Naistenpäivän kunniaksi: vuoden tärkein elokuva

Toimitus

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää rakkaat lilyläiset! Onnentoivotusten lisäksi tarjoan parhaan vinkin juhlapäivän viettoon: mene elokuviin katsomaan tänään 8.3. ensi-iltansa saava Hidden Figures – varjoon jääneet. Paitsi, että se käsittelee tärkeää aihetta, se on myös erittäin hyvä elokuva. Tässä kolme syytä lompsia leffaan:
 

1) HIDDEN FIGURES NOSTAA KESKIÖÖN NAISET, JOTKA HISTORIA ON UNOHTANUT

Tositapahtumiin perustuvan elokuvan pääosissa ovat naiset, joista historiankirjoissa ei kerrota, vaikka heidän roolinsa tunnetuissa historiallisissa tapahtumissa on ollut kiistaton.

Leffa kertoo Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASA:n ihmislaskijoista, joiden tekemien laskutoimitusten ansiosta amerikkalaiset saivat raketteja ja ihmisiä ensin avaruuteen ja lopulta Kuuhun. Ennen tietokoneiden keksimistä he laskivat muiden muassa avaruusraketeille turvallisia laskeutumiskulmia ja lentoratoja, kaiken käsin.

Aluksi naiset, joita NASA:n edeltäjä, eli vuonna 1915 perustettu NACA, 30-luvulta alkaen työllisti, olivat valkoisia. Heitä palkattiin viraston Langleyn tutkimuskeskukseen, jotta insinöörimiehet vapautuivat laskuhommista kehitystehtäviin – ja koska he olivat miehiä halvempaa työvoimaa. Kun miehet 40-luvulla lähtivät toisen maailmansodan rintamille, halpaa työvoimaa tarvittiin entisestään. Silloin NACA alkoi palkata myös afroamerikkalaisia naisia, joista Hidden Figures kertoo.

Iso osa afroamerikkalaisista ihmislaskijanaisista oli opiskellut matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa Langleyn lähellä sijaitsevassa Hampton-instituutissa, eli collegessa, joka oli perustettu alun perin sisällissodan aikana opinahjoksi entisille orjille. Naisilla oli kandin tutkinto ja useimmilla kokemusta opettajantyöstä, ja silti heidän lähtöpalkkansa oli vain reilu tuhat dollaria vuodessa, siinä missä kaikkien miestyöntekijöiden palkat alkoivat 2 600 dollarista.

Noina aikoina NACA, joka vaihtoi vuonna 1958 nimensä NASA:ksi, oli kuitenkin monilta osin muita parempi työnantaja. Opettajina naiset olivat tienanneet keskimäärin 550 dollaria vuodessa, ja NACA:n työntekijöinä nekin naiset, jotka menivät naimisiin tai perustivat perheen, saivat pitää työnsä – toisin kuin monissa muissa työpaikoissa noihin aikoihin.
 

2) HIDDEN FIGURES ON KUIN SUORAAN HOLLYWOOD-ELOKUVAN OPPIKIRJASTA

Parhaimmillaan perinteinen Hollywood-elokuva on täynnä suuria tunteita, vahvoja roolitöitä ja mahtipontista musiikkia selkeässä paketissa, ja sellainen on myös Hidden Figures. Se kuvaa ajanjaksoa, joka on täynnä vääryyttä, mutta kertoo samalla nostattaen ja toiveikkaasti ihmisistä, jotka vääryyttä osaltaan mursivat.
 

3) HIDDEN FIGURES INNOSTAA PENKOMAAN AIHETTA TARKEMMIN

Elokuvassa päähenkilöitä on kolme. Katherine Johnson, myöhemmin Katherine Goble, jota esittää elokuvassa Taraji P. Henson, työskenteli NASA:n avaruustutkimusosastolla. Johnson oli niin hyvä, että vuonna 1962, kun NASA jo käytti elektronisia tietokoneita, astronautti John Glenn pyysi erikseen, että juuri Johnson vielä varmistaisi tietokoneen laskelmat ennen kuin Glenn lähti ensimmäisenä amerikkalaisena kiertämään maapallon avaruudessa.

Dorothy Vaughanista puolestaan tuli vuonna 1949 NACA:n ensimmäinen afroamerikkalainen työnjohtaja, joka tunnettiin paitsi siitä, että hän piti omien alaistensa puolta, myös siitä, että hän puolusti kaikkia NASA:ssa työskenteleviä naisia. Kun Vaughan (elokuvassa Octavia Spencer) ja muut ihmislaskijat vuonna 1958 siirrettiin työskentelemään elektronisten tietokoneiden pariin, Vaughanista tuli asiantuntija ohjelmistokieli Fortranissa, jota käytetään yhä. Kolmas elokuvan keskushahmoista on Mary Jackson (elokuvassa Janelle Monáe), josta tuli NASA:n ensimmäinen afroamerikkalainen naisinsinööri.

Mutta naisia oli muitakin. Suosittelen lukemaan Margot Lee Shetterlyn kirjan Hidden Figures – varjoon jääneet, jonka Harper Collins Nordic juuri julkaisi Virpi Kuuselan suomentamana. Se kertoo muiden muassa Miriam Daniel Mannin, Sue Wilderin, Eunice Smithin, Kathryn Peddrew’n ja Christine Dardenin tarinat  naisten, joiden nimet vihdoin nostetaan keskiöön.

 


Kuva© 2016 Twentieth Century Fox

 

Lue myös:
 
Miksei yksikään Suomi 100 -juhlavuoden elokuva kerro naisesta?

”Minusta on tullut kaikista juuristaan ylpeä, aito ruskeaihoinen suomalainen”

 

 

 

Share

Kommentoi