Rosa Meriläinen: ”Juon itseni jonkinlaiseen humalaan keskimäärin kerran viikossa”

Toimitus

”Nousuhumala on voittoisimpia ja ihanimpia tiloja, mitä tiedän. Poskille nousee puna ja mieleen koko ajan uusia kerrottavia juttuja. Ihmiset näyttävät kauniilta ja tuntuvat mielenkiintoisilta.

Uskon, että moni kokee näin, mutta Suomessa alkoholista puhutaan sievistellen. Melkein kaikilla on kokemuksia siitä, että joku läheinen juo liikaa ja seuraukset ovat ikävät. Siksi meidän täytyy toistella erilaisia kliseitä, kuten ’alkoholismi on sairaus’ ja ’itse juon vain kaksi lasia hyvää viiniä ruuan kanssa’. Tilastojen valossahan se ei ole totta: suurin osa juo enemmän, mutta ei se silti tee heistä alkoholisteja.

Juon itseni jonkinlaiseen humalaan keskimäärin kerran viikossa. Viinapääni on optimaalinen, sillä tulen pienestäkin määrästä huppeliin. Saatan nauttia neljä lasia viiniä ystävän kanssa taidenäyttelyretkellä tai juoda kymmenen tuoppia olutta syntymäpäiväjuhlissa. En ikinä avaa viinipulloa kotona vain itseäni varten. Alkoholi on aina ollut minulle sosiaalinen juttu.

Olin 13-vuotias, kun kokeilimme alkoholia tyttöporukalla. Jonkun isoveli oli hakenut meille olutta. Maistelimme sitä kodin lähellä olevan hiekkakuopan laidalla. Jokaisen hörpyn jälkeen piti ottaa vähän salmiakkijauhetta, koska olut maistui niin kamalalta. Aiemmin olin viettänyt aikaa kahdestaan eri tyttökavereiden kanssa, mutta alkoholin ansiosta meidän oli luontevaa hengailla isommassa porukassa. Meillä oli yhteinen salaisuus, ja se oli kivaa.

Alkoholi on myöhemminkin edistänyt ihmissuhteitani. Vaikka tulen humalassa joskus sanoneeksi jotain, mitä kadun, vielä useammin puhun juuri oikealla tavalla suoraan.

Juominen auttaa myös rentoutumaan. Olen aikamoinen suorittaja. Arkeni on yhdistelmä työtä, äitinä olemista ja treenaamista, ja välillä tuntuu, että väsymys kaventaa persoonaani. Pari lasin jälkeen tunnen olevani enemmän oma itseni. Juhliminen tuo elämääni tarpeellista pientä holtittomuutta. Kun lähden kaljalle, en tarkista sähköpostia.”
 

Teksti: Venla Rossi
Kuva: Ilkka Saastamoinen

Juttu on julkaistu juuri ilmestyneessä Trendissä, jonka teema on Voima!



Lue myös nämä:

Paljonko juot viikossa alkoholia?

Käsi joka kesäbisseä kallistaa

 

 

Share

Kommentit

Tiia Rantanen

Oikein! Kiitos tästä. Itse kuulun myös siihen koulukuntaan, joka uskoo, ettei parisuhteita juuri syntyisi ilman alkoholia. Alkoholittomat treffit (joissa mentäisiin bonuksena vaikka pelaamaan inhokkiani biljardia) olisivat suurin painajaiseni. Pari lasia viiniä deiteillä rentouttaa paitsi mielen, myös kielen kannat, ja tekee huonoistakin vitseistä vähän hauskempia. Kokemusta on. 

CougarWoman
CougarWoman

Hienoa Rosa - susta tuli justiinsa vielä enemmän idolimpi <3

AnnaK2016 (Ei varmistettu) https://haipakka.com/

Kippis! Vaikea aihe, mutta turha syyllistäminen vain lisää tuskaa. Jos ei mokaile tai ole vaaraksi itselleen tai muille, ok!

Kiti
Katso tarkemmin

Surullista, ettei kyseisiä mukavia tunteita osaa kokea ilman alkoholia. Jos kokee viinan edistävän ihmissuhteita ja rentouttavan, kannattaa miettiä, miksi sama ei onnistu ilman nousuhumalaa.

MuuMuu (Ei varmistettu)

Ei kai kukaan tässä sanonutkaan, että kyseisiä mukavia tunteita osaa tuntea vain alkoholin kanssa, ja että ihmissuhteet tai rentoutuminen ei onnistuisi ollenkaan ilman alkoholia. Voi olla sekä-että eikä joko-tai.

Tandem (Ei varmistettu)

Olipa tyhmä kirjoitus, näin suoraan sanottuna. Jokainen rentoutuu tavallaan, mutta tuollaisen epäterveellisen ja haitallisen "rentoutumiskeinon" markkinointi julkisesti on yököttävää.

Hyvä Äiti

Itse asiassa alkoholi ei ole kaikille meille samanlainen haitallinen mörkö ja _epäterveellinen_ rentoutumiskeino. Jotkut ihan oikeasti osaa käyttää alkoholia, vaikka kaikilla onkin vähintäänkin se yksi alkkissetä suvussa, jonka takia alkoholia pelätään. 

On edistyksellistä että alkoholista puhutaan muulloinkin kun alkoholismin (joka usein on seurausta aivan muista yksilön ongelmista, kuten yksinäisyydestä) yhteydessä.

Ja ennen kaikkea on edistyksellistä että aikanamme kirjoitetaan muutakin kuin paheksuvia ja pelottelevia artikkeleita milloin mistäkin tai ylipäätään mitään mistä on monenlaisia mielipiteitä. 

 

Nuumi (Ei varmistettu)

Viitaten Kitin kommenttiin tuossa yllä, eikö yksilöllä ole jonkin asteisia ongelmia, mikäli hän ei ilman alkoholia kykene esimerkiksi rentoutumaan?

Hyvä Äiti

Ei. On jokaisen oma asia millä rentoutuu. Ja mistä päätteli ettei Rosa Meriläinen tai muut jotka käyttävät alkoholia rentoutumiseen, pysty rentoutumaan muilla keinoilla kun alkoholilla? Minusta hän vain mainitsee alkoholin rentouttavan vaikutuksen, ei suinkaan sano sen olevan ainoa keino -yhtään mihinkään.

Minusta yhteiskunnassamme on jonkinasteisia ongelmia jos alkoholista ei voi keskustella myös myönteiseen sävyyn. Kuten sanottu, alkoholi on joillekin (jotka sitä osaavat käyttää) ihan mukava ja rentouttava juoma. Se, että alkoholi sopii joillekin paremmin kuin toisille ei tee alkoholista tai sen puhumisesta väärää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toki jokainen saa rentoutua tavallaan, mikäli ottaa myös läheisensä huomioon. Rentoudun itsekin joskus juomalla hiprakat tai kännit enkä näe tai koe siinä olevan mitään pahaa.
Tarkoitin kommentillani vain sitä, että alkoholismiin voi johtaa myös alkoholin käyttö rentoutumistarkoitukseen (ja melko usein sännöllisesti tissutteleva onkin jonkin asteinen alkoholisti) tai esimerkiksi kyvyttömyys käsitellä negatiivisia tunteita (jos pännii, ota kännii...). Että yksillöllä saattaa olla ongelmia vaikka päälle päin kaikki näyttää olevan hyvin. Ja että alkoholisti ei aina ole se kaatokännissä ja räkäposkella räyhäävä syrjäytynyt setä tai täti.

Koska yhteiskunnassamme on niin pitkät perinteet alkoholin aiheuttamista ongelmista, on varmaankin siitä syystä keskustelu alkoholin käytöstä hyvin ongelmalähtöistä. On tosiaan hyvä, että myös toisenlaisia näkökulmia nostetaan esille, mutta minusta on silti tärkeää myös rehellisesti keskustella siitä, miten päihteistä tulee joillekin ihmisille ongelma. Enkä tarkoita tässä nyt Meriläistä vaan ylipäätään meitä kaikkia, jotka joskus juomme, enemmän tai vähemmän. Harva sitä tietoisesti alkoholistiksi ryhtyy.

MuuMuu (Ei varmistettu)

Itsekin nautin hyvästä viinistä ja onhan nousuhumalassa kiva olla välillä, mutta on pakko sanoa silti että ei se alkoholin epäterveellisyys itse asiassa riipu siitä, osaako sitä käyttää vai ei. Etanoli on pieninäkin annoksina myrkky, ja mm. nostaa erilaisten syöpien saamisen riskiä. Tietenkin riskit jää pienemmiksi, jos alkoholia ei käytä älyttömiä määriä joka päivä, mutta ei mitään "turvallista" tai "terveellistä" rajaa alkoholille ole. Itsekin tiedostan kasvattavani rintasyöpäriskiäni joka kerta, kun juon alkoholia, siitäkin huolimatta että suvussa on rintasyöpää. (Eikä alkoholisti ole aina sellainen, joka juo. Vuosikymmeniäkin juomatta ollut alkoholisti on silti edelleen alkoholisti, koska ei se addiktio ja alkoholin aivoissa aikaansaama mielihyvävaste häviä vaikka olisi juomatta.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri näin. Elimistön kannalta ei ole juuri väliä, juoko viinansa yksin itkien autotallin hämärässä, vai tyylikkäästi taiteilijaseurassa ilakoiden. Lisäksi alkoholia liikaa käyttävät tuskin koskaan itse tunnistavat tilannetta. Kännissä kerran viikossa tarkoittaa kohtalaisen runsasta alkoholinkäyttöä, sillä noin tiheällä humalajuomisella toleranssi kasvaa ja humaltuminen vaatii muutakin, kuin kaksi lasia viiniä.
Yleensä alkoholikeskustelussa marmatetaan, että alkoholisteja hyysäämällä pilataan muiden hyvä ajanviete. Kuitenkin Meriläisen kaltaiset, työkykyiset suurkuluttajat, jotka pitävät runsasta juomistaan vain hyvänä harrastuksena, ovat ne, joiden hyvinvoinnista hyysäämisellä yritetään huolehtia. Heidän läheisiään unohtamatta.

paulahelena
ALUAP

Ah, onneks täällä on muitakin, joiden mielestä tää oli ennemmin surullinen kuin ihastusta herättävä juttu. Jos tarvii alkoholia tunteakseen olevansa enemmän oma itsensä, niin olis varmaan hyvä tutkiskella sitä omaa itseään vähän enemmän.

Totem (Ei varmistettu)

Olisipa hyvä jos joku kirjoittaisi huonoistakin kokemuksista alkoholin käytöstä. Nimittäin mihin kaikkiin ikäviin tilanteisiin ja porukoihin on joutunut humalatilansa vuoksi. Onko tullut pahoinpidellyksi (esim. jonkun toisen hlön humalatilan takia), raiskatuksi, puhunut ohi suunsa ja pilannut ihmissuhteensa tai kenties tehnyt jotain todella noloa julkisesti ja joutunut naurunalaiseksi, menettänyt työpaikkansa jne jne. Itse en voi sanoa että alkoholista on minulle henkkohtaisesti seurannut mitään hyvää. Löysin miehenikin ihan selvin päin, itse asiassa jokainen humalassa hankittu ihmissuhde on ollut valhetta. Sitä ollaan niin ystäviä humalassa ja uskotaan omaan kaikkivoipaisuuteen, ja hah hah hah. Seuraavana päivänä totuus iskee päälle, morkkis sekä psyykkinen että fyysinen - mitä kivaa tässä on? Joskus otan pe-iltana itsekseni hyvää likööriä jäillä tai rinteessä yhden minttukaakaon, saatanpa juhlistaa erityistapauksia elämässä samppanjalla mutta muuten seurusteluni alkoholin kanssa on fini. Ja vettä/limua ruoan kanssa.

Vähän samoilla linjoilla itsekin olen nykyisin tuon alkoholin käytön suhteen. Humalassahan sitä on niin helppo kohde ja vietävissä, että sitä itse muutenkin hyväuskoisena ajautuu 'väärään' seuraan. Yäk.

Susulainen
Susula

Kenties tässä on haettu ihan hyvää pointtia, mutta itselle teksti avautui päiväkirjaotteena, jossa kuormittunut nainen yrittää oikeuttaa humalahakuista juomistaan. Sorry Rosa! Hyppi muuten myös silmille lause, että "tulen pienestäkin määrästä huppeliin" .. esimerkkeinä annetut neljä viinilasillista ja kymmenen tuoppia ei mun korvaan kuulosta pieniltä määriltä. Tämä perheenäiti ainakin ois tollasen määrän jälkeen kaikkea muuta kuin "oma itsensä" :D 

tinndy

Mielenkiintoisen jakautunutta kommentointia täällä! Kuulun itse team Rosaan. Pidän varsin yksinkertaistavana ajatteluna sitä, että ihmisessä on jotain vikaa, jos hän rentoutuu parhaiten kaljatuopin ääressä tai nauttii nousuhumalan tunteesta enemmän kuin juoksulenkistä.

Haluaisin muistuttaa, että ihmisten hermostoissa on eroja, jotka saavat meidät reagoimaan moniin asioihin ihan erilaisilla tavoilla. Jotkut ovat seesteisiä ja saavat itsensä rauhoitettua joogalla tai smoothiella, mutta toisilla se ei vain toimi. Esmes itse olen niin äärimmäisen neuroottinen, että vaikka kymmenen vuoden terapiajakson, lääkekokeilujen ja suht terveellisten elämäntapojen ansiosta mulla on terveen paperit ja yleishyvä pössis, en selviä hektisestä elämästäni ja päivittäisistä liikaärsykkeistä ilman silloin tällöin nautittavaa hermokaljaa. Kaltaisiani ihmisiä tunnen kymmeniä, ellen satoja. Jos taas synnynnäinen temperamentti on sellainen, että olo on sees vaikka taivas romahtaisi niskaan, hermostoa lamauttavalle substanssille ei varmaankaan ole yhtä paljon tarvetta.

Alkoholin vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, eikä omista kokemuksista voi johtaa yleispäteviä totuuksia. Kuten Meriläinenkin totesi, Suomessa puhutaan alkoholista sievistelevällä, omasta mielestäni vittumaisella tavalla. Puhutaan parista viinilasista viikossa samalla kun kauhistellaan enemmän juovien psyyken toimintaa. Siinä ei ole mitään järkeä eikä se perustu mihinkään faktaan.

On myös vaarallista, että alkoholikeskustelu rajoittuu "terveellisiin viinilaseihin pari kertaa viikossa" ja alkoholismin kauhuihin. Sellainen keskustelu on, paitsi tilastojen valossa valehtelua, myös omiaan aiheuttamaan vahvoja häpeän ja syyllisyyden tunteita niille, joiden juominen on jossain siinä rajalla. Ja häpeä ja syyllisyys ovat avaintunteita alkoholismin syntymisen kannalta.

Syyllistämisestä, moralisoimisesta ja kauhistelusta olisi syytä päästä eroon, jotta alkoholismista ja sen hoidosta voisi edes keskustella tässä yhteiskunnassa mitenkään järkevästi.

Kommentoi