Saako miehelle tehdä voileivän?

Toimitus

Teen poikaystävälleni voileivän joka aamu.

Kun kerroin hiljattain arkirutiinistani työkavereille, heidän reaktionsa eivät yllättäneet. Yksi kollega epäili minun asettuneen osaksi sukupolvien ketjua ja kysyi, onko äidilläni tapana tehdä isälleni aamupalaa.

Ääneen lausuttiin myös huoli siitä, oliko herttaisesta puolisostani kuoriutunut hirmuhallitsija, joka seisoo hellan vieressä vaatimassa leipiä pöytään.

Vastaus epäilyihin on ei. Vanhempani ovat olleet naimisissa 40 vuotta, ja isäni on se, joka aamulla kattaa kahvikupit pöytään. Itse olen feministi ja perinteisten, ahdistavan kaksinapaisten sukupuoliroolien asettamille odotuksille herkkä: pysähdyn usein erilaisissa kohtaamisissa miettimään, käyttäydyinkö niin tai näin siksi, että niin naisen odotetaan käyttäytyvän, vai siksi, että juuri niin halusinkin toimia.

Siksi ymmärrän, että aamupalaleipä on hankala juttu. Keittiössä häärääminen mielletään ”naisten hommaksi”, ja sukupuolioletusten taakan alta vapautumisen puolesta feministit ovat vuosikymmeniä taistelleet. Voileivän sukupuolisidonnaisuuden tajuaa, kun miettii asian toisinpäin: jos kertoisin poikaystäväni tekevän joka aamu minulle aamupalan, veikkaan, että 99 prosenttia heterosuhteessa elävistä naisystävistäni vastaisi, ”miten ihanaa, tekisipä minunkin mieheni samoin”.

Kerrottakoon, että voileipärutiini tuli suhteessamme tavaksi hiljalleen. Kun tapasimme, poikaystäväni vakuutti, ettei ole aamupalaihminen – lounas voi kuulemma ihan hyvin olla päivän ensimmäinen ateria.

Vuodet yhdessä ovat kuitenkin opettaneet, että oikeasti poikaystäväni jättää aamupalan syömättä siksi, että hän haluaa nukkua aamulla mahdollisimman pitkään eikä hänellä siksi ole aikaa kokkailuun. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos hän syö aamulla jotain, hän on lounaaseen asti hyväntuulisempi ja tehokkaampi kuin pelkän kahvikupin voimalla.

Poikaystäväni ei ole kertaakaan pyytänyt minua tekemään itselleen aamupalaa – niin kuin minäkään en ole koskaan pyytänyt häntä laskemaan vessanpöntön istuinrengasta alas. Hän tekee sen, koska tietää minun ilahtuvan siitä, vaikka selviäisin hommasta vallan hyvin itsekin. Samasta syystä minä teen hänelle aamupalan: se on ystävällistä eikä ole minulle vaivaksi, koska valmistan joka tapauksessa aamiaisen itselleni.

Minä toivoisin maailmaa, jossa jokaisella olisi vapaus toimia itse haluamallaan tavalla muita vahingoittamatta ja mahdollisuus aina välillä pysähtyä miettimään, mikä omaa toimintaa ajaa – ja sen jälkeen tajuta toimivansa omasta halustaan, eikä siksi, että häneltä sukupuolensa edustajana niin odotetaan. (Parasta tietysti olisi, jos mitään odotuksia ei olisi.)

Ja niinpä: minä haluan tehdä aamupalaleivät.

 

Lue toimituksen väen aiempia kolumneja:

Tykkääminen on tekopyhää

Kiilaaja, opettele jonottamaan

Rasisti, ole hiljaa

Trendikkäintä juuri nyt: ruoka, jota voi syödä

Lapsetonkin vanhenee

Parisuhde ei ole sairaus

Rakkaan pitää muuttua

 

Share

Kommentit

Sunday
We love sundays

Minustakin on ihanaa tehdä pieniä juttuja tai eleitä joista toinen tulee iloiseksi. Ja silloin voi odottaa toiselta samaa - usein poikaystävä tekee juttuja joita ei välttämättä haluaisi, koska tietää minun olevan niistä pienistä asioista onnellinen. :) 

Laura Kangasluoma

Just näin. <3

Tepita (Ei varmistettu) http://outlandish-blog.blogspot.fi/

Amen! Ammatikseen mielensä pahoittavat feministit ovat koko jutun suurin uhka. Varsinkin Suomessa, jossa sukupuoliroolit eivät todellakaan ole enää näkyviä, voitaisiin pikkuisen relata ja antaa ihan jokaisen elää sitä omaa elämäänsä ihan niinkuin haluaa. Tiettyyn laatikkoon asettamisen ajatuskin aiheuttaa vilunväreitä :/

Laura Kangasluoma

Mutta ei saa relata liikaa, siltikään. :) Mulle feminismi on just sitä, että yritetään saada jengi havahtumaan siihen, että niihin laatikoihin meitä kaikkia vieläkin asetetaan, halusimme tai emme. Se on aihe, josta saa ja pitääkin mielensä pahoittaa kunnes niitä sukupuolioletuksia ei ole enää ollenkaan.

Afrodite

Se, että kiinnittää huomiota siihen, kuka tekee aamupalan ja kuka vaihtaa lampun, ei ole mielensä pahoittamista vaan ihan järkevää toimintaa. Esim. viime kesän mökkireissulla kaveriporukan kanssa tehtävät jakautuivat jotenkin "luonnollisesti" niin, että me tytöt kuorimme pihalla perunoita ja poikaystävämme yrittivät sytyttää grilliä ja joivat kaljaa. Itse en ole koskaan ollut hyvä tekemään ruokaa ja olisin mieluummin vaikka kantanut vettä kaivosta kuin keittänyt rapuja ilman mitään kokemusta sellaisesta. Asiat hoituvat tehokkaimmin silloin, kun kaikki tekevät sitä mitä parhaiten osaavat, eivät sitä mitä heidän oletetaan tekevän.

Laura Kangasluoma

Hear, hear!

Nuumi (Ei varmistettu)

Itse aina ensimmäisenä mökille saavuttuamme sanoudun irti keittiöhommeileista ja lyöttäydyn kalja kädessä halon hakkaajien, saunan lämmittäjien ja veden kantajien joukkoon. :D

Pyjama
Pyjamapäiviä

Tuntuu välillä ihan loputtomalta suolta tuo miettiminen, että teenkö jonkin asian siksi, että olen nainen (ja siksi minun odotetaan käyttätyvän tietyllä tavalla) vai siksi, että haluan. Ja haluanko vain siksi, että minut on ohjattu ko. puuhan ääreen koska olen nainen (tai jo tyttönä) ja olen siinä hyvä. Ja niin edelleen. Vai teenkö asian tahallaan vastoin "perinteisiä" sukupuolirooleja?

Kyllä teen voileipiä miehelleni. Olisi resurssien hukkausta, että molemmat tekisivät omat eväänsä (töihin tai retkelle): kun toinen tekee molemmille eväät, niin toinen on todennäköisesti pukemassa lasta.

 

Laura Kangasluoma

Ihan sairaan hyvin kiteytetty! Samaa mieltä!

riik
3h+kasvimaa

Musta on jotenkin tosi surullista, että tuollaista täytyy perustella. Pienet ilahduttavat arjen teot on ihan huippuja ja niitä pitäisi tehdä enemmän!

P.S. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että mieheni vaihtoi eilen mun autoon talvirenkaat ja pesi sen vielä kaupan päälle.

Laura Kangasluoma

Niinpä! Mietin pitkään tän tekstin kirjoittamista ja sitä, miksi koin, että leipien tekoa piti perustella. Mutta tajusin, että jos mä olisin vaihtanut poikaystäväni auton talvirenkaat, mulle ei olisi tullut sama olo kuin tän leipäasian puimisesta.

Mahdoton Nainen

Pikku vinkki tuohon vessarenkaaseen: teidän kummankin kannattaisi laittaa se kansi kiinni ennen vessan vetämistä, sieltä nimittäin pöllyää kaikenlaista kivaa pöpöä ilmaan muuten.

Tämmönen "feministinen" vinkki tänään.

Laura Kangasluoma

Hahaa!!! Arvostan. Päivän vessateema jatkuu täälläkin.

Sunday
We love sundays

Mä myös olen tarkka siitä, että kansi laitetaan kiinni. Bakteerikammoisen pahin painajainen on se kun yleisestä vessasta PUUTTUU KANSI! :D En yksinkertaisesti pysty vetämään sellaista vessaa jollei pakoreitti ole valmiiksi auki kun juoksen ulos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Just näin! Ja silti näitä on niin tärkeää pohtia: tapa ja halu on joskus vaikeaa erottaa toisistaan. Mutta mä oon kans todennut, että teen miehelleni aamupalaleipiä arkiaamuiksi ihan ilahduttaakseni rakasta ihmistä. Hän taas sitten vapaa-aamuina tuo mulle kahvit sänkyyn, poikkeuksetta. Minä pesen aina vessan, mutta hän vie aina roskat. Työnjako voi olla aidosti sukupuoliriippumaton, vaikka siitä jäisikin naiselle myös "naisen perinteisiä töitä" - ja tottahan niitä jää, kun niitä on yhteensä niin valtavan pitkä lista. :)

Laura Kangasluoma

Tavan ja halun erottaminen toisistaan ‒ just tota hain takaa. Kiitos.

Mimmu+ (Ei varmistettu)

Minä teen poikaystävälleni joka viikonloppu aamiaisleivät, smoothiet ja puurot. Hän keittää minulle joka viikonloppu kahvia.

Laitan myös joskus hänen salkkuunsa salaa proteiinipatukoita, kun tiedän työpäivien venyvän. Hän taas laittaa välillä minun sähköhammasharjani lataukseen (koska unohdan sen aina itse) ja illalla kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta minun on mukavampi laittautua aamulla, kun nousen ensimmäisenä.

Minusta nämä ovat ihania eleitä ja rakkauden osoituksia.

Laura Kangasluoma

Asian vierestä: oonko mä ainut, jonka sähköhammasharjasta tuntuu olevan AINA virta lopussa?

Helmi K
sivulauseita

Mä en usko että olen KOSKAAN nähnyt mun sähköhammasharjassa virtaa. Mysteeri.

Leivät on musta jees. Kaikki mikä tulee omasta tahdosta ja välittämisestä ja vielä ilahduttaa toista on jees.

Hanna K
Sunday Blondie

Minusta parisuhde on ennen kaikkea rakastamista ja toisesta välittämistä. Kukapa ei haluaisi tehdä kivoja asioita rakastamalleen ihmiselle? Poikaystäväni onni tekee minutkin onnelliseksi. Mielestäni on myös tärkeää, että molemmat tekevät kivoja juttuja toisilleen pyyteettömästi, omasta ilosta. Jos ”palveluksia” suorittaa vain pakosta, tai jompikumpi alkaa käyttää toista hyväkseen, hommasta katoaa kaikki hauskuus.

Rakastan erilaisten aamusmoothieiden ja leipomusten värkkäämistä, kun taas poikakaverini on hyvä silittelemään päätäni ja hieromaan kipeitä hartioitani. Parisuhde voi hyvin, kun kummatkin kokevat tulevansa huomioiduksi. ♡ 

Laura Kangasluoma

<3

Mahdoton Nainen

Mutta ihan vakavissaan. Se, että feminismi olisi muka tehnyt asioiden tekemisestä ja elämisestä muka jotenkin vaikeampaa on totaalisen antifeminististä puhetta. Se on helppo tapa kääntää ihmisiä feminismiä vastaan väittämällä, että feminismi estää sua tekemästä voileipiä miehellesi. Ei estä, eikä estä muutenkaan huomioimasta rakkaintaan. Jos ne sun työkaverit muuta väittää niin joko ne valehtelee tai sitten ovat ymmärtäneet feminismin täysin väärin.

On ihan hyvä välillä miettiä omia toimintatapojaan ja tottumuksiaan, kuinka paljon asioita siksi että haluaa tai että se on järkevää ja kuinka paljon tekee siksi että ympäröivät rakenteet siihen ohjaa. Mutta ei ole tarkoitus tehdä arkielämästä mitenkään tarkoituksellisen hankalaa. Ei se ole feminismi joka estää ketään vaihtamasta renkaita, tekemästä voileipiä, meikkaamasta tai ajelemasta säärikarvoja. Se on antifeminismi joka yrittää maalata feminismiä joka niin väittää.

Laura Kangasluoma

Täysin samaa mieltä ‒ enkä toivon mukaan tekstissäni antanut sellaista kuvaa, että feminismi olisi estänyt mua tekemästä leipiä tai arkiasioista vaikeampia, se ei nimittäin missään nimessä ollut tarkoitus enkä niin ajattele. Tarkoitus oli vain ‒ just niin kuin sanoit ‒ ”miettiä omia toimintatapojaan ja tottumuksiaan, kuinka paljon asioita siksi että haluaa tai että se on järkevää ja kuinka paljon tekee siksi että ympäröivät rakenteet siihen ohjaa”.

Mahdoton Nainen

Enkä voi väittää, että oma matka feministiksi olisi ollut mitenkään ongelmaton tai vielä edes valmis. Olen itsekin sortunut toisten tekemisten polisointiin ("leggings are not pants!") joka nykyään hävettää ihan helvetisti. Kuka mä olen sanelemaan miten kukaan elää, toimii tai pukeutuu kunhan ei toiminnallaan sorra muita?

Kehitystä harvoin tapahtuu ilman kömmähdyksiä, tärkeää on tunnistaa omat etuoikeutensa ja ottaa opiksi jos niistä joku huomauttaa, sekä pitää vähemmistöön kuuluvien tai marginaalistettujen ihmisten puolia. Joskus se tarkoittaa sitä, että pitää luopua jostain omasta toiminnasta joka pönkittää valtarakenteita, mutta useimmiten niitä voikkareita voi kuitenkin tehdä ihan hyvällä omallatunnolla :)

(OT, aika tylsää muuten ettei omia kommenttejaan voi julkaisun jälkeen editoida. Siellä ne typot ja ajatuskatkot sitten kummittelee :P )

Laura Kangasluoma

Se tässä ihmiselossa onkin niin mahtavaa ‒ että jatkuvasti kehittyy ja oppii uutta, voikkareita tehden tahi ei. :)

Hymyileoletupea

Meillä on homma mennyt jotenkin luonnollisesti niin, että se tekee kumpi jaksaa. Eikä pidetä mitään kirjaa siitä, että "mä tein nyt kolme kertaa peräjälkeen aamiaisen ja oon siivonnu vessan viimiset kaks kertsa" :)

Se on tosi ihanaa, että jos itellä on sellanen väsy fiilis, niin sitten mies tekee ruoan ja täyttää tiskikoneen ja ite voi ilman huonoa omaatuntoa levätä sohvalla. Ja sitte taas vastavuoroisesti toisin päin kun miestä väsyttää.

Ja jos molempi väsyttää niin haetaan pizza :D 

Laura Kangasluoma

Pizzanhaku, niin tuttua täälläkin. :)

CougarWoman
CougarWoman

Mä sitäpaitsi nyt vaan satun tykkäämään ruuanlaitosta ja leipomisesta ja siitä, ettei mun tarvitse vaihtaa mun autoon talvirenkaita tai pumpata pyörään ilmaa vain siksi, että osaan. Tai että voin tuutata auton äänitorvea kun tulen viikon ruokaostoksilta ja mies tulee kantamaan kauppakassit sisälle.

Mies taas tykkää kun saa olla "miehekkäästi" avuksi - meillä siis nämä "perinteiset" sukupuoliroolit pelittää hyvin, enkä jaksa välittää tekeekö se minusta muitten silmissä jotenkin sukupolvien taakse taantuneen tai (tarvittaessa) vähemmän itsenäisen naisen. 

Meillä myös muuten saa jättää sen pöntönrenkaan ylös - eihän tuo nyt ole iso homma sitä alas laskea tarpeilleen mennessään, ja jätänhän minäkin sen alas, ja mies joutuu sen vastavuoroisesti nostamaan...

Laura Kangasluoma

No sepä! Kukin tykkäämistensä mukaan. Mulle aamupala on pyhä hetki, jota rakastan ja josta en tingi.

Vierailija (Ei varmistettu)

”Mä herään joka aamu aikasin ja teen Jarelle pirtelön ja leivät ja kahvit samal ku se nukkuu ja tietty sit siivoon keittiön ja katon et Jare ehtii syömään ja ajois töihin. Sit aina joskus Jare pistää meiän yhteisen hammasharjan latinkiin ja kerran ku mun pyörän kumi puhkes annoin sen paikata sen ku sil tulee siitä nii kivan miehekäs olo &lt;3 Jare on niin ihana ku se huolehtii musta!!”

Ei jessus perus hetskumeininkiä XD Ootte te vaan sulosia.

minsu
Mainostaulujen takana

Ah, sinkkuna ei onneksi tarvitse miettiä, voinko tehdä puolisolleni voileivän vai en. En edes oikeastaan ymmärrä tätä kysymystä. Mitä se kenellekään kuuluu kuka kenenkin kotona väsää voileipiä ja toisaalta kenen pitäisi kiinnostua toisten kotiaskareista?

Parisuhteessa ollessani yritin parhaani mukaan luistaa kaikista mahdollisista kotihommista ja yritin delegoida ne exälleni. Mitä se sitten oli? Käänteistä sovinismia kun kyse oli kuitenkin heterosuhteesta ja minä olin se naisosapuoli? Nyt voi onneksi pohtia isompia kuvioita, kun leivät saa joko tehdä itse tai olla nälissään, eikä tarvitse miettiä onko ok että toinen tekee ne leivät minulle vai minä sille vai ollaanko kokonaan tekemättä vai tehdäänkö yhdessä ja keskustellaan kumpi haluaa tehdä mitäkin pikku osatehtävää leipäkokonaisuudesta.

Sori nyt tämä herne nenässä -meininki, mutta esimerkiksi eduskuntatasolla keskustellaan juuri nyt sellaisista asioista, jotka ovat naisten aseman ja mahdollisuuksien kannalta ihan jossain määrin kauaskantoisempia, vaikuttavampia ja huolestuttavampia kuin se, mitä kukakin tekee omien seiniensä sisäpuolella omassa parisuhteessaan.

Laura Kangasluoma

Ei tarvi pyytää anteeksi, herne nenässä pitääkin välillä olla. Tän kirjoittaminen ei onneksi ole estänyt mua miettimästä asiaa myös eduskuntatasolla ‒ ehkäpä siis seuraava kolumni isommasta asiasta kuin omassa arjessa tehty leipä. :)

Kommentoi