Näin löydät fetissisi

Toimitus

Sinullakin on fetissi.

Jos olet eri mieltä, et vain ehkä vielä tiedä, mikä fetissisi on. Sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä kumiasujen tai piiskojen kanssa, sillä fetissi ei ole lopulta mitään sen kummempaa kuin juttu, josta todella, todella tykkäät.

Kerromme heinäkuun Trendissä, kuinka pervoilusta on tullut viime vuosina valtavirtaa. Se saattaa näkyä myös sinun makuuhuoneessasi. Jos pervoilurintamalla on vielä ollut hiljaista, autamme sinut alkuun.

Näin löydät fetissisi

  • Fetisseistään voi saada kiinni muistelemalla kiihottavia kokemuksiaan. Jos eroottisissa päiväunissasi seikkailee salskeita palomiehiä, univormut voivat olla juttusi. Entä millainen oli se seksikerta, joka jäi mieleesi erityisen kiihottavana? Sama pätee eroottissävyisiin teksteihin ja elokuviin. Kukaan ei silti pakota käyttämään sanaa fetissi – kysymys ei ole sen kummemmasta kuin siitä, mistä todella tykkäät.
  • Mieti, miltä haluat, että sinusta tuntuu kokeilun aikana ja sen jälkeen. Kuvaile toiveitasi kumppanillesi mahdollisimman tarkasti.
  • Jos sinua kiinnostavat valtaleikit, kumppanin silmien sitominen on helppo tapa päästä alkuun. Sängyssä voi myös kokeilla hiukan käskyttävämpää puhetyyliä.
  • Puhukaa kumppanisi kanssa avoimesti ennen ja jälkeen seksikokeilujen. Kaikkea ei tarvitse kokeilla kerralla. Aloittakaa mieluummin jostain pienestä ja siirtykää sitten siihen, mitä yleensäkin teette.
  • Älä lannistu kokeiluista, jotka eivät onnistu suunnitelmien mukaan. Vasta harjoitus tekee mestarin.
  • Mikäli mielihalusi tuntuvat sinusta oudoilta, hanki vertaistukea ja lisätietoa netistä sekä kirjoista.
  • Jos puheeksi ottaminen jännittää, kokeile kautta rantain ehdottelua – näytä kumppanillesi vaikka Trendin fetissijuttua ja kysy, millaisia ajatuksia se hänessä herättää.
  • Omaa seksiskaalaansa voi tutkiskella mielin määrin, kunhan vastapuolena on täysi-ikäisiä ja -päisiä ihmisiä, jotka ovat mukana omasta halustaan. Kumppanin painostaminen ja hyvä seksi eivät sovi koskaan yhteen.
  • Liika on silti liikaa pervoilussakin: jos ajaudut vaarallisiin tilanteisiin tai käyttäydyt niin pakkomielteisesti, että se haittaa muuta elämää, kannattaa jutella ammatti­auttajan kanssa. Sama pätee tilanteeseen, jossa haluat kumppanisi kanssa seksiltä hyvin erilaisia asioita eikä kompromissia löydy.

Jos innostuit, lukaise Elina Tanskasen kirjoittama juttu heinäkuun Trendistä.

Oletteko samaa mieltä: onko meillä kaikilla jokin fetissi?

Share

Kommentit

Ninniii (Ei varmistettu)

Miksi kaikilla pitäisi olla joku fetissi? "Jos olet eri mieltä, et vain ehkä vielä tiedä, mikä fetissisi on." Joo, näin sen täytyy olla.

Koen itseni melko seksuaaliseksi ihmiseksi. Olen nautiskelijatyyppiä, ihan yleisesti ottaen.

Mutta minulla ei ole fetissiä. Ajatus siitä että joku yksittäinen asia - esim. ruumiinosa tai esine - saisi ihan villiksi tuntuu jotenkin ... ööö ... epäeroottiselta? Minulla on tietysti joitakin mieltymyksiä, mutta fetissi on kyllä aika voimakas sana. Mieltymyksetkin vaihtelevat tilanteen mukaan todella paljon.

Seksissä parasta on mielestäni intiimiys ja ainutkertaisuus (jokainen seksikerta on kuitenkin, parhaimmillaan, ihan omanlaisensa). Seksi on melko luonnollinen jatke kaikelle kanssakäymiselle - se ei ole sen "kummallisempaa" kuin vaikkapa antoisa, mukaansa tempaava, pinnan alle menevä keskustelu.

Fetisseissä ei ole mitään pahaa, ja ihan hyvä vaan jos niistä keskustellaan avoimesti. Ärsyttää kuitenkin aivan_vietävästi tämä keskustelutyyli. Koska fetisseistä puhuminen on ehkä ollut vaikeaa, koska fetissejä on ehkä häpeilty, niin nyt kuitataan kaikki paska julistamalla että "kaikilla on varmasti fetissejä". Ei kaikilla ole fetissejä vaikka monilla olisikin. Ja, uskokaa tai älkää, on ihmisiä, jotka eivät välitä seksistä lainkaan. Onko aseksuaalisuuskin vain esto tai "yrityksen puutetta"?

Toimitus
Toimitus

Ninniii, hyvä huomio! Totta, asia on muotoiltu aika kärjekkäästi: me ihmiset olemme sen verran monimutkaisia ja monimuotoisia olentoja, että meistä kukaan ei toimi tismalleen samalla tavalla kuin joku toinen.

Puhutavalle on kuitenkin perustelunsa: seksuaalisuuteen liittyy edelleen paljon tabuja, ja koska asioista ei puhuta suoraan, moni uskoo olevansa hyvin yleisten tunteiden kanssa yksin. Siksi joistakin asioista on syytä puhua reippaasti ja sallivasti.

Toki tällaisella yleistämisellä on se riski, että ajaudumme toiseen ääripäähän, jossa ihminen kokee jälleen olevansa yksin: se ainoa estoinen, joka ei ole kiinnostunut piiskaamisesta. Elinan jutussa onneksi sanotaan seuraavaa:

"Et ole estynyt, jos tämän jutun lukemisen jälkeenkin nautit seksielämästäsi juuri niin tavallisena ja ei-kinkynä kuin se on. Estyneisyydestä voi puhua vasta, kun haluaa jotain, mutta oma pää pidättelee."

tirakkrev (Ei varmistettu)

"Jos olet eri mieltä, et vain ehkä vielä tiedä, mikä fetissisi on."

Minusta tuntuu, että se on tämän jutun kirjoittaja, jolla ei ole hajuakaan koko asiasta (väitteet kuten "fetissi ei ole lopulta mitään sen kummempaa kuin juttu, josta todella, todella tykkäät" ovat tästä kelpo todiste). Fetissi ei ole vain satunnaista jostain asiasta tykkäämistä. Jos satut pitämään blondeista ei se suoraan tarkoita, että sinulla olisi fetissinä blondit. Kaikilla ihmisillä ei ole fetissejä, eikä niitä tarvitse väkisin vääntämällä yrittää keksiä. Tämä juttu on typeryydessään lähes loukkaavaa meitä ihmisiä kohtaan, joilla on oikeita fetissejä. Pidän sitä toki hyvänä asiana, että fetisseistä ja niiden olemassaolosta voidaan keskustella myös julkisesti, mutta tällä kirjoituksella ei tunnu asian kanssa olevan juuri mitään tekemistä.

BBW (Ei varmistettu)

Mulla on fetissi: Itseäni kookkaammat naiset! Siis naisenn tulee olla minua pidempi ja muutenkin kookkaampi. Huomasin asian jo 18 vuotiaana kun "ajauduin" seksisuhteeseen naapurin rouvan kanssa. Nainen huomasi tilanteeni yhden kapakkaillan jälkeen. Hän tiesi isäni väkivaltaiseksi, eikä oikein kestänyt ajatusta, että olisin taas kerran joutunut isäni pahoinpitelemäksi. Niinpä hän vei minut ravintolasta luokseen yöksi. Hänellä ei ollut tarkoitus vietellä minua, niin vain kävi, että päädyin hänen seksikumppanikseen. Vuosia myöhemmin huomasin, ettei minua kiihottanut ikäisteni ja varsinkaan itseni kokoisten tai pienempien naisten seura. Myöhemmin olen huomannut, että jo lapsena hakeuduin itseäni kookkaampien tyttöjen seuraan. Elin avoliitossa itseäni pienemmän naisen kanssa ja meillä on lapsiakin, mutta suhde kariutui. Tämän jälkeen menin naimisiin elämäni naisen kanssa, minua kookkaamman, kerta kaikkiaan maailman ihanimman ihmisen kanssa.

Kommentoi