Näin käytämme parisuhteissa valtaa

Ladataan...
Toimitus

Luulitko, että vain huonoissa parisuhteissa nöyryytetään ja syyllistetään? Väärin. Liki jokainen käyttää parisuhteessaan valtaa – usein keinoilla, joita ei välttämättä huomaa itse.


Kaveriporukkasi illanvietossa ystäväsi alkaa taas kerran muistella sitä, kuinka hänen kumppaninsa unohti viime vuonna hänen syntymäpäivänsä. Tarina on tuttu teille kaikille – myös unohtajalle, joka on paikalla ja kuuntelee rakkaansa avautumista korvat punoittaen.

Sinä huokaiset salaa helpotuksesta: omassa parisuhteessasi asiat eivät ole niin pielessä, että nöyryyttäisit kumppaniasi julkisesti.

Se voi olla totta. Mutta jos luulet, että vain huonoissa suhteissa käytetään valtaa, siis esimerkiksi nöyryytetään ja syyllistetään toista, olet väärässä. Valtaa käytetään kaikissa parisuhteissa – niissä parhaimmissakin. Et ehkä vain tunnista niitä viattomilta vaikuttavia keinoja, joilla sinäkin osoitat kumppanillesi mieltäsi tai koetat saada tahtosi läpi.

Mutta mietipä hetki, mitä tekisit tässä tilanteessa: Tulet kotiin raskaan työpäivän jälkeen. Keittiössä sinua tervehtii tiskivuori, jonka puolisosi lupasi pyhästi hoitaa. Sen sijaan, että muistuttaisit sohvalla makaavaa kumppaniasi sopimistanne tiskivuoroista, alat kenties huokailla äänekkäästi.

Kun turvaudut huokailuun etkä reiluun huomauttamiseen, et pohjimmiltasi edes halua saada kumppaniasi sohvalta tiskaamaan – vaan tarkoituksesi on ennen kaikkea syyllistää häntä. Juuri siksi harmittomalta vaikuttava huokailu on parisuhteen vallankäyttöä siinä missä kumppanin julkinen nöyryyttäminenkin. Mutta miksi tällainen käytös on niin yleistä?

Kaikkein viattomimmaltakin vaikuttavalle vallankäytölle on aina jokin syy. Yleensä se on vallankäyttäjää vaivaava pelko epäonnistumisesta, erosta tai torjutuksi tulemisesta. Vallankäyttäjä pyrkii pitämään suhteen hallinnassaan kontrolloimalla kumppaniaan.

Lapsuuskin vaikuttaa. Jos omat vanhemmat ovat hoitaneet riitansa itkemällä ja mököttämällä, mallin toistaminen omassa parisuhteessa voi tuntua turvalliselta ratkaisulta.

Se ei silti kannata. Viatonkin vallankäyttö käy nimittäin jossain vaiheessa raskaaksi molemmille. Jos kumppanille tirauttaa itkut aina, kun haluaa kinastelun loppuvan, kummatkin tottuvat siihen, että meidän suhteessamme toimitaan järkevän keskustelun sijasta näin.

Hyvät uutiset tulevat tässä: mikäli tiedostat käyttäväsi parisuhteessasi valtaa saadaksesi tahtosi läpi, osaat myös muuttaa huonoja tapojasi. Mieti, mikä laukaisee vaikkapa huokailun tarpeesi. Onko parisuhteessasi tietty malli, jonka mukaan kiistatilanteet aina etenevät? Miten voisit saada asiasi sanotuksi suoraan ilman huokailua, piikittelyä tai hätäitkua?

Vallankäytöstä luopuminen vapauttaa. Kun lakkaa osoittamasta pahaa mieltään epäsuorilla keinoilla, saa vihdoin olla suhteessa oma itsensä.

 

Parisuhteen yleisimmät vallankäyttötavat


1. Lässytys

Lässyttäminen ja toiselle vauvaäänellä puhuminen ovat maanittelun muotoja siinä missä uhkailu, kiristys ja lahjontakin. Miksi sitä käytetään? Lässytys toimii, koska se joko hellyttää tai nolottaa kumppania.

Näin lopetat sen: Kun lässytys on livahtamassa huuliltasi, kuvittele olevasi huoneessa, joka on täynnä ihailemiasi ihmisiä. Lässytyshalusi tyssäävät ja voit kertoa asiasi normaalilla äänelläsi.
 

2. Huokailu

Huokaileminen liittyy mököttämiseen ja on käytännössä kumppanin syyllistämistä. Miksi turvaudut siihen? Jos huokailet tarpeeksi äänekkäästi, puolison on pakko nöyrtyä huolehtimaan. Ja jos hän ei kysy, mikä sinulla on hätänä, häntä voi syyllistää siitäkin.

Näin lopetat sen: Huokaisun sijaan hengitä syvään ja mieti, miten huomauttaisit mieltäsi vaivaavasta asiasta vaikkapa työkaverillesi. Todennäköisesti pystyisit purkamaan ongelman järkevästi eli aikuisella tavalla. Kumppanisikin on suoran puheen arvoinen.
 

3. Lupalappuvaatimus

Kun kumppanisi suunnittelee mökkiviikonloppua kavereidensa kanssa, on kohteliasta, että hän huomioi aikatauluista sopiessaan mahdolliset ennakkoon sovitut yhteiset menonne. Mutta on jo melko paksua, jos hän joutuu pyytämään omiin menoihinsa sinulta luvan.

Näin lopetat sen: Mieti, miltä sinusta tuntui lapsena koulussa, kun opettajalta piti pyytää lupa päästä vessaan, ja ajattele, miten nöyryyttävää olisi, jos joutuisit tekemään samoin nyt aikuisena töissä. Kehota siis kumppaniasi keskustelemaan kanssasi yhteisistä suunnitelmistanne ennen junalippujen ostamista, mutta muista, ettei aikuinen ihminen tarvitse lupaasi.
 

4. Itku

Hätäitkun tirauttaminen on maailman vanhimpia keinoja saada oma tahto läpi. Kun toinen näkee kyyneleesi, hän pehmenee ja antaa periksi. Miksi? Itkeminen toimii, sillä se on merkki surusta ja laukaisee lohdutusreaktion. Itku herättää toisessa ihmisessä huolen, jonka varjolla häneltä voi epäreilusti vaatia lähes mitä tahansa.

Näin lopetat sen: Kun olet purskahtamaisillasi itkuun, lähde lenkille. Saat tekemistä, pääset olemaan yksin ja ajatuksesi kirkastuvat. Hölkätessäsi tai kävellessäsi voit miettiä, millä tavoin suostuttelisit kumppaniasi vastapalveluksella: voit katsoa hänen kanssaan televisio-ohjelman, joka ei yleensä kiinnosta sinua, tai hakea hänen mieleistään noutoruokaa.
 

5. Nöyryyttäminen

Toisen julkinen nuhtelu ja kahdenkeskisten asioiden retostelu muiden kuullen on vallankäyttötavoista vakavimpia. Seurassa nöyryyttäminen pakottaa ihmisen antamaan periksi häpeän pelossa.

Näin lopetat sen: Jos haluat purkaa höyryjä kumppanisi käytöksestä jonkun ulkopuolisen kanssa, valitse yksi läheinen ystävä. Puhu asiasta hänen kanssaan rauhassa ja luottamuksella. Kun pahin ärsytyksesi on lauennut, koeta ottaa asia puheeksi puolisosi kanssa kahden kesken.
 

Teksti: Tiia Rantanen
Kuva: Timo Villanen

Juttu on julkaistu Trendissä kesäkuussa 2015.
 

Lue myös:
 
Haukuttiinko ulkonäköäsi? Näin vastaat
 
Ministeri Kai Mykkänen: ”Justin Trudeau innostaa minua olemaan rohkeasti feministi”

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Yksi hyvä parisuhteen hoitokeino on luotettava ystävä, jonka seurassa ei tarvitse varoa sanojaan, ei siistiä ilmaisujaan, sillä hän ei epäile parisuhteessasi olevan ongelmia eikä kyseenalaista rakkautesi määrää. Puhaltaminen ihan tavallisista asioista on aika ajoin paikallaan. Se mitä kumppanissasi rakastat, äityy josksu ärsytykseksi. Kukaan ei loukkaannu, kun puhiset ystävälle turhautumisesi ulos. Usein käy niin, että purkauksen aikana huomaa ärsytyksen laskevan ja rakkaus puskee esiin. Huomaa usein olevansa pikkumainen, väsynyt ja tehnyt pohdinnan omista turhautuneista lähtökohdista ja syy ei ei lopulta ollutkaan kumppanissa. Ystävä on vain peilinä ja auttaa reflektoimaan omaa käytöstäsi. 

Pysähdyn myös tarkastelemaan omaa peilikuvaani. Olenko tosiaan tilanteen yläpuolella huokaillessani ja sovitellessani marttyyrin viittaa olkapäilleni. Olenko tosiaan virheetön?

Ja pieni hetki miettien iltaa, viikkoa tai lähikuukausia ilman kumppania. Miltä tuntuisi suunnitella juhannusta ilman häntä? 

Uskallus puhua oikeista onngelmista ja muistaa, että ajatusten luku on vielä lapsen kengissä oleva tieteenala. Olenko reilu hänelle ja olenko reilu itseäni kohtaan?

Rakkautta vain ja hyväksyntää, että me kaikki käytämme inhmimillisiä keinoja, mutta vallanköyttövälineinä ne muuttuvat vaarallisiksi. 

Toimitus
Toimitus

Sun viisaita kommentteja on aina ihana lukea. Kiitos. <3

Naislaif
Naislaif

<3

Pinjem (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe ja teksti : )
Ainoa, josta hueman eri mieltä oli tuo lupalappuvaatimus. Vapaampi meneminen toimii hyvin niin kauan kun ollaan kaksin, mutta jos mukana kuvioissa on lapsia täytyy kyllä 'pyytää lupaa' toiselta suurempiin menoihin. Nämähän tarkoittavat että toinen puolisko jää ylsin pyörittämään perhettä &amp; vastuuta. Silloin jos ns lupaa ei kysytä vaan oletetaan että voin koska tahansa lähteä ja jättää toisen vastuuseen, on se vallankäyttö kenties sen lähtijän kourissa.

nik (Ei varmistettu)

Samaa mietin. Kyllä meillä neljävuotiaiden tuplien kanssa arkea elellessä kysytään lupa kaikkiin omiin menoihin. Vaikka yleensä tietääkin luvan saavansa, niin tuntuisi ajattelemattomalta olla kysymättä.

MuuMuu (Ei varmistettu)

Minun mielestäni on aika mielenkiintoista, että tiskiesimerkissä vallankäyttäjä on se huokailija, eikä se kumppani, joka petti lupauksensa tiskien hoitamisesta. Eikö yhteisen kodin hoitovastuusta luistaminen ole myös vallankäyttöä?

Kommentoi

Ladataan...