Näin työpaikkakiusaamisesta selviää

Toimitus

Miten tunnistaa työpaikalla kiusaamisen, syrjimisen ja painostuksen, ja miten siitä selviää? Lue kolme kokemusta ja asiantuntijan neuvot.

 

Maggan, 41: ”Esimies tuli häiritsemään treffejäni”

”Kiusaaminen alkoi lähes heti, kun aloitin uudessa työpaikassa pankkialalla. Olin 34-vuotias, ja kiusaaja oli lähin esimieheni.

Tyypillisimmillään kiusaaminen oli sitä, että esimieheni vastasi äkäisesti, jos kysyin häneltä neuvoa. Hän käyttäytyi muutenkin asiattomasti. Jos esimerkiksi kerroin työkavereille olleeni viikonloppuna treffeillä, esimies totesi säälivänsä lapsiani, joiden äiti vain juoksee ympäri kaupunkia miesten perässä. Kun kerroin nukkuvani tyttäreni vieressä, kun hän näkee painajaisia, esimies sanoi painajaisten johtuvan siitä, että lapsella on kevytkenkäinen äiti.

Kerran olin menossa treffeille, ja esimieheni sai tietää siitä. Hän ja kaksi muuta kollegaa tulivat samaan ravintolaan, osoittelivat minua ja treffikumppaniani ja naureskelivat. Deittini kysyi, tunnenko heidät, ja jouduin vastaamaan myöntävästi. Tilanne oli todella kammottava, ja olin vähällä purskahtaa itkuun.

Lopulta sain vaihdettua osastoa konsernin sisällä.

Kiusattuna tunsin itseni tyhmäksi, avuttomaksi ja voimattomaksi. Minäkuvani oli jo ennen kiusaamista huono, enkä usko, että olisin muuten joutunutkaan tuohon tilanteeseen. Minulla ei ollut itseluottamusta ja tunsin, etten voi tehdä kiusaamiselle mitään.

Uudella osastolla omaksuin itselleni uuden identiteetin. Opettelin suhtautumaan työhöni niin, että se on pelkkä työ, ei muuta. Nykyään asetan rajoja enkä esimerkiksi tee niin paljon ylityötunteja. Olen asiallinen ja ystävällinen, mutten kerro juuri mitään yksityiselämästäni tai tunteistani. Uskallan myös sanoa takaisin, jos on tarvetta. Terapia, jossa olen käynyt jo useamman vuoden, on auttanut selviämään kiusaamisesta. On tärkeää, ettei asian kanssa jää yksin.

Enää en hyväksyisi sitä, että minua kohdellaan niin kuin kiusaaja minua kohteli. Olen oppinut, että kiusaamiseen pitää puuttua jo alkumetreillä. Kun ongelma etenee pidemmälle, se vie kaikki voimat.

Olen yrittänyt ymmärtää kiusaajaani. Epäilen, että hän voi todella huonosti ja että häneltä puuttuu kyky tuntea empatiaa. Kun kuulin, että kiusaajani oli joutunut sairaalaan sydämensä takia, myönnän olleeni vahingoniloinen. Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella niin, mutta ajattelen silti sen olevan ihan oikein hänelle.”

Magganin nimi on muutettu.
 

 

Heidi, 33: ”Mietin, olenko hullu”

”En aluksi edes tajunnut olevani kiusattu. Olin siivousalalla esimiehenä, ja kiusaaja oli esimies samassa yrityksessä. Sivullinen olisi voinut ajatella kiusaajan vain vitsailevan. Hän piilotti lauseisiinsa väheksymistä ja kyseenalaistamista. Kun esimerkiksi naputtelimme työntekijöiden palkkoja tietokoneella, kysyin, mikä tietyn alueen koodi on. Työkaverini kertoi, mutta lisäsi että ’tuntuu, ettei sinulle jää mitään päähän’.

Kesti melko kauan tajuta, ettei kyse ole kiusaajan ikävästä luonteesta. Tilanne tuntui epätodelliselta, ja välillä mietin, olenko ihan hullu. Epäilin joskus, että tulkitsen kiusaajan puheita väärin. Pohdin myös, olenko liian herkkä, vaikka kyllähän sen aistii, jos joku yrittää tahallaan pahoittaa toisen mielen.

En tiedä, minkä takia kiusaaja käyttäytyi niin minua kohtaan. Muut työkaverit pitivät häntä mukavana. Mietin usein, ärsytinkö häntä jotenkin. Ehkä kaikki johtui vain siitä, ettemme löytäneet yhteistä säveltä.

Kiusaamista kesti kolmisen vuotta. Sitten jäin äitiyslomalle ja vaihdoin alaa ja kaupunkia. Nykyään entinen kiusaajani saattaa soittaa minulle työhön liittyvässä asiassa, ja juttelemme ihan hyvässä hengessä. Emme ole puhuneet siitä, mitä tapahtui.

Kun joutuu kiusatuksi, asia tuntuu isolta, mutta vähitellen sen unohtaa. Olen niin kovapäinen, etten hirveästi välitä, jos joku on minulle ikävä, mutta jonkinlaisen jäljen kiusaaminen on varmasti jättänyt. Eivät ne vuodet minua ahdistaneet, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut hyvä, jos olisin suoraan kysynyt, mikä minussa oikein nyppii.”
 

 

Sirpa, 41: ”Aluksi tunsin kiusaamisesta syyllisyyttä”

”Olin yrittäjänä yhdessä toisen naisen kanssa. Yrityksessämme oli myös palkattu johtaja ja muuta henkilökuntaa.

Kiusaaminen alkoi seitsemän vuotta sitten – sen jälkeen, kun sain lapsen. Johtaja suhtautui minuun kuin olisin ollut ilmaa: hän puhui ohitseni eikä kuunnellut minua. Kahden kesken hän uhkaili tekevänsä elämästäni helvetin ilman, että muut huomaavat. Toinen yrittäjä ehdotti minulle yrityksen puolittamista, sillä hän halusikin työskennellä kahdestaan johtajan kanssa.

Äitiyslomani aikana työyhteisö oli puhuttu minua vastaan ja minua kiellettiin lakimiehen välityksellä tulemasta työpaikalle.

Moni työntekijä on jälkikäteen kertonut minulle, että kaksikko oli kertonut minusta perättömiä asioita ja painostanut allekirjoittamaan kirjeen, jossa haukuttiin minua.

Lakimies taas vetosi haukkumakirjeeseen ja totesi, ettei minun kuulu olla se, joka jää yritykseen.

Tuntui käsittämättömältä ja epätodelliselta olla kiusattu. Aluksi tunsin syyllisyyttä ja epäilin omaa käytöstäni. Tunsin olevani pelkkä nolla ja aloin ajatella, etten osaa tehdä edes omaa työtäni. Aloin myös pelätä ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Työsuojelupiiri ei voinut auttaa minua: olin yrittäjä eikä työsuojelupiiri hoida yrittäjien asioita. Muutkin viranomaiset vain toivottivat jaksamista, vaikka minulta oli evätty pääsy omaan yritykseeni.

Pitkän painostuksen jälkeen myin osakkeeni toiselle yrittäjälle.

Olen miettinyt kiusaamisen syitä, mutten vieläkään keksi, mikä sen aiheutti. Sanotaan, että kolmas pyörä on aina liikaa, ja niin kai se on. Nyt ajattelen, että minun olisi pitänyt irtisanoa johtaja heti, kun asiattomuudet alkoivat. Silloin minusta ei kuitenkaan ollut nousemaan kiusaajia vastaan.

Kiusaajia kohtaan tunnen lähinnä sääliä, eihän kukaan terve ihminen kiusaa toisia. Koska kiusaamista kesti monta vuotta, uskon sen jättäneen minuun jäljen loppuiäkseni.

Neuvoni muille kiusatuille on: Turvaudu läheisiisi. Heti, kun on voimia, vie asia eteenpäin. Nykyisin elän päivä kerrallaan ja uskon edelleen hyvään ihmisessä. Sitä he eivät saaneet minusta tapettua.”

 


Epäiletkö olevasi kiusattu? Toimi näin:
 

1. Tunnista kiusaaminen

Työpaikkakiusaamisen rajaa voi olla monesti vaikea määritellä. Onko se kiusaamista, jos yhtä ei pyydetä mukaan lounaalle? Tai lasketaanko kiusaamiseksi se, että joutuu usein tekemään ylimääräisiä töitä nopealla aikataululla?

Virallisesti työpaikkakiusaamista on, kun joutuu jatkuvasti ja toistuvasti kielteisen käytöksen kohteeksi. Käytös voi olla esimerkiksi haukkumista, mustamaalaamista tai epäasiallisia puhetapoja, kuten huutamista. Ihminen voidaan myös sulkea tiedon ja yhteisön ulkopuolelle. Esimerkiksi kokousmuistioita ei toimiteta perille eikä työtä koskevista asioista kerrota. Kiusaamista voi lisäksi olla myös kohtuuttomien aikataulujen antaminen ja työmäärien vaatiminen.
 

2. Puutu tilanteeseen

Jos mahdollista, ota tunteesi puheeksi kiusaajan kanssa. Kerro, miten koet hänen käytöksensä ja hae ratkaisua tilanteeseen. Joskus voi kuitenkin tuntua hankalalta aloittaa keskustelu suoraan konfliktin toisen osapuolen kanssa. Suuntaa tällöin esimiehen puheille. Työturvallisuuslain mukaan on työnantajan velvollisuus ratkaista tilanne, joten esimiehesi pitää auttaa tilanteen selvittämisessä.

Työsuojeluvaltuutetulta saa tukea, ja hän voi tulla mukaan esimiehen puheille. Työterveyshuolto voi luvalla ottaa yhteyttä esimieheen ja kertoa tilanteesta. Myös ammattiliitolta saa neuvontaa ja juridista apua.
 

3. Harkitse sanavalintojasi

Mieti, millä sanoilla keskustelu kannattaa aloittaa. Kiusaamisen sijaan kannattaa mieluummin puhua esimerkiksi konfliktista tai ongelmallisesta käytöksestä. Vaikka tilanne tuntuisi kamalalta ja epäreilulta, ihmistä ei kannata leimata kiusaajaksi, ennen kuin on perillä siitä, mitä hänen käytöksensä takana on. Asioita on myös helpompi yrittää ratkoa rakentavasti ilman syyttelyä. Kerro mahdollisimman konkreettisesti, millainen käytös pahoittaa mielesi. Voit esimerkiksi pitää päiväkirjaa, jonne kirjaat ikävät tilanteet.
 

4. Keskustelun jälkeen

Kun esimies on tietoinen tilanteesta, hän juttelee konfliktin molempien osapuolten kanssa. Tämän jälkeen esimies järjestää keskustelutilaisuuden, jossa molemmat osapuolet kertovat oman näkemyksensä. Jos esimies ei osaa selvittää tilannetta eikä saa sitä loppumaan, kannattaa ottaa yhteyttä aluehallintoviraston työsuojelutarkastajaan. Jos kiusaaja ei lopeta epäasiallista käytöstä, seurauksena voi olla varoitus tai jopa potkut. Kiusatun ei pitäisi olla se, joka lähtee.
 

Asiantuntijoina johtava asiantuntija Maarit Vartia-Väänänen Työterveyslaitokselta sekä psykologi ja työnohjaaja Sanna Aulankoski.

 

Teksti: Ina Kauppinen
Kuvitus: Emmi Vartiainen

 

Share

Kommentit

hannamariavv (Ei varmistettu) http://www.hannamariav.com

Vähän liian monta juttua kolahti. Jätetään lounasjuttujen ulkopuolelle; naljaillaan siitä että olen nuori ja nainen (en voi osata työtehtäviäni näiden syiden perusteella); ei oteta mukaan erilaisiin suunnittelupalavereihin ja kun itse kysyn useaan otteeseen voinko niihin mennä mukaan ja tuonkin oman panoksen pöytään, ollaan siitä joko yllättyneitä tai ei välitetä; kun koko myyntitiimi on Suomessa pääsen palavereihin mukaan mutta kun tiimi tapaa ulkomailla ei minua oteta mukaan - vaikka molemmilla kerroilla käsitellään mun vastuualueen juttuja... Esimerkkejä löytyy vaikka muille jakaa.

Hauskinta on katsoa nykyistä tilalleni tulevaa assaria - hänellä ei ole ohjelmista tai työtehtävistä yhtä laajaa kokemusta kuin minulla mutta hänellä on amk-tutkinto ja ikää kymmenen vuotta enemmän - häntä kohdellaan paremmin jo nyt kolmen viikon jälkeen kuin minua koskaan. Palkkakin on sellainen tuhat euroa enemmän.

Takana on varmasti paljon henkilökohtaisia syitä ja työterveystarkastuksen yhteydessä kun n. Vuosi sitten kysyttiin miten viihdyn, purskahdin itkuun. Jaksoin sinnitellä onneksi vielä vuoden, sain Markkinointiassistentin opintoni loppuun työn ohella ja pääsen nyt jatkamaan AMK:n puolella reilu viikon päästä.

Jatkan kyseiselle yritykselle graafikon hommia freelancerina ja olen onnessani, kun saan itse hinnoitella oman työni. Heille ei heru ystävähintoja ja vaikka ollaankin tuttuja, eivät he ole ansainneet minkäänlaista alennusta saatika liikaa joustavuutta pelkästään omalta puoleltani. Olen niin huojentunut että pääsen eteenpäin, käytin kyseiseen yritykseen liikaa aikaa ja vaivaa jota ei arvostettu missään määrin. Toivon että kun lähden, saan lähteä rauhassa eikä minulle osteta läksiäislahjaa saatika pidetä mitään kestejä.

Hanna
www.hannamariav.com

Glow And Edge by Krista

Hei TODELLA tärkeä aihe! Kiitos jutusta!

mystery
Vision One

Muakin kiusasi esimies ihan ensimmäisessä työpaikassani ollessani 16 - vuotias. Sain heti kivan kuvan työelämästä :D en tosin pitkään käyttänyt siitä sanaa kiusaaminen, nyt vasta tiedän että sitä se oli. Tein työtä hikihatussa niin hyvin kuin osasin, enkä koskaan mokannut, mutta pomo piikitteli minkä ehti aina mut nähdessään. Kuten "Liisa (nimi vaihdettu) laittaa sitten töppöstä toisen eteen" kun olin vaan normaalisti pyyhkimässä pöytää.  Ja kun hengähdin hetken hyvin pitkän ja vaikean kassavuoron jälkeen, siis pysähdyin hetkeksi vetämään henkeä, hän oli välittömästi niskan päällä että älä siinä lorvi vaan tee jotain hyödyllistä. Kerran hän patisti keittämään ranskalaisia ihan puskista johonkin rakennukseen missä en ollut koskaan aiemmin ollut, ja kun viiden minuutin päästä viimein olin siellä oikeassa paikassa, hän ryntää jo sisään että mikä helvetti niissä ranskalaisten paistamisessa kestää. Aloin itkeä ja hän suuttui vaan lisää. Onneksi seuraavissa työpaikoissa mua on kohdeltu niin paljon paremmin!

Maikkis Turusta (Ei varmistettu)

Hyvä aihe, mutta se miten tuohon kiusaamiseen puututaan jäi vähän vaivamaan.

No ensinnäkin kaikissa esimerkeissä oli kiusaaja esimies, joten usein käykin niin, että esimies ja toimitusjohtaja on sama asia ja kenelle sitten puhut? Et oikeasti kenellekään. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää työpaikan vaihtaminen.

Toimitus
Toimitus

Ehkä silloin oikea kohde on työsuojeluvaltuutettu, oma ammattiliitto tai aluehallintoviraston työsuojelutarkastaja?

Maikkis Turusta (Ei varmistettu)

Näin tosiaankin varmasti, mutta jos toimitusjohtaja simputtaa, elämästä tulee helvettiä jos samaan työpaikkaan jää, se on varmaa.

Oma simputtava toimitusjohtaja keräsi esim. krediittiä potkimalla ihmisiä pihalle ja kuittaamalla käräjäoikeuden määräämät sakot ymt. naureskellen.

Toimitus
Toimitus

Ihan kamalaa! Toivottavasti olet sittemmin kohdannut inhimillisiä pomoja.

Maikkis Turusta (Ei varmistettu)

Luojanm kiitos nykyinen on ihan enkeli ja töihin joka aamu ihana mennä.

Kiusaaminen vaivasi kyllä melko pitkään haamuna elämässä, tosin sekin auttoi hieman, että samoihin aikoihin samasta työpaikasta lähti iso osa merkittäviä toimihenkilöitä.

Kommentoi