Päivän kysymys: Osallistuisitko positiivisuus- vai negatiivisuushaasteeseen?

Toimitus

 

Siellä Facebookissa se edelleen pyörii: positiivisuushaaste, eli käsky kirjoittaa viitenä päivänä peräkkäin jotain positiivista omasta päivästään.

Täällä Lilyssä haasteeseen ovat osallistuneet ainakin HappilyEverAfter (eikö jo blogin nimi kerro, että tässä on onnellinen tyyppi?) ja Laura O., joka fiilistelee muun muassa kesäfestareita.

Luonnollisesti positiivisuushaasteeseen on syntynyt vastareaktiona myös negatiivisuushaaste. Eli puretaan päivän ärsytykset ulos.

 

Nyt haastammekin sinut kertomaan:

Osallistuisitko mieluummin positiivisuus- vai negatiivisuushaasteeseen?

Ja vielä bonarina: Kerro kommentissasi kolme positiivista tai negatiivista asiaa päivästäsi sen mukaan, kumpaan osallistuisit.

 

Teksti: Julia, jota ilahdutti Natan kommentti: ”Onks positiivisuushaaste suomalainen keksintö? On vähän hankala kuvitella, että mikään muu kansa tarvitsisi haastetta nauttiakseen elämästä.”

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto

 

Share

Kommentit

sanumaria

Nega!

1. Korvapuustit loppuivat.

2. Kaupassa oli vain vääriä jätskejä.

3. Television päiväohjelmia katsoessa sulaa aivo.

Toimitus
Toimitus

Positiivista: Hihittelimme pitkään Syy pehmenneeseen äitipäähän -postaukselle.

Negaa: Korvapuustien loppuminen on tragedia, jota kenenkään ei soisi joutuvan kokemaan.

Positiivista: Tulee uusia korvapuusteja.

sanumaria

Tarkalleen ottaen korvapuusteja ON lisää, mutta ne on pakkasessa. Että vähän tällanen ensimmäisen maailman ongelma :)

Oranssinen

Positiiviinen vaikka pää kainalossa.

1) Sataa vettä niin ei ota aivoon sairastaminen
2) Posti toi kaikkea kivaa
3) mansikat!

Toimitus
Toimitus

3) -> nam!!! <3

heta margareta
Viinillä

Mä epäilen, että kaikki nää haasteet on vaan salajuoni FB-leijumisen mahdollistamiseen ilman, että joutuu postaamaan ärsyttävinä pidettyjä liian tavallinen/lapsi/humble brag/elämä on superihanaa/brunssi/mun hani -päivityksiä. Mutta osallistuisin silti positiivisuushaasteeseen!

1. Kävin Tammelantorilla syömässä muikkuja ja perunamuusia ja viineriä. 
2. Huomenna Pariisiin!
3. Illalla tulee vieraita vaikka on arki-ilta, juodaan viiniä, ehkä myös Gin Toniceja.

Toimitus
Toimitus

Oliko tämä Lily-leijumista? Muikut... Pariisi... Gin Tonicit....!

Leijumme jo korkealla. ;)

heta margareta
Viinillä

Blogileijailu on vielä onneks ihan sallittua ;)

Toimitus
Toimitus

True that!

Alisa W
Suusta suuhun

Positiivisuushaasteeseen tietty!

1. Onnistuin twiittaamaan itselleni Basson Aamusta liput ja ruokarahaa Taste of Helsinkiin

2. En ole edelleenkään sortunut jääkaapissa kuumottelevaan suklaalevyyn

3. Enää kolme yötä viikonloppuun

Sanph
Sanph

Ehdottomasti positiiviseen suuntaan! Onhan se rasittavaa, kun FB-etusivu on täynnä tätä (ja muita) haasteita, mutta onhan positiivisia asioita kivempi lukea kuin myrttyisiä negoja.

1. Kävin piiitkästä aikaa aamusalilla, tuli aika mahtava fiilis
2. Koska on pilvistä, olen malttanut tehdä rästihommia ja to do -lista lyhenee
3. Illalla saa huippuhyvää grilliruokaa!

Jane C.

Mieluiten osallistuisin realistisuushaasteeseen!

1. Juhannuksena saattaa olla koleaa, mutta koska juhannus meneekin töissä niin saa tulla vaikka lunta!

2. Ulkona on hämärää ja sateista, mutta saa nukuttua päikkärit paremmin.

3. Nyt täytyy sanoa etten keksi tähän mitään fiksua...

Toimitus
Toimitus

Laatikon ulkopuolelta ajattelua, erinomaista!

paulahelena
ALUAP

mä luulen mun ois haasteellisempaa osallistua negatiivisuushaasteeseen niin pitäiskö sit niinku itsensä kehittämisen merkeissä valita se? mut sit toisaalta en tiiä haluunko kuitenkaan opetella negistelemään. ehkä pitää tehä tasapainon vuoks molemmat:

+ vauva on päiväunilla ja voi datailla rauhassa

+ sain tehtyä siskonmakkarasoppaa ja syötyäkin (pitkästä aikaa, nam!)

+ pääsin kesken kauden mukaan aikuisten yleisurheilukouluun

- vauvan ekat päikkärit oli harvinaisen lyhyet ja uus kellontarkka päivärytmi meni sekasin

- postissa olis joku jännittävä suurikokoinen kirje mut en millään jaksais hakea sitä

- en keksi mitään vaikka kuinka yritän

Miu. (Ei varmistettu)

Erittäin viimeisillään raskaana on hyvin haastavaa olla positiivinen, joten:

1. Tää vauva ei synny ikinä
2. Tää vauva ei synny ikinä
3. Tää vauva ei synny ikinä

Ai miten niin päässä on vaan yksi ajatus?

Toimitus
Toimitus

Nyt ei voi muuta sanoa kuin TSEMPPIÄ!!!! Kyllä se sieltä pullahtaa!

Miu. (Ei varmistettu)

Erittäin viimeisillään raskaana on hyvin haastavaa olla positiivinen, joten:

1. Tää vauva ei synny ikinä
2. Tää vauva ei synny ikinä
3. Tää vauva ei synny ikinä

Ai miten niin päässä on vaan yksi ajatus?

Miu. (Ei varmistettu)

Erittäin viimeisillään raskaana on hyvin haastavaa olla positiivinen, joten:

1. Tää vauva ei synny ikinä
2. Tää vauva ei synny ikinä
3. Tää vauva ei synny ikinä

Ai miten niin päässä on vaan yksi ajatus?

Ilana

Positiiviseen totta kai! Omassa kaveripiirissä ei onneksi ole harrastettu mitään ärsyttävää leijumista, vaan ihmiset ovat kertoneet tosi arkipäivisiä kivoja juttuja. Bonarina sain yhden sellaisen ystäväni kertomaan kuulumisiaan, joka ei ikinä muuten päivittele tilaansa. Ehkä tänään väijytän toisenkin.

1) Viimein alkoi sataa painostavan kuumuuden jälkeen. Nyt ikkunat auki.

2) Sain vertaistukea ja sympatiaa kollegoiltani (ihan tuntemattomiltakin) ikävän työhön liittyvän tapauksen takia. Vaikka on freelancer, ei tarvitse olla yksin.

3) Ilahduin ja vähän liikutuinkin tästä videosta, jolla suomalaiset miehet puhuvat feminismin puolesta. Onhan se vähän ristiriitaista, että tarvitaan miehiä nostamaan asiaa esille, mutta video on kuitenkin hieno.

miltseri
Hyvää, kiitos

Hah, positiivisuushaaste on tarvittaessa mahtava tekosyy just siihen leijumiseen! Meillä oli tuttujen kaa facessa joskus tosi antoisa keskustelu siitä, että niiden elämän vaikeiden paikkojen jakaminen tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta. On helpompaa jakaa joku päivänkakkarajuttu tai edes kiukutella kassajonoista, kun kertoa, että läheinen kuoli, tuli ero, on persauki jne jne. Jännä, että leijuminen ei oo avautumista (paitsi jos leijuu seksielämällään), mutta oikeesti vaikeiden asioiden jakaminen on.

En siis itekkään osaa avautua oikeesti mieltä vaivaavista asioista. Paitsi kerran muistelin läheistä ja ahhhh sain kasakaupalla sydämiä ja vertaistukea <3

Eli: ei negaa, ei positiviisutta: ehkä kaikki vaan kaipaa aitoutta... ja siitä sit saa muut ehtaa tirkistelyfiilistä;) Avautukaa jengit, avautukaa, mä stalkkaan myötäeläen!!!

Nāiádes
Naiádes

Kaikkinaisuushaasteeseen! Normipäivästäni kun löytyy kumpaakin yleensä.

Ensin negikset:

1. On tunkkaista, mutten voi avata makkarin ikkunaa, koska siellä välissä on jättiläisampiainen.
2. Taidan olla vähän kuumeessa.
3. Ei ole mitään hyvää syötävää, paitsi digestivekeksejä, mutta niitä ei lasketa. Esimerkiksi jäätelö lasketaan.

Mutta sitten kivat jutut:

1. Sunnuntaina alkoi Suomen Dota2 Liiga, jossa oma manageroitava tiimini pelaa ja voitti heti ensimmäisen pelinsä! Oujee!
2. Toinen turnauspäivä ja peli alkoi n-y-t- nyt! Niille first pick-Invoker. This good.
3. Maailman parhaassa sängyssä ja muhkeimman peiton alla on mukava makoilla, katsella pelejä ja pitää sormet ristissä. Vesipullokin jäähdyttää otsaa kivasti.

eviela
NOT A Wonderland

Itse osallistuin (vasten normaalia "en osallistu haasteisiin" periaatettani) facebookin positiivisuushaasteeseen. Tosin omalle kohdalleni haaste oli hieman poikkeava tästä, se kesti nimittäin täyden viikon eli 7 päivää.

Syy, miksi osallistuin siihen oli se, että haaste oli mielestäni iloinen ja se ihmiset hyvälle tuulelle silloinkin, vaikka haasteviikolla sattuisin joukkoon ikäviä päiviä. En itse nyt "tarvinnut" haastetta vaan olen luonnostanikin positiivinen ihminen, mutta halusin tehdä sen siitä huolimatta sen iloisuuden takia. Mikä parasta: siinä sai haastaa mukaan ihmisiä, joille positiivinen ajattelu ei ole ehkä niin luontaista. Haaste voi olla siis myös opettavainen monille.

Huomasin haasteviikon aikana, että kyllä se positiivarinkin mieli erilailla kirkastui näin vaikeana kautena haastetta tehdessä ja sen innoittamana oma blogini saikin uuden perinteen: jokaikisen kirjoituksen perään kirjoitan aina yhden positiivisen asian. En siksi, että tarvitsisin sitä (tai sitä haastettakaan) nauttiakseni elämästä vaan siksi, että se piristää jokaisen ikävänkin tekstin ja luo loppuun aika iloisen tunnelman ja hyvällä lykyllä se joskus luo positiivisuutta vielä sellaiselle ihmiselle, joka sitä tarvitsee. Kuka tietää. Kaikille se ei vain ole niin luontaista, olemmehan me ihmiset kuitenkin erilaisia.

Kommentoi