Saako eksästä puhua nykyiselle kumppanille?

Ladataan...
Toimitus

Rakas,  sinulla on samanvärinen mekko kuin Jenniferillä kymmenen vuotta sitten näissä samoissa juhlissa.

 

"Jos sinulla ei ole mitään pahaa sanottavaa eksästäsi, älä sano mitään." Ohje on Onnenpäivän A. Sinivaaralta, joka on viettänyt viikonlopun terapoiden ystävää. Tämä on poikaystävän jatkuvan eksäpuheen traumatisoima.

Napakasta ohjeesta inspiroituneena tartuimme myös  Cosmopolitanin juttuun, jossa listataan asioita, joita entisestä kumppanista ei kannata mainita nykyiselle. Listalla ovat eksän kyltymättömyys sängyssä, säkenöivä kauneus ja ammatillinen ylivertaisuus.

Jos Lilyn toimitukselta kysytään, yllämainituista yksityiskohdista vaikeneminen kuuluu ihan normaaleihin käytöstapoihin.

Mutta miten on, onko ok muistella Rooman-lomalla, että viime reissulla piipahdit entisen heilan kanssa Pantheonissa? Tai todeta siivouspäivänä, että eksäsi kanssa totuit käyttämään ikkunanpesussa sanomalehtiä?

Entä onko ok puhua pahaa entisistä heiloista? Herättääkö täysi vaikeneminen eksistä epäilyjä vai luottamusta?

Päivän kysymys kuuluu:
 

Missä menee raja: mitä et halua kuulla kumppanisi eksästä? Entä mistä eksäasioista vaikenet itse uudessa suhteessa?

Teksti: Kati Toivanen, joka vaikenee sujuvasti kahdella kielellä, tyydyttävästi kahdella muulla
Kuva: Splash/AOP

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija/ Noora (Ei varmistettu)

Minusta eksistä on ihan ok puhua, pitäisin täyttä vaikenemista epäillyttävänäkin. Eri asia on tietenkin jos toinen kehuu yltiömäisesti eksäänsä, tai vertaa, kivalta ei myöskään tuntuisi jos eksä mainittaisiin joka lausessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

En mielelläni kuule, enkä kerro mitään.

Laura loves

Ei saa! Eksistä ei mainita sanallakaan, vaikka se vaatisi millaista välttelyä ja kiertelyä ja kaartelua. Aikaa ennen meitä ei yksinkertaisesti ole. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia :D

No Sex and the City

Jos tyyppi ei koskaan pihahdakaan eksästään, oletan että tällä on eron kohdalla jokin valtava emotionaalinen lukko, josta seuraa vielä ongelmia. Jokainen suhde opettaa meille lisää itsestämme sekä siitä, mitä tahdomme uudelta suhteelta ja potentiaaliselta kumppanilta. Niinpä tyyppi, joka ei asiasta puhu eikä pukahda, ei varmaankaan ole oppinut yhtään mitään. Tai sitten eksä on jemmattu kellariin tms. Siispä minun mielestäni täysi puhumattomuus -> ei hyvä.

Eksän rajatonta hehkutusta tulisi välttää, mutta muuten tästä saa mielestäni puhua kuten kenestä tahansa muustakin. Omat eksäni ovat yhä ystäviäni, jonka lisäksi eksän kanssa on usein vietetty jopa vuosia ja koettu ties mitä, joten outoahan se olisi näistä täysin vaieta. En kertakaikkiaan lähtisi tapailemaan tyyppiä, joka koettaa leikkiä ettei menneisyyttä olekaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei saa, enkä minäkään puhu. Kuuluu parisuhteen kultaisiin käytöstapoihin.

Mielestäni täysi vaikeneminen on epäilyttävää, kuulen ihan mielelläni minkälainen tyyppi exä on ollut, mutta ei mitään vertailuja tarvitse ryhtyä tekemään :)

Itse puhun kaikista existäni nykyisen poikaystäväni kanssa täysin avoimesti ja yksi existäni kuuluu läheiseen ystäväpiiriimme, jonka kanssa matkustelemme ja vietämme paljon aikaa.

Exän ei tarvitse tai pidä olla mörkö, jonka varjossa joutuu olemaan vaan hän on iso osa toisen ihmisen historiaa ja sieltä historian tarinoista voi oppia paljon nykyisestä kumppanistaan :)

(Ei varmistettu)

Saa ja pitää, mutta neutraaliin sävyyn. Sekä yletön eksän haukkuminen että kehuminen ovat jokseenkin epäilyttäviä. En rupeaisi mihinkään miehen kanssa, joka ei kestäisi ystävyyttäni exään / exiin. Toisaalta olen myös tullut verratuksi täydelliseen exään varsin ikävällä tavalla, ja aloittaessani tätä suhdetta mies oli jo päättänyt, ettei meidän suhteemme voisi olla yhtä upea kuin hänen edellinen suhteensa. No, eipä siitä sellaista sitten tullutkaan.

Laura loves

Täsmennän: suhteen alussa pitää toki puhua yökaupalla ex-suhteista ja niiden ongelmista sekä opituista "läksyistä" (myönteisiä puolia ja onnen hetkiä exän kanssa ei tule korostaa :D ), mutta sen jälkeen liikutaan eteenpäin eikä enää vilkuilla sinne suuntaan. Mutta siis kyllä ne pitää aluksi käydä läpi, jos on vakavasta suhteesta kyse.

mum (Ei varmistettu)

Olen täysin eri mieltä toisen "epäilyttävyydestä". Olen huomannut menneissä suhteissani sen, etteivät kumppanit ole saaneet edellisiä suhteitaan päässään päätökseen, jos niistä on haluttu vatvoa minun kanssa. Mitä enemmän tätä on tapahtunut sitä herkemmin on tullut ryppy rakkauteemme ja syynä on ollut näissä tapauksissa kukapas muu kuin exä. Opiksi olen ottanut ja kartan menneisyyden aalloissa vellovia tapauksia.

ite puin

Musta semmoinen aiheeseen liittyvä mainitseminen on ihan asialliasta, tyyliin "Ei mennä tuohon pitseriaan, eksäni sai sieltä ruokamyrkytyksen", ei tarvitse leikkiä, ettei ihmistä ja yhteistä elämää olisi koskaan ollutkaan. Mutta sitten semmoinen omatoiminen muisteluhehkutus, jonka päätarkoitus on kertoa usein aivan liikaa infoa itse tyypistä (oli se sitten huonoon tai hyvään sävyyn) kuten: "Ah, kesä, siitä tuleekin mieleeni pitkät, unettomat ja etenkin kosteat yöt tissevän eksäni Marja-Liisan kanssa..." tai "Kas, suolaa ruuassa! Pettävä, valehteleva ja melkoisen alkoholisoitunut narsisti-eksäni Liisa-Marja, jolta sain pysyväiskupan, käytti myös usein suolaa ruuassaan " saa hälytyskellot soimaan.

Turhat jorinat

Minusta olisi typerää, jos eksästä, jonka kanssa on oltu jopa vuosia, ei saisi mainita sanallakaan. Mutta vertailla ei saa!  Ja seksistä eksän kanssa ei pitäisi puhua ollenkaan. (Musta ei ainakaan ole kivaa ajatella kumppaniani kenenkään muun kanssa, ei siis myöskään eksänsä, joten oletan ettei hänkään halua kuulla mun menneestä seksielämästäni.)

Itse deittasin kerran muutaman viikon tyypin kanssa, joka jauhoi eksänsä erinomaisuutta milloin missäkin asiassa useita kertoja päivässä. Kysyinkin, miksi ihmeessä hän ei mene kukkakaupan kautta maanittelemaan Miss Mainiota takaisin, kun hän kerran on niin täydellinen. Miksi joku kusipää tekee tuota? Siis vittuilee uudelle kumppanille siitä, ettei se ole joku toinen?

Jii (Ei varmistettu)

Kummastusta herättää, jos eksästä ei puhuta missään vaiheessa mitään. Kuten Jemina yllä heitti, tulee väistämättä mieleen onko ero sittenkään selvä vai tuleeko ex vielä kummittelemaan nykyiseen suhteeseen. Allekirjoitan Jeminan mielipiteen myös eksän hehkuttamisesta, ei sekään ole tarpeellista. Tiettyä hienotunteisuutta eksistä puhumisen kohdalla tulisi harjoittaa, esimerkiksi korostamatta liikaa joskus olleita tunteita tai vertaamatta nykytilannetta entiseen elämään.

Oman mieheni kanssa olemme puhuneet entisistämme ja miten he ovat vaikuttaneet meihin ihmisenä. Kummallakin on omat taakkansa ja molemmat ovat oppineet arvokkaita asioita itsestään ja mitä haluamme parisuhteelta.

tiitipä sen sanoi: " ei tarvitse leikkiä, ettei ihmistä ja yhteistä elämää olisi koskaan ollutkaan"

ei se ihminen ja sen kanssa koetut asiat eron myötä nyt kuitenkaan ilmaan katoa. ainakin itse lähden suhteesta kävelemään aika vikkelään, jos en saa puhua elämästä ennen sitä toista. jos se elämä sisältää eksät, niin sitten puhutaan niistäkin. ne kuitenkin on mennyttä, käsiteltyä eikä mitään, mitä tahtoisin takaisin.

Laura loves

tiiti sanoi: Musta semmoinen aiheeseen liittyvä mainitseminen on ihan asialliasta, tyyliin "Ei mennä tuohon pitseriaan, eksäni sai sieltä ruokamyrkytyksen".

 

Eikun just tossa tilanteessa sanoisin, että "Ei mennä tuohon pitseriaan, mun kaveri sai sieltä ruokamyrkytyksen." En halua tietää, missä olette viettäneet romanttisia illallisia, perkele. Silloin kuin eksällä ei ole mitään merkitystä kontekstin kanssa (vrt. pitseria), miksi tuoda häntä esiin.

Alan kuulostaa ihan hyvältä psykolta, peukkua mulle!

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Naiset ovat nuorina 15-30 vuotiaina erilaisten komeiden ja rikkaiden eliitin miesten patjoina. Sitten kun kolmekymppisenä nainen haluaa vakiintua, hän huomaa ettei saakaan eliitin miestä avioon/ vakiintuneeseen parisuhteeseen kanssaan. Tyytyessään oman tasoiseensa mieheen nainen sitten vertailee miestä jatkuvasti niihin eliittiuroksiin, joiden patjana hän nuorempana toimi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Liian positiivinen ja jatkuva juttelu eksästä on kyllä hiukkasen epäilyttävää. Kuitenkin yleisenä linjana ottaisin sen että eksät on kuitenkin osa elämää, entistä kylläkin, joten pakko niitä juttuja on kestää. :D Monet eksät voivat olla vieläpä ystäviä. Tämän takia eksät tulee vaan mieleen jossain tilanteissa ja onhan se hassua jos heitä ei voi mainita. Eksät ovat myös osalta sitä toista osapuolta muokanneet, joten silläkin tavalla he ovat aina jonkinkokoinen osa sitä nykyistä suhdetta.

Myös liian kielteinen eksäpuhe on tosi epäilyttävää, koska se huokuu heti sellasta katkeruutta joka johtuu siitä ettei tämä henkilö ole vielä päässyt ylitse eksästään.

All in all, avoimuus kunniaan. Oon ainakin itse arvostanut aina ihmisiä jotka voivat kertoa avoimesti tällaisista asioista.

Ajattelen, että kumppanin menneisyydestä on aina hyvä tietää  jotain. Ja mielellään paljon. Aluksihan pitäisi kovasti kiinnostaa "kuka tämä tyyppi on ja haluta tietää mahdollisimman paljon lisää". Hälytyskellojen pitäisi soida, jos toinen ei halua kertoa mitään edellisestä suhteesta.

Jotkut demonisoivat eksänsä ja haukkuvat heidät hirviöiksi. Sellainen herättää kysymyksiä, miksi ihminen alunperin rakastui hirviöön - tai muuttuiko kumppani hirviöksi suhteen aikana. Se voi kertoa jotain kertojasta itsestään ja hänen seurustelutaidoistaan.

Seksielämästä eksän kanssa en kertoisi  uudelle kumppanille. Seksielämä on intiimeintä aluetta. Miksi seksielämän historiaa  pitäisi jakaa uudelle kumppanille? Jos se on ollut huonoa tai hyvää tai millaista vaan entisessä suhteessa, se voi olla toisenlaista tässä uudessa.  Musta on tärkeää miettiä, mikä rakentaa nykyistä suhdetta ja mikä ei.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

En minäkään kyllä seksielämästä puhumista kestäisi, mutta pitseria-juttu olisi mielestäni ok. Voin myös puhua jostain suhteeseen liittyvistä asioista (esim. eksäni oli liian mustasukkainen) mutta en välttämättä ruotisi entisten suhteideni asioita samoin kuten teen kavereideni kanssa.

"Silloin kuin eksällä ei ole mitään merkitystä kontekstin kanssa (vrt. pitseria), miksi tuoda häntä esiin."

miksi sitä ihmistä nyt piilotella tarvii? jos ei kestä sitä, että toisella on ollut eksät, niin huhhuh. voi eksästäkin nyt puhua ihan normaalisti niin kuin ihmisistä yleensä olematta liian katkera tai positiivinen.

Kaksi-nolla

Varmaan aika monella kyse on justiin tuosta Susan pointista, siis kuultaako eksäpuheesta läpi tunteita puoleen tai toiseen. Itse ajattelen, että neutraalit, tilanteeseen luontevasti liittyvät huomautukset on ihan ok, mutta jos toisen puheesta paistaa katkeruus tai vaikka kaiho, alkaa ärsyttää.

SonjaSlanek (Ei varmistettu)

Olen joskus seurustellut miehen kanssa, joka ei muuta sitten tehnytkään kuin puhui eksistään. Jo ensimmäisenä iltana hän esitteli minulle perhealbuminsa, jossa oli lasten äiti. Se, mitä hän kuviin liittyen kertoi, oli ikään kuin hän olisi naisen kanssa edelleen yhdessä. Myöhemmin yöllä sängyssä hän kertoi, kuinka tajusi miten kauan aikaa oli kulunut hänen ensirakkaudestaan...
Ajattelin, että tuo oli ohimenevää, mutta pian kaikkialla meidän lisäksemme olivat myös noi moninaiset eksät. Sain tietää, missä asennoissa lapset saivat alkunsa, lasten äidillä sattui takaa päin kohdunkaulan laskeuman takia ja minulle esiteltiin kuvia naisista jotka muistuttivat siitä kaukaisesta ensirakkaudesta. Ennenpitkää koko asunto oli täynnä eksien haamuja. Jopa erotessa mies kertoi, miten oli käynyt samalla tavoin kahvilla lastensa äidin kanssa ja kuinka keskustelu oli edennyt...
Sitten taas tapasin miehen, joka ei kertonut sanallakaan entisistään. Vaikka yritin vaivihkaa kysellä, niin hän ei kertonut kerta kaikkiaan mitään. Myöhemmin huomasin, ettei hän kertonut edes kaadoistaan, joita hän teki tuntemisemme aikoihin. Myöhemmin kun opin jotenkuten tuntemaan häntä, tajusin, että mies oli kykenemätön ihmissuhteisiin ja hänestä oli syytä pysyä kaukana emotionaallisten lukkojen vuoksi.
Tapasin siis kaksi toisistaan täysin poikkeavaa miestä, ja heidän esimerkistään olen pystynyt muotoilemaan oman mielipiteeni. Silti edelleen mietin, mihin vetää raja eksistä puhuttaessa ja olen tullut siihen tulokseen, että diplomatia auttaa tässäkin. Mielestäni se, että entisten olemassaolo tunnustetaan ja hyväksytään, mutta niistä ei pidetä sen enempää meteliä on aika ok. Miksi muistella, missä eksä on saanut sen ruokamyrkytyksen tai mitä teitte vappuna 06, koska nyt edetään vuotta 2012 ja on kokonaan toiset kuviot? Se, jos puhuu taukoamatta arkisissakin asioissa eksästään, kertoo mielestäni vain siitä, että haamut seikkailevat edelleen nurkissa. Mielestäni jokaisen eronneen kuuluisi ajatella ero vähän niin kuin kuolemana, ja että kuolleista ei saa puhua pahaa - aivan samoin kuin kuolleiden ihmisten haamut seikkailevat nurkissa, mikäli jokin asia on jäänyt kesken, niin erojen haamut alkavat vainota nykyistä parisuhdetta mikäli kuviot eksän kanssa vedetään jatkuvasti esiin. Mikäli jostain vielä kumpuaa tarve kertoa, miten eksä pakkasi jääkaapin tai keitti tomaatit pastan seassa, olisi syytä miettiä, miten tarpeellisia nuo tiedot ja ylipäätään ajatukset eksästä ovat.

No Sex and the City

Ja avautuminen aiheesta jatkuu meikän palstalla. Salaiset kansiot auki!

Kommentoi

Ladataan...