Miten tekniikka muutti ihmissuhteemme?

Ladataan...
Toimitus

Levätkää rauhassa lankapuhelin ja koko kansan treffiohjelmat. Jäämme kaipaamaan aikaa, kun kiinnostavan tyypin numero löytyi puhelinluettelosta ja samaan telkkuun mahtui lemmenkipeä pukumies ja perusjamppa.  Lue muut nostalgiset suhde-elämän muutokset.

 

HYVÄSTI LANKAPUHELIN

Siinä se törötti, eteisessä, perheen yhteinen lankapuhelin, sosiaalisen elämän hallitsija. Sunnuntai-iltapäivisin oli varmin aika saada ihmiset kiinni. Muistatko ajan, kun ihmiset vastasivat puhelimeen koko nimellään eikä kukaan ollut lähtökohtaisesti pahassa paikassa puhelun aikaan?

Kaipaamme tätä: Piti olla rohkeampi. Ihastukselle piti oikeasti uskaltaa soittaa ja löytää oikeat sanat kakistelematta. Piti plärätä puhelinluetteloa ja vienosti toivoa, että toisessa päässä vastaa se oikea eikä kaima.

Iloiset jäähyväiset tälle: Päivystäminen puhelimen ääressä oli raastavaa. Eräskin kokemus 1990-luvulta kertoo, että toukokuussa treffeillä ollut pari sai toisensa seuraavan kerran kiinni vasta elokuussa.

HEI HEI, PULINAPUHELINLINJAT

”Haloo haloo, onko siellä alle kakskymppisiä poikia?” Helsingissä painettiin kaveriporukan kanssa hikisin näpein 059, Pohjois-Savossa 075. Pulinapuhelinlinjat olivat chatteja aikakautena ennen internetiä. Samalla linjalla keskusteli useita ihmisiä, joista osa vain hengitti luuriin ja kuunteli toisten puheita. Kammottavaa ja koukuttavaa.

Kaipaamme tätä: Toisen ääneen ihastumista. Ja ylipäätään ihan häröä konseptia!

Iloiset jäähyväiset tälle: Hankala käyttöliittymä. Chatti on paljon näppärämpi tapa kommunikoida kasvottomien ventovieraiden kanssa.

MUISTATTEKO 160 MERKIN TEKSTIVIESTIT?

Oli olemassa aika ennen loputtoman pitkiä tekstarihorinoita. Puhelimen näytöllä vilkkui laskuri, joka näytti kuinka monta merkkiä vielä mahtuu. Sanoja piti lyhentää oikeasta syystä, ei lol-laiskuudesta. Toki pitkätkin tekstiviestit aiheuttavat väärinkäsityksiä parisuhteessa -  varsinkin jos ei osaa käyttää tai ymmärtää hymiöitä.

Kaipaamme tätä: Asiat esitettiin napakasti. Tekstarit olivat ennen tarkoitettu lyhyeen viestitykseen, ei asioiden syvälliseen selvittämiseen. Riitoja ei selvitetty tekstiviestitse vaan tartuttiin luuriin ja juteltiin. Tai ihan vallan tavattiin.

Iloiset jäähyväiset tälle: Moniosaiset viestit. Kuinka ärsyttävää olikaan saada kaksiosainen viesti, joka loppui kolmoispisteeseen ja jonka loppuosa katosi bittiavaruuteen!

MOIKKA MOI, KOKO KANSAN TREFFIOHJELMAT

Napakympin Kari ja Kaitsu, suomalaisten amorit. Ennen nettideittailua  varteenotettava tapa löytää sydänkäpynen oli laittaa postikortti-ilmoittautuminen telkkarin suosikkideittiohjelmaan. Kertoi paljon kysyjästä, kiinnostiko häntä enemmän tiedustella hiustenväria vai henkisia arvoja. Fiilistele muistoja youtube-pätkillä täällä! Pelkkä tässä kuuluva tunnari saa aikaan jo nostalgia-aallon.

Kaipaamme tätä: Tasa-arvoista treffailua. Kuka vain saattoi hakea mukaan samaan ohjelmaan, miljonääri ja maajussi. Huumoriarvo oli tietysti jo aikanaan osa viehätystä, mutta kaikille tahdottiin ihan oikeasti hyvää. Voi vitsi, ne nuttuja juontajille neuloneet mummut yleisössä!

Iloiset jäähyväiset tälle: Onha se kullan kalastelu verkosta helpompaa. Todennäköisyys löytää ihana kumppani tv-ohjelman välityksellä on naurettavan pieni. Kuka haluasi viettää tuntemattoman kanssa viikon Torremolinoksessa?

AIKA ENNEN NETTISTALKKAAMISTA EI PALAA

Myönnettävä se on: Facebook, Linkedin ja Googlen kuvahaku ovat ihan perustoimintoja, kun tutustuu uuteen ihmiseen.

Kaipaamme tätä: Kysymyksiä, ihan oikeaa tutustumista ja ensivaikutelman syntymistä. Kaipaamme aikaa, kun toisen epäsuotuisa olemus netissä ei aiheuttaisi väristyksiä, intoiluja, epäluuloja tai vääriä mielikuvia. Ennen vanhaan sitä myös saattoi antaa epämiellyttävälle baarituttavuudelle väärän puhelinnumeron, eikä heti tarkistettu, pitääkö se paikkansa.

Iloiset jäähyväiset tälle: Epätietoisuus toisen persoonasta. Friikkien, pettäjien ja muuten vaan sekopäiden on nyt vaikeampi peittää todellista elämäänsä.

Mitä nostalgista foorumia tai viestimistapaa sinä muistelet kaihoten?

Teksti: Anna Karhunen

Kollaasi: Jenna Kämäräinen

Share
Ladataan...

Kommentit

Auringonpolttamat

Lankapuhelimella soittamisessa oli aina omat jännityksensä! Entäs jos puhelimeen vastaa ihastuksen äiti? Miten selitellä puhelimessa, että millä asioilla oikein liikutaan? :D

Viistoistakesäsenä soittelin tiuhaan tahtiin ihastuksen puhelimeen, eikä kukaan vastannut. En voinut tietää, että pojan kotona oli joku ihme hifi-lankamalli, johon soitetut ja ei-vastatut puhelut jäivät talteen! Kuinka noloa olikaan, kun myöhemmin selvisi, että ne kymmenet puhelut näkyivät puhelimen tiedoissa koko perheelle!

Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tekstarit ovat muuttaneet kaiken. Kuinka helppoa nykyteineillä onkaan!? Missä on kiitos tekstiviestin kehittäjälle Matti Makkoselle? Keksinnöllään tämä suomalaismies muutti maailmaa. Onko hänelle odotettavissa Fincherin leffaa Social Networkin tyyliin? Tuskin.

Loistavaa! Haluaisin pohtia hauskaa ja osuvaa juttua enemmänkin, mutten voi: pitää juosta kampaajalle. Ihan kaikkea ei voi vielä hoitaa netin kautta, vaikka mulle se kyllä sopisi. :D

Makkosen Matti ei keksinyt tekstiviestiä, lähinnä edisti sen mahdollisuutta tulla todeksi. Tekstiviestillä on monta isää, suosittelen Talouselämän artikkelia aiheesta.

Voi sitä päivää kun lankapuhelin irrotettiin meidän perheessä lopullisesti seinästä. Ei kyllä muuttanut oikein mitään muuta kuin sen, että luokkani koulukiusaajien soittamat pilapuhelut loppuivat kuin seinään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aaaaargh mä vihaan sitä, kun ihmiset alkaa tilittää asioita tekstiviestitse. Tai riidellä. Ei hyvää päivää! Miten paljon siinä voikaan mennä vikaan.

Onneks Kari sentään tekee comebackin.

No Sex and the City

Koetin pohtia, että kaipaansa Kissin chatteja, niitä ekoja valtavirtaan levinneitä silloin joskus vuonna ysikyt ja jotain. Sukupuoli, ikä ja jokin muu supertärkeä mitta (painoko se oli?) ilmoitettiin ekana, heitettiin sinne chattiruudulle kuin pyydys. Ja sitten odotettiin, että joku kävisi kiinni. Jos ei heti onnannut, niin soidinhuutona vielä taottiin näppikseltä, että "Seuraaaa!!!"

Joo, enpä taida kaivata.

Sen sijaan on tunnustettava, niin säälittävää kuin se onkin, että kännykät ja etenkin tekstiviestit tekivät sosiaalisen elämän mahdolliseksi ujolle esiteini-Jeminalle. En ehkä olisi lähestynyt yhtäkään ihastustani ennen viidettäkymmenettä ikävuottani, ellei sitä olisi saattanut tehdä ns. tekstuaalisesti.

Välillä kauhistuttaa ihmisten välisen kommunikaation typistyminen elektronisen laitteen näytöllä vilkkuviksi kirjoitusmerkeiksi. Toisaalta kaltaisilleni ihmisille, jotka yksinkertaisesti kirjoittavat paremmin kuin puhuvat, tämä kehitys on ehkä ollut siunaukseksi.

 

PS. Kaipaan ainoastaan Napakympin Kaitsua! Siihen oli pihkassa sekä mummot että minä.

 

Kommentoi

Ladataan...