Päivän kysymys: Onko muskelimuoti tervettä vai ei?

Toimitus

Elämän kevät -palstalla pohditaan kiinnostavaa ilmiötä eli siitä, miten isojen lihasten tavoittelusta on naisten keskuudessa tullut muodikasta ­– ja mitä hyviä ja huonoja seurauksia sillä voi olla.

Jenniemilia kirjoittaa näin:

"Muskelimuoti on kuitenkin pohjimmiltaan petollinen: se naamioi itsensä hyvinvoinniksi, vaikka se on todellisuudessa yhtä rajoittavaa kuin laihuusihanne. Miesten adoniskompleksi, pakkomielteinen lihaksikkuuden tavoittelu, tunnustetaan jo sairaudeksi. Naisten maailmassa sama ilmiö onkin vain tervettä, mukavasti sukupuolirooleja tuulettavaa elämäntaparemonttia."

Mitä mieltä sinä olet:

Onko isojen lihasten tavoittelu terve ilmiö vai vain uusi, ahdistava ulkonäköhurahdus?

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto.

Share

Kommentit

FFFifi
Fitness Führer

Mun mielestä sekä että. Lihaksikkuuden tavoittelussa on hyvät puolensa, mutta siinä on myös aika monella tasolla ongelmia. Mulla on muuten jo edellisen fitnesskeskustelun aikana kirjoittamani luonnos jemmassa, pistänpä sen ulos enkä tilitä tässä sen enempää :)

Myös NinaMaria kirjoitteli aiheesta juuri http://www.lily.fi/juttu/optimaalista-treenia.

phocahispida

Mielestäni keskustelun herääminen liikunnallisemman elämäntavan puolesta on tervetullutta verrattuna ajatukseen, että nenäliinojen popsiminen on ihan okei, kunhan on laiha. Mutta kohtuus kaikessa. Kaikille saman elämäntavan ja ideaalin syöttäminen on se mikä nyppii, jos jokin nyppii.

Se mikä ärsyttää myös, on ajatus siitä, ettei kulloisenkin kauneusihanteen ulkopuolella oleva voi olla oikeasti tyytyväinen itseensä vaan oikeasti ja sisimmässään tämän täytyy olla kateellinen ja vihata itseään. Ei ei täydy, ihmisellä voi olla niin hyvä itsetunto, ettei ulkoapäin tuleva paine sitä rusenna.

http://www.lily.fi/juttu/takaisin-kiinteaksi-laskiksi

hiirenvimma (Ei varmistettu)

On tutkimustuloksia joissa todistetaan lihasten olevan elintärkeitä ja että niiden koolla on väliä ihmisen terveydentilalle: http://lihastohtori.wordpress.com/2012/07/04/koolla_on_valia/
Joten jos verrataan laihuuteen pyrkimistä ja lihaksikkuuteen pyrkimistä, niin yksinkertaistettuna lihaksikkuus on terveellisempää.
Se on sitten eri asia jos asiasta tulee ihmiselle pakkomielle, jos hän sairastuu syömisen, liikkumisen tai oman ulkonäkönsä tarkkailuun/tarkkailusta. Mutta taas: jos ihminen ei osaa suhtautua ruokaan ja liikuntaan "normaalisti", niin hänen terveydelle on parempi tähdätä lihaksikkuuteen kuin laihuuteen.

helly
hellyys

Olisi parasta, jos tietynlaisen ulkonäön sijaan tavoiteltaisiin taitoja, voimaa, ketteryyttä, nopeutta ja niin edelleen. Kyllä se vartalo mukana muuttuu, juuri sellaiseksi kuin se on tarkoitettu.

Mia-Elina

Erittäin hyviä pointteja hiirenvimmalta ja hellyltä, niin hyviä, että täytyy tällä tavalla ihan kompata! Pakkomielle tuskin missään tapauksessa on tervettä, mutta pakkomielle voi kehittyä aivan mistä tahansa muodista/trendistä. Ihan siitä terveellisestikin syömisestä, vegaaniudesta, raakavegaaniudesta, fruitariaanisuudesta, äärikarppauksesta jne.

Mia-Elina

Lähiruoasta... ekoilusta... :)

honeychile

Mua on alkanut ärsyttää mikä tahansa ihanne, joka ei pohjaudu terveyteen vaan tarpeeseen näyttää paremmalta alasti.

Ihmisen ääni

Aivan sama. Jos itse tykkää harrastaa ja tekee sitä oman fiiliksensä vuoksi, niin mikäs siinä sitten. Seksikästä se ei todellakaan ole, mutta eipä minun heitä ole mikään pakko katsella.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Meikäläiselle riittää ihan, jos näyttää bikineissä paremmalta, ei tarvitse olla edes alasti ;) Haha. No, minä olen varmaan se varoittava esimerkki siitä, miltä nainen näyttää käytyään intohimoisesti puntilla ja karistettuaan sen jälkeen vähän rasvoja...

Tässä jo joitakin vuosia harrastaneena ja juuri dieetin päättäneenä täytyy myöntää sen verran, että eivät ne muutamat dieetin viimeiset viikot mitään tervettä puuhaa olleet. Kuten taisin jossain kirjoituksessani mainitakin, ei sitä tahtia olisi pystynyt treenaamaan yhtään pidempään sairastumatta. Ja se viimeisen viikon ruokavalio... jessus. En edes yritä näytellä, että siinä olisi ollut mitään terveellistä. Muutoin dieettini oli mielestäni ihan terveellisellä pohjalla, vaikka miinuksilla mentiinkin ja treenitahti oli kova. Vaikka en tiedä voiko ruokavalio olla ikinä täysin terveellinen, jos ollaan kulutuksen alapuolella?

Sen sijaan, nyt tuon dieetin jälkeen, minulla on sellainen olo, että kroppani on "terveellisessä tilassa". Ei ole ylimääräistä rasvaa, joskin sitä rasvaa kuitenkin vielä on, sopivasti. Eli, sanotaanko näin: mielestäni on ihan ok, että tekee elämässään tuon "epäterveellisen" rupeaman saavuttaakseen "terveellisen" olotilan.

 

Puntti-Elli (Ei varmistettu)

Eihän kellään ole enää nykyään syömishäiriötä, pakonomainen syömis- ja liikuntakäyttäytyminen verhotaan fitnekseksi. Mahdolliset epäilykset voidaan kuitata sillä, että tämä on jonkun gurun erikoisruokavalio, kyllä se tietää paremmin kun on ammattilainen.

Tällä kommentilla en missään nimessä tarkoita, että kaikki fitness-harrastajat olisivat syömishäiriöisiä, vaan että fitness on ennemminkin uusi trendi syömishäiriöisten keskuudessa.

Ääri-ilmiöitä lukuun ottamatta on loistavaa, että ihmiset aktivoituvat kiinnostumaan omasta hyvinvoinnistaan. Se jos mikä on hyvä trendi.

Kommentoi