Roope Salminen: ”Toimivan parisuhteen löytäminen vaatii hyvää tsägää”

Toimitus

Keväällä 2015 Roope Salminen ihmetteli, miksei mikään tunnu miltään. Hän oli vihdoin saanut kaiken, mistä oli haaveillut: hittibiisin, festarikeikkoja, juontajan töitä, koekuvauksia, haastatteluja – ja toteutti kaiken lisäksi unelmaansa rakkaiden yhtiökumppaneiden ja bändikavereiden kanssa. Hän pyöritti omaa tuotantoyhtiötä ja improvisaatioryhmää ystäviensä Sasu PaakkunaisenKalle Lindrothin ja Aku Kallosen kanssa ja oli päätynyt räppäämään Roope Salminen ja koirat -yhtyeeseen yläasteaikaisen ystävänsä Ossi Saarinen pyynnöstä.

Vain hieman aiemmin Salminen, 26, oli tunnettu – jos ylipäätään oli tunnettu – lähinnä näyttelijä Eppu Salmisen poikana ja entisenä Kotikatu-näyttelijänä. Kaikki muuttui, kun hän juonsi keväällä Uuden musiikin kilpailun, kisasi Tähdet, tähdet -ohjelmassa Suomen parhaan esiintyjän tittelistä, ja Roope Salminen ja koirat -yhtyeen Madafakin darra -rallatus nousi maan viralliseksi nousuhumalan soundtrackiksi.

Mutta suosion harjalla Salminen huomasi uudestaan ja uudestaan ajattelevansa, miten turhalta kaikki tuntuu.

”Tein pelkästään töitä, ja minulla oli tyhjä olo. Ihmettelin, miksi minulla ei ole kivaa. Ajattelin, että tätäkö tämä on. Tästäkö minä olen unelmoinut vitun pitkään?”

Salminen ei kuitenkaan myöntänyt, ettei unelman eläminen tuntunut unelmaelämältä. Kaveriporukka hehkutti menestystään, eikä väsymyksestä valittaminen tuntunut sopivalta. Haaveen eteen oli taisteltu yhdessä vuosia.

”Ihastumisista ja parisuhdeongelmista tilittäminen on minulle ihan no problem, mutta samalla kun kaikki heittävät uramenestyksestä yläfemmoja, on vaikea näyttää heikkouttaan ja sanoa ääneen, että teen liikaa duunia.”
 

Vasta kun Salminen lähti loppukeväästä yhtiökumppaneineen vetäytymismatkalle Tallinnaan, hän sai sanottua, ettei jaksa. Kaverit keksivät ratkaisun: Sasu Paakkunainen voisi ryhtyä Salmisen manageriksi.

”Se on ollut maailmanhistorian paras idea. Sitä ennen minulla oli niin paljon kaikkea, että oli vaikea pitää pää kasassa.”

Nyt Paakkunainen aikatauluttaa Salmisen päivät ja vastaa tämän puolesta sähköposteihin. Hän tietää, milloin Salmisen kannattaa kirjoittaa, milloin levätä ja milloin tämä on henkisesti oikeassa mielentilassa antamaan hassutteluhaastatteluja.

Työtaakan jakaminen tuntuu Salmisesta luontevalta. Hän ei ole koskaan epäröinyt pyytää apua tai tyrkyttää itseään hommiin, joista on kiinnostunut. Hän on soitellut ohjaajille, kysellyt puolitutuilta näyttelijöiltä uravinkkejä, katsotuttanut isällään juontotöitään ja kirjoittanut lyriikoita uudestaan kavereiden palautteiden perusteella.
 

Toisaalta Salminen toteuttaa unelmiaan ihmissuhteiden ja yöunien kustannuksella. Hän sanoo suoraan, ettei hänellä ole aikaa käydä kavereiden kanssa kaljalla. Se ei ihmetytä, jos näkee Salmisen kännykän kalenterimerkinnät: parille päivälle on buukattu kaksi Koirien keikkaa, bänditreenit, improkeikka, juontokeikka, koulutus ja muutama haastattelu.

”Olen tehnyt sen uhrauksen, etten näe ystäviäni. Myös toimivan parisuhteen löytäminen vaatii hyvää tsägää.”

Onneksi työkaverit ovat Salmiselle kuin perhettä.

”Tällä hetkellä managerini Sasu on mulle kaikkein läheisin ihminen. Olemme olleet ystäviä kymmenen vuotta ja rakastamme toisiamme paljon. Minulla on häneen täysluotto ja kerron hänelle kaiken, mitä elämässäni tapahtuu.”

Muutkin läheistet hän aikoo pitää elämässään, tuli millaista menestystä tahansa. Salminen saattaa kadota viikoiksi kiertueille tai kuvauksiin, mutta ystäviensä elämästä hän ei katoa.

”Olen tehnyt selväksi mun ystäville, että olen olemassa heitä varten. Olen vähän kuin Batman: mua ei aina näy, mutta olen valmiina, jos jotain sattuu.”
 

Lue lisää Roope Salmisesta tammikuun Trendistä. Haluatko lukea lisää tällaisia juttuja? Tilaa Trendi tästä.


Teksti: Heini Maksimainen
Kuvat: Elina Simonen

 

Share

Kommentoi