”Pelkään ovenkahvoja!” White Trash Disease -Natan ja muiden bloggaajien salaiset neuroosit

Toimitus

Pakkomielteensä kullakin. Kolme bloggaajaa paljastaa oudoimmat tapansa:

”En ole koskenut rautatieaseman ovenkahvaan viiteen vuoteen.”

"Olen ollut töissä synnytysosastolla sairaalahuoltajana, ja pesen nyt viisi vuotta myöhemmin käsiä edelleen silkasta ilosta. Tähän liittyy myös monien asioiden kosketuspelko: ovenkahvat, bussien stop-napit, erilaiset kaiteet ja tangot sekä julkisten tietokoneiden hiiret ovat pahin painajaiseni.

Kaikkein kamalin on Helsingin rautatieaseman ällöttävä puinen ovenkahva, johon en ole viiteen vuoteen koskenut kertaakaan. Odotan, että joku muu avaa oven. Lisäksi pesen itseni suihkussa aina samassa järjestyksessä, koska sairaalakoulutuksessa opetetettiin siivoamaan likaisemmasta puhtaampaan. Jokainen arvatkoon, mikä tämä järjestys sitten on."

- White Trash Disease -blogin reteä Nata

 

”Poikaystävä pilaa öisen nakuneuroosini.”

"Nukun yöni täysin rauhassa vain, jos kaksi yksityiskohtaa täyttyvät: 1. Makuuhuoneeni ikkunaverhojen on oltava täysin auki. 2. Makaan untuvapeittoni alla ihan yksin ja alasti.

Koska pidän poikaystävästäni, annan hänen jäädä välillä yöksi, mutta se tuntuu kompromissilta. Minulla on pakonomainen tarve omia koko paripeitto itselleni, heittää yöppärit pois juuri ennen nukahtamista, pyöriä yöllä ympäri sänkyä ja herätä aamulla valoisassa huoneessa. Poikaystäväni ajaa pimennysverhojen asiaa – ja toivoo, että hankin hänelle oman peiton.

- Jenna K, Lilyn toimituksen oma nakuneurootikko

 

”En ota koskaan kaupan hyllystä ensimmäistä purkkia – tai syö liian halpaa ruokaa buffetissa”

" En voi koskaan ottaa kaupassa hyllystä ensimmäisenä näkyvää tuotetta, vaan kaivelen aina toisen tai mieluiten kolmannen tai neljännen myyntipakkauksen. Tämä koskee sekä ruokaa että kosmetiikkatuotteita.

Mielestäni on ihan järkeiltävissä, että joku röyhkimys on voinut ronklata näkyvimmällä paikalla olevia meikkipurkkeja. Yök! Tämän neuroosin jäljille minut saatteli parhaan ystäväni edesmennyt isoäiti. Hän opetti myös, että buffetissa ei saa syödä ruokia, joiden kilohinta on alle kymmenen euroa."

- Saara Sarvas, Lilyn killeri kauneusbloggaaja

 

Nyt on teidän vuoronne heittää neuroosit yhteiseen pöytään:

Mikä on sinun salainen pikku tapasi tai kummallisin pakkomielteesi?

Share

Kommentit

Eevajne. (Ei varmistettu)

Mulla on sama neuroosi kuin Saaralla - ei voi ottaa ekaa tuotetta, sitähän on kaikki ronklanneet ja sitten palauttaneet hyllyyn ennen kuin joko a) kävelevät pois, b) poimivat koriinsa sen kolmantena tai neljäntenä olevan tuotteen. Tosin ennen tätä en edes tajunnut että se on neuroosi, luulin, että kaikki tekee niin....

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin lapsena kai liikaa Lucky Lukeja - en koskaan istu ravintolassa, baarissa tai muussakaan julkisessa paikassa selkä saliin päin. Jos en saa istua selkä seinää vasten, muutun todella levottomaksi ja kiemurtelen tuolilla kunnes kehtaan poistua. En vaan kestä ajatusta että selkäni takana liikuskelee ihmisiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lähes kaikki kylmänä tai huoneenlämpöisenä syötävä ruoka on laitettava hetkeksi pakastimeen. Jugurtit ovat parhaimmillaan kun ne ovat hieman jäähileisiä. Myös karjalanpiirakat käyvät pakkasessa.

Nata (Ei varmistettu)

onks mä ihan sairas koska samaistun kaikkien bloggaajien neurooseihin? jennan erona tosin ihan täyspimeä makuuhuone, muuten ei tuu uni!

Let us go
LET US GO

kun syön porkkanaa niin mun pitää aina ensin koskea sillä ranteen sisäpuolia....... jep, noloa esim koulussa. koskee vain kokonaisia tai paloteltuja porkkanoita, ei onneks esim.raastetta :D 

-k

Dreams

Sama, kun Saaralla ja Eevalla! Mummu on opettanut, ettei koskaan pidä ottaa ensimmäistä. :) Ja vähän sama myös kun Natalla - olen ahkera käsidesin käyttäjä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Peitän aina suuni ja nenäni bussissa tai muulla julkisella paikalla, kun joku yskii. Mielessä kummittelevat tuberkuloosi ja muut tartuntataudit. En ymmärrä, miksi ihmiset lähtevät sairaina ulos, ei se ole itsellekään kovin kivaa. Pahinta on kuunnella jonkun yskimistä ja rään kurlaamista kurkussa koko bussimatka tai luento.

susa

mä inhoan tota ihmisten purkkineuroosia, joten omana neuroosinani on kaivaa hyllystä se toka tai kolmas pakkaus ja sijottaa se ensimmäisen pakkauksen paikalle. jolloin se varsinainen "ensimmäinen" pakkaus jää tokaks ja joku purkkineuroottinen tietämättään ottaakin sen. buahahhahaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Alhaalla roikkuvat lamput, kynttilälyhdyt, jne. aiheuttavat neuroottisuutta. Tarkkailen nimittäin koko ajan etteivät ne vaan heilu, sillä tulen huonovointiseksi nähdessäni heiluvia asioita. Tämä rajoittaa jo jonkin verran sosiaalistakin elämää ja toivon pääseväni siitä eroon.

marylou (Ei varmistettu)

kauheaa tunnustaa, mutta olen alkanut inhota suutelemista (myös oman mieheni).... ällöttää se hammasmätäbakteerien, mikroskooppisten ruuantähteiden ja syljen määrä, joka kulkee suusta suuhun kun oikein intoutuu kielisuutelemaan. sama pätee kyllä muihinkin ruumiin eritteisiin.... yök. olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka oikeasti ei pidä suutelusta? teen sitä kyllä koska on vähän pakko.

inhoni kohdistuu tosin vain ihmisiin. naurattaa, kun mieheni ihmettelee, miten voin pussailla koiraani. no, koska en kielisuutele sen kanssa!

Levyt päällä (Ei varmistettu)

Kokeilen aina lähtiessäni, ettei mikään hellan levyistä ole päällä - vaikka en olisi käyttänyt hellaa päiviin!!!

Hear Hear!

Minulla on myös tu juttu, etten mielelläni istu ihmisten täyttämässä tilassa (esim. ruokalassa, ravintolassa, juhlatilassa) niin, että suurin osa ihmisistä jää selkäni taakse. Minä haluan nähdä muuta ihmiset ja mitä ympärilläni tapahtuu, enkä pidä siitä tunteesta, etten näe, mitä selkäni takana tapahtuu. Tämän vuoksi menen myös ryhmäliikuntatunnilla, luennoilla, julkisissa kulkuvälineissä, yms. sellaisiin asemiin, että näen mahdollisimman hyvin muut ihmiset. En siis esimerkiksi jumpassa ole takarivissä siksi, etten usko pysyväni tahdissa, olo vain on epämiellyttävä siellä salin edessä.

Caelia
Caelia's

Mä olen joskus vähän hankala illallisvieras, koska tietyt (lue: tosi monet) ruuat eivät saa koskettaa toisiaan lautasella. Ja ihan turha sanoa että koskeehan ne suusakin toisiinsa - ei auta. Ei ne kaikki nimittäin suussakaan saa koskea toisiinsa, syön ne eri aikaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Haha, Nata rules! Mulla on sama kuin Saaralla, ei koskaan ekaa purkkia... Ja kaikkea pitää aina ravistaa tai heiluttaa. Outoa...tästä mulle usein vidduillaan.

Terkuin Kissaämmä

Vierailija (Ei varmistettu)

Sairaanhoitajakoulutuksessa ja muutenkin sairaalamaailmassa kyllä opetetaan aseptinen työjärjestys eli siivoamaan puhtaimmasta likasimpaan. Ettei se likaisin likaa niitä muitakin.

susa-samis (Ei varmistettu)

hehhee, mulla sama "himo" kuin susalla yllä. eli hipelöin ja kopeloin ja laitan sitten putelin sinne peremmälle lopuksi.

ppp (Ei varmistettu)

Olin tulossa samaa kommentoimaan kuin Vierailija yllä - se järjestys on oikeasti puhtaimmasta likaisimpaan. :)

En voi nukkua toisen kasvoihin päin, sillä inhoan toisen lämmintä hengitystä kasvoillani. En tiedä mistä tämä on lähtöisin, mutta mielummin painun sitten vaikka puolimetriä alemmas, toisen rintaa vasten.

Vierailija (Ei varmistettu)

Caelia, vihdoin löysin kohtalotoverin! Itselläni on pakonomainen tarve laittaa kaikki ruuat omiin "lokeroihinsa", ja myös syödä ne kaikki erikseen.

En myöskään voi nukkua kasvot vastakkain, tarkistan aina hellan ja kahvinkeittimen jajajaja... vähintään kaksi kertaa ennen kuin lähden kotoa. Ja onhan näitä muitakin...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en pysty nukahtamaan sillain että oon kasvot vastakkain jonkun kanssa, koska mua häiritsee etten nää pimeässä jos se toinen vaikka tuijottaa mua suoraan silmiin :D. Joten pakko kääntyä selin jos ei siinä välissä ole jotain.

Nata (Ei varmistettu)

typo tuolla tekstissä! puhtaammasta likasempaan tietty

Vierailija (Ei varmistettu)

"mä inhoan tota ihmisten purkkineuroosia, joten omana neuroosinani on kaivaa hyllystä se toka tai kolmas pakkaus ja sijottaa se ensimmäisen pakkauksen paikalle. jolloin se varsinainen "ensimmäinen" pakkaus jää tokaks ja joku purkkineuroottinen tietämättään ottaakin sen. buahahhahaa."

teen samaa, tosin itse myöskään en koskaan ota ekaa tuotetta. ristiriita? :D

Töntti (Ei varmistettu)

Mua ällöttää aivan hirveesti kassatätien ja bussikuskien kämmenet, joten en voi koskaan antaa kolikoita ja muita rahoja käteen kunnolla, vaan tiputan ne mahd. korkeelta, etten varmasti kosketa kauppiaan/kuskin kättä. Usein rahat kolahteleekin ympäri kassapöytää ja lattioita, jep tää on tosi tyhmää.. + Mäkään en voi ottaa ensimmäistä tuotetta hyllystä, vaan kaivan aina sieltä syvemmältä. Kammottaa nyt toi kun jotkut näköjään vaihtelee niitä, enkä saakaan sitä puhdasta tuotetta!!

HennaTuulia
Mixed Noise Soup

Nukahtaa ei voi, jos yöpöydällä ei ole vesilasia. Oli jano tai ei, join siitä hörppyäkään tai en, mutta jos sitä vesilasia ei ole, on kamala jano enkä voi nukkua.

Jos harppaan portaissa tupla-askelmat toisella jalalla, on se tehtävä myös toisella, ettei tasapaino järky. What?

Voi meitä ihmisiä. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Voin vannoa kaikille purkkineuroosista kärsiville, että "puhdasta" tuotetta ei ole olemassakaan. Niitä on hipelöity, näpelöity ja kopeloitu tuhanteen kertaan ennen kuin päätyvät sattumanvaraisessa järjestyksessä hyllyyn. Välillä ne putoilevat lattialle (josta laitetaan takaisin hyllyyn, tietenkin), niitä järjestellään ja siirrellään ja ennen kaikkea ostetaan niin paljon, että se ensimmäinen tuote ei välttämättä ole ollut siinä muutamaa minuuttia kauempaa. Että se siitä takimmaisen ottamisesta ;).

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko ostaa kaikista tuotteista aina halvin vaihtoehto, vaikka rahaa olis kuinka paljon tilillä. En raaski ostaa kahta euroo kalliimpaa kahvipakettiaka tai sukkiksia jos tiiän et vähä kauempaa kaupasta saa halvemmalla vaikkei kyseessä oliskaa ku ihan pikkusumma. Olkoon toinen tuote kuinka paljon parempi mut aina ihan pakko ostaa se halvin :D

Kommentoi