Päivän kysymys: kenen pitää pyytää pettämistä anteeksi?

Toimitus

 

Oisko tulta? -blogissa pohditaan, kuka voi tai kenen pitää pyytää pettämistä anteeksi.

"Sanna oli kolmas osapuoli, jonka kanssa rakkaani petti minua. Vastasin hänelle: "Saat anteeksi."

Sanna ei ollut tilivelvollinen minulle mistään. Emme olleet ystäviä. Minulla ja hänellä ei ollut mitään sitoumusta tai sopimusta keskenämme. Hän pyysi anteeksi, että loukkasi tunteitani, vaikkei hänellä ollut oikeastaan mitään velvoitetta siihen."

Yhdestä on helpompaa kohdistaa raivonsa toiseen naiseen tai mieheen kuin omaan puolisoon. Toisesta uskollisuus tai uskottomuus parisuhteessa ei kuulu muille kuin sen osapuolille itselleen ja jokainen on vastuussa vain omista tekemisistään.

Mitä mieltä sinä olet: Onko uskollisuus vain parisuhteessa olevien välinen asia? Vai onko anteeksi antaminen helpompaa, jos kolmaskin osapuoli osoittaa olevansa pahoillaan? Pitääkö kolmannenkin osapuolen pyytää anteeksi?

Oisko tulta? -blogin Hemulin jutun pääset lukemaan tästä.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Olin kolmas osapuoli ja itselleni oli itsestään selvää, että pyysin myös anteeksi. En tietyllä tavalla koe olevani vastuussa (ainakaan niin isoilta osin kuin varattu osapuoli) siitä mitä tapahtui, mutta olin kuitenkin osallisena ja tunsin suunnatonta syyllisyyttä ja katumusta. Olin aidosti ja syvästi pahoillani ja halusin siksi pyytää anteeksi.

Nāiádes
Naiádes

Vastaus on helppo ja yksinkertainen! Sen kuka asiasta on pahoillaan.

annakarin
Anna Karin

Näin juuri. Jos itse joutuisin petetyksi, en todellakaan odottaisi keneltäkään mitään säälianteeksipyyntöä. Alkaisi vituttaa se ihminen vain entistä enemmän. 

Toimitus
Toimitus

Totta! Säälianteeksipyyntöä tuskin kukaan kaipaa. Mutta jos kokee olevansa aidosti vastuussa ja pahoillaan (kuten vierailija yllä) anteeksipyyntö voi ehkä myös helpottaa petetyn oloa?

jermia
Itärajapakolainen

Petettynä en haluaisi mieheltäni anteeksipyyntöä, enkä enää mitään muutakaan. Kamat kasaan ja pois. Naiselta anteeksipyynnöstä voisi tulla vähän "kettuilun makua"-fiilis, paitsi siinä tapauksessa, että mieheni olisi salannut olleensa varattu. 

Komppaan ylläolevaa - mieheltä en odottaisi enää mitään, ja naisen (3. osapuoli) anteeksipyyntö olisi lähinnä veitsen kääntämistä haavassa. En tekisi sillä mitään.

En itsekään lähestyisi petettyä henkilöä, jos olisin kolmas osapuoli. Kokisin loukkaavani häntä vain lisää.

Tämä onneksi arvio hypoteettisesta tilanteesta.

toinen nainen (Ei varmistettu)

Olen ollut useampia kertoja se kolmas osapuoli. Tätä tapahtui paljon sinkkuaikoina, enkä oikeastaan katunut ollenkaan. Ajattelin, että se on niiden miesten ongelma ja että niiden parisuhde on varmaan huono ja ne on just eroamassa, niiden muija on hirvee ämmä jne. Edes kihlasormus miehellä ei häirinnyt minua.

Nyt kun olen itse vakaassa parisuhteessa, nuo menneet tapahtumat vaivaavat minua välillä ihan hirveästi. On vaikea hyväksyä, että olen toiminut niin piittaamattomasti muita ihmisiä kohtaan. Ajattelin silloin, että jos mies on valmis pettämään puolisoaan, hän on tavallaan ajatuksissaan jo tehnyt sen, ja tekee sen varmasti vielä jonkun kanssa, jos ei minun. Nyt ajattelen, että ajatukset ja teot ovat eri asia. Se, että minä olisin kieltäytynyt, olisi saattanut saada myös ne miehet ajattelemaan uudestaan, mitä ovat tekemässä.

Samalla, kun vihaan entistä rietasta itseäni, huomaan, että olen tullut hirveän epäluuloiseksi sinkkunaisia kohtaan, mikä taas ei ole kovin hyvä juttu. Kuvittelen, että he kaikki ovat yhtä ajattelemattomia ja piittaamattomia kuin minä aikoinaan. Kihisen raivosta, kun erittäin vapaamielisesti seksiin suhtautuva ystäväni kertoo irtosuhteistaan ja siitä, kuinka on ollut myös varattujen miesten kanssa. Olen saanut rakennettua itselleni melkoisen mustasukkaisuusongelman, vaikka syvällä sydämessäni olen täysin vakuuttunut, ettei mieheni koskaan petttäisi minua. En yhtään pidä siitä, jos mieheni tapailee kahden kesken sinkkunaisia. Entä jos humalassa tapahutuu jotain, jos ne saakin mun miehen innostumaan?

Tiedän, että sensijaan että projisoin itseinhoni viattomiin muihin naisiin, mun pitäisi jotenkin antaa anteeksi itselleni vanhat tekoni. Niille naisille joiden miehet on pettäneet niitä mun kanssa en kyllä menisi mitään puhumaan, jos ne eivät muutenkaan tiedä koko asiasta. Pahinta mitä voisi tehdä, olisi pilata niiden elämä nyt, jos niillä menee ihan hyvin. Jos ne tietäisi, pyytäisin anteeksi, koska sitten olisi helpompi antaa itsellekin anteeksi.

Petetty vaimo (Ei varmistettu)

Olin aina ajatellut, että jos mieheni pettäisi minua, se olisi sitten siinä. Avioliitto loppuisi siihen paikkaan, heittäisin pellolle moisen petturin enkä perään kyselisi. Mutta kun sitten 19 avioliittovuoden jälkeen eräänä painajaismaisena iltana sain tietää, että miehelläni oli neljän kuukauden ajan ollut suhde toiseen, myös tahollaan naimisissa olevaan naiseen, en kyennytkään heittämään miestäni ja yhteistä menneisyyttämme noin vain pois. Pettämisen teki suunnattoman kivuliaaksi se tosiseikka, että rakkauteni miestäni kohtaan ei kuollutkaan kuin taikaiskusta, kun sain tietää pettämisestä. Ehkä olisi ollut helpompaa, jos tunteet olisivat kuolleet, ehkä en olisi mennyt niin rikki. Kolmeen vuorokauteen en kyennyt syömään enkä nukkumaan, ajatus pettämisestä oksetti, ja ajatus ruuasta oksetti. Pikkuhiljaa pakotin itseni syömään, mutta ruokahalu ei palannut moneen viikkoon. Painoni tippui 7 kg sen kummemmin laihduttamatta. Tuntui, kuin minut olisi nyljetty elävältä, tai kuin sisuskaluni olisi revitty pallean kautta ulos, kipu oli suorastaan fyysistä. Henkisesti olin kertakaikkiaan hajalla, työnantaja antoi sairaslomaa, mutta olin kotona vain viikon. En halunnut jäädä kotiin makaamaan, pelkäsin etten pääsisi enää jaloilleni. Töissä voin sentään hetkittäin ajatella jotain muutakin.

Kuvittelin, että pettäminen johtui minusta. Minut oli käytetty loppuun, olin viidesti synnyttänyt kehäraakki, joka ei jaksanut olla tarpeeksi hyväntuulinen ja pirtsakka, joten minä joudin romukoppaan, uutta tilalle. Ajattelin, että tuon toisen naisen täytyy olla kaikin tavoin parempi kuin minun. Olin lukenut hänen miehelleni lähettämänsä viestit, joissa hän tuntui lenkkeilevän jatkuvasti, joten päättelin hänen olevan timmissä kunnossa. Lisäksi hän oli minua kuutisen vuotta nuorempi ja vain kolme lasta synnyttänyt... Tunsin suunnatonta vihaa ja raivoa, en vain miestäni vaan myös kolmatta pyörää kohtaan. Nainen, joka on naimisissa (saman miehen kanssa teini-ikäisestä asti) ja kolmen lapsen äiti. Pitäisihän hänen tietää, että avioliitossa on hyviä ja huonoja kausia. Jos huonon kauden aikana kohtaa mielenkiintoisen ihmisen, niin avioliittoonsa ja lapsiinsa sitoutunut ihminen ei ryhdy harrastamaan lounastreffejä tuon mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Rakkaudestahan oman puolison kanssa on naimisiin menty, miksi ei siis suuntaisi energiaansa oman avioliiton kohentamiseen? Kolmas pyörä pyysi minulta anteeksi, mutta hyvin alentuvaan sävyyn. Kun en kyennyt vielä silloin antamaan anteeksi, hän ryhtyi moittimaan minua. Olin kuulemma tynnyrissä kasvanut, kun en käsittänyt, että ihmiset voivat rakastua vaikka olosuhteet eivät ole oikeat. Ilmeisesti toisen naisen aviomies ei piitannut siitä, että hänen vaimonsa kävi vieraissa, ja tuo nainen luuli, että meidän avioliittomme on samanlainen. Siksi hän ei kyennyt ymmärtämään, miksi suutuin.

No, kävi ilmi että hän oli kenties rakastunut mieheeni, mutta mieheni oli rakastunut siihen tunteeseen, jota hänen kritiikitön palvontansa herätti. Olimme rahavaikeuksissa ja mieheni on kroonisesti sairas, mikä eskaloitui viime syksynä masennukseen. Olin loukkaantunut, kun hän ei osoittanut rakastavansa minua, mikä vain lisäsi hänen ärsyyntymistään. Tuntui, että vaimo ei ymmärrä ja on syypää hänen onnettomuuteensa. Eipä siinä tarvittu kuin yksi hymyilevä lirkuttelija, ja suhde alkoi.

Mieheni oli suuresti yllättynyt, kun en nakannutkaan häntä pihalle. Luimme väestöliiton aiheeseen liittyviä sivuja, niistä oli oikeasti apua, kun yritimme ymmärtää, mitä oli tapahtunut, kuinka meille voi käydä näin. Mieheni mukaan suhde salarakkaan kanssa oli osoittanut hiipumisen merkkejä jo ennen kuin se tuli ilmi. Seksiä he olivat harrastaneet vain kerran, suhteen puolivälissä, ja se oli ollut silmiä avaava kokemus, väkinäistä puurtamista. Ja sen jälkeen juttua ei voinut heti lopettaa, ettei nainen olisi luullut että mieheni oli hänen kanssaan vain kunnes sai hänet sänkyyn... Pettäjä haluaa esittää hyvää jätkää. Luottamus aiheutti ongelmia, nainen oli aika kevyesti valmis pettämään miestään. Lisäksi hän huomasi kritisoivansa itsekseen myös naisen ulkonäköä, mutta ajatteli, että ei hänkään täydellinen ole, elämässä pitää tehdä kompromisseja. Niinpä hän lopetti suhteen pari päivää ilmitulon jälkeen, eikä mennyt viikkoakaan, kun mieheni huomasi, ettei hänellä ollut tuota toista naista edes ikävä.

Nyt yritämme rakentaa luottamusta uudelleen, ja se on hidas prosessi. Asiaa helpottaa se, että entinen avioliittomme loppui pettämiseen, se kuoli siihen. Nyt olemme rakastuneet toisiimme uudelleen, ja tämä on vielä parempaa kuin silloin 20 vuotta sitten, sillä nyt tunnemme toisemme läpikotaisin ja tiedämme toistemme virheet - ja silti olemme rakastuneita! :)

En enää vihaa toista naista, ja olen varmaan antanut anteeksikin. Siihen ei kyllä hänen anteeksipyyntöään tarvittu eikä kaivattu, annan anteeksi itseni tähden, sillä viha vahingoittaa vain ihmistä, joka vihaa tuntee. Tunnen häntä kohtaan lähinnä sääliä. Ja täytyy myöntää, että tunsin ihan silkkaa vahingoniloa, kun näin hänen uuden profiilikuvansa fb:ssä: hänellä on lyhyemmät ja paksummat jalat kuin minulla, vatsamakkarat, selluliittiä reisissä, vyötärö puuttuu ja rinnat ovat olemattomat. Lapsellista ja pahanilkistä, kyllä, mutta samalla ah niin terapeuttista. Se myös avasi silmäni näkemään, että pettäminen ei todellakaan johtunut minusta. Se johtui mieheni ongelmista. Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan, ja onnen saavuttaa se, ken on kiitollinen siitä mitä hänellä on.

Yhden vanhanaikaisen mutta yhä valitettavasti pätevän neuvon haluaisin antaa kaikille naisille, niin sinkuille kuin syrjähyppyjä harrastaville rouvasihmisille: Jos menet miehen kanssa sänkyyn liian varhain, hän menettää sekä kiinnostuksensa että kunnioituksensa sinua kohtaan. Ja jos aiot hypätä sänkyyn naimisissa olevan miehen kanssa, tarkista ensin, ettei hänen vaimonsa harrasta zumbaa, salsaa ja ratsastusta - koska ellet itse harrasta kyseisiä lajeja, et tule pärjäämään vertailussa... :)

anunen (Ei varmistettu)

Petetty nainen on pinnallinen. Toinen nainen voi henkisesti antaa miehellesi enemmän kuin sinä. Etkä koskaan saa tietää, montako muuta toista naista miehelläsi on ollut. Ja montako vielä tulee olemaan. Siinä ei zumbaamisesi auta, eikä kauneutesi. Miehesi on sinut pettänyt. Ei toinen nainen. Avioliittolupaus on miehesi vastuulla. Toivon sinulle hyvää. Olen itse saman kokenut. Voimia arkeesi.

Onks tää totta? (Ei varmistettu)

Petetty nainen ei ole vain pinnallinen, vaan hän saa meidät kaikki hymyilemään. Suomi on pullollaan näitä vaimoja, joiden mies sattumoisin jää kiinni juuri siitä yhdestä ja ainoasta kerrasta kun on pettänyt. Ja joka oli niin kamalaa :) Elämme 2010- lukua, on huvittavaa että näitä tarinoita vielä joku uskoo. Ja sitten haukutaan. Ei miestä, kun ei uskalla jos se lähtee, vaan tietysti sitä tarinan oikeaa konnaa. Onneks suuntaat naurettavan lokasi häneen nimettömänä ja täällä netissä, myötähäpeät niille jotka kehtaavat vielä lähteä toisen naisen perään huutaan. Mutta siltikin, eikö yhtään nolota tuo kirjoittamasi? Mä nolostuin, sun puolesta? Uus ihana avioliitto ja noin terveelle pohjalle jälleenrakennettu parisuhde, kaikki kuulostaa niin täydelliseltä että sunhan pitäis kiittää tätä naista. Vuodatuksellasi annat hänelle vain yhden syyn lisää nauraa sulle.

Yhdestä huonosta seksikerrasta laihduit kilokaupalla, kerrohan miehellesi montako vielä haluat että lähtee. Tietää kyllä että reservissä löytyy, jos vain uskaltaa katsoa totuutta silmiin.

Jos kaikki suomalaiset naiset potisivat pahaa mieltään viikon kotona, saataisiin palkkaerot vielä vähän suuremmiksi. Onneksi nämä itkijänaiset on nykyään vähemmistö, vain matalapalkka- ja julkisella sektorilla on varaa moiseen kotkotukseen.

Taas yksi häpeällinen suominaisen vuodatus netin ikuisessa muistissa :(

Juupajuu (Ei varmistettu)

Siis pettäminen ei olekaan kamalaa? Se ei saa masentaa? Se ei saa herättää surua? 2010-luvulla ihmisen tulee olla tunteeton kone, jonka täytyy kyetä tuottavaan työhön eikä heittäytyä taakaksi yhteiskunnalle surussaan? Uskomatonta tekstiä. Ettei vain olisi toinen nainen nimimerkin takana? Tottakai petetyn vaimon teksti on pinnallista, hänellä on vielä paljon työstämistä ongelmissaan eikä hänellä oikeasti ole noin helppoa. Hän kirjoitti tekstinsä vain toista naista varten, ja näköjään se osui ja upposi.

Myötähäpeää herättävät myös naiset, jotka tietävät miehen olevan naimisissa ja tietävät, että hänellä on pieniä lapsia, ja jotka ovat itsekin naimisissa ja pienten lasten äitejä, ja silti ryhtyvät suhteeseen. Koska he vain "rakastuvat". He ovat niitä ihmisiä, jotka on kasvatettu siihen, että he saavat mitä haluavat, ja siihen, että se, mikä heistä tuntuu hyvältä, on aina oikein. He kuvittelevat, että lapset eivät kärsi erosta. He kuvittelevat, että suhde, johon ei kuulu lapsia, arkea, kotitöitä ja velvollisuuksia, on aitoa rakkautta. Ja kun heidät jätetään, he tuntevat tarvetta vakuuttaa salarakkaansa vaimolle, että rakkauttahan se oli, sitä oikeaa. Ja että mies ei oikeasti rakasta vaimoaan, vaan vaimo kiristää miestään jäämään. Omalle miehelleen he ilmeisesti unohtavat kertoa yhtä jos toistakin. Nämä narsistiset, lapsistaan vieraantuneet uraäidit, jotka laittavat lapsensa pleikkarin vahdittaviksi jotta saavat rauhassa tekstailla salarakkailleen, sitten katsovat oikeudekseen halventaa naisia, jotka repivät leipänsä matalapalkka-aloilla. Bravo. "Onks tää totta" voi olla ylpeä itsestään, oikea empaattisuuden ja solidaarisuuden perikuva.

Kommentoi