Pane hyvä kiertoon: Miten löysit sopivan terapeutin?

Toimitus

 

"Terapiassa käyminen ei ole enää pitkään aikaan ollut hullujen hommaa. Moni pitää sitä samanlaisena omasta hyvinvoinnista huolehtimisena kuin hammaslääkärin vuositarkastusta."

 

Käytkö terapiassa? Jos et käy tai ole käynyt, todennäköisesti tunnet jonkun joka käy. Juttelimme juuri aiheesta toimituksessa, ja Raisa kertoi siitä, kun kolme hänen tuttuaan oli kohdannut sattumalta kadulla - kaikki joko tulossa terapiasta tai menossa sinne. Terapiassa käymisestä puhuminen läheisille, kavereille ja tutuille ei ole onneksi ollut mikään issue suurimmalle osalle ihmisistä enää toviin. Paljon suurempi haaste on se, mistä löytää sopivan terapeutin.

Tällä viikolla ilmestyneessä syyskuun Trendissä on opas niille, jotka kaipaavat neuvoja terapian aloittamiseen. Viisaan Elina Tanskasen kirjoittamassa Pää kuntoon -jutussa annetaan neuvoja esimerkiksi sopivan terapiasuuntauksen valintaan ja vinkataan, mitä terapialta kannattaa odottaa. Terapeutin löytämisestä jutussa kerrotaan muun muassa näin:

 

1. Mieti, mihin sinulla on varaa, onko vastaanotolle tarpeeksi helpot kulkuyhteydet ja onko terapeutin sukupuolella tai iällä sinulle väliä. Käyntien tiheys ja määrä vaihtelevat. Kysy terapeutin arviota siitä, miten paljon aikaa terapiaan pitäisi käyttää.

2. Suosituksia voi kysellä terapiassa käyneiltä tutuilta, ja lehtijutuista tai kirjoista voi bongata terapeutteja. Voit myös sopia terapeutin – tai parin – kanssa tutustumiskäynnin ennen kuin päätät, kenellä alat käydä.

3. Terapiassa olon ei tarvitse olla sellainen kuin olisi löytänyt uuden parhaan ystävän. Riittää, että tuntuu sen verran turvalliselta, että voi kertoa ristiriitaisista ja tuskallisistakin asioista. Se, että terapeutti on lämminhenkinen, ei tarkoita lässytystä tai jatkuvaa myötäilyä. Terapiassa tutkitaan myös kipeitä kohtia, joten terapeutin ei kuulukaan purematta niellä kaikkia asiakkaan juttuja.

4. Eri terapiasuuntauksilla on omat taustateoriansa ja menetelmänsä, joista voi lukea koulutustahojen ja terapeuttien sivuilta. Karkeasti summattuna ratkaisukeskeinen terapia keskittyy rajatun ongelman ratkomiseen, kognitiivinen ajatusmallien ja uskomusten muuttamiseen ja psykodynaaminen tunteiden työstämiseen. Joissain suuntauksissa vain puhutaan, toisissa tehdään harjoituksia.

5. Ammattilainen ei myy palveluitaan ihmiselle, joka ei niitä tarvitse. Hän ohjaa asiakkaan toisaalle, jos ajattelee, ettei oma osaaminen riitä tämän auttamiseen.
 

Mitä muita hyviksi havaittuja keinoja terapeutin löytämiseen tiedätte, arvon lilyläiset? Pannaan hyvä kiertoon. Kerro siis:

Miten sinä tai läheisesi löysitte sopivan terapeutin?
 

Teksti: Kati, jonka lähipiirissä terapeutti on löytynyt metodeilla "otin työterveyden kautta ajan ensimmäiselle, jolle pääsin" ja "kaveri kehui omaansa"
Kuva: Timo Villanen ja Pauliina Vuorinen

 

Share

Kommentit

Jane C.

Jostain syystä mulla nousi nyt vähän karvat pystyyn tästä. Terapian tarkoitus harvemmin on vaan käydä juttelemassa murheista, vaan terapian kuuluisi olla tavoitteellista työskentelyä. Eihän kukaan käy huvin vuoksi vaikka fysioterapeutillakaan. Terapia ei ole harrastus. Ratsastusterapia ei ole vaan kivaa heppatyttöilyä, eikä taideterapia vaan kivaa maalailua. Hyvä, että ihmiset käy terapiassa ratkomassa ongelmiaan, mutta mun mielestä asia tulisi hoitaa ammattilaisen ohjauksella eikä muotilehdessä.

Mahdoton Nainen

Vaikka mä oonkin sitä mieltä että suurin osa meistä kaipaisi jossain kohtaa elämää terapiaa niin oon sun kanssa tästä samaa mieltä. Terapia ei ole hauskaa, se on oikeesti raaka työtä joka väsyttää paitsi henkisesti myös fyysisesti. Se on välillä niin raskasta että se tekisi mieli lopettaa, vaikka työtä olisi vielä jäljellä.

Mun terapeutti löytyi YTHS:n neuvontapsykologin kautta. Olin neuvontapsykologin lisäksi psykiatrin tarkkailussa (mikä vaaditaan jos aikoo saada Kelan tukea terapiaan) mutta psykologi oli se joka mut ohjasi omalle terapeutilleni. Mulla kävi hyvä tuuri ja tunsin löytäneeni itselleni sopivan terapeutin heti, enkä joutunut käymään ns. haastattelemassa useampaa. Ajatus että olisin vähillä voimavaroillani joutunut ensin miettimään että minkälainen terapia mulle sopii ja sitten vielä etsimään terapeuttia itse olisi ollut kauhistuttava. Vaikka terapeuttia voi toki itsekin etsiä, niin sanoisin että kannattaa luottaa lääketieteen tai psykiatrian ammattilaiseen vähintään terapiatyyppiä valitessa.

Toimitus
Toimitus

Kiitos kommentistasi Jane C.! Toimituksessa ei kuvitella, että ihmiset käyvät terapiassa huvin vuoksi. Se ei ole myöskään Pää kuntoon -jutun sanoma. Tämä näkökulma - se, miten terapeutin voi löytää - on yksi lehden jutussa käsitellyistä asioista. Muita ovat esimerkiksi oman terapian tarpeen kartoittaminen ja se, millaista terapiassa käyminen voi olla.

Hammaslääkärivertauksen ei ole tarkoitus väheksyä terapiassa tehtävää työtä vaan kertoa jotain siitä muutoksesta, joka terapiaan suhtautumisessa on tapahtunut: sitä ei enää hävetä. Se on meistä hieno asia, ja sitä haluamme olla edistämässä.Varsinainen ongelmiin pureutuminen tosiaan tapahtukoon siellä vastaanotolla.

 

Itse vakavasti mielenterveysongelmaisena ja yksitoista vuotta erilaisilla terapeuteilla ja eri terapioissa käyneenä annan oman mielipiteeni:

Terapia on hyvä juttu, ja minusta on ihanaa että Trendi edistää asiaa ja osoittaa että asia ei ole tabu. Eikä tosiaan kaikki tuntemani jotka käyvät terapiassa ole "hulluja". Yhdellänikin ystävälläni oli vaikeaa parisuhteessa ja työssä ja haki ajoissa apua. Ei tarvinnut mennä siihen asti että olisi ollut epätoivoinen. Eli rohkeasti vaan ihmiset puhumaan ammattilaiselle, se voi olla yksi elämän parhaita ratkaisuja.

Terapia on työskentelyä itsensä kanssa, ja se auttaa jäsentämään maailmaa uudella tapaa. Hyvä terapeutti auttaa siinä, kuuntelee, kyseenalaistaa ja ohjaa keskustelua. Ei kuitenkaan paina liikaa päälle, vaan antaa myös tilaa ajatuksille. Kun juttelee ammattilaiselle, jonka työ on kuunnella ja auttaa, saa aivan eri näkökulman itseensä ja ongelmiinsa. Perhe ja ystävät ovat kullanarvoisia mielenterveydelle, mutta olen varma että ainakin kerran elämämme aikana meille tulee vastaan ongelma jota emme syystä tai toisesta halua jakaa heidän kanssaan, tai johon tarvitsemme ulkopuolisen näkökulman. Silloin on hyvä kääntyä terapeutin puoleen eikä jäädä yksin hautomaan asioita päänsä sisällä. Joskus taas ongelma voi olla juuri lähipiiri, jolloin siitä ei luonnollisesti voi puhua lähipiirin kanssa.

Itse löysin terapeuttini ihan avohoidon kanssa, olen siis ollut "hoitoputkessa". Lääkärini suositteli minulle nykyistä terapiamuotoani, DKT:tä, eli dialektista käyttäytymisterapiaa. Psykiatreilta ja muilta alan ammattilaisilta saa kullanarvoisia vinkkejä siihen mikä terapia soveltuu parhaiten itselle.

Vinkkinne terapeutin valitsemiseen olivat muuten erittäin hyviä!

Määritelmä "hullujen hommaa", vähän särähti korvaani... Lehteänne lukevat varmasti myös mielenterveysongelmaiset naiset.

edgybeauty
Edgy Beauty

Nuoresta iästäni huolimatta on tullut käytyä läpi ihan älyttömän monta terapeuttia, johtuen oikeasti vakavista ongelmista ja niistä seuranneista asioista, kuten ihan sairaalahoidosta. Osastolla kävin musiikkiterapiassa, joka oli ihan älyttömän hyvä tapa mulle ja terapeutin kanssa natsasi yhteen niin, että asioista pystyi puhumaan ja terapeutti oikeasti pohti mun sanomisia, esitti jatkokysymyksiä, työnsi itse ratkaisuihin päin. Osaston jälkeen mulle laitettiin ns. joku vaan psykiatrian polilta, jolla kävin reilu vuoden. Homma ei kuitenkaan toiminut ihan niin hyvin, vaan keskustelu oli lähinnä säästä juttelua. Sitten otin yhteyttä itse tähän kyseiseen musiikkiterapeuttiin (onneksi muistin nimen) ja hommasin itseni hänen asiakkaaksi. Sairaanhoitopiiri siis osti palvelun häneltä. Täysi-ikäistymisen jälkeen olen saanut kelalta korvausta käynneistä, tietysti maksetavaksi jää omavastuu, mutta se on täysin sen arvoista, että terapeutti on loistava työssään ja minä pystyn puhumaan kunnolla.

Mulle tämä juttu ei särähtänyt korvaan, edes tuo "hullujen hommaa" termi, tuppaan itse heittämään samanlaista settiä välillä, koska lopullinen stoppi tulisi, jos en osaisi nauraa näille asioille. 

MmM_ (Ei varmistettu)

Itse lähtisin siitä yksinkertaisesta kysymyksestä, että tarvitseeko todella terapiaa. On toisaalta mukavaa, että terapiassa käymisen kynnys on madaltunut, mutta joskus asiat selviävät normaalistikin ajan kanssa, tekemällä elämässään muutoksia jne. Näissä asioissa kannattaa luottaa omaan intuitioonsa.

Kuten kommenteissa on tullut jo ilmi, terapia ei ole ainoastaan kevyttä jutustelua; se vaatii rahaa, aikaa, motivaatiota, energiaa ja sitoutumista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voimavarojen ollessa vähissä, terapeutin etsiminen on todella rankkaa! Itse kävin tapaamassa yhtä terapeuttia, jonka valitsin sattumanvaraisesti hyvien kulkuyhteyksien perusteella. Hän oli todella vanha, eikä yhtään minun tyyliseni, joten en halunnut valita häntä monta vuotta kestävään prosessiin. Tajusin haluavani hieman nuoremman terapeutin, ja koska missään nimilistoissa ei ollut syntymäaikoja, katselin "nuorekkaan" kuuloisia nimiä. Yhden nimen löydettyäni googlasin tämän (ja näin kuvan) ja sovin tapaamisen. Terapian aloittaminen on todella suuri asia ja sitoutuminen jännitti, joten sovin vielä toisen tapaamisen, ennen kuin olin täysin varma, että haluan aloittaa terapian juuri hänen kanssaan.

Nyt 2,5 vuoden kuluttua lopetin terapian ja olen täysin tyytyväinen päätökseeni. Terapeuttini oli minulle juuri sopiva. Lempeä ja turvallinen, mutta sopivassa määrin kyseenalaistava. Vaikka en koko aikana itkenyt kertaakaan, hyvästien sanominen oli todella vaikeaa ja itkin vielä bussipysäkilläkin lähtiessäni terapiasta viimeistä kertaa. Suhde, jossa jaetaan ne kaikkein vaikeimmat asiat ja toinen on empaattinen, mutta on siinä kuitenkin lopulta vain rahan takia, on todella harvinaislaatuinen.

Mindeka
Ma-material Girl

Hyvä Toimitus!

Mielestäni tässä on sopivan kevyesti otettu tärkeä aihe esille ilman, että Toimituksen tarvitsisi yhtään avata terapioidensa syitä tai "tarvetta". (Joka johti siihen, että ensimmäiset kommentit olettavat teidän käyvän siellä "huvikseen".)

Terapiaa voi käydä monelta kantilta: Kannattaako pariterapiaan mennä vasta asumuseron aikana, vai voisiko sitä ajatella ennaltaehkäisevästi? Eikö terapia esim. pelkoasioiden kannalta ole hyväksyttävää, jos kyse ei ole ammattilaisen määräämästä psykoterapiasta? Eikö henkilö, joka tarvitsee terapiaa (jostain miljoonasta mahdollisesta syystä) voi käydä päivätyössä, esimerkiksi Lilyn ja Trendin Toimituksessa? Miksi pitäisi ensinnäkin määritellä tai kertoa terapiansa syitä kellekkään muille? Miksi ihmeessä joku kyseenalaistaisi toisen terapian tarpeen? Terapia ei ole heikkouden merkki (ei jaksa/osaa käsitellä itse), vaan pikemminkin sitä, että välittää omasta itsestään ja haluaa päästä kuntoon ja sinuiksi ajatuksiensa/kokemuksiensa kanssa.

Minusta tämä on todella tärkeä asia, johon positiivinen kommentointi saattaa olla vaan liian korkean kynnyksen takana.

Iina V.
this time around

Kommentoimatta itse terapia-asiaa ajattelin vinkata, että 12-29-vuotiaille on tarjolla ilmaista keskusteluapua HelsinkiMissiossa suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Tämä ei tietenkään käsitä ikäryhmänä kaikkia, mutta voi olla hyvä vinkki nuorille, jos terapian hinta on yksi kynnyskysymyksistä hankkia apua. Sieltä tottakai ohjataa eteenpäin, jos koetaan että kyseisessä tilanteessa joku toinen olisi parempi auttamaan.

Seregi
Sekaisin Seregistä

Mulla kalskahtaa korvaan tuo HelsinkiMissio. Onko apu siis tunnustuksellista?

Iina V.
this time around

Itse järjestön nimeen ei kannata kiinnittää huomiota. Heidän tarjoamaansa keskusteluapuun ei liity millään tavalla uskonnollisuus. Heidän nettisivuillaan lukee seuraavasti: "HelsinkiMissio on sosiaalialan järjestö, joka toimii seniorityön, nuorten kriisityön, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa. Järjestön missiona on haastaa kaikki suomalaiset toimimaan unohdettujen puolesta - yksinäisyyttä vastaan. Järjestö toimii noin 90 työntekijän ja satojen vapaaehtoisten voimin. Sen toimintaa rahoittavat yksityislahjoittajat, yritykset, säätiöt, Helsingin kaupunki sekä RAY."

Ja siis itse sieltä keskusteluapua saaneena, voin suositella lämpimästi!

Seregi
Sekaisin Seregistä

Ohhoh. Ei nimi miestä pahenna jolleei mies nimeä vai mitenkä se menikään.

 

Psykologi to be (Ei varmistettu)

Näin alan opiskelijan silmin tämä oli tosi hyvä, tärkeitä vinkkejä sisältänyt juttu! On hyvä, että tästä aiheesta nykyään puhutaan. Fakta kun kuitenkin on, että monet tarvitsevat terapiaa ja asian salailu ja häpeily saattaa vain pahentaa problematiikkaa tai ainakin elämää käytännön järjestelyjen suhteen (mitä sanoa töissä, minkä tekosyyn keksiä kaverille joka ehdottaa näkemistä jne).

Toki terapia on raskasta työtä ja kallistakin, mutten silti lähtisi sanomaan, ettei terapiassa kannata käydä ellei siihen ole erityistä, "suurta" syytä. Luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä asia on ennemminkin toisin päin, että ihmiset pikemminkin vähättelevät ongelmiaan ja hakeutuvat terapiaan vasta kun oma olo on todella huono. Mielestäni on siis vain hyvä, että ihmisiä kannustetaan hakeutumaan terapiaan vähän kevyemminkin perustein ja ajattelemaan sitä ennemminkin ennaltaehkäisynä kuten Mindekakin sanoi. Sitä paitsi, jos terapiaan uskalletaan hakeutua jo silloin, kun voimavaroja on vielä jäljellä, jaksaa niitä ongelmiakin käsitellä paremmin, jolloin lyhyempikin terapiajakso voi riittää eikä esimerkiksi lääkkeitä ehkä tarvitse ottaa mukaan kuvioihin. Kustannukset pysyvät pienempinä, puhumattakaan siitä kuinka voi säästyä turhalta huonolta ololta ja ihmissuhteiden, työn ja muun elämän kärsimiseltä. Ja toisaalta, mitä sitten vaikka terapiaan hakeutuisikin "ilman syytä"? Kuten jutussakin mainitsitte, terapeutti (toivottavasti) sanoo, mikäli ei voi auttaa. Jos kuitenkin on sellainen olo, että mielen päällä on asioita, joita tahtoisi käsitellä ammattilaisen kanssa, ei mielestäni ongelmille tarvita mitään mittaria tai todistetta. Tällöin voi riittää muutama käynti tai lyhytterapia.

Antamanne vinkit sopivan terapeutin löytämiseen olivat tosi hyviä! Korostaisin vielä noiden eri terapiasuuntausten roolia. Niissä on oikeasti tosi isoja eroja. Jotkut terapiasuuntaukset ovat tutkitusti tehokkaita hoitomuotoja joissain mielenterveyshäiriöissä, kun taas toisten terapiamuotojen tehokkuudesta ei (puheista huolimatta) ole tieteellistä näyttöä ainakaan kaikissa häiriöissä, joiden hoitomuodoksi sitä tarjotaan. Jos siis hakeutuu oma-aloitteisesti terapiaan, kannattaa näihin perehtyä. Netistä ja kirjastoista löytyy paljon tietoa! Varmaan paras tapa olisi hakeutua psykologille/psykiatrille, jolta saa asiantuntevia vinkkejä.

Hyvä on huomioida myös se, ettei kaikki terapiasuuntaukset välttämättä sovi omalle persoonallisuudelle: toiset haluavat halkipoikkipinoon-tyylistä ongelmien käsittelyä, toiset taas vapaampaa ja hitaampaa tunteista, muistoista ja ajatuksista puhumista. Myös terapeutin rooli vaihtelee aika paljon eri suuntauksien välillä: kannattaa siis miettiä, tahtooko enemmän keskustelevan, keskustelua ohjaavan terapeutin vai enemmän taka-alalla olevan. Joissain terapiasuuntauksissa keskitytään tulevaisuuteen, joissain enemmän menneisyyteen ja joissain molempiin. Mikäli terapia ei tunnu omalta, kannattaa rohkeasti vaihtaa terapiasuuntausta tai terapeuttia eikä ainakaan hylätä kokonaan ajatusta terapiasta :)

Seregi
Sekaisin Seregistä

Mä oon ihan poissa kaapista oman mielenterveyskuntoutuja roolini kanssa, joten voin kertoa!

Kävin noin 15 -vuotiaasta saakka säännöllisen epäsäännöllisesti juttelemassa kuraattorien, kirkon työntekijöiden ja eri alan työntekijöiden kanssa. Viimein yliopistoaikanni minulle kirjoitettiin B-lausunto ja aloin hakemaan terapiapaikkaa. 

Ensimmäisen vuoden kävin ratsastusterapiassa, jossa juteltiin, opeteltiin rauhoittumista ja hetkessä olemista hevosen kautta ja juteltiin. Pyysin päästä lantaa luomaan, koska koin sen hyvin terapeuttiseksi.

Kaksi vuotta kävin Hol-tera nimisen firman psykofyysisessä terapiassa nimen omaan, koska oireeni ovat hyvin fyysisiä. Terapeuttini oli todella ihana ja vein hänelle viimeisellä kerran kukkia. 

Olen kokeillut myös mindfullnessia ja joogaterapiaa sekä ollessani vaihdossa Thaimaassa buddhalaista meditaatiota. 

Kävin myös muutaman vuoden ajan Turun mielenterveysseuran vertaistukiryhmässä. Sieltä sain ystäviä, joihin olen edelleen yhteyksissä.

Huomasin, että aina terapian jälkeen oli takki tyhjä. Todella väsynyt ja kaikkensa antanut olo. Tämä johtuu varmastikin kaikkien uusien ajattelumallien omaksumisesta. 

Nykyään koen, että omien heikkouksien ja voimavarojen havaitseminen on todella tärkeää. Nyt tiedän, että kalenteriin on merkittävä lepopäiviä ja syksyisin minun on annettava itselleni enemmän aikaa ja valoa. Itsetuntemukseni on kasvanut. 

Toni Fagerholm (Ei varmistettu)

Terve! Tein vastaanottoni sivuille yhteenvedon kaikista eri verkkosivuista, joiden avulla on mahdollista etsiä itselleen sopivaa psykoterapeuttia. Se löytyy osoitteesta: http://mielihyvin.com/linkit/ Toivottavasti siitä on jollekin tässä asiassa apua.

psykoterapeutti-helsinki (Ei varmistettu)

Hyvän psykoterapeutin saa varmimmin ja todella huonon psykoterapeutin saamisen riskin poistaa käyttämällä jotain Valviran luvan varaisena toimivaa isoa toimijaa, jolla on valvonta ja laadunvarmistus Valviran kansallisten vaatimusten tasolla. Yksittäisten ammatinharjoittajien ja yhdellä paikakunnalla aluehallintoviraston luvan varaisena toimivien psykoterapeuttien valvonta on vähäistä ja organisaatio omavalvonta ja laadun johtaminen puuttuvat yleensä kokonaan. Suurin ja yksi harvoista Valviran valvomista psykoterapiakeskuksista on Espoossa, Helsigissä, Tampereella ja Turussa toimiva Psykoterapiakeskus Vastaamo (http://www.vastaamo.fi):
https://vastaamo.fi/psykoterapia/espoo
https://vastaamo.fi/psykoterapia/helsinki-malmi
https://vastaamo.fi/psykoterapia/helsinki-mannerheimintie
https://vastaamo.fi/psykoterapia/tampere
https://vastaamo.fi/psykoterapia/turku

Samasta paikasta saa psykiatrin, psykologin ja psykoterapeutin palvelut ilman lähetettä ja jonotusta. Maksutonta neuvontaa saa numerosta 044 4141 000 tai sähköpostilla tuki@vastaamo.fi. Kotisivuilta löytyy 150 psykoterapeutin tiedot, maksuttomia mielenterveyden verkkotestejä sekä paljon tietoa psykoterapiasta.

Kerro lisää (Ei varmistettu)

Mikä on Vastaamo? Mistä löytää tietoa, miten se toimii? Ovatko psykoterapeutit yrityksen palkkalistoilla olevia vai pienyrittäjiä? Millaisin kriteerein psykot.erapeutit valitaan Vastaamoon? Googlettamalla huomasin, että sinne haetaan koko ajan lisää terapeutteja. Miksi?

Voisi kuvitella, että yksityisinä ammatinharjoittajina toimivilla on jopa isompi laatuvaatimus, koska täytyy olla hyvä pärjätäkseen. No - katsoisin kyllä päteviksi Kelan listalla olevat psykoterapeutit sen lisäksi, että Valviran hyväksyntä on sekä paikallinen puskaradio suosittelee. Vastaamossakin on varmaan ihan hyviä terapeutteja, mutta en usko sen olevan itsestäänselvyys. Onhan meillä kokemusta kauttaaltaan suurista organisaatioista, joissa monenlaisia toimijoita huolimatta erilaisista laatubrändeistä

Henri V. (Ei varmistettu)

Törmäsin itse kamaliin psykoterapeuttilistoihin aikanaan ja ihmettelin miksi terapeuttia oli niin hankala löytää eikä niistä löytynyt juuri mitään tietoja. Kokemus jäi vaivaamaan niin paljon, että päätin tehdä asialle jotain. Sen tuloksena syntyi Minduu.fi - sivusto, josta löytää sopivan terapeutin helposti ja voi varata ajan suoraan netistä.

Sivustolla on kattavat profiilit jokaisesta terapeutista kuvineen, nettiajanvaraus, yhteydenotto-toiminto, kuvaus työskentelutavoista yms. Lisäksi paljon tietoa psykoterapiasta kuten siitä milloin kannattaa hakeutua psykoterapiaan ja miten sopiva psykoterapeutti löydetään.
Suosittelen tutustumaan :)

https://minduu.fi/fi/
https://minduu.fi/fi/haku/
https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/

Pieni huomautus: Minduu ei ole kattava lista terapeuteista eikä välttämättä ohjaa "sopivalle terapeutille". Lista toimii yhtenä monista markkinareiteistä, joita terapeuttien on mahdollisuus valita. Sieltä löytyy siis vain pieni osa psykoterapiatyötä tekevistä henkilöistä. Lähtisin ennemminkin hakemaan Kelan psykoterapeuttilistoilta itselleni sopivaa terapeuttia. Jos löytää itselleen sopivan eikä ole akuuttitarvetta terapialla, kannattaa mielestäni jopa odottaa vapautuvaa paikkaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos hyvistä vinkeistänne. Tämä tuli nyt itselle juuri täydelliseen aikaan, sillä olen jo pidempään kärsinyt masennuksesta. Kelan tukemaan psykoterapiaan saisin lähetteen. Kuhan vain löytäisin sen terapeutin. Terapeutin etsiminenkin on tuntunut ylivoimaiselta, koska en tiedä mistä lähtisin liikkeelle tai mitä osaisin kertoa omasta tilanteestani. Oma olo on ottanut taas takapakkia ja apua kaipaisin, ennenkuin tilanne taas menee todella pahaan jamaan. Terapiassa on myös mietityttänyt, kuinka selittäisin mahdolliset poissaolot työpaikalla. "Hullun" leima mietityttää, vaikka tiedän, että tilanteeni on kuitenkin melko yleinen.

Mutta nyt haluaisin todella kiittää, että nostitte tämän tärkeän aiheen juuri nyt. Ehkä minäkin löydän tästä viimeisen puhdin etsiä itselleni sopiva terapeutti ja hakeutua kunnolla hoitoon. Ja ehkä alkaa taas pikkuhiljaa tuntea oloni omaksi tutuksi itsekseni. <3

Niina Maria V.

Kiitos tärkeästä ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta Toimitus! :) hyviä kommentteja myös!

Lisäisin tähän vielä yhden lukuvinkin eli Matti Huttusen ja Hely Kalskan teos Psykoterapia. Kirja on käytössä Helsingin yliopiston psykologian opetuksessa (missä itsekin opiskelen) ja sopii ammattilaisten lisäksi luettavaksi maallikoille ja on mielestäni oikein suositeltava teos, jos pohtii terapiaan hakeutumista. Löytyy kattavasti tietoa eri terapiasuuntauksista ja psykoterapiasta yleensä ja on helppolukuinen (ja kiinnostavasti kirjoitettu, vaikka saatan alan opiskelijana olla hieman puolueellinen ;)).

Todella hienoa ja tärkeää, että mielenterveyden häiriöihin liittyvää leimautumista ja epäluuloja vähennetään, kiitos vielä Toimitus :) 

SiniA (Ei varmistettu)

Hei! Opiskelen Helsingissä ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi ja etsin nyt asiakkaita koulutusterapiaan. Terapia olisi siis ilmaista ja voit käydä yhdestä kerrasta useampaan kertaan, ihan kuinka sovitaan. Jos kiinnostuit ota yhteyttä: sini.ahlq@gmail.com

Hyväapu (Ei varmistettu)

HEI!

On paljon ERILAISIA PSYKOTERAPIASUUNTAUKSIA, joista ihmisen tulisisi osata valita mikä sopii juuri hänelle ja hänen ongelmiinsa esim. kongnitiivinen, psykodynaaminen, ratkaisukeskeinen, perheterapia tai pariterapia. Sopivan psykoterapiasuuntauksen valinnassa hyvänä apuna ihmiselle on sekä jukisen että yksityisen puolen psykiatrit ja mielenterveysalalla pitkään työskennelleet hoitajat ja tietenkin "puskaradio". Eri psykoterapiasuuntauksilla on OMIA NETTISIVUJA, joista voi usein alueittain löytää itselleen sopivan psykoterapeutin.

Valvira valvoo kaikkien psykoterapeuttien toimintaa, niin julkisella kuin yksityisellä puolellakin, oli sitten kyse pienestä yksityisestä toiminimellä toimivasta psykoterapia alan yrittäjästä kuin isosta yrityksestä, jossa psykoterapeutit tekevät tuntityönä terapiatyötä ko. yritykselle esim. Vastaamo. Kaikkien terveydenhuoltoalalla työskentelevien, kuten myös nimikesuojatun psykoterapeutin pätevyyksien omaavien tiedot löytyy TERHIKKI REKISTERISTÄ. Jokainen voi käydä tarkistamassa psykoterapeutin tiedot sieltä.

KELAN TIEDOSTOISTA voi löytää itselleen kelapätevyyden omaavan psykoterapeutin. Terapeuttia voi sieltä etsiä paikkakunnittain tai tarvitsemansa terapiamuodon mukaan. Kelakorvattavaa on yksilöpsykoterapia, pariterapia, perheterapia, ryhmäterapia ja vanhempainohjaus. Kelakorvattavuuden saadakseen asiakkaan on käytävä joko julkisen tai yksityisen puolen psykiatrilla 3men kuukauden aikana 3 kertaa, jotta psykiatri voi tehdä asiakkaalle psykiatrisen diagnoosin ja miettiä, että täyttääkö asiakas kelakorvattavuuden kriteerejä. Asiakas itse etsii itselleen sopivan psykoterapeutin hoitavan tahon kanssa yhteistyössä.

MINDUU on mm. yksityinen yritys, joka myy terapeuteille tilaa mainostaa palvelujaan ja avoimia psykoterapia paikkojaan. Myös Husin kilpailutuksissa läpi päässeistä ostopalvelupsykoterapeuteista on lista siellä. On myös muita yksityisiä yrityksiä, joissa netissä psykoterapeutit mainostavat osaamistaan ja avoimia psykoterapiapaikkojaan esim. WEBINFO, FONECTA ja tietysti monella ommattilaisella on tällä hetkellä omat nettisivunsa, joita voi hakea tarvitsemansa psykoterapiamuodon ja paikkakunnan mukaan.

Myös isoilla järjestöillä, esim VÄESTÖLIITTO on omat nettisivunsa, jossa yksityiset psykoterapeutit voivat mainostaa omia vapaita terapiapaikkojaa esim. pariterapiaa ja seksuaaliterapiaa tarvitseville ihmisille. Seksuaaliterapeutit eivät ole psykoterapeutteja, vaan heidän auktorisoitinsa tekee suomen seksuaalinen seura ja Nacs. SUOMEN SEKSUAALISEN SEURAN sivuilta voi tarkistaa seksuaaliterapeuttien ja seksuaalineuvojien auktorisointeja ja koulutuksia

Kommentoi