Päivän kysymys: Missä tapasit kumppanisi?

Toimitus

Vanha sanonta väittää, että rakkaus tulee silloin, kun sitä vähiten odottaa. Lilyläisten kokemuksien perusteella se saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Vai mitä sanot näistä:

Pisinreisii  (kuva ylhäällä) muistelee viiden vuoden takaista kohtaamista dublinilaisessa pubissa.

Tiia tapasi amerikkalaisensa bloginsa kommenttiboksissa (!).

Loxodon-blogissa taas kerrotaan, kuinka lempi löytyi paviaanien kuntoutuskeskuksessa (!!!).

 

Missä sinä tapasit kumppanisi?

 

Teksti: Toimituksen harjoittelija Anni, joka päätyi yhteen kouluaikaisen ihastuksensa kanssa - joskus vuosien odottelu kannattaa.

Share

Kommentit

eppunen

Erään paikkakunnan matkahuollon pihalla uutenavuonna kolme vuotta sitten... Paikassa ei ollut mitään romanttista, mutta onhan se aika hyvä tarina... Mikko tuli eksäni seurana minua bussille vastaan ja siitä jatkoimme suoraan bileisiin, eksäni lähti toista reittiä ja käski minun seurata Mikkoa. Mikko marssitti minut suoraan puolen metrin kinoksen läpi. Ei se mitään, vaikka pidin häntä hulluna, hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

eppunen

Kerkesin tosiaan sen kaverin kanssa seurustella 7kk ja erota ihan muista syistä, ennenkuin Mikko sitten seuraavana syksynä alkoi juttelemaan minulle facebookissa ja kertoi, että kylillä puhuvat meillä olevan jotain juttua. Alettiin hengailemaan yhdessä ihan vain huvikseen antaaksemme oikeaa aihetta puhua, mutta niinhän siinä kävi, että juoruista tulikin totta.

SW (Ei varmistettu)

Tapasin avomieheni RMJ 2007 (eli Rauman Meren Juhannus festareilla)! Vietin tällöin hyvin villiä sinkkuaikaa, enkä todellakaan etsinyt kumppania, muuta kuin punaiseen telttaani yöksi. Niin siinä kuitenkin kävi, että festareiden ensimmäisenä iltana, keskellä väentungosta seissyt poika, joka tukki tien ja käyttäytyi ärsyttävästi, varasti lopulta sydämeni. Ensin kolme vuotta etäsuhteessa (minä Helsingissä, mies Turussa) ja nyt kolme vuotta avoparina asuneena muistelen edelleen hymyillen kohtaamistamme juhannusyönä. :) <3

Toimitus
Toimitus

Mahtavia tarinoita, kertokaa lisää!

Ah ihana Michael Cera <3 

phocahispida

Törmäilimme nykyisen aviomieheni kanssa ensimmäisiä kertoja yläasteella, mutta harvakseltaan, koska meillä ei tainnut olla yhtäkään samaa tuntia koko kolmen vuoden aikana. Olimme samassa rippikouluryhmässä ja pelailimme pallo- ja lautapelejä sen jälkeen ripariporukalla.

Tiiviimmin olimme tekemisissä vasta lukiossa, sillä kuuluimme muutamasta hengestä koostuvaan oppilaskunnan hallitukseen, jossa olimme kumpikin aktiivisia hahmoja erilaisten tapahtumien järjestämisen ja opiskelijavaikuttamisen saralla.

Roikuin koneella tuolloin jonkin verran, ei sillä ettenkö roikkuisi edelleen ja niin teki mieskin. Pitkällisten mesekeskustelujen jälkiseurauksena oli se, että paritin mielestäni hauskan näköisen ja eriyisesti hurjan mukavan pojan eräälle lyhyelle ja sympaattiselle tytölle, joka oli niin ikään oppilaskuntamme hallituksessa. Romantiikannälkäisten ja epäkiitollisten suomalaisten keskuudessa hienosti pystyttämäni järjestetty parisuhde ei (yllättäen) toiminutkaan ja vaivannäköni valui hukkaan.

Jossain vaiheessa huomasin, että vietimme aika paljon aikaa yhdessä ja ko. pojan päädyttyä eräällä viikonloppukurssilla pitkällisen iltajuttelusession jälkeen nukkumaan (tai kuulemma valvomaan, minä kyllä nukuin) vieressäni yhden yön, huhumylly oli sen verran valtaisa, että päätimme virallistaa seurustelevamme.

Yhteisiä vuosia tuli mittariin marraskuussa seitsemän, joista yhdessä asumista muistaakseni kuusi, naimisissa ja kohta myös vanhempina kaksi vuotta.

iikeli
HKI Life

Hän oli aamutakissa sohvalla, kun tulin koulukaverin kämppään pyörähtämään. Sanottiin vaan moi:t ja ihastuin.

pienisisko
Spin off

Hihii, ihania tarinoita. Minä jo joku aikanen sitten kerroin omani täällä

Kaunis ja oma elämä

Siippani on rakkaan ystäväni avokin parhaita kavereita. Kävin siipani kanssa aikoinaan samaa AMKoulua, olimme yhtäaikaa koulun risteilyllä, hän olin kämppikseni kanssa järkätyissä tupareissa kuokkavieraana ja törmäilimme milloin missäkin kissanristiäisissä monta vuotta mutta vasta viime vuonna kavereiden kesken pidetyn Putous studion johdosta vihdoin huomasin hänet erilailla kun aiemmin. 

Sen jälkeen ei tarvittu kun onnellinen yhteensattuma yökerhossa ja tässä ollaan. Nyt pyörähti uusi menestyksekäs Putous kausi käyntiin ja meidän juttu porskuttaa eteenpäin yhtä menestyksekkäästi!

Melko kauan mies ehti kävellä ikäänkuin viereisellä polulla samaan suuntaan ennen kuin näin puun metsän seasta. 

 

Kaunis ja oma elämä

Siippani on rakkaan ystäväni avokin parhaita kavereita. Kävin siipani kanssa aikoinaan samaa AMKoulua, olimme yhtäaikaa koulun risteilyllä, hän olin kämppikseni kanssa järkätyissä tupareissa kuokkavieraana ja törmäilimme milloin missäkin kissanristiäisissä monta vuotta mutta vasta viime vuonna kavereiden kesken pidetyn Putous studion johdosta vihdoin huomasin hänet erilailla kun aiemmin. 

Sen jälkeen ei tarvittu kun onnellinen yhteensattuma yökerhossa ja tässä ollaan. Nyt pyörähti uusi menestyksekäs Putous kausi käyntiin ja meidän juttu porskuttaa eteenpäin yhtä menestyksekkäästi!

Melko kauan mies ehti kävellä ikäänkuin viereisellä polulla samaan suuntaan ennen kuin näin puun metsän seasta. 

 

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihania tarinoita!! <3 Minä ja mieheni tapasimme 18-vuotiaina paikallisessa Onnelassa. Suunnitelmiini ei tuossa vaiheessa todellakaan olisi kuulunut vakava parisuhde, mutta niin vain kävi, että kun hukkasin narikkakorttini ja komea poika tarjosi herrasmiesmäisesti takkinsa minulle tuntemattomalle lainaan saatesanoilla "saanpahan hyvän syyn tavata sut uudelleen", niin se oli menoa. Ihan hurjaa, että nyt meillä on lapsi ja ollaan naimisissa! <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Tsihih, ai niin ja mieheni siis asui vielä kaiken kukkuraksi naapuripaikkakunnalla, ja hän oli unohtanut tuon takin taskuun kotiavaimensa ja joutunut kaverinsa sohvalle yöksi! :D 

Amma
Why you little!!

Yläasteella kaverin päättäessä "me tarvitaan uusia kavereita, olisko noi jätkät hyviä?"

Elina U.
Lentoaskeleita

IHANA! :D <3

Amma
Why you little!!

Ko. kaverihan on myös tulevissa hääbileissä kaasona :D

minna

Olin aiemmin kaupan kassalla duunissa, ja kiinnitin huomioni varsin hyvännäköiseen asiakkaaseen. Tyyppi tuppasi käymään juuri minun kassallani keskivertoa useammin ja erään duunipäivän jälkeen sitten pyysikin meikää ulos. Puolitoista vuotta ollaan sen jälkeen oltu yhdessä, ja varsin ihanaa on ollut.

Chic & Fit

Salirakkautta täällä. Itse töissä salilla, herra asiakkaana. Onneksi ei omana PT-asiakkaana, siitä olisi voinut tulla sanomista. Katseita ja silmäniskuja. Päätyi ekojen treffien kautta avoliittoon. Mulla sali vaihtui muista syistä, herra treenaa edelleen siellä mistä minut nappasi :) ällöö!

kirsikkainen

Lähdin vaihto-opiskelemaan Meksikoon n. 5 vuotta sitten. Mukana lähti myös päätös, että miehiä ei siihen vuoteen kuulu; en mä miehiin ollut pettynyt vaan lähinnä tuntui, että mä en osannut oikeesti rakastaa ketään enkä viihtynyt suhteissa.

Ja kuinkas kävi; kuukauden Meksikossa vietettyäni railakkaassa baari-illassa löytyi nykyinen avokkini ja usko rakkauteen palautui aika rytinällä. Meksikossakin meni sitten muutama vuosi pitempään kuin oli suunnitelmissa. Kaverit kettuili mun miehettömästä päätöksestä aikalailla ja aluksi puolustelin käytännön syillä - lokaali poikaystävä nyt on vaan paras ja nopein tapa oppia espanjaa ja kulttuuria..

Toimitus
Toimitus

Kiitos kaikille ja keep 'em coming! Tunnelma toimituksessa juuri nyt:

Baarissa!

Sanph
Sanph

Kai se pitää paikkansa, että kun vähiten odottaa, niin natsaa. Tällä tarinalla voitin viime kesänä Provinssiin liput ja tapaamisen The Soundsin kanssa...

Aika legendaarinen ja ehkä ennalta-arvattava, mutta... Kaksi vuotta sitten lähdin Provinssirockiin ystäväni kanssa kaksistaan kun silloinen poikaystäväni (huono sellainen) ei päässyt töittensä takia mukaan. Kuinka ollakaan, tapasin juuri ennen The Soundsin keikkaa erään ihastuttavan turkulaisen miehen - kyllä, turkulaisetkin voi olla ihastuttavia! Lähdin hänen mukaansa katsomaan The Soundsia. Menin ja ihastuin. Mieheen ja The Soundsiin.

-- Erosin Provinssin jälkeen huonosta poikaystävästäni. Viikko Provinssin jälkeen ajoin keskelle Lieksan metsää tapaamaan tätä turkulaista, joka oli viettämässä juhannusta ystäviensä kanssa korvessa. Ajomatkaa Kuopiosta (jossa silloin asuin) oli noin 3 tuntia. --

Nyt asumme tämän The Sounds -miehen kanssa onnellisesti yhdessä Turussa ja paremmin ei voisi elämä olla! Provinssi on meille vähän niin kuin traditio ja ns. pakollinen (hyvä pakollinen) tapahtuma vuosittain. -- Ollaan ystävien kanssa vitsailtukin, että tulevaisuudessa häämme pitäisi varmaan järkätä Provinssissa. 

 

Sanph
Sanph

Tapahtui siis 2011 Provinssissa :) Kaksi ja puoli vuotta on nyt tullut taivallettua yhteistä tietä.

Joskus voi perinteiseltä Ruotsin risteilyltäkin tarttua jotakin matkaan :) Reilu vuotta myöhemmin tarina jatkui saman katon alle, 400km päähän kotikonnuilta. Reilu kolmatta vuotta eletään ja enää muutama viikko niin on esikoinenkin maailmassa.

Hullu maailma!

heta margareta
Viinillä

Oltiin törmätty pari kertaa ainejärjestömme bileissä ja koululla. Eräänä iltana (yönä) oltiin molemmat tulossa baarista kotiin ja törmättiin sattumalta kotikatujemme risteyksessä. Kutsuin nykyisen poikaystäni iltaviinille, mutta valvottiin aamuun saakka ja juotiin aamiaiseksi camparia ja appelsiinimehua.

FFFifi
Fitness Führer

Hevimesta!!! Oi nuoruus....

(Ai omani? Kadulta nappasin mukaan.)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Tylsästi koulussa :) lukion ekaluokan keväällä alettiin vaihtamaan ällöjä katseita luokkien ovien lasien läpi ja hivuttautuun vierekkäin istumaan matikantunneilla. Tokaluokan syksyllä sama meininki jatkui, päätettiin tanssia vanhat ja sitte se oliki jo menoa. 6,5v tulee kohta täyteen, ollaan naimisissa ja lapsiki on.

On ollu aivan parhautta kasvaa yhdessä aikuisiksi ja jakaa kaikki isot kotoamuuttamiset ja muut etapit. Nyt tietää että vierellä on mies joka ei siitä lähe kulumallakaan.<3

.Tiia
Black + White = Grey

Teininä tuli viikonloput pyörittyä kaupungilla, ja siellähän minä mieheni tapasin. Tai noh, pojan :). Minä olin 15v., mieheni oli silloin 14v. :D. Eipä kyllä silloin käynyt pienessä mielessäkään, että tässä sitä vielä ollaan! Tämän vuoden elokuussa juhlimme 11. vuosipäiväämme <3.

sasu
pitkät iloiset päivät

Kaikki alkoi eräästä minun ja hyvän ystäväni välisestä (viattomasta vitsistä järjettömiin mittasuhteisiin paisuneesta) inside-läpästä, jonka mukaan olin aivan lääpälläni hänen miehensä veljeen, vaikkei oltu koskaan edes tavattu. Asia oli myös kyseisen velimiehen tiedossa, joten voitte varmaan kuvitella kuinka jäätävä tilanne oli silloin, kun oikeasti tavattiin ekan kerran reilu kolme ja puoli vuotta sitten. "Tässä ois nyt tää tyyppi joka on leikisti rakastunu suhun." Ehh...

Tämän kiusallisen ensitapaamisen aikana ei tosiaan kipinöitä lennellyt eikä me oikeastaan edes juteltu muutamaa sanaa enempää. Sen jälkeen tavattiin aina silloin tällöin satunnaisesti edellämainitun ystäväni ja muiden yhteisten tuttujen kautta, ja yritettiin vähän harrastaa jotain smalltalkin tapaista. Kerran jopa matkasin hänen kyydissään ystäväni luo (ja takaisin), ja nuo monen tunnin ajomatkat olivat ensimmäisiä kertoja, kun oikeasti keskusteltiin jostain ja vähän tutustuttiinkin toisiimme. Mitään sen kummempaa ei koskaan tapahtunut, vaikka kieltämättä olin aina välillä ehkäihanpikkuisenvähänniinkuinsalaa ihastunut häneen - en vain koskaan uskaltanut tehdä aloitetta. Koko juttuhan oli pelkkä vitsi.

Reilu vuosi sitten syksyllä havahduin siihen, että jostain syystä ajattelin kyseistä tyyppiä aika paljon. Olin kuullut hänestä pelkkää hyvää, ja itsekin todennut hänen olevan mukava ja kiinnostava - mitä ihmettä menettäisin, jos yrittäisin. Olin kuitenkin edelleen vähän varautunut, ja päätin tehdä aloitteen vain, jos minulle tarjoutuisi sopiva tilaisuus siihen. Ja ta-daa, vähän ajan päästä tästä eräs yhteinen tuttavamme kutsui minut tupareihinsa, joihin (pienimuotoisen Facebook-stalkkailun perusteella) tiesin tämän tyypinkin osallistuvan. Olin ihan varma, että nyt tapahtuu jotain.

No, tilanne vaati noiden tupareiden lisäksi vielä naisellisia (jokseenkin kovin läpinäkyviä) salajuonia, yhden kappaleen karaokeiltoja ja lempeää painostusta ulkopuoliselta taholta, mutta niinpä vain päädyttiin treffeille. Ja toisille. Ja hups sitten oltiinkin jo virallisesti yhdessä. Paras vitsi ikinä! ;)

 

Tica
pied-à-terre

Olin "toissa" eli kaverin apuna eraan tapahtuman shottibaarissa, kun lahdin tupakalle tauolla, mutta unohdin sytkarin takin taskuun sisalle. Kysyin tulta lahimpana seisovalta tyypilta, jota en tainnut ensimmaisten viiden minuutin aikana edes kattoa! Small talkina naureskelin, etten ollut ikina kuullut oikeassa elamassa yhta ylaluokkaista brittiaksenttia, ja tupakan jalkeen nain saman naaman hyvinkin usein miun tiskin takana.

Vuoro loppui, vasytti, kello oli viisi aamulla ja kaikennakoiset sutinat viimeisena mielessa (kaverille olin juuri edellisena iltana paasannut miten ihana on olla sinkku ja sinkkuna aion pysyakin), mutta Toinen paattavaisesti toisteli, etta tahtoo vieda miut oikeille treffeille. Kahta paivaa myohemmin kaytiinkin syomassa, nelja paivaa ensitapaamisesta Toinen tuli sarkylaakkeiden ja matkalaukun kanssa hoivaamaan potilasta kun sain lahes neljankymmenen asteen kuumeen ja puolta vuotta myohemmin miun nimi lisattiin sen peraan ovisummeriin!

Sukulaisille kerrotaan siistittya versiota, johon ei kuulu shottibaari eika tupakointi ;)

Morsio
Mennään vaan!

Nykyinen poikaystäväni vei minut, koulukaverin, jollapurjehtimaan opettaakseen purjehdusintoilijan oikeasti purjehtimaan. Kun yllättäen ensikertalaisen jolla kaatui, pääsi uljas ritari pelastamaan neidon hädästä kunnon Baywatch-tyyliin. Blogini aihepiiri kertonee loput :D

Mimosa.
Mimosa

Possefoorumilta (entinen shh, nykyinen basso).

Meikä oli suht ahkera blogikirjoittaja ja mies sattui kommentoimaan blogiini. Siitä sitten syntyi pienehkö väittely ja samalla huomattiin, että tykätään monesta samasta asiasta. Juttu jatkui yksityisviesteillä, spostilla ja lopulta mesetyksen kautta tekstareihin. Sitte meikäläinen läks yks kerta Joensuuhun (elämäni pisin junamatka siihen mennessä) miestä tapaamaan ja sen jälkeen ollaan pidetty yhtä. Ensin etäsuhteessa Tre-Jnz välillä rampaten vähän yli vuoden päivät, sitten mies muutti Treelle, vuosia avoparina ja nyt jo kaks vuotta naimisissa.

Nykyää meillä on oma bassoperhe bassovauvoineen<3

Norjassa. Olin laskettelureissulla kämppikseni kanssa, istuimme miehen kanssa samassa bussissa. Minä takana ja hän edessä. Paluumatkalla Tukholman terminaalissa istuimme lattialla lähellä toisiamme. Ruotsissa oli siihen aikaan kevät ja siitepölyallergiani nosti päätään. Pidin sisälläkin aurinkolaseja, jota mies kummasteli kovasti, kunnes pölli lasit itselleen. Kun menimme laivaan, päätin että etsin miehen käsiini, ja lopulta löysin hänet yläkerran baarista. 

Vaihdoimme yhteystiedot, asia johti toiseen ja vuoden päästä muutimme saman katon alle. Nyt neljäs vuosi yhdessä ja ensi vuoden kesänä toivottavasti häät.

Kukaan ei ole tällä hetkellä vierellä, mutta kohtaamisia on matkan varrelle mahtunut, joista on kehkeytynyt lyhempi tai pidempi suhde.

Ensimmäinen oli tyypillisesti kaverin bileissä: kateltiin porukalla Far Out nimistä ohjelmaa ja vaihdeltiin katseita yhden tennispelaajan kanssa. Jossain vaiheessa menin pokkana sen viereen istumaan ja se suuteli mua sanomatta yhtään mitään. Suudeltiin noin viisi tuntia. Bileet jatkuivat ympärillä ja vaihdettiin itse asiassa lennossa myös bilepaikkaa naapuriin. Jatkettiin suutelemista. Seurusteltiin kaksi viikkoa.

Toinen oli kesätöissä kahvilassa: menin aamuvuoroon ja löysin lapun, jossa luki Kalle haluaa pyytää Ronjaa kahville?!?!?!. Ilmoitin Kallelle jättämäänsä puhelinnumeroon, että olen sen päivän jäätelökioskissa töissä, passaa tulla näyttämään naamansa. Jätkä tulikin juuri ennen sulkemisaikaa ja näki ensimmäisenä pyllyni, koska järjestelin juuri jäätelöitä kurottuneena vyötäröstä alkaen kylmäaltaaseen, joka sijaitsi siis kioskin takaseinällä. Seurusteltiin 2 vuotta. En tosin ollut se tyttö, jota hän oli humalapäissään tullut etsimään kahvilasta, mutta pylly kuulemma teki vaikutuksen.

Nämä on jääneet mieleen.

Toimitus
Toimitus

Vaikutuksen tehnyt pylly - tämän mekin muistaisimme! Ja ehdottomasti kaikki tarinat ovat tervetulleita, myös niiden suhteiden alut jotka ovat jo päättyneet.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Asuin opiskelijakämpässä, jossa pidimme tyttöjen iltaa. Jossain vaiheessa iltaa totesimme, että oisi kuitenkin kiva saada paikalle jotain poikiakin ja niin eräs ystävistäni sitten alkoi soittelemaan tutuilleen. Ystävä sai kiinni erään miespuolisen kaverinsa, joka taas pyysi mukaansa oman kaverinsa eli nykyisen aviomieheni. Pojat eivät ensin olleet kovin innostuneita lähtemään, mutta olivatkin muuttaneet lopulta mieltänsä. Itsehän uhosin aiemmin illalla, että miehet on syvältä, enkä rupea ikinä seurustelemaan, mutta kummasti se mieli muuttui asuntolan sateisella parkkipaikalla, kun pojat vihdoin perille löysivät. :)

MnA (Ei varmistettu)

Nykyisen avopuolisoni tapasin baarissa. Olin kyseisessä paikassa tanssimassa kahden varatun kaverini kanssa, ja vaikka itse olin sinkku, niin en etsinyt suhdetta. Olin nimittäin vasta hiljattain toipunut entisestä pitkästä suhteestani, ja halusin nauttia ensimmäistä kertaa elämässäni "todellisesta sinkkuudesta". Eihän se suunnitelma ihan niin mennyt. Illan aikana avokkini umpikännissä oleva pleijeri-kaveri yritti tulla iskemään meitä, ja koska toinen ystäväni on varsinainen höpöttäjä (siis ihan viaton, ei mikään flirttailija), innostui hän heti uudesta tuttavuudesta. Itse olisin antanut kaverille kylmän katseen ja näin ollen välttynyt typeriltä iskuyrityksiltä, mutta kaverini raahasi tyypin mukaamme tanssilattialle.

Tanssilattialla kaverini sai sitten selville, että pleijerillä oli mukana kuskina toimiva kaveri. Ystäväni tietenkin päätti raahata tämän toisenkin pojan tanssilattialle (avokki-parkani inhoaa tanssimista!) ja esitellä hänet minulle. Koska kaipasin tanssiseuraa, mutten ollut pätkääkään kiinnostunut kännissä olevasta pelijerista, hymyilin rohkaisesvasti avokilleni ja ryhdyin osittain tanssimaan hänen kanssaan. Pikku hiljaa "villiinnyin", koska erittäin ujo (ja kokematon) avokkini oli varsin suloinen tapaus, ja niinhän siinä kävi, että hän ihastui oikopäätä hymyyni. Kun hän pyysi numeroani, yritin ensi kieltäytyä, mutta surullinen koiranpentukatse teki tehtävänsä, ja hän sai numeroni sekä luvan kyyditä minut vielä aamuyöllä kotiovelle, koska viimeinen bussini oli jo mennyt. Treffikutsu tuli heti seuraavana päivänä, ja hienovarainen kysymys tapailusta puolestaan tuli ensimmäisten treffien lopussa. Alussa olin vähän epäileväinen siitä, tulisko suhteestamme mitään (parin vuoden ikäero niin, että minä olin vanhempi, ja ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet), mutta suhteissa täysin kokematon avokkini piti pintansa, ja tässä sitä nyt ollaan asuttu kohta vuosi saman katon alla kahden kissan kanssa.

Ja sitten tarina numero 2. Vaikka tässä toisessa tarinassa on kyseessä entiseni, niin kerron sen silti, koska pidin sitä aina todella "romanttisena". Entinen kumppanini ja minä emme varsinaisesti koskaan "tavanneet". Entiseni nimittäin oli nähnyt minut bussiasemalla ja ihastunut heti ensisilmäyksellä. Hän ei kuitenkaan nähnyt minua uudestaan yli puoleen vuoteen, ja oli jo melkein unohtanut minut, kunnes kävelin uudestaan häntä vastaan lukion käytävällä. Itse näin entiseni ensimmäisen kerran vasta lähes puolivuotta myöhemmin, kun hän yhdellä tunnilla istui eteeni. Kuukaudet kuluivat, ja huomasin hänen jatkuvasti katselevan minua. Jossakin vaiheessa aloimme jutella siihen aikaan vielä yleisessä käytössä olleessa irc-galleriassa, ja lopulta entiseni rohkaistui ja tuli juttelemaan minulle kasvokkain. Siitä se lähti, sillä heti ensimmäisellä juttelukerralla minäkin tajusin, että tässä se "sielunkumppani" taitaa olla. Onneksi sielunkumppanit eivät kuitenkaan ole niitä ainoita oikeita :)

AnLottanen

Me tavattiin sairaalassa. Eipä olisi tullut ainoinaan mieleen, että Sen Oman voisi napata matkaan kahvijonosta. Mutta niin vaan kävi. Kannattaa siis pitää silmät auki siellä kaikkein epätodennäköisimmissäkin paikoissa. :)

MusiikistaRakkaus (Ei varmistettu)

Huomasin Facebookissa että erään tykkäämäni bändin sivulle oli joku laittanut viestin että etsii bändin esikoislevyä ja koska etsin itsekin sitä niin kommentoin tähän viestiin. Siitä lähtikin sitten parin kuukauden mittainen mese ja skype juttelukausi josta en ajatellut sen kummempia. Mutta kun päätimme tavata niin se olikin rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkaus tosiaan tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa. Ensitapaamisemme piti kestää pari tuntia mutta se kestikin pari päivää. Tästä kaikesta on parin päivän päästä kolme vuotta ja nykyisen asumme yhdessä.

Kanelibasilika

Provinssirockissa v.2000, kun harmittelin matkaseuralaisteni heikkoa happea ja sitä, miten joudun menemään kaikille keikoille yksin, kun kavereilla taas oli mielessä ne "miehet" (lue: teinipojat siinä vaiheessa) ja nautintoaineet. Kummasti sitten kävi niin, että sainkin elämäni miehen mukaani katsomaan ihan kaikkia keikkoja, mitkä halusin nähdä <3

Ex-sitoutumiskammoinen (Ei varmistettu)

Kaveripojallani oli valmistujaiset ja tähän ihastunut ystäväni houkutteli minut juhliin henkiseksi tueksi. Suostuin lähtemään mukaan kesken juhannusmökkireissun. Juhlissa oli onneksi ihan mukavaa, vaikka tuntui, että kaikki jätkät siellä olivat ihan juntteja. Erityisesti yksi poika aukoi minulle päätä minihameestani ja korkkareistani, napsi ruokaa lautaseltani ja oli muutenkin mahdoton riiviö. Noin vuosi sen jälkeen tapasimme ihan eri piireissä erään kaveripoikani synttäreillä, jossa tämä sama riiviö oli jälleen hurmaavine hypykuoppineen iskemässä silmää ja härnäämässä tyttöjä. Yllätyin siitä, että minua harmitti että poika lähti aikaisin pois.

Lähetin pari päivää myöhemmin hänelle synttäreillä otetun valokuvan Facebookissa ja kehotin häntä laittamaan sen profiilikuvaksi, koska "kasvotonta haamua" ei jaksa kukaan katsella.
Aloimme jutella ja lisäsimme toisemme kavereiksi. Juttelimme koko kevään aina yömyöhälle asti, ystävystyimme aina vain enemmän. Kumpikin kehuskeli olevansa vahva eikä ihastu keneenkään. Oli siksi helppoa puhua kaikenlaisista asioista, koska tiesi toisen olevan vain kaveri.
Tapailimme aika harvoin. Minä olin se heikko joka ihastuin, vaikka olen aina ollut hyvin sitoutumiskammoinen. Kahden sitoutumiskammoisen ihmisen tapailu, ihastuminen ja sitoutuminen ei ole sitä helpointa settiä. Mutta kesän edetessä tunteet velloivat kuumina ja aloimme seurustella. Tästä on nyt puolitoista vuotta ja olemme onnellisesti kihloissa. Alkuhuuma ei tunnu lähtevän ikinä pois. :) Rakastan tota riiviötä&lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Tavattiin ja tutustuttiin, kun aloitin lukion samassa koulussa, jossa hän oli abiturienttina. Oltiin jo sitä ennen kuljettu samoissa tapahtumissa ja piireissä ainakin vuoden verran ilman, että oltais koskaan törmätty tai vaihdettu sanaakaan, mutta koulun alettua minä ja hyvä ystäväni ajauduimme hengailemaan pääasiassa hänen kaveriporukkansa kanssa. En todellakaan etsinyt yhtään ketään, en varmaan edes osannut ajatella aloittavani mitään seurustelusuhdetta yhtään kenenkään kanssa, mutta joskus talvella huomasin puhuvani jatkuvasti vain siitä yhdestä pojasta, täyttäväni puhelimeni viestimuistin hänen kanssaan höpötellen ja jättäytyväni koululle odottelemaan hänen tuntiensa päättymistä, jotta pystyimme kävelemään kotiin samaa matkaa (vaikka normaalisti kuljinkin aina bussilla). Ihastuttiin, tutustuttiin entistäkin paremmin ja jossain vaiheessa kevättä todettiin, että kaipa sitä toista voi jo kutsua tyttö-/poikaystäväksi. Seitsemän vuotta myöhemmin se sama poika saa minut edelleen hymyilemään hölmösti, ja tänä vuonna sanomme toisillemme "tahdon". :)

Työtapaturma (Ei varmistettu)

Töistähän tuo löytyi. Kesällä erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja syksyn mittaan aloin huomaamaan, että eräs kivannäköinen kollega sattuu kahvitauoille ja syömään eväitään juuri mun kanssa samaan aikaan ja poikkeaa koko ajan enemmän mun huoneeni ovella juttelemassa. Ja silloin tällöin sain kyydin kotiinkin, kun asuttiin samalla suunnalla ja minä kuljin bussilla, hän autolla. Koko homman kliseisyyden kruunasi toki se "lopullinen niitti" pikkujouluissa, jonne lähdin perjantaina ja palasin sunnuntai-iltapäivänä :)

Tästä on nyt reilut 8 vuotta aikaa, kuukauden päästä juhlimme kuudetta hääpäiväämme 2-vuotiaan tyttären onnellisina vanhempina.

Jenni H.
Terävät hampaat.

Lukiossa. Olin 17 ja hyvin epätoivoinen ja levoton poikaystävän saamisen suhteen. Totuus sattuu, minkäs teet :D Bongasin poikaystäväni koulun käytävältä ja jotenkin aistin, että "siinä on oikeasti, läpinäkyvästi hyvä tyyppi". Olen tietenkin ollut oikeassa jo melkein neljä vuotta.

Emily Strange
Emily Strange

Viime kesänä Provinssirockissa, jossa oltiin molemmat töissä. Käveltiin vastaan Saarilavan bäkkärillä, jossa pysäytin yhteisen tuttavamme. Inhosin poikaystävääni aluksi, koska hän vaikutti ylimieliseltä ("helsinkiläinen tapa puhua"). Luulin häntä myös paljon vanhemmaksi ja perheenisäksi(?) Tälle on muuten naurettu moooonta kertaa.. No. Päädyimme kuitenkin myöhemmin samaan baariin ja sieltä Seinäjoen yöhön kahdestaan seikkailemaan ja samaan majapaikkaan yöksi. Aamulla lähdin jättämällä lapun jossa toivottelin hyviä festarien jatkoa, mutta en jostain syystä jättänyt puhelinnumeroani. Samana päivänä Facebookin inboksista löytyi viesti, jossa poikaystäväni kyseli voitaisiinko mahdollisesti nähdä uudestaan.

Kuukauden verran pidettiin yhteyttä, kunnen eräänä iltana tuli puhelu, jossa poikaystäväni kyseli voisiko tulla käymään luonani. (Asuttiin eri paikkakunnilla.) Nähtiin myös myöhemmin toisilla yhteisillä festareilla ja minäkin vierailin poikaystäväni luona. Jotain maagista loppukesän aikana tapahtui ja nyt asutaan yhdessä. Rakastan poikaystävääni yli kaiken ja on mahtavaa että meitä yhdistää sama ala.

PIENI KOTI

Ravintolassa :).

Tapailin toista kertaa (olisihan se pitänyt tietää) miestä, joka oli mielestäni täydellinen mulle, nimeä myöten. Kaikki oli vaan kuitenkin kovin hankalaa jatkuvasti, en yhtään ymmärtänyt miehen pelejä ja turhautuneena miehen saamattomuuteen olinkin aina se päällekäyvempi, se joka ehdotti tapaamisia. Jouduin päivystämään Facebookissa tyyppiä yötä myöten, jotta olisin voinut vaihtaa edes muutaman sanan (kuinka säälittävää). Samoihin aikoihin kaverit olivat löytäneet FB:sta sovelluksen, jossa piti valita sana, joka kuvasi satunnaisia miehiä. Mukavaa ajanvietettä ja voi stalkata tuttuja, sanoivat. Ja aikaahan mulla oli FB:ssa tapettavana. (No okei, oli myös itsetuntoa kohottavaa saada komeilta miehiltä positiivisia arvioita itsestään :D).

Samaan aikaan toisaalla eräs mies teki eroa pettävästä tyttöystävästään ja kokeili veljensä kehotuksesta samaista sovellusta, "ihan läpällä". Oli luvannut kaverillensakin sinkkukesän, joten missään nimessä vakavalla mielellä ei ollut liikenteessä.

Jotenkin bongasimme sovelluksesta toisemme, aloimme laitella viestejä, siirryimme pian varsinaisen FB:n puolelle, josta sitten vanhaan kunnon meseen, tekstareihin ja puheluihin.

(Jossain välissä ekaksi tapailemani mies sai kakaistua, että on vielä kiinni eksässään, vaikka eksä oli jo siirtynyt etiäpäin, mutta meistä voisi koskaan tulla mitään. Nyyh.)

Parin kuukauden mesettelyn jälkeen FB-mies ehdotti, että pitäisi varmaan nähdä, hän voisi matkustaa mun kaupunkiin. Ja mitä tekee yksinasuva nainen? No kutsuu miehen tietysti yökylään, koska mies pääsee lauantai-iltana töistä myöhään ja sehän ennättäisi vielä viimeisellä junalla naisen luokse. Tosi turvallista :D Ja niinhän siinä sitten kävi, että mies tuli käymään, jäi yöksi, lähti seuraavana iltana takaisin kotiinsa ja seuraavana viikonloppuna oli naisen vuoro matkustaa junalla. 

Kolmen tapaamisen jälkeen varovasti sovittiin, että josko ei muita tapailtaisi, parin kuukauden jälkeen mies kysyi, josko voisi kutsua tyttöystäväkseen noin niinku virallisestikin, ja parin vuoden päästä se polvistui sormusrasia kourassa. Nyt mulla on miehen sukunimi ja kaapissa purkillinen foolihappoa. 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mähän olen tämän vähän poikkeavan tarinan kertonut blogissani jo melkein kaksi vuotta sitten :) Eli ihan liikenteessä, moottoripyörän selässä se tapahtui :)

Cattt
Reading Minds

Monen sattuman ja tuttavuuden kautta päädyttiin pari vuotta sitten minun ainejärjestön järjestämiin bileisiin, ja koska oltiin ainoat samalta paikkakunnalta, meidät esiteltiin toisillemme (sosiaalisen tuen vuoksi, koska kyseisellä paikkakunnalla on jo jonkin aikaa mennyt taloudellisesti melko heikosti ja siitä sai usein kuulla leikkimielistä pilailua opiskelukavereilta). Hoidin tutustumisen tyylikkäästi hyppäämällä sohvan selkänojan yli puhumaan hänen kanssaan :D Mieleenhän hän sitten jäi, vaikka en tiennytkään vielä siinä vaiheessa pitäväni parrakkaista miehistä ;) nyt takana pari vuotta yhteiseloa, ja mies on saanut pitää partansa.

Tässä jälkeenpäin olen miettinyt, että miten erilaista elämä oliskaan, jos ei olisi tullut mentyä maisemareittiä moottoritien sijaan... Jos molemmat oltaisiin heti aluksi saatu juuri ne opiskelupaikat, joihin haluttiin, ei varmasti oltaisi koskaan tavattu. Tämän takia ei yhtään harmita, että jouduin odottamaan unelma-alalle pääsyä pari vuotta pidempään :)

Toimitus
Toimitus

Awww, ihmiset! Olemme sanattomia.

nasu86

2004 tapasin silloisen parhaankaverini poikaystävän parhaankaverin shell huoltamolla :D yhdessä ollaan oltu tulevana syksynä kymmenen vuotta ja lokakuussa 2013 meille syntyi poikavauva <3 en ole enää väleissä sen kaverin kanssa eivätkä hekään ole enää mieheni parhaankaverin kanssa yhdessä...eikä miehenkään paraskaveri ole enää ollut vuosiin kuvioissa, mutta me vain porskutetaan eteenpäin :) <3

Pages

Kommentoi