Olet sitä mitä et ole – miksi v*itussa aloimme määritellä itsemme kieltäytymisen kautta?

Toimitus

”En syö lihaa, en juo alkoholia, luovuin tavaroista. Meidän piti olla osiemme summa, milloin meistä tuli vähennyslasku?”

Kun luin nämä lauseet uusimmasta Imagesta, tuntui kuin olisin lukenut omaa päiväkirjaani – niin osuvasti teksti kiteytti sen, mitä itsekin ihmettelen. Missä vaiheessa elämästämme tuli kieltäytymistä?
 

Viime vuodet minusta on tuntunut siltä, että rajanveto, ein sanominen ja karsimalla kirkastaminen ovat uusia kansalaisvelvollisuuksia.

Vasta kun olen saanut karsittua arjestani kaiken epäolennaisen, minusta tulee todellinen minä. Minun tulee raivata kotini tavaroista, joita en tarvitse. Minun täytyy lakata notkumasta somessa ja katsomasta tosi-tv-sarjoja, koska ne lakastuttavat aivoni. Minun pitää lopettaa sellaisen ruuan syöminen, joka tekee pahaa joko vatsalleni, maapallolle tai molemmille. Minun pitää luopua harrastuksista, jotka eivät kehitä minua jatkuvasti joko henkisesti tai fyysisesti. Ja sitten kun mikään ylimääräinen ei valtaa alaa sisimmästäni, sinne jää tilaa syvimmän olemukseni kukoistaa.

Ja mikäs siinä, tehotuotetun lihan syönnistä ja pakonomaisesta älylaitteen kurottelusta kannattaakin luopua. Samalla kuitenkin mietityttää, mitä syvimmän olemuksen rakennusaineiksi kaiken karsimisen jälkeen jää.

Ehkei mitään, sillä yhä useampi meistä määrittää itseään nykyään niiden asioiden kautta, joista on luopunut. Me olemme sitä, mitä vastustamme.
 

Kieltäytymisestä on tullut houkutteleva vaihtoehto, koska meillä on liikaa valinnanvaraa. Emme osaa valita kaikesta siitä, mitä voisimme olla, joten on helpompi määrittää itseään sulkemalla asioita pois. Ajan henki myös suosii niukkuutta: tiedostava keskiluokka ei ilkeä pröystäillä, kun uutiset jäätiköiden sulamisesta ja Tyynenmeren muovijätelautoista toistuvat kuukaudesta toiseen. Lisäksi keskiluokalla on kirjaimellisesti varaa luopua: heillä on, mistä karsia.

Negaatioajattelusta tuli valtavirtaa jotenkin puskan takaa, vaikka sen kääntöpuoleen olin jo ehtinyt tottua: siihen, että ihmiset ovat täysillä sitä, minkä valitsevat: Jo pitkään treenaajat ovat olleet Treenaajia isolla T:llä. Vanhemmuuteen pyhänä tehtävänä suhtautuvat ovat kutsuneet omaa puolisoaankin äipäksi tai isukiksi. Lihansyöjät ovat postailleet somen täyteen kuvia verisistä pihveistään. Kun valinta on tehty, sitä ei piilotella.

Siinä, että oman valinnan puolustaminen on vaihtunut oman kieltäytymisen puolustamiseksi, on valitettavasti myös vaaroja. Vuonna 2016 negaatioajattelu näyttäytyi yhteiskunnallisesti erityisen synkällä tavalla. Enää ei suljeta pois asioita vain omasta arjesta vaan myös omasta maasta ja kulttuurista: pois pakolaiset, pois EU, pois työpaikkoja Kiinaan siirtävät amerikkalaisfirmat.

Kun samanmieliset sitten raportoivat äänekkäästi ja algoritmin tukemana yhteisistä kieltäytymisistään, kuplamme käyvät jatkuvasti ahtaammiksi.
 

Negaatioiden kautta elämisessä on muitakin haittoja. Rajaamiseen keskittyvä ihminen alkaa helposti nähdä itsensä kieltojen kimppuna. Jos tiukka vegaani sitten lipsahtaa ja syö lehmänmaitojäätelön, hän ei romauta vain poissulkemiseen pohjautuvaa ruokavaliotaan vaan samalla koko sisimmän olemuksensa.

Siksi toivon, että oppisimme puhumaan itsestämme enemmän niiden asioiden kautta, joita valitsemme – ja hyväksymään, että ne hohtavat kaikissa harmaan sävyissä. Silloin jää aikaa ja energiaa vaahdota niistä asioista, joita oikeasti kannattaakin vastustaa. Kuten vaikka vihapuheesta, rasismista ja väkivallan ihannoinnista.

 

Lue myös nämä:
 
Maria Veitolan viimeinen kolumni: ”Muiden naisten menestys edistää myös minun asioitani”

80-luvun koululainen, opettele pyytämään apua

 

 

Kommentit

Nella
Nellancholia

Pakko kommentoida, koska mun vinkkelistä tässä tuli esiin aika kummallisia ajatusvirheitä ja yhteneväisyyden etsimistä pohjimmiltaan tosi ristiriitaisten asioiden välillä.

Vegaanius ja planeetasta huolehtiminen ovat toisesta välittämistä, toisen elämän arvon tunnustamista ja avoimuutta erilaisia elämän muotoja kohtaan; rajat kiinni -retoriikka on toiseuden näkyvyyden ja läsnäolon kieltämistä. Se, että kieltäytyy eettisistä syistä syömästä eläinperäisiä tuotteita tai kuluttamasta turhuuksiin suojellakseen myös muuta kuin itselleen läheistä ja näkyvää ihmiselämää (esim. kaikki elävä orgaaninen materia, eläimet, bangladeshilaiset lapset vaatetehtaissa ja älypuhelimia pakkotyössä kokoavat kiinalaisnuoret), ei ole millään tavoin peilattavissa tai yhdistettävissä siihen, että joku (esim. rajat kiinni -porukka) toiseuttaa ja kieltäytyy suojelemasta toiseutetun ihmisen elämää (esim. Syyrian pakolaiset). Toisin sanoen vegaanius on toisen elämän puolustamista, kun taas rasistinen välinpitämättömyys ja heitteillejättö on toisen elämän kieltämistä (koska oma elämä nähdään tärkeämpänä kuin toisen).  Se, että kieltäytyy aloittamasta harrastusta, jonka tarkoitus on johtaa ammatilliseen tai rahalliseen tuottavuuteen, tai kieltäytyy istumasta kaikki päivät somessa tuottamassa uutta dataa kansainvälisille jättiyhtiöille (kts. postfordismi, tietokykytalous, immateriaalinen työ, wages for Facebook etc.), ei ole ainoastaan kieltäytymistä. Nämä poliittiseettiset valinnat osoittavat sen, että subjekti koostuu muustakin kuin potentiaalistaan työvoimana ja että minuutta määrittelee muukin kuin kapitalististen tuotantomenetelmien vangitsema ja hyödyntämä työnteko. Kieltäytyminen ei ole pelkkää negaatiota vaan uusien vaihtoehtojen etsimistä. Moni tärkeä sosiaalinen ja poliittinen muutosprosessi on lähtenyt siitä, että joku on sanonut ei vallitseville normeille ja valtasuhteissa.  Pelkkä kieltomuoto ei ole riittävä yhtäläisyyden peruste, vaan johdonmukaisuus siinä mistä kieltäydytään ja mitä kielletään ja miksi. Valitsemissasi esimerkeissä ei ole kyse kieltäytymisestä sinänsä vaan ennemminkin valinnoista itsen ja toisen, ja vapauden ja orjuuden välillä. 

Nella
Nellancholia

*valtasuhteille! Aina joku typo jää jonnekin luuraamaan. Kuitenkin!

Laura Kangasluoma

Hear hear! Nyt tuli painavaa asiaa, kiitos tosi paljon kommentistasi Nella! :)

En ajatellut, että nuo esimerkit olisivat verrannollisia keskenään, ja todellakin olen sitä mieltä, että esimerkiksi vegaanius kannattaa. Ja että pitää sanoa asioille ei, jotta muutosta tapahtuu.

Se, mikä mua mietityttää, on ihmisen identiteetin rakentuminen kielloille, ja sen vaikutukset omaan ajatteluun laajemmin. Että jos elämä on kategorisesti kieltäytymistä (lihansyönnistä kieltäytymistä vs. kasvisruoan puolustamista), voiko sillä olla vaikutuksia siihen, miten näkee itsensä ja oman toimintansa ja sen mahdollisuudet.

Nica
Klassikko viikossa

Tää oli aivottomin teksti ikinä, kiitos Nella, kun sanoit oleellisen.

Identiteetin voi rakentaa etiikalle, jonka voi pohjata sitten tieteeseen tai uskontoon, tässä umpi-idioottimaisessa tekstissä eettinen ajattelu typistyy ei-sanaan. Eläinten oikeuksien ja kärsimysten tiedostaminen ei valitettavasti ole siihen redusoitavissa.  

Laura Kangasluoma

Kiitos Nica kommentistasi, arvostan, että sait mut ajattelemaan tekstiä vielä kerran uudelta kantilta. Kivaa alkavaa vuotta! :)

Naislaif
Naislaif

Hei Laura,

Luin ja ymmärsin. Niin ainakin luulen ja sitten luin myös kommentit ja nekin ymmärsin. 

Ja silti jäin miettimään, että me jotka kommentoimme, tunnemme ja koemme, että joku on tökkäisee meitä epämukavasti, emme ymmärtäneetkään ehkä pointtiasi. Ja vastakommentointi lähtee liikkeelle negaatioajattelusta. Oletan, että tarkoituksesi ei ollut alleviivata mitään eri osa-aluetta, vaan käytit esimerkkinä vegaaneja ja rasisteja. 

Oletan, että lähtöajatuksesi oli saada meidät ajattelemaan sitä, että negaation kautta itsensä ja maailmansa rakentaminen on itsensä ajattelua kieltojen, ei saamisen kautta?

Hyvää ja parempaa uutta vuotta kaikille!

Laura Kangasluoma

Hei Maarit, ja kiitos tosi paljon kommentistasi. Oletat täysin oikein. :) Tarkoitin nimenomaan tuota, mitä tosi osuvasti kirjoitit: "Negaation kautta itsensä ja maailmansa rakentaminen on itsensä ajattelua kieltojen, ei saamisen kautta." Mietin myös sitä, että vaikuttaako itsen ajatteleminen kieltojen kautta siihen, miten ajattelemme maailmasta muuten ja miten kommunikoimme toistemme kanssa.

Ihanaa tulevaa vuotta myös sulle - ja kiitos myös, kun taannoin jaoit silmälasijutun blogissasi, siitä tuli ihan hirveän hyvä mieli. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun ei se vegaanius ole poissulkemista tai negaatiota. Paitsi näköjään sinulle.

Naislaif
Naislaif

Mieheni on kasvissyöjä, ajamme biokaasuautolla,  kierrätämme ym. Ajatus vain, että tuo kirjoitus ei ole keneltäkään pois eikä ketään vastaan. Itseasiassa se lienee yrittää olla kantaaottamaton, mutta jotain esimerkkejä on käytettävä.

Hyvää uutta vuotta kaikille! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jutun otsikosta vielä kirosana pois, niin tulee muutama säälipiste lisää ajatusvirheistä.

ulkoporilainen

Tästä jutusta (&kommenttienkusta) tuli mieleen Lucy Sargissonin yhteiskunnissa vallitsevia pelko ja toivetiloja tutkivan "Fool's gold?" kirjan esipuhe. Siinä yksi Euroopan johtavista sosiologeista kirjoittaa, että 'utopia' on paljon vahvempi voima yhteiskunnassa kuin 'dystopia'. Yksinkertaistaen ihmiset saadaan helpommin toimimaan vetoamalla parempaan huomiseen kuin kaameisiin vaihtoehtoihin, jos ei toimita. Tämä ei tarkoita tiedon ja kauheyksien pimittämistä, vaan mihin suuntaan keskustelu käännetään niiden ympärillä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.