Osallistu lehden tekemiseen: Voisitko sinä kokeilla Botoxia?

Toimitus

Kun julkkikset alkoivat joitakin vuosia sitten ottaa kilpaa Botoxia, sitä kuului kauhistella. Se oli jotakin luonnotonta, mahdollisesti vaarallista ja taatusti amerikkalaista.

Vähitellen pistoshoidot ovat yleistyneet Suomessakin, ja asenteet ovat muuttuneet huomattavasti sallivammiksi. Se, että joku on ottanut vähän hyaluronihappoa pistoksena naamaan, ei enää herätä automaattisesti paheksuntaa, vaan oikeastaan kiinnostusta. Eihän rypyn silottaminen lopulta ole enää kovin monen askelen päässä ripsipidennyksistä tai hampaiden valkaisusta, joista on tullut aivan tavallisia toimenpiteitä. Sitä paitsi jopa luonnollisen kauneuden lähettiläänä pidetty Gwyneth Paltrow on kokeillut Botoxia.

Mutta mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella? Tarkoittaako asenteiden höllentyminen sitä, että olemme vihdoin vapaita päättämään itse ulkonäöstämme ja korjaamaan pieniä asioita, jotka vaivaavat meitä? Vai tarkoittaako se sitä, että pian pikkupuutteiden fiksailemisesta tulee suoranainen velvollisuus, jos joka toisella alkaa olla siloteltu otsa?

Olen tekemässä ilmiöstä juttua heinäkuun Trendiin ja tarvitsen siihen teidän apuanne, rakkaat lilyläiset.

1. Etsin juttuuni haastateltavaksi naista, joka on kokeillut jonkinlaista pistoshoitoa. Jos epäilet, että voisit sopia juttuun, lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen heini.maksimainen@gmail.com. Haluaisin kuulla siitä, kuinka päädyit kokeilemaan hoitoa ja millaisia kokemuksia sinulla aiheesta on. Jutussa voi esiintyä tarvittaessa myös nimimerkillä.

2. Lisäksi kuulisin mielelläni täällä blogissa teidän mielipiteitänne aiheesta. Miksi ulkonäön korjaileminen herättää niin paljon tunteita puolesta ja vastaan? Miksi pistokset tuntuvat monista epäluonnollisilta mutta harva paheksuu esimerkiksi hampaiden valkaisemista? Pitäisikö naisen hyväksyä ryppynsä vai saako ne haluta peittää? Miksi toisten tekemiä operaatioita on helppo paheksua mutta samaan aikaan itse voisi mielellään ottaa vähän sileämmän naaman, jos olisi varaa? Voisitko itse kuvitella kokeilevasi kauneuskirurgiaa?

Avustanne jo etukäteen kiittäen

Heini, joka käyttää klassista "rypyt ovat kauniita ja kertovat elämänkokemuksesta" -fraasia mutta tutkii peilistä huolestuneena omia silmänympäryksiään
 

Kuva: All Over Press

Share

Kommentit

tiina jylhä (Ei varmistettu)

Ei mitään botoxia. Syyn siihen löytää vaikka googlaamalla botox fail. Ja joo tiedän "vähän vaan, ei se tarkoita, että kuminaamaksi muuttuu". Kierre on kuitenkin jo valmis: "jos ihan vähän vielä, vaikka tonne ja sitten tonne".

Oranssinen

Toisten ihmisten itsensä fixailut eivät herätä minussa oikeastaan mitään tunteita, ellei sitten "korjaus" ole niin silmiinpistävä, että kääntyy koomisuuden puolelle.
Mielestäni jokainen saa tehdä itsestään myös ulkoisesti sellaisen kuin haluaa ja jos rahaa on joko kemialliseen tai kirurgiseen muotoiluun/siloittamiseen, niin hyvä heille.

Joskus kuitenkin mietin, josko esim. kolmekymppisen itseään ikääntymisenpelkoisena siloittelemaan alkavan yksilön kannattaisi sijoittaa osa rahoista hyvään terapeuttiin ja miettiä mikä siinä ikääntymisessä lopulta niin kauheasti pelottaa? Tulee mieleen satu Lumikista ja pahasta äitipuolesta, joka kyseli taikapeililtään "ken on maassa kaunehin" ja kun nuorempi nainen ohitti kauneuden alkoi punoa juoniaan neitosen pään menoksi.
Parempi toki se, että nykynainen tökityttää Botoxia sinne sun tänne ja vedättää vekkiä toisaalle kuin että naiset alkaisivat lahdata nuorempia ja kauniinpia kanssasisariaan hengiltä!

Itse en Botoxia pystyisi naamaani pistättämään järkyttävästä piikkikammosta johtuen. Minulle riittää puudutukseksi/nukutukseksi jo se kun hoitaja vilauttaa "pikkuriikkistä" neulaansa ja hellurei, tämä täti on untenmailla silkasta kauhusta. Onneksi useimmiten ehdin sulkea silmäni ennen tipahdusta, joten en ihan joka kerta lääkärissä/verikokeissa/elokuvissa itseäni nolaa :D

Mutta nukutuksessa voisin kyllä kuvitella itseäni ehostuttavan kirurgisestikin. Jos joskus maailmassa saisin euroja säästöön tarvittavan määrän varaisin hetioitis ajan "helttaleikkaukseen" - en ole ikinä omannut selkeää leukaviivaa, eikä ongelma todellakaan johdu painosta, tuo tuplaleuka on ilahduttanut minua jopa ollessani 50kg/175cm. Nyt kun ikä on tuo nuoruuden paino, niin leuan alla on ylimääräinen "heltta" jota inhoan yli kaiken.
Rypyt eivät minua jostain syystä sitten häiritse yhtään - tosin eihän minulla niitä olekaan...

Toimitus
Toimitus

"Joskus kuitenkin mietin, josko esim. kolmekymppisen itseään ikääntymisenpelkoisena siloittelemaan alkavan yksilön kannattaisi sijoittaa osa rahoista hyvään terapeuttiin ja miettiä mikä siinä ikääntymisessä lopulta niin kauheasti pelottaa."

Totta, luin juuri tutkuja Taina Kinnusen kirjoittaman kkauneusleikkauksia käsittelevän kirjan "Lihaan leikattu kauneus", johon oli haastateltu kauneusleikkauksissa käyneitä naisia. Joukossa oli ihmisiä, jotka olivat kirjoittajan mielestä huomiota herättävän kauniita mutta jotka silti kärsivät pahoista ulkonäkökomplekseista. Tyypillistä oli myös se, että ulkopuolisen oli vaikea arvata, mikä kohta kauneusleikkauksesta haaveilevan ulkonäössä on se, jota tämä haluaisi fiksata. Tämä kertoo paljon siitä, että usein vika ei ole ulkonäössä vaan pään sisällä.

CougarWoman
CougarWoman

Voisin hyvinkin kuvitella - itseasiassa aviomies sai viime viikonloppuna kiinni, kun tein instant-faceliftin nostamalla naamaa sormillani ylöspäin; noin paljon vähemmän ne silmät roikkuivat 20 vuotta sitten, noin paljon vähemmän ankarampi oli otsaryppy. 

Aviomiestä huvitti: "Mitä sä stressaat, sähän olet paljon nuoremman näköinen kuin sinua viisikin vuotta nuoremmat naiset, eihän sulla ole edes ryppyjä." 

No jos niitä joskus tulee siten, että aviomieskin huomaa, niin ehkä sitten. Muutama suun juonteisiin, otsarypyt sileiksi. Tissejäkin voisi nostaa silleen, ettei ne selällään ollessa valu kainaloihin. 

Ehkä joskus 10-20 vuoden päästä ;) 

LauraV (Ei varmistettu)

Itse voisin kuvitella käyttäväni botoxia tai vaihtoehtoisesti joitain täyteaineita joskus tulevaisuudessa. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kauneudenhoidosta, ja näen ruiskeet eräänä kompromissina voiteiden ja kirurginveitsen välillä. Kolmenkympin rajapyykkiin on vielä muutama vuosi aikaa, mutta olen kyllä silti huomannut ihossani jo muutoksia ja esimerkiksi otsan juonteet huolettavat. Olenkin vitsaillut kavereille että kun täytän kolmekymmentä niin aloitan erillisen botox-säästötilin. Tosin voi olla että mieli muuttuu kunhan aikaa kuluu, koska huomaan että vuosi vuodelta toisaalta suhtaudun kehooni ja ulkonäkööni rennommin ja kehon yleinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin ulkonäkö.

Ei ikinä. Ihan vaan siksikin, että jos olen jo herkistynyt tavalliselle kosmetiikalle (ainakin parabeeneille ja joillekin väriaineille), shampoille ja hiusväreille, niin voin vain kuvitella mitä botox tekisi. Ja kyllä se kuminaama on yleensä ruma. Vanheneminen on vain upeaa kun sen tekee itselleen sallivasti. Miksi ryppy muka rumistaisi? minusta se kaunistaa sillä se kertoo eletystä elämästä. Mutta toki jokainen saa tehä itselleen mitä lystää. Siitä vaan jos haluaa pilata kasvonsa. :D

T. (Ei varmistettu)

Käyttäisin jos olisi rahaa. Liian kallista täällä. Kultainen keskitie tässäkin asiassa. Addiktoituvat tyypit vetää kaiken överiksi, tietty tämänkn.

Itse haluaisin vain varoen siloittaa syviä ilmejuonteitani silmien ympäriltä sekä hyvin hyvin varovasti pullistaa viivamaisen ohutta ylähuultani.

Wrinkle (Ei varmistettu)

En todellakaan. En käytä juurikaan luomukosmetiikkaa, mutta en myöskään piikittäisi naamaani ainetta, jonka jokainen erä on testattava eläimillä, joiden takapää halvaannutetaan, jotta kyseisen patchin vahvuus varmistettaisiin.
Puhumattakaan siitä, miten saan aina kylmiä väreitä nähdessäni sarjoissa ja elokuvissa enenevissä määrin liikkumattomia töröhuulia.

FFFifi
Fitness Führer

Tämä on tosi monisyinen kysymys. Mä luulen, että toi ero hampaiden valkaisun suhteen on paitsi siinä, että hampaiden kohdalla ei mennä ihon alle, joten se tuntuu kevyemmältä, myös siinä, että se on saatu markkinoitua hygieniana. Samoin kuten karvanpoisto. Kellertävät hampaat yhdistyvät likaisuuteen, joten valkoiset merkkaavat puhtautta eivätkä pinnallisuutta. Kauneuskirurgia ja pistokset taas ovat "pelkkää turhamaisuutta", paitsi silloin kun botoxia otetaan ehkäisemään hikoilua. Niitä pistoksiahan kukaan ei vastusta, koska se on hygienia-asia eikä ulkonäköjuttu.

Mä näen kauneuskirurgian normalisoitumisen ongelmallisena kyllä. Mitä enemmän näitä toimenpiteitä tehdään, sitä useampi tuntee olevansa niiden tarpeessa. Luonnollisesti ikääntyvä (nainen) alkaa näyttää luonnottomalta, sairaalta, väsyneeltä, ja siltä että ei huolehdi itsestään. Musta tämä ei ole mitenkään toivottava kehitys. Nyt jo näkee Hollywood-näyttelijöissä, että normaaleja huulia ei ole oikeastaan kenelläkään.

Entä voisinko ottaa itse jotain pistoshoitoja? Teoriassa kyllä, käytännössä tuskin. En usko että saisin aikaiseksi/ uskaltaisin. Ja siis jotain kevyempää, botox on epäilyttävää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Teknisesti ottaen olen itse käynytkin kauneusleikkauksessa. Olen käynyt silmien laserleikkauksessa, joka luokitellaan kosmeettiseksi toimenpiteeksi vaikka syyt olisivatkin käytännöllisiä eikä ulkonäköön liittyviä.

En vastusta kauneusleikkauksia. Mielestäni niin kauan kuin ei toimi muita vahingoittavasti, jokaisella on oikeus tehdä sitä, mikä tekee itsensä onnelliseksi. Voi toki miettiä syitä, miksi oma ulkonäkö on niin tärkeä onnellisuuden lähde ja voisiko itsensä hyväksyminen lähteä sisältä päin siten, että kehittää itsetuntoa ulkokuoren sijasta.

Olen itsekin joskus harkinnut juuri pistoshoitoja, koska minulla on todella pienet huulet, ja yleisesti kauniina ja seksikkäinä pidetään muhkeita "pusuhuulia".

Yksi syy, miksi kosmettiset hoidot epäilyttävät on epäonnistumisten mahdollisuus. Mitä jos lopputulos ei olekaan toivotunlainen? Tai jos onkin, mitä jos en pitäisikään muuttuneesta ulkonäöstä? Toisaalta pistoshoidot eivät ole niin kriittisiä, koska niiden vaikutus ei ole pysyvä. Monilla kuitenkin näkyy se, että toimenpiteet ovat epäonnistuneet ja ne on viety liian pitkälle.

Toinen syy on se, että loppujen lopuksi kannatan kuitenkin luonnollista kauneutta, ja usein juuri ne "epätäydellisyydet" ovat niitä piirteitä jotka tekevät meistä persoonallisia, itsemme näköisiä. Luonnollisuus, ilmeikkyys ja itsevarmuus on kaunista. Täydellisyys on oikeastaan aika tylsää ja muovista.

Mielestäni myös ikuisen nuoruuden ja rypyttömyyden tavoittelu on turhaa. Liian pitkälle viety kauneuskirurgia ei ole enää kaunista. Esimerkiksi suunnilleen samanikäisiä julkisuuden naisia verratakseni sanoisin, että ryppyinen Maggie Smith on kauniimpi ja olemukseltaan arvokkaampi ja ylväämpi kuin vaikka Donatella Versace.

Anonyymi (Ei varmistettu)

Olen vasta 23-vuotias, ja olen saanut botox-pistoshoitoa jo useampaan otteeseen. Minun kohdallani kyse ei ole kuitenkaan ulkonäön korjailusta, vaan botoxilla hoidetaan dystoniaa, neurologista sairautta, joka aiheuttaa niskan ja kaulan alueen lihasten nykimistä. Olen niin onnellinen, että botoxia on olemassa, sillä ilman hoitoja elämäni olisi todella paljon vaikeampaa. Vaikka asenteeni botoxiin on erittäin myönteinen, en ikimaailmassa laitatuttaisi kasvoihini sitä myrkkyä! Rypyt saa näkyä sitten kun niitä tulee, en tosiaan haluaisi vanhempana näyttää muoviselta barbinukelta. Jos ulkonäköään haluaa parantaa, on siihen kolme toimivaa keinoa: 1) liikunta, 2) terveellinen ruokavalio ja 3) hymy!

Ilana

Jokainen päättäköön itse, mitä haluaa kropalleen tehdä. Omalla kohdallani toivoisin, että kun alan rypistyä, hyväksyisin sen juttuna, joka kaikille väistämättä tapahtuu. Nyt (vähän päälle kolmekymppisenä) olen vielä silonaamainen ja etenkin täällä Hollannissa minua luullaan aina nuoremmaksi kuin olen. Niin tosin luullaan kaikkia muitakin suomalaisia. Enhän voi tietää, vaikka ikääntyminen joskus tulevaisuudessa alkaisi ahdistaa niin kovasti, että kallistuisinkin radikaalimpien toimien puoleen. Tällä hetkellä en kuitenkaan usko niin. Päinvastoin tuntuu, että mitä enemmän tulee vuosia mittariin, sitä enemmän pidän itsestäni sellaisena kuin olen. Ja sitä enemmän haluan myös pitää itsestäni ja kropastani huolta (liikkua ja syödä hyvin, rasvata nahkaani kylliksi jne.).

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse en vielä alle parikymppisenä ole mitään pistoshoitoa kokeillut enkä ole pitkään aikaan menossakaan. Mielestäni moni ryppyinen ja vanhan näköinen voi olla samalla tavalla kaunis kuin siloposkinen nuori, koska elämänilo ja asenne heijastuu yllättävän paljon ulkonäköön. Yrmeää ilmettä ei botoxilla poisteta. Toisaalta en ymmärrä miksi moni ihminen on edelleen kauneuskirurgiaa niin jyrkästi vastaan. Kauneusleikkauksilla, botoxilla yms yritetään nostattaa pääasiassa omaa itsetuntoa ja tuntea itsensä kauniiksi. Onko se sinulta pois jos ystäväsi laittaa täytettä huuliinsa? Kauneusihanteita on niin paljon ettei kaikki kuitenkaan mahdu samaan muottiin, joten jättäkää botoxin käyttäjät rauhaan siinä missä lävistetyt ja tatuoidut ihmiset. (Eri asia on sitten se jos sairaalloisen alhaisen itsetunnon vuoksi lähdetään kauneusleikkauksiin tms.)

roomba (Ei varmistettu)

En juuri nyt ainakaan voisi kuvitella ottavani pistoshoitoja. Toivoisin voivani sanoa tähän jotain jaloa itsetunnosta ja vanhenemisen hyväksymisestä, mutta pääsääntöisesti kyse on hoitojen epäluonnollisesta lopputuloksesta. Huulten täyttö ei tuo mielestäni kaunista lopputulosta, juonteiden eliminoiminen botoxilla jähmettää ilmeen ja ryppyjen täyttö ja poskipäiden kohotus fillereillä saa ihon lähinnä liian pinkeän ja muovisen näköiseksi.
Jos hoitojen tulos olisi luonnollinen, voisin harkita, mutta toistaiseksi olen pysytellyt kaukana hiustenpidennyksistä (ei kiitos takkuinen rottatukka), ripsienpidennyksistä (epäluonnolliset hämähäkkisilmät), itseruskettavista (oompaloompa), tekokynsistä (liian paksu kynsi ollakseen nätti), joten en usko ihan heti haksahtavani ankkahuuliin tai pinkeisiin poskipäihin.
Ainoa radikaalimpi kauneushoito, jota oikeasti harkitsen, on ihon kemiallinen kuorinta. Pääsisin eroon aknen jättämistä kuopista ja iho kirkastuisi ja tasoittuisi.

Miltsukka
Varpaillaan

En koskaan kokeilisi mitään kirurgista toimenpidettä kauneuteen. Mielestäni luonnollinen kauneus on parasta mitä maailma voi antaa. Miksei voisi hyväksyä itseeän sellaisena kuin on tai muokata ulkonäköään vain siksi koska kumppani tai joku toinen haluaa? Eihän silloin sinua hyväksytä sellaisena kuin olet. Ryppyjä ei tarvitse peittää, ne kertoo sinusta itsestäsi ja näyttää elämääsi ja kokemaasi. :)

kukin tyylillään (Ei varmistettu)

Minulta on jo monta kuukautta kyselty, onko läheinen ystäväni laittanut botoksia huuliinsa. Olen sitä mieltä, että kukin tyylillään eikä ole minun asiani. Jos ystäväni tästä haluaa minulle kertoa, hyvä niin, muuten en utele. Uskon että jokainen tekee sellaisia asioita mitkä kokee itselleen tärkeiksi. Minä en ole tuomitsemaan!

Kommentoi