Muotiviikon suurin kysymys: Kenellä on oikeus rastoihin?

Toimitus

Marc Jacobs sulki eilen New Yorkin muotiviikot näytöksellä, joka aiheutti myskyn somessa. Kritiikki ei kohdistunut Jacobsin vaatteisiin, vaan näytösmallien tukkaan. Mallit astelivat lavalle villasta tehdyissä värjätyissä rastoissa ja sosiaalisessa mediassa huudettiin ”kulttuurinen appropriaatio!”

Olivatko näytöksen hiukset sitä?

Cultural appropriation, suomeksi kulttuurinen omiminen, on termi, jonka moni meistä on oppinut tänä vuonna. Se tarkoittaa tilannetta, jossa enemmistö ottaa omaan käyttöönsä joitakin vähemmistön tapoja tai elementtejä; esimerkiksi valkoihoinen kirjailija kirjoittaa romaanin tummaihoisen ihmisen kokemuksesta vaikkei tiedä siitä omakohtaisesti mitään.

Muotimaailmassa ilmiöstä on puhuttu jo monta vuotta – syystäkin. Muodissa yksi kulttuurisen omimisen muoto, eksoottisten stereotypioiden pönkittäminen, on yhä vahvasti hengissä. Muodin maailma on vielä todella valkoinen, ja joidenkin mielestä on edelleen ok julkaista esimerkiksi Afrikka-teemaisia muotikuvasarjoja, joissa valkoisen mallin iho on meikattu tummaksi (tästä käyvät esimerkiksi nämä hämmentävät Numéro-lehden muotikuvat). Mustat mallit kuvataan myös usein stereotyyppisesti savannilla, seeprakuvioisiin vaatteisin puettuina (Ranskan Vogue, tämä koskee eteenkin teitä!). Keskustelulle kulttuurisesta omimisesta on siis tarvetta.

Eli mitä Marc Jacobsin näytöstukasta pitäisi ajatella – kulttuurista omimista vai ei? Listasimme näkemyksiä puolesta ja vastaan.
 

EI, FEIKKI-RASTAT EIVÄT OLE KULTTUURISTA OMIMISTA

  1. Marc Jacobsin malliston inspiraationa on selkeästi toiminut cybergootti-tyyli, johon kuuluvat neonväriset synteettiset rastat (kulkevat cyberlox-nimen alla), platformikengät, latex, neonvärit vaatteissa ja goottityyliset historialliset asut. Jacobs sanoo itse inspiroituneensa Matrix-elokuvaohjaaja Lana Wachowskin värikkäistä, cybergoottihenkisistä rastahiuksista. Wachowski on Jacobsin ystävä ja hän toimii myös Jacobsin syyskampanjan kasvona. (Mutta onko valkoihoisella Lanalla sitten oikeus käyttää rastoja?)
     
  2. Muodintekijät, kuten muutkin taiteilijat, kertovat usein inspiroituvansa muista kulttuureista ja alakulttuureista.  Inspiroituminen tarkoittaa heidän mielestään kunnianosoitusta kyseisille kulttuureille.

    Näytöksen hiuksista vastannut superhiusstailisti Guido Palau kertoi The Cutille, ettei inspiraationa toiminut rasta-kulttuuri vaan esimerkiksi 80-luvun reivikulttuuri, Boy George ja japanilainen Harajuku-tyyli.

    ”Inspiroidun kaikista kulttuureista. Tyyli muodostuu siitä, kun eri asioita sekoittaa. Näin on aina ollut. Jos olet luova – teetpä sitten ruokaa, musiikkia, muotia tai mitä tahansa – inspiroidut ihan kaikesta. Mikään ei ole homogeenistä, eri kulttuurit sekoittuvat koko ajan. Sen näkee kadulla. Ihmiset eivät pukeudu vain yhteen tiettyyn tyyliin.”
     

KYLLÄ, RASTAT MARC JACOBSIN CATWALKILLA OVAT KULTTUURISTA OMIMISTA

  1. Rastat ovat olennainen osa mustien kulttuuriperintöä. Kulttuurinen omiminen tarkoittaa, että enemmistökulttuuri omaksuu piirteitä vähemmistökulttuurista, arvostamatta vähemmistöä. Jacobsin näytöksen 51 mallista vain 9 oli mustia. Sosiaalisessa mediassa kysyttiinkin, miksei Jacobs palkannut näytökseen mustia malleja, joilla oli jo valmiiksi rastat.
     
  2. Jos joku vähemmistökulttuurin edustaja kokee, että hänen kulttuuriaan omitaan, on kyse kulttuurisesta omimisesta. Piste. Enemmistökulttuurin edustajalla ei ole oikeutta vähätellä tätä kokemusta.
     

Mitä mieltä te olette? Ovatko feikki-rastat kulttuurista omimista vai eivät?  

Teksti Mia Frilander, joka miettii, miten noissa Marc Jacobsin kengissä pystyy kävelemään
Kuva All Over Press

 

tällä viikolla puhuttiin myös näistä: Lidl-kashmirneuleet ja xxxl-muoti.

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Rastoja on nähty mm. antiikin Kreikassa ja Intiassa tuhansia vuosia sitten. Eli keneltä idea on oikeastaan pöllitty? Olisiko kuitenkin niin että kaikki ideat kiertävät sykleissä ja niistä inspiroidutaan säännöllisin väliajoin?

Vierailija (Ei varmistettu)

Enemmistön edustajien voi olla vaikea ymmärtää, mistä vähemmistön edustaja loukkaantuu. Rupesin noin vuosi sitten seuraamaan Native appropriations -blogia, kun en yhtään ymmärtänyt jotakin sulkapäähinekohua. Nyt kallistuisin selkeästi tämän kakkosvaihtoehdon kannalle, eli jos vähemmistön edustaja kokee enemmistön edustajan toiminnan loukkaavana, lähtökohtaisesti pitää vähintään pyytää anteeksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen eri mieltä siitä, että jos vähemmistön edustaja pitää jotain loukkaavana, niin enemmistön edustajan pitää pyytää anteeksi. Miksi pitäisi? Onko vähemmistöllä monopolioikeus oikeassaolemiseen? Entäpä kun kaksi vähemmistöä on eri mieltä, kumpi on enemmän oikeassa?

lucima (Ei varmistettu)

Ei kai rastat kuulu niinkään (kaikille) mustille, vaan rastafari-kulttuuriin, jonka edustajista valtaosa toki historiallisista syistä mustia.

Mutta niin. Muotinäytöksessä värikkäät feikkirastat yhtenä osa-alueena...en mieltäisi pahaksi asiaksi vaan juurikin kunnianosoitukseksi kulttuurille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysymykseen kuka omii ketä.

Rastafarit ovat hakeneet innoitusta rastoilleen juutalaisesta nasiirien perinteestä, joita voidaan pitää juutalaisen asketismin edustajina. Jos juutalainen Jacobs käyttää rastoja näytöksessään, hän ammentaa myös omasta kulttuuriperinnöstään, joka on muuten se vähemmistökulttuuri. https://en.wikipedia.org/wiki/Nazirite

anonyymi kommentoija (Ei varmistettu)

Suurin ongelma tässä nyt ilmeisesti on se, minkälainen kaksinaismoralismi rastoja ja rastapäisiä ihmisiä kohtaan on. Toisaalta, valkoinen muotisuunnittelija voi marssittaa lavalle malleja feikkirastoissa ja se on cool, high fashion ja mitä ikinä. Samaan aikaan musta väestö kokee syrjintää esimerkiksi työpaikoilla koska heidän hiuksensa luonnollisessa tilassaan "eivät sovi työpaikoille" tai se nähdään jotenkin epäsiistinä.

Se, mikä on toiselle siisti muoti-ilmiö on toiselle luonnontilassa olevien hiuksien järjestelmällistä halveksuntaa koska siihen liitetään hiustyylin kantajan ihonvärin mukaan negatiivisia piirteitä.
Tämä yhdistettynä jenkkien muutenkin jo vähän tulenarkaan rotukeskusteluun niin voin ymmärtää miksi ihmiset ovat tästä vihaisia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Naulan kantaan, ja tämä pätee moneen (hius)trendiin, ei pelkästään rastoihin. Harvoin näkee muodissa ylistettävän rodullistettuja ihmisiä heidän tyylistään, ja annettavan krediittiä sinne minne se kuuluu.
Esimerkiksi Good Hair-dokumentti voi antaa monelle osviittaa siitä, kuinka afrohiukset punoutuvat (pun intended) osaksi laajempaa keskustelua.

Mainittakoot vielä, että Marc Jacobsin vastaus kritiikkiin Instagramissa ei kyllä ollut mistään kotoisin. Klassinen "I don't see color"... joo, ja sen huomaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja myös Guido Palau nimenomaan fiilisteli the Cutissa, sitä kuinka MJ ottaa kadulta ilmiöitä ja nostaa ne muotiin, ja kaikki mainitsemisen arvoiset inspiraation lähteet olivat valkoisia. Sinänsä mietin, kun joku Man Repellerin kirjoituksen aiheesta kommenttiosiosta pohti, että miten asuihin olisi vaikuttanut, jos hiukset olisivat olleet eri tavalla, että minusta asut olivat loppujen lopuksi aika epäomaperäisiä ja ilman sitä tukkaa tosi viime vuosien saint laurent-miu miu-henkisiä Alessandro Michele-koneen läpi ajettuina. Vähän on semmoinen fiilis, että kovin on laskelmoitua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja muotialalla ollaan kyllä ihan perillä siitä, mikä aiheuttaa kuohuntaa julkisuudessa, mutta koska kaikki julkisuus on hyvästä (etenkin jos on epäinspiroitunut stunt king suunnittelija - joita riittää aina Jacobsista Rousteingin kautta A Wangiin) ja koska koko ala on täynnä järjetöntä selkääntaputtelua, niin turha selitellä ettei kyse ole ihan harkitusta peliliikkeestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

"2.Jos joku vähemmistökulttuurin edustaja kokee, että hänen kulttuuriaan omitaan, on kyse kulttuurisesta omimisesta. Piste. Enemmistökulttuurin edustajalla ei ole oikeutta vähätellä tätä kokemusta." Tämä on ongelma melkein kaikessa keskustelussa nykyään. Joku kokee, että häntä sorretaan, loukataan tai riistetään, eikä tätä kokemusta saa kyseenalaistaa millään lailla. Jatkuvasti se, mitä "saa" sanoa tai tehdä kapenee kapenemistaan ja kohta ollaan ihan hipihiljaa, ettei kenellekään tule pahoja fiiliksiä.

Mikä ihme ihmisiä riivaa? Aina joku loukkaantuu jostain, oli kyse miten mitättömästä tai marginaalista asiasta. Kuului loukkaantuja sitten valtaväestöön tai marginaaliin, itsesensuurin tie on vaarallinen. Jos oikein tiukasti tulkitaan, moni maailmankirjallisuuden klassikko olisi saanut ilmeisesti jäädä syntymättä, koska eihän joku Waltarin Mika nyt vain voi asettaa itseään jonkun egyptiläisen asemaan, lol. Tai kukaan muu kenenkään muun, joten sovitaan että jatkossa kaikki saavat kirjoittaa itsestään ja tuntemuksistaan, ja kielletään fiktion, koska se loukkaa ja muh fiilz.

Loppukaneettina totean, että maailmassa taitavat asiat olla liian hyvin. Keskellä sotaa, vainoa ja sortoa ovat liian kiireisiä pysyäkseen hengissä loukkaantuakseen siitä, että heidät esitetään väärällä tavalla. Täällä rauhan keskellä on yksien hyvä huudella jonkun oletetuista tunteista ja toisten lyödä kämmentä otsaan lukiessaan tällaista jenkeistä tuotettua liberaalisontaa suoraan oppikirjasta varastettuine käsitteineen. Seuraavaksi toimittaja varmaan kertoo meille, kuinka suomalaiset voivat vaikka maksaa hyvitystä orjien jälkeläisille?

Toimitus
Toimitus

”Aina joku loukkaantuu jostain, oli kyse miten mitättömästä tai marginaalista asiasta.” Tuosta kommentistasi päästään siihen, kuka saa määritellä, mikä on kenellekin mitätöntä. Kertoo paljon valtasuhteista, että kun joku vähemmistöön kuuluva ilmaisee mielipahansa, enemmistön reaktio on ”mikä ihme tässä muka on ongelma”.

kirjakissakahvi

Itse ongelmahan on epäilemättä olemassa, eli siis valtasuhteet ja kaikki se, mitä niistä seuraa. Muotinäytöksen tapauksessa tilannetta mutkistanee myöskin se, että "omittua" hiustyyliä käytetään kaupallisessa yhteydessä.

Niitäkin näkemyksiä kuitenkin näkee ja kuulee paljon, että vaikka rastoilla ei myytäisi vaatteita, valkoihoisen ihmisen ei silti sovi olla rastatukkainen ja valkoisen ihmisen rastatukka on lähtökohtaisesti loukkaava, aina. Samanlaista kritiikkiä on esitetty muun muassa hennatatutointeja sekä joogan ja itämaisen vatsatanssin harrastamista kohtaan. Vaikka en halua sitä kyseenalaistaa, etteivätkö ne kaikki jotakuta loukkaisi, kyseenalaistan silti toivotun menettelytavan - eli siis sen, että kaikki valkoihoiset ihmiset pidättäytyvät tukkansa rastoittamisesta ja joogaamisesta ollakseen loukkaamatta ketään. Miksi? Siksi, että mun mielestäni ei kuulosta mitenkään päin hyvältä, että kullekin yksilölle sallitut hius- ja koristautumistyylit ja harrastukset määrittyisivät vaikkapa nyt sitten ihonvärin tai etnisen tai muun taustan mukaan. Musta jotenkin tuntuu, että sitä polkua on jo kuljettu ihan riittävän pitkälle.

ihan pimeetä (Ei varmistettu)

Kohta tässä saatan loukkaantua kun näen miten afrotukkia suoristetaan.

muotiamuotia (Ei varmistettu)

Oliks tuolla viikoilla muuten mitään vaatteita jos tämä tukkajuttu oli suurin kysymys?

Toimitus
Toimitus

Oli siellä vaatteitakin. Lue vaikka tästä!

Kommentoi