Miten painosta pitäisi oikein puhua?

Toimitus

Siihen nähden, että suuri osa naisista puhuu painostaan jatkuvasti ("voinko mä syödä tän leivoksen, mä oon lihonut ainakin viisi kiloa"), on oikeastaan hassua, miten mahdotonta painosta puhuminen on. Siihen kun liittyy iänikuinen dilemma: me haluamme näyttää hoikilta ja samaan aikaan vihaamme sitä, että meidän pitäisi näyttää hoikilta. Suurin osa naisista haluaisi a) sekä laihtua kilon pari että b) näyttää koko ajatukselle keskisormea.

Miten painosta sitten pitäisi puhua? Meillä olisi pari kysymystä vailla vastausta:

1. Saako nainen valittaa olevansa liian laiha?

Koska laihuus on tavoiteltua, monien on vaikea ymmärtää, että laiha voi olla myös tahtomattaan. Liian laiha ei nauti siitä, että hän kutsutaan ruipeloksi tai laiheliiniksi. Liian laihalle paino voi olla ongelma siinä missä laihtumista toivovallekin. Hyppy lenkkareihin -blogia pitävä Neila kyselee, saako nainen valittaa olevansa liian laiha.

2. Miksi kurveja pitää ylistää?

Etkaisäänymuavarte-Sanumariaa ärsyttävät iltapäivälehtien jutut, joissa kurvikkaat naiset ylistävät, miten paljon ihanampaa on olla kurvikas kuin laiha. Mutta entä jos sattuu olemaan tyyppi, joka haluaa laihduttaa? Pitääkö tässä alkaa alkaa hävetä lihavuuden lisäksi vielä sitäkin, että haluaa laihtua?

Mitä mieltä olette mielipiteistä? Entä mitkä muut lihavuus- ja laihuuspuheeseen liittyvät epäkohdat teitä ärsyttävät?

Kuva: Uusia Tuulia -blogi, joka saa miettimään, pitäisikö sittenkin unohtaa turhat pohdinnat ja keskittyä siihen, mikä on tärkeää, eli kookosmuffinsseihin.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä on musta jotain samaa pohjalla kuin siinä, että ns. fiksummissa piireissä on paljon sallitumpaa sanoa että pienet tissit on kauniit mutta isot on rumat, en ikinä haluis isoja tissejä hyi, kuin sanoa että kyl isot rinnat on kauniit, hyi miten rumia nuo pikkutissit.

Edina-- (Ei varmistettu)

Itseäni ärsyttävät esim. Doven "aidot naiset"-mainokset. En ole ruipelo, mutta aidoksi naiseksi minulla on ilmeisesti matkaa n. 15 kiloa. Kerran menin sanomaan tällaisen mainoksen kontrastina olleen Victoria's secretin mallirivistön kanssa Facessa jakaneelle kaverille, että missä tästä Doven kuvasta on naisvartaloiden moninaisuus, että missä ne laiheliinit ovat. Vastauksena oli että kun aina niitä laihoja ihannoidaan muutenkin, ja kun ei suurin osa ihmisistä näytä niiltä. Ja että noiden laihojen mallien jalat on ällöt. Näin saa laihasta ihmisestä sanoa, eikä sanoja yleensä osaa edes ajatella että siinä on mitään pahaa. Nuorena (teininä) olin todella laiha, eikä se ollut kovin kivaa. Aina oli kylmä, kuukautiset alkoivat vasta melkein 15-vuotiaana (jälkeenpäin ajatellen hyvä vaan, mutta silloin tuskastutti) ja näytin mielestäni pikkupojalta. Mulla oli kai sitten myös ne ällöjalat. Muistaakseni silloin sain valittaa, kyllä ihmiset ymmärsivät mikä mua asiassa ketutti.

Anna Blue Eyes

Mielestäni kaikissa painoon ja sen muuttamiseen liittyvissä puheissa ongelma on siinä, miten asioita sanoo ja miten toimii. Valittamista asialle kuitenkaan mitään tekemättä tai asialle jotain tehdessä siitä numeron tekeminen, ovat molemmat useinmiten ärsyttävää kuunneltavaa. (Erityisesti silloin kun kumpi tahansa tehdään tietysti ruokapöydässä ja vetäen minun annokseni mukaan keskusteluun.)

En ole, enkä halua olla kenenkään ravintoterapeutti, ruokakommentaattori, -arvostelija tai valmentaja (samaan syssyyn: enkä kaipaa sitä muiltakaan minua kohtaan). Etenkään pyytämättä. Olisi eri asia, jos joku vaikka kysyisi vaikka "hei olisko sulla mitään vinkkejä" tai "voisitko toimia tsemppaajana?"

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai niin ja se myös ärsyttää että mediassa sanaa "kurvikas" käytetään synonyyminä lihavalle. Mahdotonta tietää otsikon perusteella, onko esimerkiksi joku vaatevinkkijuttu suunnattu kaikenkokoisille tiimalasivartaloisille vai kaikenmuotoisille ylipainoisille...

marikkka (Ei varmistettu)

Todellakin!
Itse olen suhteellisen "kurvikas", siis laiha tyttö helkkarinmoisilla tisseillä ja pienellä tiimalasilla vyötärössä. Esimerkiksi istuvia paitoja on todella vaikea löytää. Kurvimallistoista niitä ei ainakaan löydy, sillä "kurvikkaat" naiset ovat minä + 15 kiloa. Vaatteita pitää olla kaikille, kurvikkaille, paksuille, pitkille ja laihoille, mutta missä ovat paidat juuri minulle?

T: paitakriisi

CougarWoman
CougarWoman

Tätä on reippaasti ylipainoisena tullut itsekin pohdittua. 

Haluanko laihtua - no ilman muuta. Ei tarkoita sitä, ettenkö kokisi itseäni kauniiksi "vähän kurvikkaampanakin", mutta tiedän myös, miten ihanalta tuntuu kun voi ostaa joka kaupasta ihan mitä vaatteita vaan. On kivaa, kun voi syödä yleisellä paikalla ilman, että joku tuijottaa: mitä toi läski vielä syö, eikö se tajua että sen pitää laihtua. Ja raaka totuus on, että työpaikkahaastatteluissa katsotaan myös ulkoiseen olemukseen (minä itsekin haastattelijana!); lihavat ovat ehkä laiskempia, itsekurittomampia kuin laihat? Ja onhan sitä energiaa ihan eri lailla kun liikkuu säännöllisesti ja katsoo, mitä suuhunsa pistää.

Olenko sitä mieltä, että ylipainoinenkin voi olla täysin terve ja hyvässä kunnossa? Totta munassa. Ainakin nuorena, ainakin hetkellisesti. Mutta jatkuva suuri ylipaino tuo väistämättä terveysriskejä nivelkulumista sokeritautiin. Huono ruokavalio aiheuttaa kihtiä, sydän- ja verisuonitauteja ja muita kroonisia sairauksia. En ymmärrä nykyistä lihavuuden ihannointia. Se on ilmiönä taas pinnalla vain sen takia, että ylipainoisten osuus yhteiskunnassa kasvaa, näin siitä tehdään ainakin jotenkin hyväksyttyä (unohdetaan ne terveysriskit..). 

Miten painosta pitää puhua? Minun mielestäni siitä ei tarvitsisi puhua ollenkaan. Lihavia ärsyttää, kun tikkulaihat valittavat, etteivät liho kun itse lihovat jo haistamalla hampurilaista. Hoikkia ärsyttää kun läski kaveri tilaa Mäkkiaterian kylkiäiseksi light-juoman koska "tarkkailee painoaan". Sano nyt siihen sitten jotain. Painosta voi puhua lääkärin kanssa. Ei kukaan läski ala laihikselle vain, koska joku asiasta huomauttaa. Päinvastoin, lohtua saatetaan hakea ruuasta. 

(Nörttipojalla muuten on paino-ongelma. Hän painaa 198-senttisenä alle 80 kiloa. Eikä kuulemma lihasmassa kasva, vaikka mitä tekisi. Painii siis käänteisesti saman ongelman kanssa kuin minäkin - yhteensulautettuna ja tasan uudelleenjaettuna meistä saisi kaksi "normaalia" (!!!) ihmistä. Häiritseekö tämä meitä päivittäin? Arvatkaapa. ;) )

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä kanssasi siitä ettei painoasiasta tarvitse puhua. Oikeasti, se on mahdollista! Eiköhän jokainen lihava tiedä olevansa ylipainoinen ja ajattele laihduttamista usein. Vastaavasti laihakin voi tuntea olonsa epämiellyttäväksi tai jopa lihavaksi. Itsekään en ole ollut sen tyytyväisempi painooni 58 kuin 120 kiloisenakaan. Enkä todellakaan halua kuunnella työkaverini jatkuvaa jankkaamista syömisistään ja jumpistaan. EVVVK näin vanhanaikaisesti.

sanumaria

Heh, mää tilaan aina lightia juomaksi. Tosin siitä syystä että tykkään sen mausta enemmän kun sokeriversion :) Joka kerta vähän virnuiluttaa tilata isommat ranskalaiset JA laittikokis :D

Miiza

Yleisesti ärsyttää se, että olit sitten "liian laiha" tai "liian lihava" niin muilla ihmisillä on olevinaan oikeus sanoa asiasta! Ikäänkuin se, että et ole ns. normaali tarkoittaisi sitä, että et enää omista omaa kehoasi vaan se on yleistä riistaa ja jokainen saa tölviä ja nälviä minkä kerkeää. Kyllä jokainen ylipainoinen varmasti tietää olevansa ylipainoinen, ilman että tuttujen ja tutuntuttujen siihen tarvitsee käestää ja sama homma varmasti hoikilla ihmisillä.

Ja olen samaa mieltä CougarWomanin kanssa, että siitä ei kukaan lihava laihdu vaikka joku toinen siitä huomauttaisikin, eikä varmasti kukaan hoikka liho, jos joku siitä huomauttelee. Eiköhän jokaisen tulisi keskittyä omaan elämään ja omaan terveyteen ja antaa muiden lihoa ja laihtua mukisematta.

Morsio
Mennään vaan!

Iso peukku edellisille kirjoittajille! Tämä menee vähän ehkä sivuraiteille, mutta tämä uusi "fit is new skinny" -juttukin on taas lähtenyt aivan lapasesta. Kun edelliseen "vartaloihanteeseen" on kyllästytty niin keksitään uusi, ei välttämättä yhtään sen terveempi vaihtoehto. Fit on itsessään hyvä, jos syö ja liikkuu terveellisesti, mutta ystäväni tiivisti homman ytimen mainiosti:

"Mut sit kun se menee tähän et ottaa itsestään intagram-kuvia puolialasti salilla, syö pelkkä proteiinia ja on todella alipainoinen ja lihaksikas niin sanoisin että onpa melkein aiempaa sairaampi trendi."

Word.

Miiza

Juuri näin! Mihin edes tarvitaan vartaloihanteita? Nehän vain aiheuttavat ihmisille ja varsinkin nuorille kasvaville lapsille paineita ulkonäöstä (niin tytöille kuin pojillekin). Ja nämä paineet valitettavasti voivat jopa rikkoa ihmisen täysin. Terveellisempää olisi ihannoida terveitä elämäntapoja (tarpeeksi liikuntaa, terveellinen ruokavalio), kuin palvoa joka lehden sivuilla jotain yhtä vartalotyyppiä. 

hanko (Ei varmistettu)

Minua potuttaa näissä painoon liittyvissä asioissa ihmisten arvottaminen. Että jos et ole tällainen ja tällainen, et ole oikeanlainen etkä oikea nainen. Näkökulmasta sitten riippuu, että oliko tällä kertaa se ihannevartalo laiha, lihava vai lihaksikas. Entä jos vaan jokainen pyrittäisiin löytämään se oma hyvän olon paino oli kropan malli tai vaatekoko mikä tahansa?

Kristallia (Ei varmistettu)

Itse olen aikalailla koko ikäni ollut hoikka. Olen saanut myös kuulla siitä koko ikäni. Edelleen tuullaan jeesustelemaan, että "syötkö sinä ikinä" joo, no enpä tietenkään syö... Huh huh. Ajatelkaa, jos joku kysyisi ylipainoiselta, että "syöt sä koko ajan"? Kysyjä saisi ikuisen bitch-leiman.. Hoikkia saa siis jeesustella ja arvostella päin naamaa, mutta ylipainoisia ei... En tiedä johtuuko painostani, mutta en jaksa enää kuunnella normaalipainoisteni kavereitteni jatkuvaa kälätystä dieteistä ja liikunnasta ja ja ja ja... Sääli, että normaalipainoiset ihmiset kuluttavat aikaansa ruoan ympärillä hästäämiseen eivätkä nauti terveydestään! Sama kuin rikas, joka on niin saita ettei raski nauttia ikinä rahoistaan vaan säästää ja säästää. Numeron tekeminen painoa asioista ei varmaan koskaan tule tässä maailmassa muuttumaan...

annakarin
Anna Karin

Mua suoraan sanottona vituttaa, että siitä pitää puhua koko ajan. Joka paikassa. Ruokapöydässä, saunassa, baarijonossa, karkkihyllyllä, rannalla, sängyssä. Ja eniten ärsyttää se, että muilla on aina oikeus kommentoida toisen painoa. Vaikka sanoisi kohteliaisuutena, niin miksi sitä pitää koko ajan toitottaa? Kun viime keväänä laihduin itse, tosi useat kaverit alkoivat kommentoimaan mun painoa joka kerta kun nähtiin. Se alkoi mennä tosi tukalaksi silloin, kun kroppaa kommentoitiin jossain saunassa - anteeksi, mutta musta ois kiva olla saunassa alasti rauhassa ilman arvostelevia katseita. Ja mun mielestä on myös kiva joko syödä tai jättää syömättä herkkuviineri, ilman että mun tarvitsee sitä perustella suuntaan tai toiseen. Onko se keneltäkään muulta pois? Ja jos tuntee huonoa omatuntoa siitä, että itse syö viinerin ja toinen ei (jos toinen ei siitä asiasta mitään numeroa tee), niin pitäisiköhän miettiä sitä omaa suhtautumistaan ruokaan sen sijaan, että osoittaisi syyttävät sormet toisen valintoihin?

Mä oon huomannut, että jos on tyytyväinen itseensä, niin painosta ei tule edes puhuttua. Sitä ei edes ajattele. Kun siitä ei tarvitse valittaa tai kun sitä ei tarvitse erikseen hehkuttaa, niin on kaikkein paras. Silloin kun se on luonnollista.

Ja mun mielipide tuohon ensimmäiseen kysymykseen: kyllä laiha saa valittaa painostaan, jos siihen ei ole tyytyväinen - ihan niin kuin ylipainoinenkin. Mutta mitä hyötyä siitä on? Jos laiha ei kerta kaikkiaan liho, vaikka kuinka yrittäisi, niin sitten ehkä olisi parempi keskittyä niihin puoliin omassa vartalossa, johon on tyytyväinen. Ja jos ylipainoinen ei kerta kaikkiaan laihdu, vaikka kuinka yrittäisi, niin sitten ehkä olisi parempi keskittyä niihin puoliin omassa vartalossa, johon on tyytyväinen. Mun mielestä noissa ei ole mitään eroa, koska nykyään ei saa olla arvostelijoilta rauhassa yhtään vähempää hoikkana kuin ylipainoisenakaan.

Kurvien ylistäminen on jees, jos samalla ei haukuta ei-kurvikkaita naisia. Kaikenlaisten vartaloiden ylistäminen on jees, jos taustalla ei ole tarve alentaa toisenlaisia vartalotyyppejä.

Koska oikeesti - hitto tää maailma ois tylsä paikka, jos kaikki olisivat samanlaisia. Ja mistä me länsimaalaiset sitten edes puhuttaisiin? Varmaankin siitä, että toisella on paksut hiukset ja toisella ohuet ja vitsi miten epäreilua sekin nyt sitten on.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mua ärsyttää äitien keskuudessa melkoisen usein näkyvä aihe "oikea äiti on pehmeä ja pyöreä". Tähän liittyy (sinänsä ihan ok) ajatus siitä, että raskaus/raskaudet jättää kroppaan jälkensä ja se on ihan okei. Että joo mulle jäi nyt jokunen kilo ja löysä vatsa, mutta tilalle sain maailman rakkaimman blaablaablaa.

No itsehän olen ylipainoinen äiti, joka on työllä ja tuskalla pudottanut 16 kiloa painoa. Normaalipainon rajalle on n. 7 kiloa ja tavoitteesn

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Kosketusnäyttö<3<3

Niin siis tavoitteeseen kymmenkunta. Minä en ole tyytyväinen kroppaani, ihan sama vaikka lapsi onkin se rakkain ja tärkein, mutta haluan myös tykätä itsestäni. Eikä se vielä tässäkään hetkessä onnistu, vaikka toki paljon paremmin nyt kuin 1,5 vuotta sitten.

Tuntuu tosiaan, että paljon liikkuva, fiksusti syövä ja muutoinkin itsestään huolehtiva äiti on verrattavissa suunnilleen maanpetturiin. Koska äidithän on arjen uuvuttamia, väsyneitä, kärttyisiä marttyyreita joilla ei saa olla säännöllistä omaa aikaa. Jos joku on tyytyväinen niihin neljään seinään, suklaalevyyn ja nollaan omaan harrastukseen niin jee hyvä! Mutta pliis älkää tuomitko minua, joka julmasti jätän lapseni isänsä kanssa kuudesti viikossa 0,5-2 tunniksi kerrallaan ihan vaan oman treenaamiseni vuoksi (ja säännöllisesti myös pidemmäksi aikaa pelien takia).

Miiza

Muistan kun olin pikkulapsi ja aina säälin kavereitani, joiden äidit oli hoikkia, olihan oma äitini niin ihanan pyöreä ja pehmeä.. En tiedä mitä siellä pikku päänupissa silloin pyöri, mutta muistan elävästi tuon ajatuksen :D

Mutta siis mikä siinä on että aina pitää juurikin asettaa ihmisiä lokeroihin ja sitten arvottaa, että kuka onkaan paras. Vähän sama kun aikanaan aloitin työni nykyisessä työpaikassa ja silloin minulla oli työkaveri (sittemmin siirtynyt muihin hommiin) totesi hyvin usein (osoittaen sen minulle, työporukan ainoalle lapsettomalle sinkulle) kuinka hänen mielestään nainen on oikea nainen vasta äidiksi tultuaan. Vedin herneen hyvin syvälle nenään, eikä se ole neljässä vuodessa vielä ulos sieltä pulpahtanut.

Eiköhän me kaikki olla oikeita ihania naisia oltiin sitten äitejä, lapsettomia, laihoja, lihavia, pitkiä, pätkiä :)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No näinpä juuri.

Niin ja omasta kommentista jäi vielä pois, että toki on eri asia hyväksyä ne arvet ja se oikeasti lapsesta johtuva "etureppu". Kun ei niihin auta kuin aika jos sekään. Mutta itse kyllä myönnän suoraan, että nämä oikeasti liikakilot olen aiheuttanut tasan tarkkaan itse. Olis väärin syyttää niistä lasta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla oli ihan samoja ajatuksia äidistä ja mummosta! Pehmeä syli! &lt;3 Mutta toivon toki ettei minun itse tarvitse lihottaa tai laihduttaa kenenkään muun mieliksi...

empuska

Sinänsä koko läski/laiha-vertailussa mättää se, että on pikkasen vaikeaa argumentoida kaikkien olevan kauniita, kun on se jokin oma tavoitelma. Sitä on vähän vaikea olla missään suhteessa (fyysisesti tai henkisesti) tietynlainen, kun se tahtomattaankin rajaa jonkin paremmaksi ja huonommaksi itselleen ja näin ollen tulee väistämättäkin korostaneeksi omia arvoja yli muiden. 

Sen takia mieluummin olen puhumatta koko painosta ja joka kerta, kun uskallaudun liikkumaan, ne poltetut perkeleet pitää saada takaisin jollain ilveeleä. Kävitkö lenkillä? No nyt voi syödä suklaapatukan ansaitusti!

Toimitus
Toimitus

Ah, te tyypit olette niin viisaita! Täällä sitä vaan lukiessa nyökyttelee joka suuntaan!

Ehkä kaikkein viisainta on tosiaan olla puhumatta koko aiheesta. Tuntuu hullulta teeskennellä tekopyhästi, että "sisäinen kauneus on tärkeintä", kun painolla on joka tapauksessa merkitystä. Toisaalta kenenkään mielenterveydelle ei tee todellakaan hyvää mennä mukaan laihuus- ja ulkonäköhysteriaan.

Muuten, vähän asian vierestä: Olen keksinyt painoahdistukseen tähän menenssä vain yhden onnistuneen ratkaisun. Elämän pitää olla niin jännää ja kivaa, ettei ehdi tai muista miettiä painoaan. En ole koskaan stressannut ulkonäköäni niin vähän kuin taannoin tekemälläni muutaman kuukauden Aasian-reissulla. En jotenkin edes muistanut, että on olemassa sellainenkin asia kuin reisien paksuus.

-Heini toimituksesta-

Niina S. (Ei varmistettu)

Mä jo heti otsikon luettuani provosoiduin ja oisin heittänyt vastaukseksi vastakysymyksen: " MIKSI painosta pitäisi puhua". Lukuisat muutkin kommentoijat näyttävät – onneksi – olevan samaa mieltä :) Kivaa viikonloppua kaikille!

frenchie (Ei varmistettu)

Olen taysin samaa mielta toisen yli-tai alipainon kommentoimisen tahdittomuudesta, Suomessa siis. Lansimaissa nain henkilokohtaisiin asioihin puuttuminen kun koetaan tahdittomana. Itse olen ollut aina aika hoikka, mutta asuassani vuoden Tunisiassa sain painoa lisaa muutaman kilon, juuri sen verran etta se nakyi. Kuntosalilla ohjaajat kommentoivat sita useaan otteeseen ja totesivat etten kay tarpeeksi salilla :D Silloin itketti, toki olin itse huomannut housujen kiristavan, nyt lahinna naurattaa. Samaa on sanonut vietnamilaista syntyperaa oleva ystavani, heidan kulttuurissaan painoa kommentoidaan avoimesti. Ehka siihen tottuu, tai sitten ei, sita en osaa sanoa.

(Barbara Kruger: Your body is a battleground)

Kommentoi