Näin vaihdat pelon luottamukseen

Toimitus

Uusia tilanteita lakkaa pelkäämästä, kun oppii valitsemaan, miten niihin suhtautuu. Niin näyttelijä Inka Kallén uskoo.


”Pitkään ajattelin olevani arvokas vain, jos olen tietynlainen: saan nimekkäitä töitä ja olen tarpeeksi laiha. Länsimainen maailmankuva perustuu sille, että arvostamme itseämme tekojemme ja muiden hyväksynnän kautta – emme ihmisinä, joita olemme silloin, kun emme tee mitään.

Vuosia sitten aloin syöttää itselleni uutta ajatusta itsestäni. Olen arvokas joka hetki, ja maailman kauneus on sisälläni. Ajatuksen sisäistäminen on vienyt aikaa, sillä se tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.
 

Parikymppisenä olin jatkuvasti vähän tyytymätön, vaikka kaikki oli hyvin: olin valmistunut näyttelijäksi, minulla oli kiva työpaikka ja ystäviä. Ymmärsin, ettei tunne hälvenisi, vaikka saisin unelmieni työn tai kohtaisin elämäni rakkauden. Sen sijaan jonkin omassa ajattelussani oli muututtava.

Opettelin tunnistamaan tunteeni ja puhumaan niistä. Kun aloin sanallistaa tunteeni, niistä tuli asioita, joille voin tehdä jotain. Ymmärsin, ettei mikään ulkopuolellani voi saada minua tolaltani. Valitsen aina oman mielentilani.

Nykyään tajuan pelkojeni johtuvan siitä, että tulkitsen tilanteita menneen valossa. Se on tarpeetonta, sillä jokainen hetki on uusi. Jos esimerkiksi ahdistun erotilanteessa, saatan tajuta, että ahdistukseni liittyy syvältä kumpuavaan yksin jäämisen pelkoon, joka on osa ihmisenä olemista – ei siihen, että olisin ollut päättyneessä parisuhteessa vääränlainen tai toisessa osapuolessa olisi ollut vikaa. Silloin vaihdan aiemmista kokemuksistani johtuvan pelon siihen, että luotan kaiken järjestyvän. Päästän irti ajatuksesta, että itse tietäisin, mikä minulle on parhaaksi.

Valinta vaatii harjoittelua, ja vaikeat tilanteet ahdistavat välillä yhä. Mutta tiedän, ettei pelko ole totta. Jos kalenterissa ei ole töitä, kiinnitän eteisen peiliin lapun, jossa lukee ’Minulla ei ole mitään hätää’.
 

Pikkuhiljaa olen oppinut luottamaan siihen, kuka olen. En tarvitse vaikkapa työkavereiden vahvistusta sille, että kelpaan. Voin mennä töihin vain nauttimaan olostani, sillä tiedän, että minua määrittää sisälläni oleva kauneus.

Sisäisen kauneuden voi ajatella kumpuavan yhteydestä jumalaan, intuitioon tai todelliseen minään. Oli sana mikä tahansa, hädän hetkellä se, mikä minun sisälläni on, nostaa minut syliin ja kantaa.”
 

Inka Kallén, 35, näyttelee 5.2. Ylellä alkavassa Presidentti-sarjassa Suomen pääministeriä. Tarvittaessa hän käy kuuntelijalla: kyse ei ole terapiasta vaan mielenrauhan ohjaajan keskustelutuokiosta, jossa voi puhua mistä vain mikä painaa mieltä.
 

Haluatko lukea lisää tällaisia juttuja? Tilaa Trendi tästä!


Teksti: Laura Kangasluoma
Kuva: Anssi Lauri

 
Lue myös:
 
Meidän kaikkien pitäisi tehdä asioita, joista ei ole mitään hyötyä

Erityisherkkä Anne Kukkohovi: ”Vaisto toimii ennen kaikkea isoissa asioissa”

 

 

Share

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Oman mielenrauhan ja luottamuksen itseensä saavuttaa mielestäni juuri sanallistamisella. Ääneen puhumalla ja näkyväksi tekemällä. Pahimmat pelot ja omat epävarmuudet on päästettävä ulos vain huomatakseen niiden pienenevän jokaisen sanan myötä. Sisällä pysyessään ne vaurioittavat ja synkentävät positiivisuuden äänet.

Ulkoapäin ei luottamusta ja mielenrauhaa kukaan voi tarjota. Jos olet hiljaa ja vain kuuntelet. luet oppaita ja pohdit viisaita mietelauseita, et saa valaistusta ennen kuin päästät itsestäsi ulos. Vain ulos päästämällä voi jotain tulla tilalle. On uskallettava avautua ja oltava auki. Antaa tuulten ja uusien ajatusten puhaltaa ja täyttää tila. Ulos, pois, sanallistaen, ääneen puhuen ja sanoen. 

Luotettava on omiin ajatuksiin ja uskottava niiden oikeudellisuus, vaikka vastapuoli toista väittäisikin. Ei hän ole saappaissasi kulkenut, ei kokenut sitä mitä sinä. Kuka siis on paras asiantuntija itsestään kuin sinä itse? 

Kommentoi