Päivän kysymys: Oletko kokenut työpaikkakiusaamista?

Toimitus

"Johtaja saapui aamulla ja räyhäsi, huusi ja haukkui jokaisen vuorollaan. Hän sysäsi vastuun toimitusjohtajatasoisista tehtävistä harjoittelijoillekin, ja kun asia ei hoitunut ilman apua, raivonpuuska ja syyttely oli johtajan mielestä oikeutettua."

DesignLover kertoo kokemuksiaan työpaikkakiusaamisesta entisellä työpaikallaan, jossa toimitusjohtaja kiusasi kaikkia muita työntekijöitä.

Työterveyslaitoksen mukaan palkansaajista 6% kokee kärsineensä työpaikkakiusaamisesta. Se on 140 000 suomalaista. Melkoinen määrä ihmisiä, jotka voivat huonosti.

Oletko sinä kärsinyt työpaikkakiusaamisesta?Millaista kiusaaminen oli, ja ratkesiko tilanne?

Kuva: Kevin Spacey esitti pahimman luokan kiusaajapomoa elokuvassa Kaameat pomot (2011).

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Valitettavasti ja sain potkutkin savustuksen johosta. Mutta sain universumilta takaisin eli paremman työpaikan tilalle. Eiköhän tämä henkilö tukehdu myrkkyynsä. Olen tapahtuneen yläpuolella.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä olen. Jäin siksi toimihenkilö vakiduunistani pois 1.2.2012 juristin avulla. Sekin meni keturalleen, koska juristi oli ammattiliitosta ja lopunkaiken työnantajan puolella. Mä en vaan enää jaksanut huomioida sellaista seikkaa uupuneena ja kaikki asiat kääntyi minua, kiusattua, vastaan. Tällä tarkoitan mm sitä, että jäin taloudelliseen ahdinkoon, luotin liikaa puoskari juristiin ja mustamaalaus jatkuu työpaikalla tänäkin päivänä vaikka en siellä enää fyysisesti olekkaan...

Olin 15-vuotias ja päiväkodissa kesätöissä. Hirvas on pieni kylä ja kesäisin ei ole paljoa lapsia, jotka tarvii hoitopaikkaa, joten Rautiosaaren porukka yhdistettiin samaan. Niin lapset kuin henkilökuntakin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa oltiin Rautiosaaren päiväkodilla kun Hirvaan päiväkodilla oli menossa samaan aikaan suursiivous. Hirvaalta tuli paljon tuttuja tätejä, jotka pitävät minusta ja ovat aina minulle oikein ystävällisiä. Rautiosaaren tädit eivät kuitenkaan jostain syystä pitäneet minusta. Suurin osa osasi käyttäytyä asiallisesti, mutta joukossa oli yksi naishenkilö, jonka suusta pääsi jatkuvasti ja joka päivä jotain ikävää. 

Hän ei pitänyt minusta yhtään. En tiedä missä meni vikaan, sillä minä itse olin kaikkia kohtaan mukava ja asiallinen, työpaikalla olin ahkera ja tein mitä pyydettiin. Siitä huolimatta se nainen ei vaan voinut sietää minua. Jatkuvaa piilovittuilua. Hän jatkuvasti muutti minun sanani joksikin aivan muuksi, mitä olin tarkoittanut.

Hyvä esimerkki: 
Ilkeä täti: Miksi sie haluat työskennellä lasten kanssa?
Minä: Lapset on huolettomia, onnellisia ja ihania. Päiväkodissa oon saanu mahdollisuuden tuoda omia ajatuksiani esille heidän kauttaan. Esimerkiksi taiteessa! Lapset tykkää minusta ja mie tykkään lapsista. 
Ilkeä täti: Eli sie haluat käyttää lapsia hyväksi oman luovuutes kautta? *erittäin vihainen katse tähän*

Jopas tuli mahoton sepostus.

Eipä asia koskaan selvinnyt, sillä en uskaltanut sanoa suoraan. Viimeisenä päivänäni kaikki muut halasivat ja sanoivat heihei, paitsi Ilkeä täti! : )

Oli ihana huomata, että olin 15-vuotias ja kapinallinen vielä silloin ja osasin siitä huolimatta olla kohtelias ja käyttäytyä hyvin!

PSK
Insert Cool Phrase

Olen. Varsin laajalla skaalalla ja monessa eri paikassa. Ihmiset osaavat olla aivan kamalia ja mielestäni johtamisen taso on täysin ala-arvoista. Miksei kouluissa korosteta esimiestyön tärkeyttä? Narsistit ja muut kusipäät mennä porskuttaa mahtipalkalla talloen muut jalkoihinsa.

Pineapplehead

Opiskelijana tein osa-aikatyötä hotellisiivoojana. Ensimmäisenä päivänä minua neuvoi itseäni noin 10 vuotta vanhempi "mä oon tosi kaunis, seksikäs ja paras tässä työssä"-tyyppinen nainen. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta kun opin työn nopeasti ja tein pirun hyvää jälkeä, niin sepä ei tätä naikkosta enää miellyttänytkään. Hän kun taisi menettää valttikorttinsa, jolla asettui minun yläpuolelleni. Seuraavina kuukausina huomasin, että minut alettiin jättää pikkuhiljaa porukan ulkopuolelle (meitä osa-aikaisia ekstraajia oli muitakin). Kun muut siivosivat aivan toisella puolella kerrosta, niin minä imuroin tuntikaupalla ylhäisessä yksinäisyydessäni... Minua ei pyydetty illanviettoihin, ruokatauoilla minulle ei juuri juteltu, ja lopulta iso pomo pyysi minut puhutteluun, koska "asenteessani on vikaa". Tämä blondi naikkonen oli valittanut minusta pomolleen! Onneksi älysin itkua pidätellen selittää, että koen itseni kiusatuksi. Pomo halusi kuulla (onneksi!) asiasta lisää, joten selitin kaiken juurta jaksain. "Miksi et tullut kertomaan aikaisemmin, voi hyvänen aika sentään!", reagoi pomo. Myöhemmin samana päivänä taukohuoneen ohi kulkiessani kuulin blondin itkevän ja raivoavan, sillä pomo piti hänelle puhuttelua. En voinut pidättää vahingoniloista hymyäni. Tuli aika voittajafiilis! Seuraavalla viikolla sain siirron toiseen hotellikerrokseen, ja vaikka sielläkin vastassa oli hankalahko vakituinen siivooja, niin hän oli kuitenkin reilu ja suorapuheinen. Jos ongelmia oli, niin ne selvitettiin samantien!

Ja niin, olin siis työntekijänä nöyrä, ystävällinen, ahkera, erittäin tarkka ja niin nopea kuin suinkin. Jokin pärstäkertoimessani ei vain tätä blondia miellyttänyt. Säälin häntä, koska hän ei keksinyt muuta keinoa purkaa tunteitaan kuin kohdistamalla ne minuun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olin joskus nuoruudessani ulkomailla lentoemäntänä. Koskaan ei tiennyt millaisten ihmisten kanssa joutui yläilmoihin töihin. Yhden kerran jouduin samaan miehistöön purserin kanssa, joka oli oikea susi lampaiden vaatteissa. Koko päivän ajan hän puhui muulle miehistölle leperrellen ja käyttäen ällöimeliä "hemmottelunimiä".

Minun vastuullani oli lentokoneen keskiosan hätäuloskäynnit siinä vaiheessa kun uusia matkustajia tuli koneeseen. Kohdalleni osui keski-ikäinen pariskunta, jonka mies ei ystävällisestä ohjeistuksestani huolimatta olisi halunnut nostaa käsimatkatavroitaan ylähyllyyn, vaikkei niitä jaloissa nousun ja laskun aikana ohjeistusten mukaan saa pitää. Ehdotin heille jopa rivin vaihtoa sellaiselle paikalle, jossa tavarat voi pitää edessä olevan istuimen alla, jos ei halua laittaa tavaroitaan hyllyyn. Tuhahdellen kiukkuisena mies lopulta suostui toimimaan ohjeistusten mukaan, jotka eivät siis olleet minun itse keksimiäni vaan kuuluivat turvallisuusmääräyksiin.

Loppu päivä meni ongelmitta, kunnes seuraavana päivänä viettäessäni vapaa-aikaa sain puhelun jossa minut kutsuttiin esimiehen juttusille, joka oli tunnettu varsin "pelottavana" naisena. Häntä todella pelättiin, koska tiedettiin että hän oli hyvin vaikea ihminen, ja saattoi antaa varoituksia ja huutia henkilökunnalle hyvinkin mitättömistä asioista.

Olin saanut tuon lennon purserilta valituksen, koska olin kuuleman ollut töykeä näille matkustajille. Hassua todella oli se ettei purseri kertaakaan kysynyt minulta lennon aikana mitä oli tapahtunut, hän oli vain kuunnellut valmiiksi kiukkuisen ja yhteistyöhaluttoman matkustajan version.

Vaikka selitin tilanteen tälle esimiehelle ja kerroin toimineeni meille opetettujen turvallisuusohjeistusten mukaan hän antoi minulle suullisen varoituksen, seuraavasta lentäisin kuuleman pihalle. Koko valitus tuli puun takaa, koska en ollut toiminut väärin tai törkeästi vaan nimenomaan tämä purseri oli ollut törkeä kun ei ollut tullut suoraan minulta missään vaiheessa kysymään miten tilanne oli todellisuudessa mennyt!

Arvata voi etten siinä putiikissa kauaa lennellyt. Ilmapiiri ja ihmisten kohtelu oli niin surkeaa että yhtenä päivänä, kun minun piti vain lähteä viikonlopuksi Suomeen pakkasinkin laukkuihini enimmät omaisuuteni ja sille tielle jäin. Palannut en enää koskaan takaisin ja se olikin yksi elämäni parhaita päätöksiä.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Olin 17-vuotias ja pääsin työkkärin kautta päiväkotiin töihin, kun jätin lukion kesken. Muutamien kuukausien päästä ryhmään tuli tyttö työharjoitteluun koulun kautta (teki samalla jotain lopputyötä) ja minä jouduin mennä syömään henkilökunnan tiloihin tilanpuutteen takia. 

Siellä oli eräs rouva jonka tiesin entuudestaan ja oli todella kärkäs. Juttelimme kaikenlaista mm. Miksi en opiskellut jne. olin syönyt valmiiksi ja lähdin, Tilasta lähti kierreportaat alas ja portaiden päässä oli ovi. Avasin oven, mutta muistin, että piti jotain ottaa naulakosta, joka oli portaiden alla. Ovi sulkeutui, eli ylhäällä olevat luulivat minun poistuneen. Tämä entuudestaan tuttu rouva alkoi päätä pahkaa haukkumaan minua. "Kyllä on typerä tyttö, tuolla lailla lopettanut kaksi koulua. Tuostahan ei kyllä tule mitään, miten on edes noin vastuuton päästetty tänne työharjoitteluun. Muutenkin tosi naurettava, näittekö mitä hän söi, jotain elovenan valmispuuroa, luulee varmaan että laihtuu puuroa syödessä." 

Hiljaa Avasin oven ja poistuin tilasta. Olin jonkun kuukauden enää siellä töissä ja sen kuukauden Söin evääni vessassa, koska en halunnut mennä yhteisiin tiloihin syömään. Lopetin sitten koska osastolla jossa olin alkoivat ne kaksi muutakin hoitajaa nälvimään ja sain vain tehdä paska hommia, kun tämä uusi tyttö oli siellä. Hyvä jos sain lasten kanssa edes piirtää :/ Ilmoitin vain työkkäriin etten mene sinne enää, koska minua ei siellä tarvita, vaikka ylimääräistä käsipareja sinne oli kaivattu. 

Olen ollut muutamassa muussakin päiväkodissa töissä ja en oikein löydä mitään hyvää sanottavaa työilmapiiristä, kauheaa selkäänpuukottamista ja mm. Vanhempien haukkumisya. Siitä saa kärsiä jos olet nuori ja moni ystäväkin on sanonut samaa.

 

Dooris (Ei varmistettu)

Vähättelyä, toisen työntekijän suosimista tehtävillä jotka kuuluivat omaan tehtäväkenttääni, työntekijöiden arvostelua harjoittelijalle(!??!). Esimies käytännössä päätti kesälomat niin, että vietin kolme vuotta samoilla viikoilla, kierrosta/toiveista ei ollut puhettakaan. Omat lomat hänellä kyllä oli aina oman halun mukaan. Työtuntien jakamista epätasa-arvoisesti.
Työntekijöiden henkilökohtaisten asioiden jakamista muille ihmisille ja niiden arvostelua (jotka ovat luottamuksellisia).
Töykeyttä tyyliin: "Menehän nyt siitä kun "aikuset/ylempiarvoiset" keskustelee.Raivostunutta huutoa kipeälle ihmiselle, taukojen kyttäämistä...
Saavutettujen etujen/kiitosten/palkkoiden mitätöimistä jälkikäteen vaikka ne olivat tuleet ylemmältä taholta.
Tässä kerättynä useampi kohtaaminen vuosien varrelta. Kummallista on miten todellakin, epäpätevät ja esimiestehtäviin täysin kyvyttömät ihmiset vaan porskuttaa. Heillä on ilmeinen kyky selittää asiat omille esimiehilleen itselleen edullisessa valossa. Pahin piirre minkä esimies voi omata on kateus, se ei yksinkertaisesti palvele työyhteisöä pätkääkään. Kaikista ei tarvitse tykätä, eikä liika herkkyys ole hyvästä, mutta asiallinen tulisi olla. Näiden työvuosien ja erilaisten esimiesten jälkeen, en yksinkertaisesti suostu kynnysmatoksi. Teen oman duunini kuten parhaiten taidan, tiedän olevani siinä hyvä, joten voin jättää ikävät kokemukset siihen pinoon missä arvostan nykyistä pomoani;)
En soisi ikäviä kokemuksia kenellekkään, mutta siperia kyllä opetti. Turha herkkyys karisi pois ja oppi pitämään omia puoliaan... Että ehkä sittenkin, olen eniten kiitollinen.

Seregi
Sekaisin Seregistä

Samassa paikassa esimies jätti minut tiedonkulun ulkopuolelle ja kollegat sorsivat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä oon kokenut. Työskentelen isäni kanssa samassa työpaikassa kahdestaan, meidän PITÄISI olla tasavertaisia työntekijöitä mutta simputukseksihan se menee.

Ja onpahan toi isukki myös muutamaan otteeseen räyhännyt asiakkaan edessä mulle, tai haukkunut mua asiakkaiden kuulleen. Sen räyhäämisen/haukkumisen mä vielä jotenkin kestän, jos se tulee kahden kesken, mutta en jos ASIAKAS on kuulemassa.

Noh, kesään mennessä eroon nykyisestä työpaikasta ja isistä. Kiitos yt-neuvotteluiden..

- Henkka

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Olen myös saanut hienot haukut pomoltani kassalla, kun typerän kassa järjestelmän takia tietyt kuitit piti kopioida heti tapahtuman jälkeen, muuten ne hukkuisiva. unohin kopioida kuitin ja asiakas oli jo häipynyt, enkä voinut pyytää hänenkään omaa enää kopioitasvaksi. Hälytin pomoni paikalle ja haukkui minut siihen paikkaan asiakkaiden edessä. Muutenkin oli rankkaa; aamulla kouluun ja koulusta suoraan tien yli kassalle ja joka päivä. Oli hankala pidättää itkua, niinpä kyyneleet poskilla urheasti yritin tehdä työtäni ja eräskin rouva lohdutteli, että oli hiukan asiattomasti pomolta tuollainen räyhääminen ja vielä asiakkaiden edessä. Purskahdin itkuun, enkä päässyt edes karkuun tilanteesta. Pomo haukkui sitten tästäkin, tällä kertaa kahden kesken. Ei hirveästi huvittanut enää töitä edes tehdä. Siitä asti tuntui että tällä naisella oli jotain minua vastaan, aina jotain. Mutta tein työnsi kuitenkin mielestäni hyvin, kaikki pyhät töissä ja koulujen lomat. Siinä nähtiin taas se että aina ei edes kannata yrittää kun vähemmälläkin työllä saat samat haukut.

Kommentoi