Ovatko työkaverit ystäviäsi?

Toimitus

Tv-sarja Greyn anatomiassa työkaverit ovat myös kämppiksiä ja parhaita ystäviä. Hyvä juttu? Huono juttu? Sano sinä!

 

Faktat tiskiin: Vietämme työpaikalla noin puolet valveillaoloajastamme. Toisin sanoen vietät työkavereidesi kanssa huomattavasti enemmän aikaa kuin kenenkään muun ystävän. (Ilahduttava vai masentava ajatus?)

Yhdelle työkaveri on sielunsisko, jonka kanssa voi suunnitella kesälomaa ja lähteä työviikon päätteeksi baariin. Toisella ei ole edes kahvitunnilla mitään puhuttavaa. Se ei välttämättä haittaa. Työt on helpompi jättää työpaikalle, kun jumppatuntinsa ja kahvilahetkensä jakaa ihan eri ihmisten kanssa.

Teemme aiheesta juttua marraskuun Trendiin ja kuulisimme mielellämme kokemuksia teidän ja työkavereidenne ystävyydestä. Kerro siis:

Ovatko työkaverisi myös ystäviäsi? Mitä hyvää ja mitä huonoa se on tuonut elämääsi?

 

Teksti: Emmi, joka on ehtinyt sekä lentää työkaverin kanssa kesälomareissulle että istua hiljaa kahvihuoneessa

Kuva: A-lehtien arkisto.

Share

Kommentit

Mahdoton Nainen

Teen töitä freelancerina joten minulla ei ole kovin pitkäaikaisia työkavereita. Tapaan uusia ihmisiä paljon ja usein, harvasta on kuitenkaan jäänyt sellaista ystävää että pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä. Usein proggiksen aikana kaikki tyypit tuntuu niin ihanille ja ollaan ihan varmoja että "näiden tyyppien kanssa ainakin pidän yhteyttä", mutta sitten kun projekti on ohi kaikki siirtyvät seuraavaan jossa on uudet mahtavat tyypit. On mulle kuitenkin muutama ystäväkin tarttunut matkalta mukaan joiden kanssa viihdyn säännöllisen epäsäännöllisesti.

Töö (Ei varmistettu)

Jännä kysymys. Aina kannattaa ystävystyä. En ymmärrä, miten joku voisi tarkoituksella vältellä ihmisiä jonkun epämääräisen taktiikan takia. Jos työsuhde loppuu, se on sitten sen ajan murhe.

.Tiia
Black + White = Grey

Pakollakin joidenkin kanssa työtoveruus syvenee ystävyydeksi, ja osa pysyy vain ja ainoastaan työkavereina. Edellisestä työpaikastani saldoksi jäi yksi todella hyvä ystävä, jonka kanssa olemme edelleenkin tekemisissä. Nykyisessä työpaikassani olen saanut tutustua todella moneen ihanaan ihmiseen, joista kaksi on ehdottomasti saanut ystävän tittelin ja muutama muu on päässyt kaveriasteelle, jolloin siis voimme käydä yhdessä esimerkiksi kahvilla työajan ulkopuolella yms.

Vähän ennen unta

Ystäviä en varsinaisesti ole töistä saanut koskaan, mutta yhden vanhan pomon kanssa vaihdellaan yhä edelleen kuulumisia ja olen käynyt työpaikallani vierailemassa. Vielä kun työskentelin kyseisessä paikassa saatoin 9-10 tunnin työpäivän jälkeen jäädä yli tunniksi töihin vaan juttelemaan pomoni kanssa. 

Emmi Laukkanen

Hauskaa! Vaikuttiko kaveruuteenne koskaan se, että toinen oli pomo ja toinen alainen? (Myloven kirjoitus alla on hyvä esimerkki siitä, että tällainen asetelma voi olla hankalakin.)

Vähän ennen unta

Eipä oikeestaan. Oli ainoa työntekijä ja pomoni aina jaksoi enemmänki hehkuttaa sitä kuinka jaksan niin hyvin tehdä työni ja kiitollisuuden näki jokainen päivä hänen kasvoiltaan. :)

Mylove (Ei varmistettu)

Mun toinen esimies on mun paras ystävä, mutta ystävystyttiin silloin, kun hän oli vielä ns. normaali työntekijä. Nykyään en tykkää olla hänen kanssaan töissä, sillä jatkuva komentelu, nipoilu ja 'kukaan muu kuin minä ei tee tätä hyvin'-asenne on vahvasti liittyneet hänen työminäänsä ja aina joudun miettimään samassa vuorossa hänen kanssaan, että mitä mä nyt teen taas väärin. En ole kuitenkaan uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, sillä pelkään sen vaikuttavan meidän ystävyyteemme.

FFFifi
Fitness Führer

Mun kokemus on, että pätkätöissä ystävystyminen on hankalampaa, tarvitaan aikamoista synkkaa, että se tapahtuu. Yleensä siinä ollaan puolin toisin tuttavallisen etäisiä, koska tiedetään, että tilanne ei ole edes suunnilleen pysyvä. Useilla työpaikoilla on myös "valmiit" kaverisuhteet, joten siinäkin mielessä ystävystyminen vaatii sekä sattumaa että kemiaa.

Itse olen aika usein päätynyt sellaisille työpaikoille, jossa ei ole kovin paljon ikäisiäni ihmisiä. Vaikka eri-ikäiset voivat toki ystävystyä keskenään, on todennäköisempää, että yhteys löytyy suunnilleen samanikäisten ja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kesken. Esimerkiksi itse olen saanut todella paljon enemmän kavereita harrastusten kuin työpaikkojen kautta.

 

What else is there?

On. Välillä mietin mitä tekisin ilman työporukkaani kun ne on mulle niin tärkeä osa elämää. Vaikea kuvitella ketään muita yhtä samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa saan olla aivan täysin oma itseni.

 

mari w (Ei varmistettu)

Olen ollut nykyisessä työpaikassani nyt kaksi vuotta ja löytänyt sitä kautta kolme ihan mahtavaa ystävää. Osastomme on iso ja suurin osa porukasta on suht nuorta (tai miten sen nyt ottaa, muutama vuosi 30 v. molemmin puolin siis) ja samanhenkistä, joten töissä on yleensä ihan hulvattoman hauskaa. Näiden kolmen kanssa menee kuitenkin jutut niin hyvin yksiin, että hengailemme usein vapaa-ajallakin. Olemme myös reissanneet yhdessä kaupunkilomalle (toinen on juuri suunnitteilla) ja festareille. Voi toki olla, että olen tykästynyt jengiimme entistä enemmän vieraannuttuani jollain tasolla omista kavereistani heidän saatuaan lapsia. Työkaverini ovat kanssani samassa elämäntilanteessa (naimisissa/avoliitossa, mutta ei lapsia) ja muutenkin kiinnostuksenkohteet ovat enemmän samoja. Heidän kanssaan voin höpöttää muodista, kauneusjutuista ja muusta ”hömpästä”, josta muut kaverini eivät olleet ennen lapsiakaan erityisen kiinnostuneita. Jotenkin myös koen, että heidän kanssaan voin olla enemmän oma itseni: se suorapuheinen hassuttelija, joka ei oikein uskalla/viitsi tulla esiin kovin asiallisten kavereideni seurassa. Ystävyytemme ei ainakaan omasta mielestäni herätä työpaikalla muissa negatiivisia tuntemuksia: olemme eri tiimeissä ja työskentelemme vähän eri juttujen parissa. Lounaalla ja kahvilla käydään isolla kokoonpanolla, joten mitään klikkiytymistä en usko muidenkaan näkevän. Huonoa tässä on tietenkin se, että koska ystävyys on syntynyt duunissa, ei voi tietää miten se jatkuu jos/kun työuramme joskus eroavat. En kuitenkaan halua sitä vielä murehtia, iloitsen nyt vaan siitä miten ihania tyyppejä minulla on ympärilläni!

Emmi Laukkanen

Mahtavaa, että olet saanut töistä noin huippuja ystäviä! Kuulostaa siltä, että teillä on aika paljon muutakin yhteistä kuin työ, eli siinä mielessä on ainakin todennäköistä, että ystävyys säilyy, vaikka joskus eri työpaikkoihin lähtisittekin?

mari w (Ei varmistettu)

Totta - toisaalta jokin varmasti muuttuisikin kun ei enää nähtäisi joka päivä eikä olisi enää niitä tuikitärkeitä työjuttuja jauhettavana. Mutta jollain tasolla nämä ihmiset varmasti säilyvät elämässäni minne ikinä kunkin tie viekään :)

Flore

Osa heistä on, mitä suurimmassa määrin. Olemme samassa työpaikassa mutta emme varsinaisesti ole tehneet töitä yhdessä - sen sijaan lounas- ja kahvitauot vietetään porukalla, joskus järjestetään bileitä tai käydään istumassa iltaa. Koen tämän aivan valtavan tärkeäksi asiaksi elämässäni, ja kun nyt olen vaihtamassa työpaikkaa ainakin hetkeksi, eniten jään varmasti kaipaamaan tuota vanhaa porukkaani.

Mindeka
Ma-material Girl

Parhaaseen ystävääni olen tutustunut noin kaksitoista vuotta sitten, silloisessa työpaikassamme!

AnnK (Ei varmistettu) http://isthisrealreal.blogspot.fi/

Työkavereistani on tullut ajan myötä parhaimpia ystäviäni. Asun, ja olen töissä ulkomailla, ja aluksi tänne tullessani kaveripiirini koostui silloisen poikaystävän ystävistä. Kun ero tuli, oli hankalaa enää liikkua samojen kavereiden kanssa. Aluksi en tahtonut yhdistää työelämää yksityiseen elämääni, mutta vähitellen aloin ottaa osaa työkavereiden kutsuihin. Porukastamme on muodostunut tiivis ja hyvin kansainvälinen, ja olen saanut ystävikseni ihania ihmisiä eripuolilta maailmaa. Ulkomaalaisina jaamme samat omat ongelmat ja ihmetykset, ja eri taustoinemme opimme ja rikastutamme paljon toistemme näkemyksiä maailmasta. Työpaikkamme on kuitenkin sellainen, että porukka vaihtuu tiheään tahtiin, joten nähtäväksi jää säilyykö yhteydenpito ja ystävyys, kun osa meistä palaa takaisin esimerkiksi kotimaahansa. Työn ulkopuolella keskustelut ajautuvat helposti työhön, mutta mielestäni on aina hyvä juttu saada myös muiden näkemyksia ja kokemuksia työpaikan ongelmiin, muutoksiin yms. Yhdessä järjestämme myös illallisia, pieniä viikonloppumatkoja ja bile-iltoja, eikä näissä menoissa onneksi työhuoletkaan paina! :)

Onneksi

Läheisimmät ystäväni joita minulla on tällä hetkellä ovat ensimmäisestä "oikeasta" työpaikasta. Meillä oli siellä tosi hyvä henki koko porukan kesken (vaikka kaikki naisia oltiinkin :) ) ja suurimman osan kanssa pidän edelleen yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti vaikka tästä on jo vuosia aikaa. 

Nykyisessä työpaikassani olen ollut vasta muutaman kuukauden ja sieltä on tarttunut pari uutta tuttavuutta joiden kanssa suhde voi helposti syventyä ystävyydeksi ajan kanssa. Vapaa-ajalla puhumme kaikkea muuta kuin työasioita (tarpeen mukaan ne puretaan heti ja mahdollisimman nopeasti alta pois). Tähän saakka minulla on pelkästään hyviä kokemuksia ystävyyssuhteista työkavereiden kanssa. Toki hankaluuksia voi ilmaantua erilaisten ristiriitojen takia töissä, mutta ainakin itse pyrin pitämään nämä kaksi maailmaan täysin erillään toisitaan ja tähän asti se on onnistunut oikein hyvin. 

 

Saranda
Tyhjä ajatus

Mulla on maailman parhaat työkaverit, vaikka työ onkin välillä ihan syvältä. Mutta sen olen oppinut, ettei väliä mitä tekee vaan kenen kanssa.

jermia
Itärajapakolainen

Olen saanut nykyisestä työpaikasta itselleni äitihahmon, jonka kanssa voi puhua ihan mistä tahansa. <3

Aiemmista työpaikoista on jäänyt kavereita, joiden kanssa pidetään yhteyttä silloin tällöin :)

Pariakrobatiaa
Pariakrobatiaa

Viimeksi aikaisemmin tänään, kävellessäni kotiin rankan työyön jälkeen, en olisi voinut olla kiitollisempi mahtavista työkavereistani.Törmäsin osaan porukasta, joka oli ollut viihteellä ja siinä ei mennyt kuin 2 minuuttia, kun ne nosti ketutusfiilikseni silkaksi riemuksi. Me tehdään töitä useimmiten yksin, mutta silti porukalla on aivan mahtava yhteishenki. Mun työkaverit on kaikki ihan helmiä!

 

Sijainen (Ei varmistettu)

Sijaisena ei yleensä saa olla samassa paikassa kovin kauaa. Mutta onneksi sain olla samassa työpaikassa yli 5 vuotta. Yhdestä työkaverista on tullut ystävä, jota tapaan myös vapaa-ajalla ja luulen että yhden työkaverin kanssa tämä on mahdollista. Aikaisemmista työpaikoista on matkaan jäänyt yksi ystävä. Eli 2 - 3 työkaveria ovat myös ystäviäni. Aika vaikeaa se on, kun menee tekemään yleensä lyhytaikaisia keikkoja moneen eri työpisteeseen. Mutta näistä 2 - 3 ystävästä (muiden ystävieni ohella) olen onnellinen.

Sielunsisko (Ei varmistettu)

Yksi nykyinen työkaverini on sielunsiskoni. Meillä on oudon voimakas yhteys, samantapaisia kokemuksia, samantapainen ajatusmaailma, samanlainen luonne, samoja mielenkiinnon kohteita, sama musiikki-, elokuva- ja kirjamaku, samanlaiset sanavalinnat, samanlainen työskentelytyyli, samanlaiset vaivat, syvä ymmärrys. Olemme lähes päivittäin yhteydessä (vastavuoroista). Olemme toisillemme kannustajia, rohkaisijoita, ymmärtäjiä, tukijoita, tsemppareita, sparraajia, ystäviä, puolustajia. Ajattelemme asioita aina toisen kannalta. Mutta pakotamme toisen myös käsittelemään niitä vähemmän mukavia asioita.

Pääasiassa työsuhteeni ovat olleet enintään puolen vuoden pituisia ja siinä ajassa ei juurikaan ehdi ystävystyä. Viime vuotisessa työpaikassani oli ikäiseni tyttö, joka työskenteli samoissa tehtävissä, mutta eri tiimissä. Elämäntilanteemme ja ajatuksemme (työ)asioista osuivat hyvin yhteen. Lisäsi töissä viihtymistä hurjasti, kun oli joku kenelle purkaa ajatuksia. Olemme edelleen tekemisissä, vaikka emme samassa työpaikassa olekaan, mutta en kuitenkaan luonnehtisi häntä ystäväksi, sillä olemme tunteneet niin vähän aikaa.

 

Muutama on (Ei varmistettu)

Minulla on ainakin 4 entistä työkaveria jäänyt ystäviksi ja joukko voi lisääntyä 1 - 2:lla. 1 näistä ystävistä on yli 10 vuoden takaa. Loput ovat viimeisestä työpaikastani, minkä menetin tänään. En oikeastaan sure työpaikan menetystä - ei ollut kovinkaan kaksinen - mutta se tapa, jolla sen menetin, surettaa ja suututtaa. No, uudet työpaikat ovat jo tiedossa. Ja työpaikan parhaat ihmiset sain ystävikseni. Heistä olen onnellinen.

Kommentoi