”Narkkarien maailmassa naisilla ei ole arvoa” – räppäri Mercedes Bentso avasi suunsa parisuhdeväkivallasta

Toimitus

Linda-Maria Roine oli vuosia hiljaa, koska poikaystävä käski. Räppäri Mercedes Bentsona hän sanoo ääneen kaiken sen, mistä muut vaikenevat.
 

”Sinä uudenvuodenpäivänä olin varma, etten selviä hengissä. Makasin kotini sängyn alla piilossa ja kirjoitin äidille tekstiviestiä. ’Auta’, viestissä luki.

Poikaystäväni oli vetänyt sinä iltana erityisen hyviä aineita. Hän halusi nautiskella olostaan, mutta nukahti. Herätessään hän oli minulle raivoissaan. Kun 197 senttiä pitkä ja bodattu mies otti tukasta ja heitti seinään, tajusin, ettei mikään voi pysäyttää häntä. Yritin pyydellä anteeksi, mutta poikaystäväni kuristi minua, hakkasi päätäni lattiaan, potki, löi ja sylki naamalleni. Hyvästelin mielessäni äidin ja mummon. 
 

”Hame hiljaa kun housut puhuu”

’Mitä noin kaunis nainen tekee täällä yksin’, mies kysyi minulta Helsingin Itäkeskuksessa vuotta aiemmin. Lähdin hänen mukaansa, vaikka hän oli minua paljon vanhempi ja kertoi päässeensä juuri vankilasta. Olin 16-vuotias ja ollut koulukiusaamisen takia yksin koko elämäni. Kukaan ei ollut koskaan kehunut minua. Aloimme seurustella heti.

Olimme olleet yhdessä pari kuukautta, kun näin ensimmäisen kerran poikaystäväni piikittävän itseään. Hän väitti kasvattavansa lihaksia. Pian hän ei jaksanut enää salailla ja alkoi piikittää subutexia avoimesti.

Opin, että narkkarien maailmassa naisilla ei ole arvoa. Poikakaverini ohjeisti minua, etten saa osallistua keskusteluun, ellei minulta kysytä. Miehen kaverit eivät koskaan puhuneet minulle suoraan, ihan kuin en olisi ollut olemassa. ’Hame hiljaa, kun housut puhuu’, oli heidän mottonsa.

Aloin varastella poikaystäväni pyynnöstä. Hän antoi huumepusseja kannettavaksi rintsikoihini. Kerran hän iski
metrossa eksänsä uutta miesystävää puukolla reiteen.

En silti halunnut erota, sillä minulla ei ollut ketään muutakaan. Halusin, että minut hyväksytään joukkoon. Helpoiten se kävisi, jos alkaisin itsekin käyttää huumeita. Aineissa myös jaksaisin elämäntyyliä paremmin.

Ensimmäinen kerta tuli, kun löysin subupalan poikakaverini vessan lavuaarin reunalta. Murskasin palan ja vedin sen nenääni. Yhtäkkiä minulle tuli olo, että kaikki on hyvin. Se oli paras tunne, mikä minulla oli koskaan ollut. Mietin, miksi en ollut keksinyt tätä aiemmin.

Huumeiden hankkimisesta tuli minullekin elämän tarkoitus. Joka aamu minä ja poikaystäväni raivosimme toisillemme, kun subua ei löytynyt mistään. Etsimme sohvan välistä, ryömimme lattioilla, kävimme läpi taskuja.

Kusetimme ihmisiä. Varastimme koruja ja elektroniikkaa ja vaihdoimme ne huumeisiin tai veimme pantattavaksi. Kunnes tuli uudenvuodenpäivä 2011.
 

”Olin varma, että poikaystäväni ampuu minut”

Pahoinpitely jatkui tunteja. Välillä poikaystäväni jätti minut yksin ja meni toiseen huoneeseen raivoamaan. Kohta lyöminen, potkiminen ja kuristaminen alkoivat uudestaan.

Lopulta, maatessani lasinsirujen keskellä, sain puhuttua poikaystäväni lopettamaan. Väitin ansainneeni kaiken ja ymmärtäväni tästä eteenpäin kunnioittaa häntä. Hän alkoi kuunnella. Sitten hän halusi harrastaa seksiä. Kun hän oli vetänyt housut nilkkoihinsa, juoksin ovelle.

En tiedä, miten pääsin portaat alas. Olin varma, että poikaystäväni ampuu minut. Kun pääsin ulko-ovesta, rapun edessä loimotti sininen valo. Äiti oli soittanut poliisit. En kuollutkaan.
 

”Suun avaaminen pelotti minua enemmän kuin mikään koskaan”

Kun pääsin sairaalasta, olin puhekyvytön. Kurkkuni oli vaurioitunut kuristamisesta, mutta uskomatonta kyllä, luita ei ollut murtunut. En pystynyt liikkumaan äitini kotoa moneen viikkoon, en edes hankkimaan aineita. Selvisin vieroitusoireista rauhoittavien lääkkeiden avulla.

Makasin äidin sohvalla silloinkin, kun puhelimeni yllättäen piippasi: räppäri Pyhimys halusi tehdä kanssani musiikkia. Olin käynyt edellisenä syksynä pari kertaa kuussa Nuorisoasiainkeskuksen räppikoulussa, jonne tätini oli patistanut minut jätettyäni lukion kesken. Hän toivoi, että jokin oma juttu saisi minut taas kiinni tavalliseen arkeen.

Koulussa syljin teksteihin narkkarin arkeani, ja demoja kuunnellut Pyhimys oli vaikuttunut. Hänen mielestään erotuin rohkeudella ja raakuudella, vaikka itse ajattelin, että tarinani on lähinnä säälittävä. Pyhimys antoi taustoja, joiden päälle voisin räpätä ja rohkaisi minua.

Silti suun avaaminen pelotti minua enemmän kuin mikään koskaan, sillä olin siihen asti pysytellyt mahdollisimman huomaamattomana. Ennen ensimmäisiä keikkoja tärisin ja olin ihan varma, ettei kukaan voi tykätä siitä, mitä teen. Melkein pyytelin yleisöltä anteeksi.

Ensimmäisen sinkkuni Personal Raineri kertoi naisen elämästä narkkaripiireissä. Ajattelin, että sen takia minut varmaan tapetaan. Sitten pelkäsin, että ensimmäisen haastatteluni takia minut tapetaan, tai että ensimmäisellä keikalla minut tapetaan. Mutta kun niin ei käynytkään, rupesin tekemään biiseissäni hyppyjä tuntemattomaan.

Musiikilla voin tuoda esille asioita, joista kukaan muu ei puhu. Räppään kokemastani ja näkemästäni väkivallasta, sillä haluan, että Suomessa ymmärretään, kuinka iso ongelma naisiin kohdistuva väkivalta on. Mitä useampi uskaltaa puhua siitä, sitä useampi ymmärtää hakea apua.

Samalla tahdon painottaa, että valtaosa huumeaikojeni tutuista oli huostaanotettuja ja laitoksessa kasvaneita. Useimmat ovat kokeneet lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta väkivaltaa. Siksi minua vituttaa se yleinen ajatus, että ’itsehän sitä piikkiä hihaasi tunget, mene töihin’. Näillä ihmisillä on mennyt pieleen jo kauan.
 

”Enää en aio miellyttää ketään”

Monet maalaavat minusta kuvaa selviytyjänä, mutta väkivalta on jättänyt jäljen. Saan paniikkikohtauksia ja kun näen pariskunnan, jolla on suuri kokoero, ajattelen automaattisesti, miten pahaa jälkeä pahoinpitelyssä tulisi.

Mutta tärkein on muuttunut: olen saanut suuni auki. Enää en aio miellyttää ketään.”
 

Teksti: Venla Pystynen
Kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois

Meikki: Keiku Borgström
Hiukset: Meron Laine
Tyyli: Mia Frilander
Yöpaita, Stockmann Silk

Juttu on julkaistu Trendissä 7/2016 

 

PSST! Mercedes Bentso bloggaa Lilyssä ja on kirjoittanut blogiinsa kokemastaan parisuhdeväkivallasta: ”Minäkin puolustin pahoinpitelijääni
 
LUE MYÖS: Miltä tuntuu saada aivoinfarkti 23-vuotiaana?

 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.