Pelaatko konsoli- tai tietokonepelejä?

Toimitus

"Kerrankin joku viitsi selittää pelin säännöt ja taktiikat rautalangasta vääntäen, ilman turhaa sarkasmia ja piilo*ittuilua. Ilman nöyryyttämistä."

 

Don't hate the player -blogin Zvonne on pelaava nainen. Zvonne kertoo peliharrastuksestaan upouudessa blogissaan ja myöntää, että tietokone- ja konsolipelien maailma on yhä vahvasti miesten - pelien maailmassa Zvonnen mukaan "nainen muualla kuin keittiössä on vitsi". 

Tästäpä toimituksen uteliaisuus heräsi, sillä Lilyssä on aikaisemmin puhuttu pelaamisesta varsin vähän.

Pelaatko sinä tietokone- tai konsolipelejä?

Mitä pelejä? Oletko törmännyt huonoon suhtautumiseen naispuolisia pelaajia kohtaan?

Kuva: Katy Perryn hahmo Sims Showtime -pelissä / Splash News / AOP

Share

Kommentit

Silkkitassu

Pelaan ja olen pelannut koko ikäni. Pelejä on laidasta laitaan (tasohyppy-, roolipeli-, strategia-, morppi- jne pelejä). Kaikkia ei tietenkään koko aikaa pelata vaan minulla on kausia milloin mikäkin peli kiinnostaa. Viimeisimpänä olen pelannut Pokemon-käsikonsolipeliä sekä WoW:ia. Omat suosikkipelini ovat Final Fantasy - ja Elder Scroll -sarjan pelit.

Suhtautuminen on ollut hyvää pääasiassa. Jotkut miehet ovat ihastelleet, toiset kummaksuneet tai tehneet oletuksia "Sinähän sitten varmaan pelaat vain Simssiä.", mutta ei ole tullut kertaakaan kommenttia et "Tää on miesten hommaa, mee tiskaa!" Ala-asteella pelattiin tyttöporukallakin konsolipelejä synttärikemuissa ja naapurin pojilta sai lainaan uusia pelejä.

Nykyään kotona pelataan poikakaverin kanssa yhdessäkin jotain pelejä tai keskustellaan pelistrategioista, joten pelaaminen ei rasita meidän parisuhdettamme kumpaankaan suuntaan. Toinen ymmärtää jos tarvitsee pari tuntia aikaa keskittyä uuteen peliin tai porukalla pidetään laniviikonloppu.

Kryo (Ei varmistettu)

Sama kuin yllä, pelaan ja olen pelannut koko ikäni. Lapsuudessa tahkottiin kotona Commodore 64:llä ja pc:llä Ghosts & Goblinsia, Commander Keeniä ja Jazz Jackrabbitia, kavereiden luona Playstationilla ja Nintendolla Tomb Raideria, Mario Kartia, Spyroa ja Crash Bandicootia. Näitä tulee vieläkin naksuteltua, jos niihin jossain pääsee käsiksi. Omalle koneelle olen ladannut Dosboxin, jolla pääsee fiilistelemään pelejä ajalta ennen Windowsia.

Aikuisiällä rakkaimmat pelit ovat olleet Warcraft III, Heroes of Might and Magic III ja V, Age of Empires II, eli rakentelu- ja strategiapuolella mennään. Myös Metal Gear Solid, Super Smash Bros Brawl ja World of Goo ovat koukuttaneet.

Omassa kaveripiirissä on itsestäänselvää, että tytötkin pelaavat, mutta ilmeisesti kaikki miehet eivät tunnu ymmärtävän, että naiset voivat suhtautua peleihin intohimolla, eivätkä ole vain Simsin ja Facebook-pelien satunnaiskäyttäjiä.

Cpop

Mie oon (vieläkin) koukussa the sims peleihin ja ipanana rakastin pelata nintendo nes:siä joka meillä oli ikuisuuslainassa! Muutoin en ole ollut kummoinen konsolipelien pelaaja.. ehkä siksi etten ole koskaan omistanut sellaista.. Tai hei, oli meillä sellanen jostain ostosteevee tyyppisestä paikasta ostettu peli missä oli vaan ohjain joka liitettiin televisioon ja sitten muistaakseni siihen ohjaimeen oli 2 kasettia pelejä ja niissä kaseteissa oli varmaan 1000 (siltä se ainakin tuntui sillon:D) sellaista suht yksinkertaista peliä, mutta aivan mahtava masiina oli! Siitä katosi yksi johto isäni luokse hänen muuttaessa, eikä mistään löydetty korvaavaa, joten siihen loppui ne pelaamiset. Kone on vieläkin ilmeisesti tallessa mutsin luona (:

Tikkunekku (Ei varmistettu)

Olen pelannut konsolipelejä lapsesta saakka ja pelaan edelleen. Meillä oli yhdessä vaiheessa Wii, Xbox sekä pleikkari 3 mutta nykyisin vain pleikkari. Odotan muuten uutta PS nelosta innolla!
Kokeilen ihan kaikenlaisia pelejä, mutta suosikkejani ovat laadukkaat seikkailu ja tasohyppelyt. Suosikkini viime vuosina ovat olleet Uncharted- sekä Assasin's Creed-pelisarjat. Välillä on hermoja lepuuttavaa pelata kunnon mäiskintä tai ampumispeliä. Toisaalta viikko sitten pelasin erittäin rauhoittavaa (ja erikoista) Journey-peliä, suosittelen kokeilemaan!
Mieheni pelaa myös ja juttelemme kyllä peleistä ja jos pelaamme samaa peliä pelatessamme kilpailemme kumpi on edennyt pidemmälle jne. Nykyisin, kun meillä on touhukas taapero, jää pelaaminen vähemmälle ja ensimmäisen vauvavuoden aikana emme edes pelanneet. Mietimme jo konsolista luopumista ja että tässä tämä nyt oli, mutta nyt on jostain syttynyt uudestaan kipinä ja olemme ostaneet pari uutta peliä.
Kyllähän se, että pelaan konsolipelejä, kohottaa kulmia, mutta vain positiivisessa mielessä. Ja mies on kommentoinut, että vaikka olen muuten "hyvin nainen", joka tulee iloiseksi uudesta kenkäparista ja pohtii kynsilakkasävyjen sopivuutta paidan kanssa, minulla on myös tämä toinen puoli, joka spekuloi tulevien konsolien parhaita puolia ja miettii, että milläköhän taktiikalla kannattaisi edetä uudessa zombipelissä: hiipimällä ja piilottelemalla vai raivokkaasti räiskien :D

Jepujep (Ei varmistettu)

Kyllä pelaan! Tällä hetkellä taloudesta löytyy PC, PS1, PS2, PS3, Wii, NDSi ja N3DS. Mukavia lyhenteitä muuten! Omat lempparit taitavat keskittyä tuonne Nintendon puolelle. Ollaan miehen kanssa molemmat pelihirmuja, joten kummankaan pelaaminen ei pahemmin parisuhdetta haittaa. Pelaamiseeni on miespuolisten kavereiden puolesta suhtauduttu erittäin hyvin, mutta naispuolisille kavereille en pahemmin asiasta puhu. Osaan tosin olla myös tarvittaessa "girlygirl", eli aivan verkkareissa rillit vinossa en konsoleita käsittele. ;)

Mixed

Isoveljeltä on tarttunut tähän pikkusiskoon raskaamman musiikkimaun lisäksi myös pelaaminen :) Pienenä tuli paljon hakattua legendaarista Nintendon NES:iä, ja kyllä sillä vieläkin tulee välillä Super Mario Bros 3:sta tahkottua. Pleikkari on myös joskus kotoa löytynyt, mutta eniten on kyllä tullut pelattua tietokoneella, joka on kyllä vieläkin mun suosikki - jotenkin en osaa ajatella, että konsoleilla kaikki kontrollointi ois noin helppoa kuin tietokoneella hiiren ja näppiksen kanssa. 

Lempipelit on aika samaa luokkaa kuin 10 vuotta sitten: Age of Empires II, Heroes of Might and Magic III, Dune 2000... Uudemmista etenkin Elder Scrollsit iskee, Morrowindiä ei ole tullut hirveän tosissaan pelattua mutta Oblivionia sitäkin enemmän. Skyrim on jäänyt aika vähälle pelaamiselle, kun pelaan vain silloin tällöin pikkuveljen koneella. Omaa pelitietsikkaa ei ole vielä tullut hankittua, vaikka multa jo kaksi tietokonetta löytyykin... Ne vain sattuu olemaan iMac ja Macbook Air, jotka ei nyt kovin hyviä pelikoneita ole ja harva peli (ainakaan nuo vanhemmat) niissä edes pyörii (toki Windowsin asentaminen näihin on aika helppoa).

Niin, ja tottakai Simsejä on tullut myös pelattua! Niiden kaikkien ihanien ladattavien juttujen kanssa meinaa vaan olla välillä vaikeaa kun ne alkaa bugittamaan ja sitten kun ei jaksa etsiä syyllistä, pelaaminen jää ja pian peli tulee poistettua koneelta. Sitten jonkun ajan päästä haluaisi taas pelata, mutta pitäisi ladata taas niitä juttuja kun ne peruskamat on niin tylsiä :D WOW on myös tuttu, juurikin velipoikien kanssa on sitä tullut joskus yläasteaikoina pelattua mutta en saanut siinä hahmoa ikinä edes mihinkään hirveän isoille tasoille...

Poikakaveri on kova pelaamaan myös, siltä löytyykin Nintendo Wii joka on meidän talouden ainut konsoli. Mario Kartia ja sensellaisia sillä tulee pelailtua. Ollaankin vähän mietitty, että ostettaisiin yhteinen pelikone (sit ois kahden ihmisen taloudessa viisi tietokonetta!) mutta en tiedä tulisko siitä vähän epäreilua kun ei tuo toinen sitten saisi ollenkaan pelata ;)

jaioni

Pienestä pitäen ja hamaan tulevaisuuteen asti, KYLLÄ! Konsolipelejä olen rakastanut aina, PC:llä en ole oikein koskaan innostunut pelaamaan mitään korttipelejä hienompaa. :D

Konsoleita löytyy tällä hetkellä PS2 ja 3, sekä Nintendon GameCube ja vanha kunnon 8-bittinen NES, joka yhä toimii jotenkuten.

Pelaan pelejä aika laidasta laitaan, enimmäkseen kuitenkin (j)rpg ja tappelupelejä löytyy hyllystä. Lemppari pelisarjoja ovat Final Fantasy, Dragon Quest, Atelier, .hack, Tekken, KoF, Blaz Blue, Suikoden, Soul Calibur, Warriors, DMC, Castlevania, Zelda ja Shin Megami Tensei.

En ole oikeastaan törmännyt negatiiviseen asenteeseen, joskus varsinkin pelikaupoissa ovat miesmyyjät saattaneet olla hieman varautuneita, mutta heti kun on käynyt ilmi, että olen selkeästi pelannut ennenkin ja tiedän mitä haluan, asenne muuttuu ja vapautuu. Miespuolisilta kavereilta saa yleensä ihan vaan ihailua kun heille selviää, että olen konsolipelinörtti. XD

riisi (Ei varmistettu)

Oon pelannut ala-asteelta saakka. Lempparigenreni on jrpg koko korniudessaan. Yläasteella harrasteeni vei viimeisetkin katu-uskottavuuden rippeeni ja saatiin kaverini kanssa erinäistä halveksuntaa osaksemme kun fiilisteltiin eeppisimpiä pelimokiamme koulun käytävillä. Sitten kasvoin isoksi, menin baariin ja havaitsin, että gamerille heruu aina ja kaikkialla. :DD

Huonoon suhtautumiseen en oo törmännyt sitten yläasteaikojen. Huonoa suhtautumista dotassa ja lollissa ei mielestäni lasketa, sillä siellä nöyryytetään sukupuoleen katsomatta. :D Niihin peleihin sisään päästäkseen pitäisi olla jo valmiiksi omat joukot, joiden suojissa oppia ja harjoitella, ja naisilta valitettavan usein tällainen joukko puuttuu.

Veden alla

Olen koukussa juurikin Sims 3-peliin. Omistan siihen kaikki mahdolliset lisäosat ja ostan nettikaupasta lisää tavaroita ja kaupunkeja. Todennäköisesti olen kuluttanut yhteen peliin monta sataa euroa. Minusta pelaamisessa ei ole mitään noloa, enkä ole törmännyt ennakkoluuloihin. Jos pelaaminen tekee minut niin onnelliseksi, mitä väärää siinä on? Sims on ihanan monipuolinen peli, voin rakentaa unelmataloa sisustuksineen monta päivää tai suunnitella erilaisia vaatekokonaisuuksia. Oikeastaan tarvitsisin pelaamista varten paremman koneen, mutta siinä budjetti tulee vielä vastaan. Ensi vuonna tulee Sims 4, jolloin koko rumba varmaan alkaa alusta. :D

Hartiajännitys

Ennen pelasin klassisia Sierran ja Lucas Artsin seikkailupelejä (tietokoneelle), ja teini-iän idolini oli machoileva Gabriel Knight. Nykyään pelaamiselle ei oikein tunnu löytyvän aikaa, vaikka välillä kutkuttaisikin. Ihan hyvää suhtautumista olen saanut ihan pahinta teinihypetystä lukuun ottamatta, vaikka ei tuo pelaaminen mikään ykköspuheenaihe ole koskaan ollut.

Jemina
No Sex and the City

Kyllä pelaan. Myös omat pelikokemukseni alkoivat jo lapsena, ja olenkin viettänyt viimeiset n. 20 vuotta kasibittisen Nintendon ohjain käteen liimautuneena. Samaten pelaan edelleen monia vanhoja DOS-pelejä. Sitä uudempien pelien suhteen olen aika myöhäisherännäinen ja perehtynyt niihin ihan vasta viime vuosina, mutta muun muassa kommenttiketjussa jo usein mainittu Sims kuuluu varustukseen täälläkin. Uusimpia suosikkejani ovat kaksinpelattavat zombiräiskintäpelit, kuten viimeisimmät Resident Evilit. Mikäs sen parempaa kuin laukoa zombeja kumoon yhdessä kumppanin tai kaverin kanssa! En meinaa nykyään edes lähteä baariin, en oikein pakollakaan, kun perjantaisin tekee vain mieli jäädä kotiin pelaamaan.

Mulla on pelaaminen alkanut jo pikkutyttönä C64:n parissa. Sitten tuli PC-pelit ja myöhemmin PlayStationiinkin pääsin tutustumaan. Tällä hetkellä pelikoneina ovat PC ja rakas PS3 josta löytyy myös "harvinainen" ominaisuus, eli voin pelata myös PS2-pelejä sillä. Tuossa talvella meinasi tulla itku kun bluray-asema lopetti toimimisen siinä, mutta onneksi miehen kanssa saimme korvattua sen uudella asemalla. Nyt innolla odotetaan sitten PS4:sta.

Tykkään pelata pelejä laidasta laitaan. Ainoastaan FPS-pelit jätän muille, sillä ne aiheuttavat mulle pahoinvointia jostain syystä. Suosikkipeleihin kuuluu Silent Hillit, Final Fantasyt, The Sims 3, Need for Speedit, WoW, Assassin's Creedit, Tekkenit, .. Listaa vois jatkaa loputtomiin :)

Mari H (Ei varmistettu) http://www.marihblog.com

Vanha artikkeli, mutta pelaan myös!

PC:llä ja puhelimella. World of Tanksia ihan tietokoneella, puhelimella Clash of Clansia, Plunder Piratesia ja Boom Beachia.

Kommentoi