Muotimaailma korvaa mallit ”oikeilla naisilla” – mutta muuttaako tämä mitään?

Toimitus

”Mallivapaata aluetta”. Näin lukee uusimman britti-Voguen kannessa. Lehti mainostaa, että numeron muotijutuissa nähdään mallien sijaan ”oikeita naisia”.

Vogue on ajan hermoilla. Yhä useampi muotimerkki käyttää nykyään näytöksissään ja kampanjoissaan ammattimallien sijaan ”oikeita naisia”: J.Crew’n ensi kevään malliston vaatteita esittelivät New Yorkin muotiviikoilla merkin työntekijät ja heidän ystävänsä ja sukulaisensa. Vetementsin stailisti Lotta Volkova kävelee itse merkin näytöksissä, ja H&M herätti huomiota syyskampanjallaan, jossa esiintyi erikokoisia ja -ikäisiä naisia – sekä malleja että ”oikeita naisia”.

Ei-ammattimallien suosiminen on reaktio aikamme feministiseen keskusteluun, jossa vaaditaan, että muotimaailma laajentaa kauneuskäsitystään. Se on tietysti myös tehokas tapa muotimerkeille erottua joukosta ja lisätä myyntiä.

Ilmiössä on paljon hyvää. On mielestäni positiivista, että lehdissä, mainoksissa ja näytöksissä nähdään erilaisia naisia, jotka tekevät kiinnostavia ja tärkeitä asioita ja joita ei ole valittu kantamaan vaatteita vain sen takia, että he ovat kauniita (sillä kun mallin ammattia pysähtyy ajattelemaan, onhan se absurdia, että on olemassa työ, jossa työntekijän arvo määritellään vain hänen ulkonäkönsä perusteella, eikä välitetä siitä, mitä hän ajattelee).

Ilmiö myös herättää kysymyksen: olisiko maailma parempi paikka, jos muodin kuvastossa näkisi vain ”oikeita naisia”?
 

Väitän, että olisi – mutta silloin ”oikean naisen” käsitettä pitää laajentaa. Se, että mallit korvataan ”oikeilla naisilla”, ei nimittäin ole täysin ongelmatonta.

”Mallit eivät koskaan ole saaneet minua tuntemaan itseäni huonoksi, sillä olen ymmärtänyt, ettei heidän ole tarkoituskaan edustaa minua”, kirjoittaa The Guardianin toimittaja Hadley Freeman tuoreessa kolumnissaan.

Aiemmin Freeman koki, ettei hänen tarvinnut vertailla itseään malleihin – olivathan mallit jotenkin mystisesti eri ”lajia” kuin hän. Vaikka Freeman ei näytä mallilta, hän ajatteli, ettei hänen tarvitsekaan. Mutta nyt Voguen sivut ovat täynnä hänen ”oman lajinsa” edustajia, jotka kaikki näyttävät laihemmilta, kauniimmilta ja menestyneemmiltä kuin hän, he aiheuttavat hänelle enemmän paineita kuin ammattimallit.

Kuka tahansa tavis ei nimittäin kelpaa muotimaailmassa ”oikeaksi naiseksi”. Suurin osa esimerkiksi Voguen valitsemista naisista sopii seuraavaan kuvaukseen: valkoinen, hoikka ja menestynyt, pari heistä on jopa ex-malleja. Muotilehtien ”oikeat naiset” eivät saa olla lihavia tai muotimaailman tunkkaisten kriteerien mukaan rumia.
 

Vaikka suunta on siis oikea, paljon on vielä tehtävissä. Vasta sitten, kun muotikuvissa näkyy oikeasti kaikennäköisiä ja -kokoisia naisia, joiden ajatuksillakin on merkitystä, voi muotimaailma taputtaa itseään olalle. Vasta sitten, kun kaikenlaisia töitä tekevät ja myös työttömät naiset kelpaavat muotilehtien ”oikeiksi naisiksi”, ja muotitaloissa suunnitellaan muunlaista muotia kuin vain S-kokoisten päällä hyvältä näyttäviä vaatteita, voimme puhua monimuotoisesta muotimaailmasta.

 

Teksti: Mia Frilander, joka on sekä Trendin ja Lilyn muotiassistentti että malli, mutta vakuuttaa olevansa tästä huolimatta myös ihan ”oikea nainen”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Kuva: All Over Press. Oikeita ihmisiä” J.Crewn ensi kevään näytöksessä. 



LUE MYÖS:
 
EI ENÄÄ ERILLISIÄ JA TYLSIÄ XXXL-MALLISTOJA - KIVAT VAATTEET KUULUVAT KAIKILLE!
 
KUKA SAA KÄYTTÄÄ RASTOJA?

 

 

Kommentit

tinndy

Näen tässä itse ehkä jopa enemmän ongelmaa kuin ratkaisua. Ylipäätään mallien ja "oikeiden naisten" vastakkainasettelu on kaikkea muuta kuin feminististä. Raadollisiin kauneusihanteisiin ja niiden mukana lisääntyneisiin itsetunto-ongelmiin ja syömishäiriöihin pitää puuttua syvällisemmin kuin laajentamalla strategisten mittojen hyväksyttävyyttä muotilehdissä.

Tuntuu myös aika halventavalta, että joitakin naisia voidaan palkata mallin töihin vain siksi, että nämä edustavat jotain "terveellistä pyöreyttä" tai "erilaista kauneutta" vastakohtana "sairaalloiselle laihuudelle". Kyseessähän on jälleen vain ulkomuodon perusteella arvostelu, epäterve vertailu ja esineellistäminen. Kun otetaan vielä huomioon, kuinka moni mallien agenteista ja palkkaajista on miehiä, kokonaiskuva on lähinnä irvokas.

Travojago
Travojago

Itselläni särähti myös tuo "oikeita naisia". Ovathan mallitkin oikeita ihmisiä. 

Kun olet rakentanut uran rivimallina kokonaan ulkonäkösi varaan, uhrannut varmastikin paljon urasi eteen, voin sen kuvitella olevan hyvinkin turhauttavaa, kun viime vuoden työnantaja antaa tänä vuonna ymmärtää ettet ole tarpeeksi oikea ihminen heidän mittarillaan.

Toimitus
Toimitus

Totta puhutte molemmat, tietenkin mallit ovat ihmisiä! Olen itsekin malli ja koen erittäin vahvasti olevani myös ihminen :) Olen ihan samaa mieltä siitä, että erottelu mallien ja ”oikeiden naisten” välillä on täysin typerä. Ihan kuin malli ei olisi oikea nainen!

Käytin jutussa ei-ammattimalli -ilmaisun sijaan ”oikea nainen” -ilmaisua lainausmerkeissä, sen takia, että se on tosi yleinen muotimaailmassa ja kertoo siitä jotain. Usein näkee julistuksia, jossa ylpeillään sillä, että tässä ja tässä kampanjassa käytetään mallien sijaan ”oikeita naisia”. Uusi Voguekin on ”mallivapaata aluetta”, aivan kuin mallit olisivat joku kauhea uhka ihmisyydelle. Muotimaailmassa siis rakennetaan vastakkainasettelua mallien ja muiden naisten välillä.

”Oikea nainen” on lainausmerkeissä myös siksi, että se ei tarkoita oikeaa naista, eli ketä tahansa naispuoliseksi itseään mieltävää henkilöä. ”Oikea nainen” on kapea termi, joka tarkoittaa tällä hetkellä oikeanlaista työtä tekevää, tietyn ikäistä ja kokoista naista. Ihanteellista olisi, että ”oikea nainen” voisi tulevaisuudessa tarkoittaa ihan kaikkia naisia – myös perinteisiin mallinmittoihin sopivia naisia.

Se, että joissain kampanjoissa nyt nähdään ei-ammattimalleja, ei tietenkään ole ratkaisu itsetunto-ongelmiin ja syömishäiriöihin (joihin sairastuminen harvemmin johtuu muotikuvien katselusta). Elämme kuitenkin maailmassa, jossa muoti- ja mainoskuvat ympäröivät meitä koko ajan ja mielestäni on positiivista, että näemme tässä kuvastossa enemmän muitakin kehoja kuin hoikkia ja nuoria. Tästä voi olla apuna oman kehon ja ulkonäön hyväksymiseen.

Täydellisessä maailmassa näkisin, että muotikuvissa näkyisi ihmisiä, joiden tekemisiä tai ajatuksia voimme fanittaa - ettei heidän ulkonäöllään olisi merkitystä.

Terkuin, Mia

Looking for...

Ehkä pitäisikin tehdä erottelu "oikeiden" ja photoshopattujen kuvien välillä! Silloin ei ruodittaisi ihmisiä vaan sitä, kuinka kuvaa on käsitelty, sillä meissä kaikissa on virheemme. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.