Päivän kysymys: Millainen olit lapsena?

Toimitus

Kun muut lapset potkivat pihalla palloa, auttoivat äitiä askareissa tai leikkivät tyttömäisiä meikkileikkejä meikkipäillä, Ite puin -palstan Tiitillä oli jo pienenpieni pelitietokone.

Toisin sanoen Tiiti oli ihan nörtti jo ihan pienenä.

Tänään Lily utelee,

millainen olit lapsena?

Antoiko se osviittaa siihen, millainen sinusta tuli aikuisena, vai muutuitko kasvaessasi aivan erilaiseksi?

Kuva A-lehtien kuvatoimitus

Share

Kommentit

Essi Juulia
kissa vieköön

Olin pienenä aikamoinen poikatyttö, kuljin lippalakki päässä ja shortsit jalassa eikä hameista tai mekoista saanut mainitakaan - mitään söpöilyä tai hempeilyä en suvainnut. Nyt vanhempana olen muun muuassa ollut jo puolitoista vuotta "housulakossa", eli garderoobiin ovat kuuluneet suurimmaksi osaksi vain mekot ja sukkahousut.

Urheilusta en välittänyt pienenä enkä välitä juuri edelleenkään. Kun olin pienenä liikuntakerhossa ensimmäistä kertaa, äitini katseli sivusta kuinka muut lapset kohelsivat ja pelasivat ja juoksivat. Minä viihdytin itseäni tuijottelemalla juoksuradan viivoja ja hyppimällä niiden yli. Ei vienyt äiti toista kertaa minua liikuntakerhoon.

Nina Enroth

Mä leikin olympialaisia ja pakotin pikkuveljen osallistumaan. Olympialaisten jälkeen syötiin terveellistä välipalaa - ruisleipää ja maitoa. Olin siis just tämmönen jo lapsena. Tässä välissä kerkesin livetä ladulta, mutta näin yli kolmekymppisenä olen selkeästi palannut perusasioiden äärelle. Ilmoittauduin siis juuri aikuisten yleisurheilukouluun. Veljen ei ole pakko osallistua, asuu toisessa kaupungissa ;)

Vattu

En tiedä millainen olin. Lapsuudesta ei ole kauheasti positiivisia muistoja, mutta muistan tykänneeni piirtää, lukea ja kirjoittaa. Myös naamioitumisleikit ja eläimet oli kivoja. Meillä oli maatilalla tosi paljon eläimiä.

Tappelin sisarusten kanssa ihan kauheasti ja yritin vanhimpana pomottaa niitä, mutta eihän siitä varhaislapsuuden jälkeen mitään tullut. Pelkäsin vähän kaikkea ja itkin paljon. Etenkin nuket oli pelottavia (koska Chucky) ja revitytinkin omani koirilla jos joku ei estänyt. Kuulin usein olevani tyhmä ja ruma ja ansaitsisin saada selkääni tai tulla tapetuksi. Nopeasti aloin itsekin uskoa näihin asioihin. Lapsuus vaikuttaa nykyiseen minääni ja mielenterveyteeni hyvin paljon. 

Toimitus
Toimitus

Kiitos vastauksista, lilyläiset! Näiden lukeminen saa hymyn huulille toimituksen Eevalta, joka muuten lapsena teki makasiiniohjelmia c-kasetille ja kirjoitti pitkiä tarinoita ruutuvihkoon.

Seregi
Sekaisin Seregistä

Minä tein omia  lehtiä ja jaoin niitä kavereille ja naapureille.

LinaS
iivents

C-kasetit ja ruutuvihkot, ilman niitä ei voinut liikkua. Ruutuvihko oli näppärä automatkoilla, kun siihen pystyi kirjoittelemaan tarinoita (kuten Eeva), piirtämään ja mikä parasta pelaamaan laivanupotusta äidin kanssa! :) 

C-kasettitunnelmointia iiventissä >>

Lapsena olin.. samanlainen jästipää kuin nykyään. Kun olin saanut päähäni, että otsatukka on liian pitkä (kultaista otsisaikaa) ja äitini istui eteisessä vihreä LM Eriksonin luuri korvalla kuulematta / näkemättä mitä koitin sanoa kesken puhelun, päätin leikata otsiksen itse - lopputuloksesta ei tarvinne kertoa. ;)

Kampaajaa minusta ei tullut.

Nani
Blogblog

Olin muksuna rasavilli ja onnettomuusaltis, seikkaileva, puuhaileva ja reipas. Jälkikäteen kun pohdin niin huomaan kuinka pikkuhiljaa muutuin - nykyään oonkin rauhallinen (kuin laiskiainen), pohdiskeleva ja varovainen. Mieluummin palaisin vanhaan, mutten ainakaan vielä ymmärrä MIKSI muutuin. 

Kommentoi