Päivän kysymys: mikä on pahin kampaajatraumasi?

Toimitus

 

Laura de Lille -blogin Laura kävi kampaajalla – eikä mene ihan heti uudelleen.

"Syystä tai toisesta kampaaja ei kuunnellut sanaakaan ohjeistuksistani, ja leikkasi meikälle – tadaa – kaljun!

Puoli päätä sain pelastettua neuvottelemalla, kun pahin oli jo ohi. Hyvitykseksi mokastaan kampaaja tarjosi väriä. Niin että mitä?"

Tuttu tunne? Milloin sinä olet juossut kampaajalta itkien kotiin? Symppaamme Lauraa ja kysymme tänään:

Millainen on sinun pahin kampaajatraumasi?

Lauran jutun pääset lukemaan täältä.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

Share

Kommentit

Ollessani ala-asteikäinen halusin leikata hiukseni ensimmäistä kertaa lyhyeksi. Itselläni oli selkeä suunnitelma (joka oli kaikenlisäksi siis äidillä hyväksytty) ja kerroin sen kampaajalleni. Ongelmaksi ei siis tullut, etteikö kampaajani olisi vain ymmärtänyt tai kuunnellut mitä yritin kertoa vaan se, että hän yksinkertaisesti kieltäytyi leikkaamaan minulle niin lyhyttä kuin toivoin. Pahinta tässä mokassa oli se, että hän leikkasi samanlaiset hiukset minulle kuin pahimmalle vihamiehelläni luokassani (hän oli ei-niin-yllättäen käynyt samaisella kampaajalla jokunen aika aikaisemmin) ja jo valmiiksi koulukiusatulle tytölle tämä ei tehnyt hyvää. Ja koska perheemme oli kaikkea muuta kuin rikas, niin äidilläni ei ollut edes varaa mennä toisen kampaajan luokse korjaamaan virhettä.

Niin ja heh, oisin halunnut olla näkemässä kampaajani ilmeen ko topakka pikkutirppa selittää epäonnistuneen leikkauksen jälkeen oikeuksistaan ilmoittaen ettei aio maksaa tästä ja painuu maksamatta ovesta ulos. Eikä pyydellyyt koskaan rahojaan takaisin (asuin siis pienessä kylässä, jossa kaikki tuntee kaikki) eikä kummasti valittanut edes käytöksestäni eteenpäin. Ja joskus ko jouduin samaiselle kampaajalle joskus menevään halvempien hintojen vuoksi takaisin niin teki yllättävän kiltisti mitä pyysin muistaakseni jopa alennuksen kera ;)

somewhere

Joskus sain teini-iän epävarmuuksissani melkein mustan tukan ja törröttävät etuhiukset, joita sitten täytyi panikoida aikansa. Myös myöhemmin menin kampaajalle värjäyttämään ja tulin puolet lyhyempien hiusten kanssa kotiin - silloin meni kyllä aikaa tottua tähän "latvojen lyhennyksen" tulokseen.

Sen jälkeen olen värjännyt (tosin senkin lopetin yli vuosi sitten) ja leikannut itse hiukseni ja vähemmän on tapahtunut katastrofeja ;)

hmm (Ei varmistettu)

Pahin moka pitkähiuksiselle on se, että leikataan liikaa. Kun pyytää, että voisiko latvoja lyhentää max 7 cm niin miksi aina lähtee vähintään 15 senttiä pois? Onko kampaajilla erillaiset mitta-asteikot kuin muilla ihmisillä? Luuleeko kampaaja että puhun tuumista kun sanon sanan "sentti"? On mälsää kun ei saakaan leikkauksen jälkeen enää samanlaista lettikampausta väkerrettyä kuin aikaisemmin. Pitkissä hiuksissa on todellakin parasta juurikin kaikki lettinutturaväkerrykset, jotka ei lyhyillä tai puolipitkillä hiuksilla samanmoisesti onnistu.

Toinen ärsytys on miksei otsista voi leikata niinkuin pyydän (joko todella pitkä sanallinen sepustus tai sitten kuva mukana) ja miksi otsis pitää yrittää leikata tasapitkäksi kun erikseen huomautan että toisella puolella on muuten pyörre, kannattaa jättää suosiolla se puoli vähän pidemmäksi... Ja sitten taas kuljen töyhtöhyyppänä seuraavan kuukauden.

Luottokampaaja ollut taas yli vuoden hakusessa kun muuttamaan menin. Tuskaa on.

e. (Ei varmistettu)

En ole järin tarkka hiusteni pituudesta, mutta värikatastrofit ovat asia erikseen.

Kerran eräs kampaaja ilmoitti värjäävänsä hiusteni alasoan hieman tummemmalla värillä ja tekevänsä niiden päälliosaan raitoja "kirkastamaan ilmettä". Pesupaikalla kampaaja sanoi "ohhoh", muttei suostunut kertomaan mikä oli vikana vaan totuus paljastui peilin kautta: Lopputulos oli päältä purkaksi palanut harmaan ja valkoisen sekamelska ja alta tummanvioletti. Tässä vaiheessa kampaaja oli jo siinä määrin toipunut mokastaan että jaksoi sirkuttaa kuinka upealta väriyhdistelmä hänen mielestään näyttikään ja kuinka se varmasti haalistuisi parissa pesussa ihan sopivaksi. Maksoin kiltisti ihan normaalihinnan, koska pelkäsin muuten menettäväni malttini täydellisesti. Pari päivää myöhemmin kuoppasin epätoivoissani unelmani vaaleista hiuksista ja värjäsin koko pään tummaksi. Suututti järjettömästi, koska olin ennen tuota fiaskoa käynyt säännöllisesti vaalennuttamassa tukkaani takaisin kohti omaa väriä...

Kommentoi