Päivän kysymys: Mitä tekisit, jos saisit potkut?

Toimitus

Kuva: Tv-yhtiö

Share

Kommentit

Jenna Kämäräinen
Jenna K

Siirtyisin suunnitelmaan b) Perusta oma yritys, c) Viimeistele opinnot tai d) Aloita kaikki alusta muilla mailla.

Anninko
Anningonpaiste

Pakkaisin repun ja lahtisin Australian lampoon, rantapummiksi ja patkatyolaiseksi mangoja poimimaan. Sielta sitten suunnitelmaan "sitten joskus kun inspaa": opiskelu.

Ohlalaa (Ei varmistettu)

Päätin päättää opintoni! Perjantaina valmistun ja ihanalta tuntuu. X

Kolmikymppinen (Ei varmistettu)

Laskisin pennosiani, siirtäisin asunnonostoaikeita, toivoisin hyvä kelejä ja suunnittelisin reissuja ystävieni luokse. Lainaisin kirjastosta kasapäin kirjoja ja viettäisin päiväni nukkuen, lukien, ulkoillen, joogaillen ja tehden hyvää ruokaa. Kun seinät alkaisivat kaatua päälle, lähtisin viikoksi ystävän luo. Etsisin töitä ja itseäni, toivottavasti löytäisin vihdoin sellaisen työn mitä tekisin innolla ja ilolla. Miksen vaikkapa muilla mailla!

Sonea (Ei varmistettu)

Myisin asuntoni ja muuttaisin ulkomaille :)

Sini-Tuuli
Tuulahduksia

Minä sain potkut yt-neuvottelujen tuloksena kuutisen vuotta sitten suuresta suomalaisesta yrityksestä, joka ei koskaan edes ilmoittanut julkisesti yt-neuvotteluistaan, joiden vuoksi satoja naisia jäi työttämäksi!

Elämäntilanteeni oli silloin sellainen, etten voinut vain myydä omaisuuttani ja häipyä reppu täynnä rahaa maailmalle -vaikka niin olin uhonnut joskus aikanaan - koska lapset olivat koulussa ja elämä sidoksissa paikkakuntaan.

Marssin siis erään toisen yrityksen pomon luo ja kerroin tarvitsevani töitä ja niin sitten aloitin työt uudessa paikassa heti irtisanomisaikani jälkeen. Se vaihto kävi tosiaan, kuin elokuvissa: työmatkani lyheni huomattavasti ja palkka oli parempi, työajat vaihtelevat ja työ huomattavasti vastuullisempaa, kuin edellisessä työpaikassani.

Yksi ikävä asia toikin tulessan  monta hyvää ja toisaalta - jos olisin tiennyt, että työpaikan vaihto käy noin helposti, olisin tehnyt sen varmasti jo aiemmin!

 

 

Essi-Sofia

Sain potkut viime keväänä väärinkäsityksen vuoksi, onnekseni tein kahta työtä jo silloin yhtä aikaa joten toinen työ jäi ja siitä tuli kokopäiväinen leipätyöni kesäksi. Tiesin että kyseinen kahvila suljettaisiin viimeistään syyskuussa mutten jaksanut miettiä asiaa vielä silloin, koska olihan kesää jäljellä vielä kuutisen viikkoa. Aika kului ja minulta alettiin kysellä että mitä teet sitten syksyllä kun tämä loppuu, vastasin aina etten tiedä, koska en oikeasti tiennyt. Enkä jaksanut miettiä asiaa. Sitten eräänä elokuun aamuna vanha työkaverini soitti ja kysyi olisinko kiinnostunut tulemaan heille töihin. Ja olinhan minä. niin sitten kävin haastattelussa ja nyt olen ollut kohta puolisen vuotta taas omalla alalla, eli hiusmuotoilijana liikkeen vastuuhenkilönä. Pointtina, asioilla on tapana järjestyä ja kyllä töitä tekevälle ihmiselle aina paikka löytyy. :)

J

Nukkuisin.

Eräs vain (Ei varmistettu)

Sain keväällä potkut töistä ja oli vaikea saada uutta työpaikkaa. Aikaa kului ja olin sairaslomalla. Nyt syksyllä aloitin unelmaduunissa ja teen myös saman alan hommia, mistä potkut sain, mutta paljon paremmalla palkalla ja paremmilla työajoilla. Nyt minulla on muutakin elämää kuin työ. Aloitan opinnot tekniikan alalla keväällä ja jatkan töiden tekoa.

Potkut eivät aina merkitse sitä, että peli on menetetty. Itse aloitin työt 16-vuotiaana ja siitä lähtien lähes tauotta olen ollut työsuhteessa. En ollut koskaan ennen saanut potkuja töistä, olen aina suoriutunut kovalla yrittämisellä työstä kuin työstä, mutta kokenut myös simputusta työpaikalla. Joillakin aloilla on myös kova kilpailu työpaikoilla työntekijöiden kesken, ja sellaisesta itse en pidä, koska haluan että työnteossa on rento meininki. Onneksi nyt olen vastuussa työstä yksin ja pystyn pelaamaan persoonalla. Pitää olla todella nöyrä ja oppia ottamaan kritiikki vastaan kehityskommenttina ja lahjana näissä töissä mitä teen. Jotkut ihmiset ovat jopa kateellisia työpaikastani ja arvostelevat, etten oikeasti osaa hommia mitä teen ja on kiva tietää, mitä selän takana puhutaan.

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Luultavasti en tekisi mitään vaan head hunter tai muu agentti soittaisi minulle niin kuin viime kerralla kävi. Tai itse asiassa viime kerralla irtisanouduin. Potkuja en ole koskaan saanut. 

prefecta
Hieno päivä

"Jokusen" kerran olen kirjoitellutkin työhakemuksia uuteen paikkaan. Viimeksi käytin ison osan vapaata aikaani oppimalla sosiaalisten medioiden ihmeellistä maailmaa ja kas kummaa: tulin muuttaneeksi oman ajatusmaailmani ja elämäni ja tutustuneeksi aivan mahtaviin ihmisiinkin. Nykyiseen työhöni, jossa viihdyn paremmin kuin loistavasti tulin valituksi osittain siksi, että mulla oli kokemusta ja näkemystä somesta, joten eipä mennyt hukalle sekään aika. Missään suhteessa.

Kryo (Ei varmistettu)

Työhakemuksia tässä kirjoittelen, portfoliota kasailen ja mietin, lähtisinkö vielä jatko-opiskelemaan.

Pistikin oikein miettimään, tämä kysymys. Laskeskelin, että jollei edelliskesän 5 viikon palkallista kesälomaa lasketa, olen viimeksi ollut "kokonaan vapaalla" kesällä 1996, ennen siirtymistä yläasteelle. Sen jälkeen olen ollut jatkuvasti joko koulussa, töissä tai sekä että.

En tiedä, millaista olisi vain olla pidemmän aikaa.

Todennäköisesti joutuisin nostamaan kaikki säästöt, ja muuttamaan avokin kanssa halvempaan asuntoon. Kun raha-asiat olisi sumplittu paremmin tilanetta vastaavaksi, nukkuisin paljon ja lukisin vielä enemmän. Tekisin rautalankatöitä, askartelisin, leipoisin. Olisin vaan.

 

Tekisin sellaisia juttuja, joihin nyt ei riitä aikaa. Niinhän se on, jos on rahaa ei ole aikaa, jos on aikaa ei ole rahaa - mutta aina on paljon sellaistakin tekemistä, mikä ei vaadi rahaa mutta aikaa senkin edestä.

En mä nyt varsinaisesti siis toivo potkuja, vaikka näin ajatusleikkinä työttömyys tuntuisikin tällä hetkellä ihan leppoisalta ajatukselta. Niin ei varmaan saisi sanoa?

Minä Matilda (Ei varmistettu)

Alkaisin parantamaan maailmaa http://life2fullpotential.blogspot.com

Kommentoi