Onko ok, että 33-vuotiaalla naisella on unilelu?

Toimitus

Olen muuttamassa kesällä vuodeksi Kaliforniaan ja eräänä iltana aloin miettiä, mitä tavaroita kodistani pakkaan mukaan. Koska muutan kalustettuun asuntoon, listalleni päätyivät lähinnä kesäiset vaatteet ja läjä oleellisia papereita – ja Los Angelesissa on talvella kuulemma pari kylmääkin päivää, joten pitäisikö talvitakkikin ottaa?

Isoin kysymys oli kuitenkin se, jota pysähdyin miettimään pisimmäksi aikaa: entä Uninalle?


Olin muutaman vuoden ikäinen, kun sain lahjaksi pehmolelunallen, jonka nimesin Uninalleksi. Se kainalossani nukuin läpi lapsuusvuoteni.

Akuuteimman unileluvaiheen jälkeen Uninalle vietti päivänsä sängylle heittelemieni koristetyynyjen vieressä ja yönsä lattialla päiväpeiton uumenissa. Vaikka en enää nukkunut Uninallen kanssa, se muutti kanssani opiskelemaan ja on siirtynyt aikuisiällä asunnosta toiseen muuttokuorman mukana.

Nykyään se on kirjahyllyssäni olevassa laatikossa, mutta ajatus siitä, että jättäisin sen vuodeksi Suomeen, tuntuu vaikealta. Miksi? Koska aikuisiällä olen kaivanut Uninallen esiin pari kertaa vuodessa hädän hetkillä: eron jälkeen, ankaran opiskelu- tai työstressin aikana ja alakulon iskiessä. Silloin pelkkä ajatus siitä, että voin napata Uninallen yöksi kainalooni, on lohduttanut.

Mutta saamastani lohdusta huolimatta mielessäni vaanii kysymys: onko ok, että aikuisella ihmisellä on unilelu?


Tätä miettiessäni törmäsin Hidden Brain -nimisen amerikkalaispodcastin jaksoon, jossa radiotuottaja Alison MacAdam kertoo hieman häpeillen omasta turvarievustaan, Babasta. MacAdam on nelikymppinen naimisissa oleva yhden lapsen äiti, joka kertoo nukkuvansa Baba kainalossa joka yö: se on antanut hänelle turvaa lapsuudesta saakka. MacAdamin aviomies kertoo jaksossa, että ajatteli vielä pariskunnan seurustellessa, että ehkä hän vielä joskus ottaa Baban paikan vaimonsa kainalossa. Niin ei käynyt, ja nyt mies sanoo: ”Rehellisesti sanottuna, ei se haittaa. Rakastan sinua ja rakastan Babaasi”, aviomies sanoo. ”Se muistuttaa minua sinusta ja tuoksuu sinulta.”

Vaikka itse en nuku Uninalle kainalossa kuin silloin tällöin, ymmärrän hyvin, mikä MacAdamia Babassa kiehtoo: samat asiat kuin lapsia unileluissa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puhunut unilelusta siirtymäobjektina, joka tarjoaa lapselle turvaa, kun tämä siirtyy esimerkiksi valveilta uneen – moni lapsi ottaa unilelun mukaan myös siirtyessään kotoa päiväkotiin. Kun luen Sinkkosen ajatuksia, nyökkäilen: juuri niin olen itsekin Uninallea käyttänyt, eli tukena uusissa, jännittävissä ja ahdistavissakin siirtymävaiheissa.

Siksi luulen, että jätän talvitakin pakkaamatta Kaliforniaan ja otan Uninallen mukaan.

Onko teillä lapsuuden unilelut tallessa?



Lue myös nämä:
 
Näin pääset yli huonoista päivistä

Pettämistä vai harmiton ihastus? Näin syntyy henkinen salasuhde

 

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto

 

Share

Kommentit

Mahdoton Nainen

Mulla on myös uninalle, jonka äiti osti vitsillä muutama vuosi sitten ikisinkulle ("ettei sun tarvitsisi nukkua yksin" hehhee kiitti äiti). Mutta vitsipä kääntyikin ympäri, nukun (tai ainakin nukahdan) nimittäin nalle kainalossa paremmin kuin ilman. Kyse voi kyljellään nukkujalle olla osaksi asennosta joka on käsien kannalta vähän hankala, ja periaatteessa sopivan kokoinen tyyny ajaisi varmaan saman asian. Mutta ehkä siitä nallesta jotain lohtuakin saa kun on joku karvainen kaveri jota halia :D

Ja mä täytän pian 34...

Toimitus
Toimitus

Toi on niin totta! Unilelu on erinomainen kylkinukkujan apu! -Laura-

Suttastiina

Kirjahyllyssämme istuu oma, ehkä reilun parin vuoden ikäisenä saamani lähes karvattomaksi kaljuuntunut Neiti-Nallukkani ja sen kaverina hyllynnurkassa vähän paremmassa kunnossa oleva sininen Uninalleni.
Uninalle reissasi mukanani opiskeluvuodet ja kimppakyytiläisillä riitti naureskeltavaa, kun silloin viimeisen päälle kova punkkarieukko hellitteli pehmoaan.

En voisi ikinä kuvitella vieväni kumpaakaan nalleistani kierrätykseen, ne ovat olleet tukenani ja turvanani oikeasti koko elämäni (olen nyt 53v) ja ansaitsevat nyt viettää leppoisia päiviä olohuoneessamme.

Mie varmasti otan ne krematorion pahviarkkuunkin kaveriksi :)

Eli takki joutaa jäämään kotiin, Uninallen on aika nähdä maailmaa!

Toimitus
Toimitus

Mun Uninalle on itse asiassa jo nähnyt Berliinin, kun otin sen mukaan vaihtovuodeksi. Nyt siis Amerikkaan! Ja Neiti-Nallukka kuulostaa mahtityypiltä! <3 -Laura-

N. (Ei varmistettu)

Tottakai otat uninallen mukaan! Mullakin on aina messissä uskollinen nalleni, jonka olen saanut joskus alle 5-vuotiaana (oon kans kolmekymppinen) :) Se on käynyt joskus festareillakin, ja pitää edelleen jöötä makuuhuoneen hyllyllä vaikkei yleensä vieressä nukukaan.

Tuo kysymys kuuluukin mun mielestä mieluummin: "miksei 33-vuotiaalla naisella voisi olla uninallea?"

Toimitus
Toimitus

Festarinalle! Parasta! <3 -Laura-

Ace Von S
Herkuleen Urotyöt

Oma nalleni lohduttaa tätä lähes 32 vuotista edelleen, kun maailma ahdistaa ja suojelee unta painajaisten tullen.

Totta kai nalle lähtee mukaan.

Toimitus
Toimitus

<3

PSK
Insert Cool Phrase

Siis unilelu on ihan ehdoton! Mä olen valitettavasti hukannut muutaman reissuille :/.

Toimitus
Toimitus

Just yksi kaveri kertoi, että joku hotelliketju kuulemma teki aikanaan oman selvityksensä, jonka mukaan hotellihuoneisiin unohtui paljon aikuisten ihmisten pehmoleluja. Eli että aikuisilla (bisnes)matkaajille oli usein unilelu laukussaan ja kainalossaan. <3 -Laura-

N. (Ei varmistettu)

En yhtään ihmettele, mun vanhemmillakin on yhteinen reissunalle, jonka toinen aina salaa pakkaa toisen matkalaukkuun ennen työ- tai lomamatkan alkua. Matkalla olevan vanhemman pitää aina ottaa vähintään yksi todistekuva, jossa näkyy reissunalle kohteessa, ja se kuva tulee postata perheen Whatsapp-ryhmään.
Mun vanhemmat on siis lähes kuuskymppisiä, et ei uninallen omistaminen ikää katso. Viimeks reissunalle heilutti kuvassa Lontoon Gherkin taustalla, äiti otti sen laukkuun mukaan mennessään johonkin neuvotteluun cityn bisnesihmisten kanssa -se oli kuulemma sen päivän salainen ase :D

Naislaif
Naislaif

En omista nallea unikaverina, mutta se ei johdu aikuisuudesta. Minulla on tissityyny. Ritistan ihan tavallisen, melko pehmeän, tyynyn kasivarsieni väliin, käännyn kyljelleni ja nukahdan. Olen jo niin tottunut tyynyyn, että en herää kääntäessäni kylkeäni vaan tyyny siirtyy automaattisesti kääntyessäni. Tissityynyt tehtävä ei ole olla turva, vaan sillä on tarkoitus mahdollistaa tila hengittä. Kohtuullisen rintavana tyyny on erinomainen apuväline nukkumisen helpottamiseen. Tulipahan nyt tämäkin kerrottua ;)

Toimitus
Toimitus

Mahtavaa, että kerroit! :D

Kommentoi