, tekee asioita niin hyvin kuin pystyy ja kunnioittaa muita.” Tuulta päin: Ihan muina tyttöinä

Yritätkö aina suunnitella kaiken etukäteen?
”Eihän se sitten asettunutkaan mihinkään tiettyyn kohtaan, sehän suli ja levisi kaikkialle. Ihan lähti lapasesta. Se ei ollutkaan mikään hallittavissa oleva ja selkeä asia, sen ääriviivat sekoittuivat omiini niin, etten minä enää tiennyt missä kohdassa se loppuu ja minä alan. En ihan totta ollut tullut ajatelleeksi, että äiti-minä onkin lopulta ihan vain minä.” Barbamama: Äitiydestä

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Helmi! Jes, tää on hyvä juttu! Iso peukku (ja tuhat sydäntä).

MM
Maijan matkassa

Tämä uutinen oli helmi! 

cady
tuulta päin

Helmi! Helmi! Helmi!

vilma s. (Ei varmistettu)

Jee Helmi!! :)

annakarin
Anna Karin

Helmi! <3 

Nella
Nellancholia

Nyt on kyllä Lilyssä niin hyvä meno, etten pysy liitoksissani!

Helmi K
sivulauseita

Hei KIITOS kaikki ihanaiset!!! 

kao kao
Kao Kao

Ihan mahtavaa!

Meri-T

Hei tämä uutinen ei vituta mua yhtään! Päinvastoin!

Kommentoi