Päivän pohdinta: Miksi nuoret naiset luulevat olevansa ylipainoisia?

Toimitus

Toimitukseen sattui tulemaan niinkin jännittävä julkaisu kuin Ravitsemuskatsaus. Tuossa ulkoasultaan hyvin 80-lukulaisessa lehtisessä oli ajatuksia herättävä fakta.

Korkeakoulussa opiskelevista miehistä 30 prosenttia ja naisista 35 prosenttia arvioi itsensä ylipainoisiksi. Painoindeksin mukaan miehistä ylipainoisia on kuitenkin oikeasti 41 prosenttia ja naisista vain 23 prosenttia.

Miten on mahdollista, että on olemassa paljon nuoria miehiä, jotka eivät edes tiedä olevansa ylipainoisia?

Ja ennen kaikkea: miten on mahdollista, että on olemassa paljon, paljon nuoria naisia, jotka luulevat olevansa ylipainoisia? Siis eivät vain Hollywoodin järjettömään kauneusihanteeseen sopimattomia, vaan oikeasti ylipainoisia?

On vaikea sanoa, kumpi on suurempi ongelma. Sekö, että naiset stressaavat painostaan kohtuuttoman paljon? Vaiko se, että on paljon nuoria miehiä, jotka eivät edes tajua huolestua elämäntavoistaan, vaikka saattaisi olla syytäkin?

Millaisia ajatuksia nämä luvut teissä herättävät? Kuulostaako jotenkin kummasti... tutulta?

Teksti: Heini Maksimainen, joka lisäsi yllä olevan mittanauhan kuvan vain siksi, että kaikissa painoa käsittelevissä jutuissa on aina mittanauha, aina

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

Share

Kommentit

SARI H.
KOLIBRI

Vaikka olin normaalipainoinen, luulin olevani lihava, kun ympärilläni

mallikurssilla kaikki oli laihempia,kuin minä. Aloin laihduttaa ja laihduin 20kg.

Se ei ollut hyvä juttu. Se tapahtui kymmenen vuotta sitten.

III (Ei varmistettu)

BMI voi suht lyhyellä ja lihaksikkaalla miehellä hyvinkin vilkuttaa ylipainoa ja tälläiset miehet tuskin mieltävät itseään kovin läskeiksi.

Olen tästä aiheesta hivenen kirjoitellutkin, mutta kun lääkärini kertoi sen, mihin olen matkalla, verikoetulokset ja niin edelleen, niin lähinnä vain suutuin. Sitten tajusin, että mitä ihmettä teen siellä vastaanotolla jos en edes yritä muuta kuin hillitä kiukkuani. En ole ylipainoinen; nyt haasteena on saada vääränlainen kierre loppumaan. Lisäksi omalla ja sillä naiskuvalla, jota tyrkytetään, on valtava merkitys. Se on kuin ajatus, että kun en muuten ehkä riitä, niin painoni kautta riitän ihan mihin vain. Se ei vain mene näin. Se on inhimillistä heikkoutta, on, mutta kaikkeen tarvitaan sellainen kehon ja mielen välinen yhteys, jossa molemmat tukevat toisiaan. Sen yhteyden luominen vaatii aikaa tilanteessa, jossa tuo yhteys on kuin muisto vain. Lääkärini kysyikin, että "tiedätkö enää mikä on normaalia?". Sanoin, että en, mutta sitä kohti menen. 

Kaunis ja oma elämä

Se osa nuorista miehistä jotka eivät koe ulkonäköpaineita, ei myöskään tarkkaile itseään ja painoaan, jolloin se pieni ylipainokin saattaa jäädä huomaamatta. Monilla nuorilla (ja vähän vanhemmillakin) miehillä tuntuu olevan myös niin rento elämänasenne ja elämäntyyli että pieni ylipaino ei tunnu edes haittaavan elämänmenoa. 

Nuoret naiset sen sijaan kokevat enemmän ulkonäköpaineita ja meille "normaalipainoinen" on se alipainoinen henkaria muistuttava julkkis tai malli lehtien sivuilla. Kyllä siinä helposti itsensä silloin "ylipainoiseksi" määrittelee. Itse ainakin olen erittäin herkkä ulkoisille vaikutteille ja niitähän tuon painon ja kauniin vartalon suhteen nykypäivänä riittää! :)

Toimitus
Toimitus

Ja täytyy siis vielä täsmentää, että on mahtavaa, että nuoret miehet pystyvät ottamaan rennosti ja olemaan stressaamatta painostaan. Terveyden kannalta olennaista ei tietenkään ole paino vaan se, syökö ihminen terveellisesti ja harrastaako hän liikuntaa. Ylipaino nyt vain melko usein kertoo siitä, että elämäntavat eivät ole ihan suositusten mukaiset. (Ja se on helppo tapa mitata asiaa.) Mutta aina ei suinkaan ole näin.

Ja pieni ylipainohan ei ole pahaksi, mutta koska puhutaan parikymppisistä miehistä, on syytä olettaa pieni ylipaino muuttuu jossain vaiheessa elämää vähän isommaksi ylipainoksi.

Kaunis ja oma elämä

Juurikin näin! Joskus sitä melkein mielummin olisi hiukan ylipainoinen, todella aidosti onnellinen ja sinut itsensä kanssa kuin nuori nainen, kuikeliini ja kokoajan silti miettimässä ja suremassa elopainoaan. Kyllä meillä on naiset opittavaa vielä elämänasenteesta miehiltä! Tietenkin kohtuudessa määrin ;)

mariae (Ei varmistettu)

Ainakin osalla miehistä tuo selittyy helposti: lihaksilla. Esimerkiksi oma mieheni on 177 senttiä pitkä ja painaa 100 kiloa, eikä hänessä takuulla ole yhtään "ylimääräistä". Ellei niitä lihaksia lasketa :) Naisilla taas sanoisin ison osan selitystä olevan joka puolella näkyvät kuvat vain tietyntyyppisestä vartalosta. Totta kai ne jäävät alitajuntaan ja sitten sitä tulee verranneensa itseään niihin. Kaikesta ei siis noita kuvia voi syyttää, mutta sanoisin niillä ainakin alitajunnan kautta olevan iso rooli.

Ja sitten taas ylipäätään: BMI ei kerro kaikkea. Mielestäni fokus pitäisi olla terveydessä ja onnessa, paino asettuu sitten siinä sivussa. Pelkkään painoon keskittyminen ei mielestäni johda mihinkään hyvään.

Terveisin vakavasta anoreksiasta toipunut ennen itseään ylipainoiseksi luullut nainen.

Minulla oli eilen epämukava olo valitessani vaatteita aamulla. Tuntui, että joka suunnasta puristi ja kiristi. Lähdin tuskastuneena ja "ylipainoisena" kesähelteiseen keskustaan naama mutrulla. Eräänkin ruotsalaisen vaateketjun kulmalla seisoi hartiat lysyssä vaarallisen laiha nuorinainen, joka oli verhonnut itsensä mustiin sukkahousuihin ja pitkään villaneuleeseen kuumasta ilmasta huolimatta. Ajattelin siinä ohi kävellessäni, että hän on varmaan mielestään ihan yhtä ylipainoinen kuin minäkin omasta mielestäni. Itsesääli vaihtui surumieliseen pohdintaan, siitä miten nuoret naiset pilaavat päivänsä joutavalla murehtimisella. Luulen, että sillä määrällä tietoa, jota ravitsemuksesta, laihdutuksesta, terveistä elämäntavoista ja liikunnasta naisille suunnattu media meille suoltaa voisi jokainen nuori neiti laittaa ravitsemusterapeutin vastaanoton pystyyn. Kanssaeläjäni, joka aloittaa aamunsa kulauttamalla appelsiinimehua suoraan purkista,tekemällä itselleen muutaman herkkuleivän joissa on tuhdisti juustoa ja lähtee tupakka huulessa vihellellen töihin. Itse mittailen otsa kurtussa vieressä, mitä kaikkea terveellistä smoothieeni tänä aamuna tunkisin.Minua välillä hymyilyttää miten autuas hän on kun ei tiedä mitään niistä kaikista ravintoaineista, joista hän jää päivänaikana paitsi.

Toimitus
Toimitus

Kuulostaa todella tutulta! Välillä olen ajatellut, kumpi on terveellisempää: se, että nainen elelee smoothieilla ja kvinoalla mutta stressaa elämäntavoistaan päivittäin vai se, että mies vetelee suruttaa pitsaa, kaljaa ja cokista mutta välttää samalla turhan stressin. Jokin keskitie näiden väliltä olisi kaiketi paras. Itse olin ainakin huomattavasti onnellisempi ennen kuin parikymppisenä opin kämppikseltäni, mitä ne kalorit oikein ovat. Jos voisin, menisin aikakoneella takaisin ja sulkisin parikymppisen versioni korvat aina, kun joku mainitsee kimppakämpän keittiössä sanan kalori. -Heini-

Mikä siinä muuttuu?

Muistan joskus noin 16/17-vuotiaana normaalipainoisena (mutta toki siellä ylärajalla keikkuvana) 168 cm nuorena naisena, kun yritin käydä ostamassa vaatteita Stockmannin One Waystä. Yksikään niistä vaatteista, joita kokeilin (kokoa L tai XL) ei mahtunut päälle! Siinä helposti tuli mieleen, että olen jotenkin vääränkokoinen ja liian iso.

Oikeastaan sen koommin en ole yrittänytkään mennä ostamaan yhtään mitään Stockan One Waystä (toki "normaali" Stockan puolelta useastikin) - ilmeisesti tuli joku antipatia One Wayta kohtaan.

Eli vaikka et saisi suoraa palautetta painosta tai koosta, niin tällaisilla ulkoisilla asioilla voi olla yllättävänkin suuri merkitys. Amerikassa on mukava shoppailla, kun siellä mahtuu paaaaaaljon pienemmät vaatteet päälle, kuin Euroopassa :D

FFFifi
Fitness Führer

Tämä on kyllä totta. Olen aina (paitsi toisen raskauden lopussa) ollut normaalipainoinen, mutta mulla on ihan älyttömästi kokemuksia siitä, että en mahdu vaatteisiin. Kokemushan tuntuu siltä, että se olisi nimenomaan niin päin, että minä en sovi vaatteisiin eikä niin, että ne ei sovi mulle.

Mulla on ollut ongelmia sovittaa lantiota, pohkeita, reisiä ja jopa rintoja vaatteisiin, jotka kyllä periaatteessa on mun kokoa ja sopii muista kohdista. Nykyään mulla ei mahdu hartiat eikä hauiksetkaan :P Muistan myös lapsuus- ja nuoruusajalta vaikka kuinka monta kokemusta siitä, että vaatteet juuttuu johonkin kohtaan. Kyllä sitä väkisinkin alkaa ajatella, että on jotekin väärän kokoinen, sillä joillekinhan niiden vaatteiden on pakko sopia kun niitä kerran sellaisina tehdään.

nojoo (Ei varmistettu)

Tuntuu tosiaankin sille että monet miehet eivät todellakaan tajua olevansa ylipainoisia tai ylipainoisuuden rajalla, vetoavat usein lihaksiin vaikka harvoin se tynnyrivatsa kuitenkaan kovin lihaksikas on. Nainen voi näyttää paljon "pyöreämmälle" ja silti olla rasvaprosentiltaan terve nainen toisin kuin miehet, joilla luonnostaan on matalampi rasvaprosentti. Naisen hormonitoiminta ei vaan toimi sillä rasvamäärällä mikä hoikalle miehelle on normaalia.

Monet miehet voisivat vähän enemmän huolehtia teveydestään, ihan läheistensäkin vuoksi. Vastaavasti naiset voisivat opetella terveempää ruumiinkuvaa.

Ylipainoinen (Ei varmistettu)

Todellisuudessa mies muuttuu nopeasti vähäiselläkin painoharjoittelulla painoindeksillä mitattuna ylipainoiseksi. Olen aina ollut hoikka, ja painoni on pysynyt lähes vakiona 18-32 ikävuosina. Painoindeksi on tuolloin ollut suurin piirtein normaalipainon keskivaiheilla. Nyt olen puolen vuoden kahvakuulan heiluttelulla saanut painoni nousemaan 10 kg, ja olen hieman ylipainon puolella. Rasvaprosentti on edelleen alle 10. En siis ole edes pyrkinyt kasvattamaan maksimaalisesti lihasmassaa, enkä harjoitellut suurilla painoilla. Naisella saman lihasmassan saaminen vaatisi luultavasti parin vuoden säännöllistä saliharjoittelua.

Blogissa pyrittiin osoittamaan, että naiset näkevät itsensä lihavampana kuin oikeasti ovat miesten suhtautuessa huolettomammin painoonsa. Todellisuudessa suuri osa vertailun erosta johtuu siitä, että urheilulliset hyvässä kunnossa olevat miehet luokitellaan ylipainoisiksi.

Normaalipainon ja ylipainon rajalla olevalla naisella voi olla jo melkoiset jenkkakahvat ja vatsamakkarat, jos liikunta on jäänyt vähemmälle. Myös miehissä on näitä laihaläskejä, joilla usein epäterveellisistä ruokailutottumuksista ja oluen lipittämisestä johtuva tynnyrimaha. Näissä ihmisissä varmasti miehet suhtautuvat huolettomammin läskeihinsä, eivätkä välttämättä pidä itseään lihavana. Tämä ei kuitenkaan ole suurin selittävä tekijä vertailun eroille.

Epätervettä ruumiinkuvaa esiintyy sekä miehillä että naisilla. Usein nämä naiset haluaisivat olla aina vaan laihempia, miesten halutessa olla isompia. Tässä itseään peilistä jatkuvasti tuijottavassa ryhmässä varmasti on naisia, jotka kuvittelevat olevansa lihavia vaikka todellisuus on aivan muuta. On siis olemassa naisia, joiden tulisi opetella terveempää ruumiinkuvaa, mutta tämä porukka on kuitenkin vähemmistö.

Naisissa on myös paljon skitsofreenisesti ruokaan suhtautuvia. Nämä naiset ovat yleensä tyytymättömiä ulkonäköönsä ja ovat jatkuvalla dietillä. Kuitenkin he heikolla hetkellä sortuvat syömään litroittain jäätelöä tai pitävät käsilaukussaan salaista suklaapatukkakokoelmaa.

Ruokailutottumuksissa olisi tässä maassa korjattavaa sekä miehillä että naisilla. Samoin kokonaan liikuntaa harrastamattomat pitäisi saada liikkeelle. Naisten ruuasta stressaaminen on aivan turhaa.

Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio kunniaan ja läskit liikkeelle!

Aurinkopiirakka

Mitenkään fitness- ja hyvinvointiblogeja syyllistämättä sanoisin, että siinä on yksi syy. Fitness ja treenaus on nyt niin trendikästä, että terveen ja lihaksikkaan näköisiä naisia löytyy kärjistetysti joka toisesta blogista ja naistenlehdestä. Näytä tältä, niin olet kauniinpi ja onnellisempi. Poikkeuksetta nuo naiset ovat myös tyrmäävän kauniita kaunis hymy kasvoillaan. Vautsi. Peilistä kuitenkin katsoo nainen, jolla peppu ei ole ihan niin pyöreä, käsivarren lihakset näkyvät, jos on hyvä kuvittelemaan ja pieni pömppiskin näkyy vaikka vatsaa vetäisi sisään ja pidättäisi hengitystä. Puntarin mukaan paino on ihan normaalin rajoissa mutta peilikuva ei näytä siltä miltä lehtien perusteella sen pitäisi näyttää. Salilla käyntiin ei riitä aikaa samoissa määrin kuin kisoihin valmistautuvilla mutta onneksi ruokavalioon jaetaan vinkkejä. Smoothiet ovat pop ja niihin laitetaan erilaisia jauheita ja superfood on aina parasta. Sitä ja tätä pitäisi jättää pois ja kukaan ei tunnu ikinä kutsuvan Dr. Oetkeria kylään ja tenttikaljatkaan eivät venähdä. Vähemmästäkin tuntee itsensä huonommaksi ja lihavammaksi. Varsinkin, kun se jumppakin taas jäi, kun poikaystävä ehdotti leffaa ja osti poppareita... Ja miten ne muut ehtivät käydä salilla, töissä/opiskella, nähdä ystäviä, seurustella, pitää kodin siistinä ja laittaa ruokaa. Blogikin päivittyy kokoajan ja kuvat on ihania. En minä vaan pysty.

Vaikka Lilyssä treeni- ja hyvinvointiblogit ovatkin rennompia kuin jossain muualla, niin kyllä sitä kateutta täälläkin pääsee tuntemaan ja sitä kautta omaa huonommuutta. On kumminkin piristävää, kun Nata kertoo uivansa hiessään (naisethan ei hikoile liikkuessaan, vaan ovat aina suihkun raikkaita) ja näyttää Saaran kanssa kuinka treenissä saa olla naama punaisena. A.Sinivaarakin uskaltaa myöntää, ettei aina mene putkeen, joskus treeni ei kulje ja joskus kyllästyttää. Ja mikä parasta, kukaan ei kiellä herkuttelua. Mahtavia esimerkkejä, vaikka kaikilla onkin se tyrmäävä kroppa ja kaunis hymy. 

Yksi hassu juttu tulee myös mieleen. Naisilla on joku tarve todistaa, että mahtuu yhtä niihin lukio- tai yläasteaikaisiin vaatteisiin. Se on lähes kilpailua. "Minulla mahtuu vielä vanhojen tanssipuku hyvin päälle" "Minäpä käytän yläasteelle ostettua mekkoa" "Mutta minullapa on ala-asteaikaiset farkut jalassa!". Voi sitä raukkaa, jolle murrosikä toi leveän lantion tai jolle se tuli muodot vasta vanhojen tanssien jälkeen. Murrosiän tuomilla muutoksilla on kuitenkin iso vaikutus. Toisilla niitä muotoja ei suuremmin tule ja toisten ruumiinrakenne muuttuu täydelliseksi synnytyskoneeksi. Miehet taas saavat olla koko elämänsä suhteellisen saman muotoisia ja jos muotoja tulee, ne ovat yleensä itse aiheutettuja. Niin hyvässä kuin pahassakin. 

Generic MySQL (Ei varmistettu)

Naiset voisivat opetella relaamaan ja olla vaikka ihan rehellisesti läskejä. Sekin olisi kivempaa kuin se, että joka helvetin viikko on tätä samaa "miesten takia naisilla on ongelmia". No helvetti soikoon, kyllä te naisetkin aiheutatte miehille ongelmia, mutta niitä ei miestenlehtien palstalla kirjoitella päivä toisensa jälkeen ja surkutella että "voi voi kun on tällästä".

Miksi naiset eivät osaa tehdä asioille mitään muuta, kuin ruikuttaa blogeissa? Miksi miesten pitää tehdä aina kaikki oikeat muutokset.

BMI ei toimi.. (Ei varmistettu)

Jutun suurena heikkoutena näen tuon paino indeksin. Oma paino indeksi näyttää lievää ylipaino (26.5-27.5) ja rasvaprosentti on kuitenkin alta 15. Eli olisin itsekin ylipainoinen joka ei sitä tiedosta. Pitäisikö saada tutkimus, jossa katsottaisiin, jotain muuta kuin painoindeksiä? Esimerkiksi rasvaprosentti voisi kertoa asiaan erilaisen näkemyksen?

Kommentoi