Päivän kysymys: Kuinka paljon itsestäsi ja elämästäsi kerrot blogissasi?

Toimitus

ArkiJuhlaa-blogissa pohditaan sitä, miksi toisia jännittää kertoa omasta elämästään tai ajatuksistaan blogissa. Kirjoituksessa harmitellaan sitä, että moni ajattelee liikaa, mitä esimerkiksi blogiin eksyvät tuttavat tai sukulaiset saattavat ajatuksistaan avautuvasta kirjoittajasta ajatella.

Toimituksessa ryhdyttiin miettimään, miten eri bloggaajat rajaavat sen, mitä blogissa kertovat. Jätätkö blogin ulkopuolelle esimerkiksi työn, perheen tai parisuhteen? Vai oletko mieluiten paljastamatta kasvojasi? Tai pidätkö blogin sisällön tarkoituksella pinnallisena?

Kuinka paljon itsestäsi kerrot blogissasi - ja mitä jätät tarkoituksella ulkopuolelle?

 

Onko rajaamiselle tärkeämpi syy se, että kuka tahansa tuntematon saattaa lukea blogiasi - vai se, että sinne saattavat eksyä nimenomaan tutut?

Kuva: Paris Hilton bongattiin lukemassa blogeja kampaajalla - aatteles, kukahan sinun blogiasi lukee? (Splash News / AOP)

Share

Kommentit

Ajattelin ensin, että en paljastaisi kasvojani blogissani, mutta sitten aloin miettimään, että se oikeastaan sotii sitä viestiä vastaan mitä haluan tuoda julki. En itse diggaa lukea sellaisia kiiltokuvablogeja, joissa kaikki on vaan söpöä ja kuvattu pehmeän valon läpi. Toisaalta en myöskään mitään kaameaa avautumista siitä miten kaikki on yhtä tuskaa ja pimeyttä. Tavallinen elämä kiinnostaa. Tavalliset ihmiset ja niiden tavallisen erikoiset sattumukset ja ajatukset. Parhaimmillaan blogien lukeminen ja kommentointi voi mielestäni olla uudenlaista yhteisöllisyyttä. Ja siinä yhteisössä haluan olla samanlainen, kuin muutenkin olen, rehellinen ja avoin. En linkitä postauksiani varta vasten tutuilleni nähtäväksi, mutta jos joku sattuisi näkemään juttuni, ei se niin kamalaa olisi. Ainakaan minulle!

Mrs. K.

Lyhyesti, sehän se on vaikeaa, miten olla persoonallinen olematta liian yksityinen.

Olen juuri pistänyt oman kuvan ja linkitän kyllä tekstejäni, joten olen oppinut olemaan niin kauheasti miettimättä mitä muut tykkäävät, ja jatkan opettelua;)

Vieras
Vierailemassa

En halua paljastaa kasvojani, koska aiheeni ovat hyvin henkilökohtaisia. Käsittelen paljon sellaisia asioita, joista olen puhunut korkeintaan ihan muutamalle läheiselle ystävälle, joskus en kenellekään. Oma blogini tarkoitus onkin olla päiväkirjamainen ajatustenpurkupaikka. Välillä pelkään paljastavani liikaa, ja että jotkut ihmiset tunnistaisivat minut teksteistäni... Se olisi kamalaa.

Nella
Nellancholia

Kerron blogissani asioita, joita voisin ongelmitta kertoa muille jopa ensitapaamisella. Aiheena on kuitenkin ammatillinen kiinnostuksenkohteeni ja sen myötä melko julkinen työ- ja opiskelijaminä, johon kuka tahansa voi tutustua minut oikeassa ympäristössä tavatessaan.

Parisuhteen olemassaolo näkyy blogissa, vaikka parisuhteeni itse ei missään nimessä ole blogini aihe. Poikkiksestani on mukavaa toisinaan pyörähtää blogini kuvissa tai olla edes ohimenevänä puheenaiheena, vaikkei hän suomenkielisistä jaaritteluistani mitään ymmärräkään.

Muut ystävät ja perheen sekä kaikki heihin tiiviisti liittyvät asiat jätän kuitenkin tietoisesti blogin ulkopuolelle tai määrittelen tarkasti ja varoen, kuinka suurpiirteinen olen tai mitä heistä voin paljastaa; nimen, kuvan, molemmat vai en mitään.

Kirjoitan blogia triathlonista ja miten aloitin sen melkein tyhjästä. En siis omaa mitään älytöntä urheilutaustaa, vaikka olenkin harrastanut kaiken näköistä koko pienen ikäni. Toivonkin voivani olla jonkinlainen innostaja muillekin.

http://triathlontreeni.blogspot.fi/

Alkuun en halunnut esiintyä omalla nimelläni tai näyttää kasvojani, mutta sekin on nyt muuttunut. Mieheni on nyt myöskin päässyt esiintymään blogissa ja koira myös. En ole mikään kirjottaja lahjakkuus ja pelkäänkin joskus olevani kamalan tylsä. Koitan pitää tekstit vähemmän yksityiskohtaisina, koska tuntuisi hassulta kirjoittaa asioista ihan viimeistä piirtoa myöten. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että on kiva, jos tietää kirjoittajasta jotain yksityiskohtia, niin on helpompi samaistua ja fiilistellä lukemaansa. Ainakin itse koen asian näin blogeja lukiessani.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Olen muutaman kerran lukijaan törmätessäni kuullut, että heistä tuntuu kuin tuntisivat minut ja niin se varmaan onkin. Ja sellainen minä olen aina ollut, avoin ja kertonut itsestäni toisinaan enemmän kuin olisi ollut tarpeenkaan. Tämän takia on välillä tullut vähän näpeillekin, mutta enpä ole osannut ottaa opikseni.

Periaate blogia kirjoittaessa on alusta pitäen ollut, että en kirjoita mitään sellaista, mitä en olisi valmis sanomaan tuntemattomalle kasvokkain. Pidän myös osan läheisistä tiukasti blogin ulkopuolella ja niiltä joita en pidä, olen aina kysynyt luvan.

 

Tällä kertaa incognito (Ei varmistettu)

Minä jouduin luopumaan bloggaamisesta, koska poikaystäväni on julkimo. En vain voi ottaa riskiä, että joku tunnistaisi.

CougarWoman
CougarWoman

Pyrin olemaan niin avoin ja rehellinen kuin vain suinkin mahdollista (niin kauan kuin tämä ei paljasta omaa tai muitten blogin 'päähenkilöitten' henkilöllisyyttä). Olen tarkoituksella epämääräinen mitä tulee tapahtumapaikkoihin, mutta muuten kyllä kerron kaiken ihan kuten kertoisin omalle päiväkirjallenikin. 

Koen blogini loistavaksi paikaksi paitsi peilata omia tunteitani, myöskin oppia ajattelemaan toisella tavalla blogiin tulevien kommenttien myötä. Erittäin terapeuttista, kiinnostavaa ja palkitsevaa! 

Minut muuten on jo tunnistettu blogistani...jatkan silti! 

FFFifi
Fitness Führer

Tämä on ihan mun lemppariaiheita :P

Aluksi olin totaalisen anonyymi ja kasvoton, mutta linja on joustanut. Kasvoja en ole vieläkään näyttänyt suoraan edestä, tarkassa kuvassa, mutta nykyisin on kuvia, joista minut saattaa tunnistaa. Ihan tarkkojen kasvokuvien laittaminen tuntuu vieraalta, joten toistaiseksi pidän tämän linjan. Tarkempaa syytä ei ole kuin tuo "tuntuu vieraalta", tuskin kukaan tuolla kadulla tunnistaisi kuitenkaan...

Koko nimeäni en ole kertonut, enkä myöskään toistaiseksi kerro siitä huolimatta että se hiukan tuli tuossa esiin. Esim. Tukholman puolimaratonilta en laittanut kuvaa, jossa numerolappuni näkyi, koska siitä on niin helppo kaivaa nimi esille. Ei tähänkään ole sen suurempia syitä, nyt kun kaikki tutut tietävät blogistani...mutta kaipa tämä jotenkin siihen liittyy, että haluan säilyttää yksityisyyteni. Työnantajille tai vastaaville linkkaan blogin ihan itse, joten ei tosiaan haittaa jos se tulee tällaisten tahojen tietoon.

Aloittaessani en kertonut kavereilleni enkä sukulaisilleni blogista, mutta paljastuin sitten pakaragaten myötä. Hauskinta oli, että jotkut olivat lukeneet blogiani tajuamatta, että se olin minä :D

Kokonaan pois olen jättänyt tarkat kuvat perheestäni ja heidän nimensä, yksityisyyden suojelemiseksi. Puhun heistä kyllä silloin tällöin, mutta en kovin yksityiskohtaisesti, ja kuviakin on, mutta ei kovin tunnistettavia. Kavereistani en juurikaan ole kirjoittanut.

Työasioista olen kertonut alan, ja joskus jotain satunnaista, mutta en mainitse työnantajieni nimiä. Jos mainitsisin, voitaisiin ajatella, että olen myös blogissani työnantajani edustaja, ja joku voi ajatella esimerkiksi, että XX:n leivissä on sopimatonta kekkuloida bikineissä netissä.

Sisältömielessä suurin rajaus on aihealueeni: kaikki liittyy jollain tavalla treenaamiseen (tai terveyteen tai hyvinvointiin). Olen kirjoittanut myös negatiivisista asioista, mutta pääasiassa en valita henkilökohtaisen elämäni ongelmista, vaan linja on suurimmaksi osaksi positiivinen tai neutraali.

Jonkinlaista "brändäystä" itsestä kirjoittaessa totta kai tapahtuu, valikointia sen suhteen mitä tuo esiin ja mitä ei, mutta suurimmaksi osaksi olen blogissani ihan samanlainen kuin muulloinkin. Omasta mielestäni :) Sillehän en mahda mitään, jos jollakulla on minusta toisenlainen kuva kuin mitä tekstieni perusteella syntyy. Tuskin aivan erilaista hahmoa blogiin saisi kuitenkaan tehtyä, ainakaan ilman, että linja hajoaisi jossain vaiheessa.

Mindeka
Ma-material Girl

Kuten joskus kerroinkin jo FFFifi, niin Naisten kympillä, osa Lilyn porukasta keroi nähneensä sinut siellä. Ja kun minä kysyin, että miten ihmeessä muka tunnistitte, niin vastaus oli "No kyllähän sen nyt tunnistaa." ;) Siitäkin huolimatta, ettet selviä kasvokuvia ole blogiisi laittanut.

Minä rajaan ihan tietoisesti asioita pois blogistani. Työnantaja tai puoliso ei ole blogissa julkista tietoa, kuten ei oikea nimenikään. (Siitä huolimatta, että sen aika moni tietää.) Mutta pointti on se, että blogia kirjoittaa hoitovapaalla oleva, kuvitteellinen Mindeka, eikä se ajokortissa lukeva nainen tai ainakaan työnantajani edustaja. Mindeka on ikäänkuin alter egoni, jonka blogissa nähtävien asioiden yksityiskohtia, tapahtuma-aikoja tai mukana olleita henkilöitä on aina hieman muutettu tai jätetty kertomatta. Ihan tietoisesti siis. Jutut ja sisällöt ovat siis totta, mutta julkaistu vaikkapa tarkoituksella viikkoja jälkeenpäin tmv.

Menikö vaikeaksi? ;)

 

FFFifi
Fitness Führer

Toi oli jännä kyllä. Itse en usko että tunnistaisin vastaavista ketään, mutta taidan olla hiukan kasvosokea muutenkin :P Myös työkaveri tunnisti itse kuvistani, joten varmaan olisi ihan sama jos laittaisinkin kunnon kasvokuvia. Sama kai se olisi myös pistää kuvat numerolappuineen päivineen yms., mitä väliä sillä nyt lopulta on... Mutta jokin sellainen (valheellinen) turvallisuudentunne on, kun on tällaiset omat säännöt :P

Mullakin saattaa jossain määrin vaihtua joku aika, tiistaista torstaille tyyliin, mutta pääasiassa "puhun niin totta kuin osaan". Koen myös, että olen blogissani minä, vaikka totta kai jonkinlaista hahmoksi muuttumista tapahtuu. Enkä tietenkään juuri voi vaikuttaa siihen mielikuvaan, mikä vastaanottajalle syntyy. Samoin kuten elävässäkin elämässä, osa ihmisistä näkee minut jonkinlaisena ja osa jonkinlaisena vaikka omasta mielestäni olen koko ajan samanlainen :D

Sitäkin mietin, kun näissä kertomiskeskusteuluissa välillä nousee esiin se, että monet bloggaajat puhuvat kuinka "blogissani tulee esiin vain pieni osa minusta, ja ihmiset eivät ymmärrä että se ei ole koko totuus". Musta taas tuntuu, että ihan koko kuva siellä on. Mikä johtuu ehkä siitä, että kirjoitan niin paljon ajatuksistani enkä esimerkiksi pelkästään vaatteistani. Toisaalta eihän tällaista pysty itse objektiivisesti arvoimaan kun itse tietää ne rivien välitkin.

Mindeka
Ma-material Girl

Mä olen monesti miettinyt, että olisi kiva tavata blogin lukijoita ja keskustella heidän kanssaan, että minkälainen minä blogini perusteella heidän mielestään olen. 

Ede@

Mulla on aika avoin  blogi aikasemmin
vielä avoimempi.

Mutta ainakin se kertoo siittä et on rehellinen
ja siittä saa aidon kuvan kirjoittajasta.

En enää julkaise niin yksityiskohtaisia juttuja lapsistani
tai miehestäni.
Sillä haluan suojella kuitenkin yksityisyyttä
koska blogiahan lukee paljon sellaisia
joille kaikki ei kuulu ja musta blogi
onkin siellä kerrotaan sen verta kun itse haluaa
elämästään ne kaikki asiat ei kuulu kaikille ulkopuolisille.

Ystäviltä kysyn aina luvan julkaista
kuvia tai muuta jos kerron joistakin.

En ole kertonut  blogista kaikille
ne ketä löytää niin löytää;).

 

Kommentoi